perjantai 13. toukokuuta 2011

Suruja

Meidän perheessä on nyt surun aika.
Elämä ei aina mene niinkuin toivotaan ja suunnitellaan.
Silti tämä koettelemus tuntuu kohtuuttomalta.

Mietin hetken haluanko todella kertoa tästä asiasta täällä,
ja päätin että haluan.

Täällä blogistaniassa kun on ollut tapana jakaa niin ilot kuin surutkin.
Ja on iloittu toisten onnesta yhdessä, ja myös surtu toisten suruja yhdessä.
On annettu vertaistukea ja lohdutettu.
On naurettu, ja on itketty.

Tämä asia on niin yleinen että on varmasti koskettanut monia muitakin,
tällä kertaa se osui meidän kohdalle.

Vielä pari päivää sitten olin onnellinen, siis todella onnellinen.
Kannoin sisälläni ihanaa salaisuutta, 
ja odotin malttamattomana koska pääsen kertomaan siitä teille.

Se ilo minulta kuitenkin riistettiin.
Tästä raskaudesta ei keretty montaa viikkoa iloitsemaan.
Mutta nämä viimeiset viikot olivat ilon ja onnen täyteisiä.
Meille oli tulossa vauva, joululahjaksi.

Tiedän jo nyt että ensi joulu tulee olemaan vaikea,
koska tiedän että meillä olisi kuulunut olla uusi perheenjäsen mukana juhlimassa kanssamme.

Pari päivää sitten haaveet kaatuivat.
Ultrassa selvisi että kaikki ei olekaan hyvin.
Ceelasta ei tulekaan isosiskoa...meille ei tulekaan vauvaa.

Nämä päivät ovat olleet rankkoja.
En edes käsittänyt miten tämmöinen kokemus lamauttaa ihan kokonaan.

Ainut asia mikä helpottaa ja auttaa jaksamaan on Ceela.


Hän on kaikesta huolimatta oma iloinen itsensä ja täynnä elämää.
Hän ei ymmärrä näistä murheista mitään, eikä tarvitsekaan.
Hän antaa elämälle tarkoituksen.
Hän muistuttaa olemassa olollaan että meillä on kaikki mahdollisuudet onnistua.
Hän tulee antamaan minulle suukon ja toteaa hymyillen että nyt tulee hyvä mieli.
Hänen nauru tarttuu väkisinkin myös meihin.
Elämä jatkuu, vaikkei siltä tunnukaan.

Tiedän että selviämme tästä pikkuhiljaa,
päivä kerrallaan.

Välillä suru pyyhkäisee yli kuin hyökyaalto,
välillä se pysyttelee jossain taustalla.
Kokonaan se ei varmaan lähde pitkään aikaan,
jos koskaan.
Aika näyttää.


Tämä kokemus on taas näyttänyt että meillä on paljon rakkaita ihmisiä,
jotka elävät surussa mukana ja tukevat.


Kaunein kiitos omalle perheelle ja kaikille rakkaille.


 Erityiskiitos vielä naapuriin täysin korvaamattomasta tuesta viime päivinä. 
En keksi sanoja kuinka voisin tarpeeksi kiittää.










50 kommenttia:

  1. *halaus* En voi edes kuvitella tuskanne määrää. Olen niin pahoillani, etteivät sanat riitä. Olette mielessäni, voimia teille kaikille ♥

    VastaaPoista
  2. Oih, en tiedä mitä sanoa, mutta toivon teille paljon voimia ja halauksia <3 Tuo on kyllä aivan kamalan surullista, itse koimme saman viime syksynä ja näinä aikoina tuntuu kyllä aika vaikealta kun tietää että aivan pikapuoliin meitä olisi pitänyt olla neljä. Täytyy vain antaa itselleen aikaa, sateen jälkeen paistaa aina aurinko, ennemmin tai myöhemmin <3

    VastaaPoista
  3. En löydä sen kummempia sanoja lohduttamaan, en voi kuvitellakkaan kuinka pahalta teistä tuntuu.

