torstai 23. syyskuuta 2010

Neuvolakuulumisia

Meillä oli siis tänään neidin 1,5 vuotis neuvola. Pieni oli hurjan reipas vaikka on ollut koko viikon kipeänä. Isi on ollut onneksi tämän viikkoa lomalla ja hoitanut pientä potilasta kiitettävän hienosti :)

Kerkesin napata pienestä toipilaasta neuvolan aulassa vain yhden kuvan. Neuvolan lelut olis kiinnostaneet kovasti ja Ceela olisikin mielellään jäänyt sinne leikkimään tarkastuksen jälkeen!

 Tässä vieretysten Äidin neulokortti vuodelta 1983 ja Ceelan vuosimallia 2009. Kiitos omalle Äidilleni että on säästänyt neuvolakorttini. On ollut huisin hauskaa vertailla Ceelan kasvua omaani :)


Neuvolassa pieni tutkaili uusia leluja, rakenteli neuvolalääkärin ihmetyksesi huisin korkeita torneja palikoista, esitteli juoksu ja hyppytaitoja ja kertoili muutaman valikoidun sanasenkin :)

Neuvolalääkäri totesi neidistä seuraavaa:
Kasvaa ja kehittyy hienosti. Iloinen ja reipas tyttö. Sanoja tulee. Syö jo itse. Iho siisti. Varman oloisesti liikkuu. Leikkii uusilla leluilla hyvin. 

Rokotuksesta tuli noin 5sekunnin harmitus, joten sekin meni siis suht kivuttomasti :)

Neitokaisen uudet mitat olivat:

pituus: 82cm
paino: 10 200g 
py: 48cm

Pituutta ja painoa oli tullut ihan huimasti lisää puolessa vuodessa. Neuvolan täti kehui että mennään oikein hienoilla käyrillä. 

Neuvolasta pois lähtiessä Ceela jäi vielä ihastelemaan vauvoja. Osoitteli turvakaukaloihin ja hoki VAUVA. Äidille meinasi itku tulla liikutuksesta, vastahan tämä oma pieni oli vauva!  

Tässä muutama kuva viime päiviltä...










On ulkoiltu raikkaassa syysilmassa ja ihmetelty luonnon ihmeitä :)









lauantai 18. syyskuuta 2010

Mikään ikinä ei ole itsestäänselvää...

Meillä koettiin eilen illalla aikamoisia kauhunhetkiä kun meidän pieni metkuilija tippui sohvalta alas - pää edellä!

Juuri kun Isin silmä vältti oli pieni kiivennyt sohvalle ja hyppi siellä iloisena, kuten niin monesti aiemminkin. Ja juuri kun Isi kerkesi huomata että neitonen pomppii holtittomasti sohvanreunalla ja yritti ehtiä hätiin, olikin tyttö jo maassa. Itse olin tilanteen sattuessa keittiössä puuhailemassa joten en nähnyt kyseistä ilmalentoa, mutta hurja se joka tapauksessa oli. Tyttö oli hypännyt ilmaan ja suoraan ohi sohvasta ja takaraivolleen lattiaan. Ensin alkoi normaalisti itku, ja juuri kun Isi kerkesi nostaa tytön syliin ja minä ehdin paikalle tyttö meni täysin veltoksi ja tajuttomaksi. Tajuttomuutta ei kestänyt kuin muutamia sekunteja, mutta herätessään tyttö oli ihan sekaisin. Ei liikkunut, ei puhunut, ei itkenyt, ei mitään.

Sairaalaan lähdettiin aikamoisella vauhdilla. Matkan aikana Isi soitti jo valmiiksi sairaalaan ja kertoi mitä on tapahtunut että osaavat olla siellä valmiudessa. Autossa pieni alkoi pikkuhiljaa virkoamaan ja alkoi jo hieman höpöttelemään ja hymyilemään. Sairaalaan päästessä tilanne alkoi jo näyttää paljon paremmalta ja lääkäri sanoikin heti että taidettiin selvitä säikähdyksellä. Kaikki normaalit testit tehtiin ja oltiin tarkkailussa kolmisen tuntia. Diagnoosi oli arvatenkin aivotärähdys!

Henkilökunta yritti lohdutella ja selittää että tätä tapahtuu hyvin useasti ja että lapset ovat ihmeen kestävää laatua. