keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Viime viikonloppuna

Nautittiin ihan mahtavasta ulkoilusäästä. Kevättalvi antoi parastaan valkoisen hangen ja kirkkaiden auringonsäteiden voimin. Lumen valkoinen kirkkaus tuntui säteilevän ihan syvälle sydämeen saakka, antaen lupauksen tulevasta keväästä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
Ulkoilun lopputuloksena punaiset posket, hyvä ruokahalu ja väsyneet lapset ♥ 
 
 
 
Mummolareissun aikana oli kummitäti käynyt jättämässä Ceelalle pienen muumiyllätyksen.
Voisiko sitä pieni ihminen parempaa jälkkäriä toivoa. Tärkeää oli ottaa kuva kun neidin mekossa sekä suklaamunassa oli pikku Myyn kuva :D
 
Neiti tosiaan kotiutui rakkaan serkkunsa kanssa perrjantaina takaisin kotiin 5 päivän mummolareissun jälkeen. Hienosti oli mennyt neideillä, jotenkin luin rivienvälistä että Mummo ja Ukki oli pidetty melko kiireisinä. Neitien lomaviikkoon isovanhempien kanssa oli sisältynyt mm. hiihtoretki kruunaattuna lämpimällä kaakaolla ja eväsleivillä, napakelkkailua, uimahallireissua, pulkkamäkeä ja elokuvaelämys by Rölli ja kultainen avain joka oli kuulemma ollut vähän jännittävä!
Tarvitseeko edes erikseen mainita että meidän mukuloita on siunattu aika loistavilla isovanhemmilla ♥
 
 
Ja kun kerta minun vanhempani ja veljeni perheineen olivat täällä niin otettiin samalla pieni varaslähtö muksujen synttäreihinkin...
 
 
  Ceela ihan kohta 4v ja pikkuveljet ihan kohta 1v!
 
Juhlakausi on nyt siis virallisesti startattu ja kemut jatkuu läpi ensi viikonlopun.
 

Neidin toive synttärikakusta olisi vaatimaton prinsessalinna, saa nähdä kuin äidin käy :D
 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pikkuiset jalat ♥

Meillä asustaa kolme paria pikkuisia jalkoja.
Tarkemmin sanottuna yksi pari pikkuisia jalkoja
ja kaksi paria melko pikkuruisia jalkoja.
 
 
 
Nämä pienemmätkin jalkaparit rupeavat pian kävelemään omin voimin ja tietysti heille, kuten myös sille isommallekin parille piti hankkia kevääksi sopivat kengät. Kiitos miljoonasti isomummo...eikun siis tietenkin joulupukki tästä kenkälahjasta :D
 
 
Saimme ihan itse valita mukuloille mieluisat ja hyvät kengät kevääseen ja suuntasin heti alejen alettua pikkujalkojen nettialeen. Sieltä meille löytyi suloiset, pehmeät mutta kuitenkin tukevat ja laadukkaat kengät.
 
 
 
 
Poikia kiinnosti kenkiä enemmän paketin mukana tulleet ilmapallot.
Pienet asiakkaat on siis huomioitu, pieni ele, suuri ilo :D
 
 
Ceela kyllä osasi arvostaa omia ihania kimalluskenkiään.
Neiti nimesi ne heti superkengiksi koska niissä on tähtiä ja niillä saa supervoimat.
 
 
 
Ceelalle tuli siis omasta valinnastaan bisgaardin metalrose sävyiset kengät.
Miellyttivät siis tytärtä sekä äitiä.
 
Ja pojille ei enää löytynyt kahta samanlaista paria joten otettiin sitten mahdollisimman saman kaltaiset. Lucakselle bisgaardin mustat tähtikengät ja Linukselle Bundgaardin mustat tähtikengät. Molemmat ovat ihanat mutta nuo bundgaardin kengät ovat unelman pehmoiset ja todella mukavan muotoiset tuon kaarevan kärjen ansiosta. Linuksella on hivenen sirompi jalka kuin veljellään joten kengät valkkaantuivat sen perusteella sillä bundgaardin sisämitta on on noin 5mm vähemmän kuin bisgaardin samankokoisessa kengässä.
 
Kengät saatuamme pelästyin että bundgaardit ovat meille auttamatta pienet koska sain pohjallisen mitaksi ja kengän sisämitaksi vain 13cm. Muutaman sähköpostin, puhelun ja sovituksen jälkeen totesin että ammatilaisiin ja heidän mittoihinsa voi näköjään luottaa ja kenkä on tosiaan meille juuri kevääksi/kesäksi passeli. Asiakaspalvelusta jäi hyvä mieli vaikka ensitöikseni miltei vetäsin herneen nenääni kun kuvittelin kengän olevan väärän kokoinen. Opinpa ainakin sen että tietyissä kengissä se pohjallisen mitta ei ole välttämättä sama kuin kengän sisämitta kokonaisuudessaan.
 
Kyllä näillä popoilla passaa poikienkin ottaa ne kuuluisat ensiaskeleet. Kaukana ei enää siitäkään varmaan olla koska Lucas on oppinut seimomaan ilman tukea, katsokaa vaikka...
 
 
Ilman käsiä :)
 
 
 
 
Pian nämä pikkuiset jalat juoksentelee tuolla pihamaalla ja pitävät äidin entistäkin kiireisempänä!
 
 
Välikausirintamalla ollaan jouduttu tekemään paljon muitakin hankintoja.
Pitäskö niitäkin jossain vaiheessa vilauttaa?

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Arkitodellisuutta

Tässä pieni kertomus arkitodellisuudesta.
 
Bloggasin jokunen aika sitten meidän rauhallisesta aamiaisesta perheen kesken. Kuvat oli tietysti napsittu juuri ennen aamiaista kun kattaus oli vielä kuvauskelpoinen. Eräs anonyymi olikin kommentoinut että olisipa ollut mukava nähdä miltä keittiö näytti aamupalan jälkeen :) Jäin miettimään asiaa ja olisi pitänyt tosiaan ottaa ennen ja jälkeen kuvat. Jokainen kenellä on pieniä lapsia tietää ettei koti pysy jatkuvasti järjestyksessä. Ei  ainakaan meillä. Ei todellakaan ole tarkoitus antaa tänne blogiinkaan kuvaa jostain sliipatusta kodista joka on aina kuin puhtaaksi nuoltu. Meidän keittiön lattia on marinoitu lähes jatkuvasti puurolla, voilla, leivänmuruilla, milloin milläkin. Pojat syövät yleensä 4 ateriaa päivässä ja joka ikinen kerta ruokailun jälkeen sitä miettii että miksi edes siivoan keittiötä ruokailukertojen välissä kun jälki on joka kerta samannäköistä.
 
Tässä muutama havainnollistava kuva siitä kun äiti käänsi selkänsä muutamaksi sekunniksi ja yksi pieni käsi oli aavistuksen liian lähellä pöytäliinaa...
 
 
 
"Ei me mitään tehty"
 
 


Rakastan siistiä ja puhdasta kotia, mutta olen joutunut tinkimään vaatimuksistani aivan valtavasti poikien synnyttyä. Yleensä kodinhoitohuoneessa lojuu viikkaamattomia pyykkikasoja monta koneellista ja lasten lelut ovat vallanneet kodin. Meidän koti näyttää lapsiperheen kodilta, näyttää siltä että täällä eletään. Ceelan lelut kulkeutuvat hänen huoneesta olohuoneeseen ja ja sekoittuvat sujuvasti poikein vauvalelujen kanssa. Lapset hakeutuvat leikkimään aikuisen läheisyyteen ja se on meillä sallittua. En halua opettaa Ceelaa leikkimään vain omassa huonessaan vaan nii että meidän koti on leikkimistä ja elämistä varten. Ceelan huoneeseen on viety ne lelut jotka eivät välttämättä sovellu pikkuveljien käsiin ja olen sanonut neidille että ne lelut pysyvät siellä ihan tuvallisuussyistä. Ja sitten niillä leluilla saa leikkiä omassa huoneessa ihan rauhassa ilman veljien häirintää. Nykyisin on havaittavissa ärtymystä veljiä kohtaan juurikin siitä syystä että samat tavarat alkavat kiinnostaa, ja itseasissa siskon lelut ovat juuri ne mitkä kiinnostavat eniten. Kuinkas muutenkaan?
 