    Ainut jota voin sanoa, on vain, voimia ja jaksamista. Onneksi teillä on noin suloinen tyttö joka tuo valoa pimeydenkin keskelle.

    VastaaPoista
  4. Voimia, valitettavasti tiedän miltä tuntuu. Meille kävi samoin hetki sitten, odotettiin syysvauvaa lähes 10 viikkoa. Elämä ei tosiaan aina mene niin kuin suunnittelee ja toivoo.
    Vaikka en ole mitenkään kovin uskonnollinen niin uskon kuitenkin että kaikella on tarkoituksensa.

    Nuo meidän pienet tytöt auttaa jatkamaan eteenpäin, muistetaan iloita siitä! ♥

    VastaaPoista
  5. ♥Hali♥ Olen tosi pahoillani teidän puolestanne.

    Voimia suruunne ja onneksi saatte iloa ihanasta Ceelasta. ♥

    VastaaPoista
  6. Aivan mahdottoman suuri osanotto ja voimahalaus koko perheelle ♥
    Mulla tuli aivan hillitön itkukohtaus tämän luettuamme ja jotenkin jo otsikosta aavistin :'(
    Supervoimia sinne teille ♥ Olen hyvin pahoillani.

    Mä en pystynyt asiasta kirjoittamaan, vaikka mieleni teki, mutta me koimme saman, suuren menetyksen. Minä ymmärrän, minä ymmärrän sen surun ja ikävän ja sen kun ne haaveet ja unelma murskautuu.
    Kun olit jo miettinyt mihin pinnasänky laitetaan..

    Voi Iita, minä en osaa sanoa mitään muuta kuin että olen hyvin pahoillani. Onneksi teillä on Ceela ja meillä on Lumia, ihan sinne surun keskelle ei pysty vajoamaan, kun on nuo maailman rakkaimmat päivänsäteet olemassa ja piristämässä. Mutta heitä katsellessaan, sitä myös tajuaa, mitä menetti. Asian hyväksyminen ja surusta toipuminen vie aikaa, kokonaan se ei kai koskaan lähde, mutta kai kuitenkin selviää. Kuten sanoit päivä kerrallaan, näiden rakkaimpien ihmisten ansiosta. ♥
    Voimia teidän koko perheelle suuren surun keskelle ♥

    Kirjoitit todella kauniisti ja koskettavasti, kirjoitit minun ajatukseni sanoiksi.
    Itku tuli, ei tälläistä toivoisi kenellekään. ♥
    Jos joskus tuntuu että haluat asiasta jutella,voit aina laittaa sähköpostia ♥

    en osaa mitään järkevää sanoa, musta tuntuu tosi vaikealta koko aiheesta puhua, varsinkin näin ensi kertaa "julkisesti". Jokainen kokee surun ym eritavalla, mutta tietyllä tavalla ainakin ymmärrän ja tiedän. Olette ajatuksissani ♥

    voimia ja halauksia ♥

    VastaaPoista
  7. Heippa, voi miten surullista. Meillä on myös koettu yksi keskenmeno. Se tapahtui jo ennen Adéaa ja oli se kyllä mahdottoman musertavaa kuulla niitä uutisia että eloa ei masussa enään ole. Kovasti jaksamista sinne! -Tiina

    VastaaPoista
  8. Halaus sinne.
    En tiedä lohduttaako, mutta yleensä on niin että kun raskaus menee alussa kesken, olisi pienoinen liian hauras tai sairas tähän maailmaan...

    ihanaa että teillä on Ceela joka auttaa surussanne jaksamaan.<3

    VastaaPoista
  9. Olen pahoillani. Paljon voimia ja jaksamista teille!

    VastaaPoista
  10. Voimia suruun ja lämpimiä ajatuksia <3

    Meillä myös koettiin samaisia suruntuntemuksia syksyllä. Niin kauan kun sitä ihanuutta odotettiin mutta niin pian se onni vietiin pois. En tiedä miten kestän sitä heinäkuun päivää kun olisi pitänyt olla se suuri päivä, katsotaan.
    Uutta valoa ja iloa on kuitenkin elämään tuonut muutamaa kuukautta myöhemmin tehty plussatesti. Ja Santsu tietysti, tottakai!

    Halauksia ja toivoa tulevaan toivottelen! <3

    VastaaPoista
  11. Voimia!
    Meitä on täälläkin varmaan monta tämän kokenutta. Itselläni on ollut 2 keskenmenoa, mutta vaikka aluksi suru on suuri, niin keskenmenosta kuitenkin toipuu, viimeistään kun uusi raskaus alkaa. Eri asia tietenkin jos ei ala..
    Juuri Sydänääniä-ohjelman katsoneena, laitan nyt tälläisen kommentin. Siinä esiintynyt pariskunta ei varmaan toivu koskaan :(
    En halua vähätellä suruasi, keskenmeno on kamalaa ( ja itse silloin itkin "silmät päästäni") , mutta juuri tänä iltana, viitaten katsomaani ohjelmaan, minulla tulee todella voimakkaasti mieleen tämä että, keskenmeno-surusta voi toipua ja yleensä toivutaankin.
    Toivottavasti olet raskaana jouluna, silloin se on jo varmasti ihan ilon juhla :)

    VastaaPoista
  12. Pahollaan olen minäkin, tämä on niin yleinen juttu, saman koin aikoinaan minäkin. : (
    Otin sen myös todella raskaasti ja mies helpommin. Se pettymys on vain niin suuri, että ei sitä voi sanoin edes kuvailla.

    Voimia sinne ja kyllä se vielä iloksi muuttuu. : )

    VastaaPoista
  13. Voi teitä, ei ole lohduttavia sanoja minulla sinulle, mutta kovasti voimaa täältä lähetän kuitenkin ♥

    VastaaPoista
  14. Voimia kovasti ja jaksamisia.
    Itselläni myös valitettavasti kokemusta keskenmenoista. Takana on kaksi, joista toinen keskeytynyt. Erittäin kamala kokemus, mutta sen kyllä unohtaa aika hyvin sitten, kun uusi raskaus alkaa ja sujuu hyvin. Meillä ei toista saada edes alulle. Hoidoilla nyt yritämme, vaikka eka tuli luomusti. Elämä ei tosiaan mene kuten suunnittelee...ainakaan aina.

    VastaaPoista
  15. Itku silmässä täällä teidän puolesta!En oikein löydä sanoja, mutta olette mielessäni ja voimia koko perheelle ♥

    VastaaPoista
  16. Voimia teille! Surulla on oma aikansa ja ilolla omansa.
    Voin vain kuvitella miten pahalle se tuntuu ja millaisia ajatuksia voi tulla mieleen. Halauksia<3

    VastaaPoista
  17. Voimia todella paljon perheellenne! Itse koin sepsiksen aiheuttaman keskenmenon esikoisemme ollessa vajaa 1-vuotias. Oli musertavaa joutua olemaan viikko sairaalassa erossa esikoisesta. Nyt ilonamme on esikoisen lisäksi pian keskenmenon jälkeen alkunsa saanut kuopuksemme.
    - JohannaS

    VastaaPoista
  18. Voi, olen pahoillani. Tippa linssissä minäkin tätä luin ja kyllä se menetys aina satuttaa niin paljon. Voimia ja jaksamista sinne teille!

    VastaaPoista
  19. Monta kertaa luin, ennen kuin pystyin kirjoittamaan. Olen todella pahoillani menetyksenne puolesta, en tiedä mitä sanoisin. Itse olen kokenut saman ennen Sofiaa joten ihanaa että Céela on piristämässä teidän päivää. Hän kun ei vielä ymmärrä tapahtunutta. Aika korjaa haavat, ainakin osittan. Voimia sinne

    VastaaPoista
  20. Itse olen kokenut saman kolmasti. Keskenmenon jälkeen suru on valtava ja vielä vuosia myöhemminkin se joskus on nostamassa päätään.