 
Meidän arkitodellisuus jatkuu muutenkin hyvin tavanomaisesti eli sairastelujen merkeissä. Kerroin aiemmin Ceelan vesirokosta ja tottahan toki se rokko sitten iski veljiinkin ja tietysti vieläpä melko voimakkaana. Raukat pienet olivat kauttaaltaan näppyjen peitossa ja itkua ja hammasten kiristelyä riitti muutama päivä ennen kuin pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Luojan kiitos mummit ja kummit riensivät apuun kun omat voimat alkoivat jo olemaan täysin loppu. Vesirokosta selvittiin ja oltiin noin viikon verran terveenä. Nyt ollaan jostain saatu sellainen yskä/räkätauti että oksat pois. Poikien kanssa on käyty sairaalassa harva se ilta spiiroilla hengittelemässä milloin ventolinea ja milloin raseemista  kun henki ei kulje. Yskänkohtaus voi kestää monta minuuttia jonka jälkeen oksennetaan sitä limaa ja sen päätteeksi uloshengitys vaikeutuu ja muuttuu pelkäksi pihinäksi. Nyt näyttää siltä että Lucas alkaa pikkuhiljaa tervehtymään ja Linus vielä jatkaa köhimistä. Saa nähdä milloin tässä perheessä pysytään kokonainen kuukausi putkeen terveenä, se olisi niin juhlaa.
 
 
Pieniltä vesipedoilta on jäänyt pari vauvauinti kertaa väliin sairastelujen takia joten ollaan sitten uiskenneltu poreammeessa.
 
 
 
 
♥♥
 
Poikien uusin villitys on tanssiminen. Tän hetkinen lemppari on ehdottomasti gangnamstyle, sillä on taattu hytkyminen ja pepun heilutus
 
 
 
 
Mainittakoon vielä että oman ihanan lisämausteensa meidän arkitodellisuuteen aiheuttaa neiti miltei 4-veen lisääntynyt uhma/kiukku. Kaukana ovat ne ajat kun meillä oli rauhallinen ja tasainen pieni keijukaisprinsessa joka käyttäytyi kuin unelma. Nykyisin meillä on anteeksi ilmaisuni "jakomielitautinen" uhmakimppu joka saattaa olla ensin täysin tyytyväinen ja iloinen ihana itsensä ja yhtäkkiä kiihtyä nollasta sataan sekunnissa ja vetää jotkut megakilarit siitä kun joku leikki tms. ei nyt sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan. Ja sitten taas seuraavassa hetkessä voidaan olla onnesta soikeena ja käyttäytyä ja keskustella järkeviä kunnes taas seuraava raivari iskee. Luulin että tää uhmakausi alkais helpottaa neljää vuotta lähestyessä mutta sepä onkin vaan hiukan muuttanut muotoaan ja jalostunut lähes teinimäiseksi kiukutteluksi. Kohtalotovereita? Anyone?
 
Äidin oma rakas uhmis ottaa ensi viikolla pienen irtioton kotiympyröistä ja lähtee rakkaan serkkuneidin kanssa Mummon ja Ukin luokse viettämään talvilomaa. Aika hurja ajatus olla erossa miltei viikko.  Uskon kyllä että meille molemmille tekee hyvää tämmöinen pieni napanuoran venytys, vaikka tiedänkin että jo ekan yön jälkeen kaipaan sitä uhmista takaisin ♥
 

lauantai 2. helmikuuta 2013

Ihanaa kaksostenpäivää ♥

Tänään 2.2 vietetään kansainvälistä kaksostenpäivää. Ja kyllä sitä tuplailoa ja onnea on syytäkin juhlistaa. Olen äärettömän kiitollinen että meidän perhe sai osakseen tämän tuplajättipotin. Tämä on elämän mittainen seikkailu jota on kiehtovaa seurata joka ikinen päivä. Kaksi ei todellakaan mene siinä missä yksi, mutta kaksi on aina tuplasti hymyjä, haleja, pieniä varpaita, vauvan tuoksua, uuden oppimista ja elämää.
 
Kaksoslasten kehitystä on aivan huimaa seurata, kuinka aikaisin he alkoivat tiedostaa toisiaan, ottamaan kontaktia ja leikkimään keskenään. Nykyisin meillä mennään konttaushippaa hurjaa vauhtia ja hihkutaan riemusta. Välillä pelkkä toisen katse ja virnistys kertoo että nyt niillä on selkeästi joku yhteinen suunnitelma ja päämäärä. Kaksi pientä tappia seisoo vierekkäin tv-tasoa vasten ja heiluu innoissaan kun iskä laittaa youtubesta gangnamstylet soimaan :D
 
Ihanaa kaksostenpäivää kaikkiin monikkoperheisiin toivottaa meidän tuplatehotiimi...
 
 
 
 
 
 
 
 
 


 
 
 
♥♥