    Minulla on siis raskaudet mennyt "vuorotahtiin": raskaus ja vauva, raskaus ja keskenmeno. On totta, että jo olemassa olevista lapsista saa voimaa. Ymmärrystä siitä, miksi sellaisessakin tilanteessa äidin pitää jaksaa. Vielä pitkän ajan kuluttuakin saan lapsista voimaa. Joinakin pieninä hetkinä huomaan ajattelevani, että juuri näiden lasten oli tarkoitus meille syntyäkin <3.

    Voimia siis sinulle nyt ja jatkossa!

    T:T

    VastaaPoista
  21. Voi Iita Rakas ♥ ♥
    Tuli niin paha mieli puolestasi. Hirveästi voimia ja haleja surun keskellä koko perheelle. Olet ajatuksissani ♥

    VastaaPoista
  22. Voimia!! meillä myös koettu tuo sama kohtalo kahdesti, (rv 10 ja 17). On raskasta mutta elämä onneksi vie eteenpäin. Ja nämä pienet jäävät aina elämään sydämiimme.

    Tuuli tuule sinne missä muruseni on
    Leiki hetki hänen hiuksillaan
    Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
    Kerro, häntä ootan yhä vaan
    -Jenni Vartiainen-

    VastaaPoista
  23. Voimia teille. Olen menettänyt pienen tyttöni rv:lla 22 muutama vuosi sitten ja edelleen sattuu ja kovaa! Olemme kuitenkin saaneet myös "uuden pienen tytön", joka auttaa jaksamaan tätä "ei aina niin kivaa elämää". Itkuhan tässä tuli, sen tuskan kun tietää...

    VastaaPoista
  24. Kyyneleet silmissä tätä luin. Voimia teille, ei sitä tälläisessä tilanteessa oikein tiedä mitä sanoa.

    VastaaPoista
  25. Olipa surullisia uutisia :(. Oikein paljon voimia ja jaksamista teille sinne <3!

    Itsellänikin ehti olla kolme alkuraskauden keskenmenoa ennenkuin aloin odottamaan meidän neitiä.

    Olen täällä ajatuksin mukananne surussanne <3.

    VastaaPoista
  26. Otan syvästi osaa menetykseenne. Todella kurjia uutisia :( Pala kurkussa luin kirjoituksesi, joka oli surullisesta viestistä huolimatta hyvin kaunis.

    Täälläkin yksi saman kokenut (ennen esikoista, sittemmin kaksi lasta onnekkaana saanut). Ei surun määrälle löydy sanoja. Mutta vaikka kuinka epätoivoiselta olo nyt vaikuttaa, niin vähitellen, pikkuhiljaa, elämä vie taas eteenpäin. Koska niin se vain menee. Unohtaa ei toki tarvitse koskaan, en minä ainakaan unohda.

    Onneksi on Ceela, hänessä asuu se paras lohdutus ja usko tulevaan <3

    Voimia ja jaksamisia Sinulle ja miehellesi!

    VastaaPoista
  27. Voi ei! Paljon voimia teille! Mitään muuta ei oikein osaa sanoa. Pistää vaan niin hiljaiseksi....

    VastaaPoista
  28. Suuri osanottoni! :(

    VastaaPoista
  29. Olen todella pahoillani puolestanne ja toivon muiden tavoin kovasti voimia.

    VastaaPoista
  30. Otan osaa.

    Meillä tuli ennen Matsukkaa 3 km:a, aina viikoilla 6+2 tai 5+6 tms. Iloittiin raskaudesta, ja parin viikon jälkeen alkoi se kauhea vuoto, milloin työmatkalla, milloin tapahtuman järjestämisen avajaisissa... Kertaakaan en itkenyt, en kai pystynyt. Aina kun luen muiden kokemuksia samasta - kuten nyt - kyyneleet valuvat vuolaasti.

    Eräs tuttu sanoi minulle silloin, että kyllä se vielä tärppää. Sanon saman nyt teille: Kyllä se vielä tärppää. Ceelasta tulee vielä isosisko jonain päivänä <3

    VastaaPoista
  31. Olen pahoillani teidän puolesta. Ei tähän ole sanoja, mutta voin luvata että se musertavin suru helpottaa kyllä ja jäljelle jää vain kaipaus. Toivottavasti asiat kuitenkin sujui niin, että sinulle jää loppujen lopuksi hyvä muisto asian hoidosta neuvolassa tai missä kävitkään.
    Voimia kovasti! Kaikella on tarkoituksensa ja olen samaa mielä Jarnan kanssa; tämä pieni oli liian hento tähän maailmaan ♥

    VastaaPoista
  32. Voi Iita, ihan kamala juttu!
    Paljon voimia teidän koko perheelle. Onneksi teillä on Ceela, jonka avulla jaksaa eteenpäin..
    En voi kuvitellakaan miltä tuntuu :(.
    Ihanaa, kun kuitenkin jaksoit jakaa asian meidän kanssa <3

    VastaaPoista
  33. Meillä 4 kesken mennyttä raskautta (rv 5-20) ja niiden jälkeen olemme saaneet 2 ihanaa lasta. Arvet se jättää, mutta kyllä siitä selviää. Voimia!

    VastaaPoista
  34. Voimia ja jaksamista koko perheelle! Onneksi teillä on suloinen Ceela!

    T. Ansku

    VastaaPoista
  35. Olen todella huono kommentoimaan, vaikka pitkään olen blogiasi seurannutkin... Mutta tämän kirjoituksen luettuani oli pakko, haluan olla muiden mukana toivottamassa jaksamista teille surun keskellä! <3

    VastaaPoista
  36. Voi ei... en edes tiedä mitä sanoisin. :(
    Olen valtavan pahoillani puolestanne, hurjasti voimia ja jaksamista arkeen. <3

    VastaaPoista
  37. Aivan valtava kiitos kaikille kauniista ja lohduttavista kommenteistanne. Kiitos myötäelämisestä ja korvaamattomasta vertaistuesta. Minulla ei ole tarpeeksi voimia vastata jokaiselle henkilökohtaisesti, mutta haluan sanoa että jokainen kommentti on luettu moneen kertaan kyynelten kera. En olisi ikinä uskonut että teitä kohtalotovereita löytyy näin paljon. Pahoittelut ihan jokaiselle joka on joutunut saman kokemaan. Ja miten pahalta tuntui teidän puolesta joille tämä oli käynyt vieläpä moneen kertaan. Yhdessäkin kerrassa on yhdelle ihmiselle/perheelle liikaa kestämistä.

    Meidän perheen surut senkuin jatkuvat kun eilen miehen isoisä nukkui pois. Voimat ovat siis aika vähissä. Päivä päivältä kuitenkin suru vähän helpottaa ja huomaan että elämän on vain jatkuttava. Kyllä me tästä selviämme, yhdessä, perheenä ♥

    VastaaPoista
  38. marjakukka85 ja Jutta: Kiitos paljon, voimia tarvitaan. Tosin lohdullista huomata että joka päivä tuntuu että pikkuisen helpottaa.

    VastaaPoista
  39. Blogiasi olen lukenut jo monta kuukautta, mutta kommentointi on jäänyt. Nyt oli pakko. Oikein paljon voimia ja jaksamista sinulle ja koko perheelle <3 Olette ajatuksissani.

    T. Jenna

    VastaaPoista
  40. Lämmin halaus ja voimia koko perheelle ♥

    VastaaPoista
  41. Hurjasti voimia teille <3
    Luin tekstin jo kun sen kirjoitit, nyt tuli tunne, että on pakko palata lukemaan kommentit ja jättämään oma, eli ajatuksissa olette olleet ja voimia surun keskelle olen päivittäin teille toivonut. Antakaa surulle aikaa, sitä se tarvitsee <3

    VastaaPoista
  42. Olen pahoillani menetyksestänne :´( voimia lämpimän halauksen kera.

    VastaaPoista
  43. Jonna, Sokrutin ja Unelma Säleikkö: Kiitos, halit tuli kyllä tarpeeseen ♥

    VastaaPoista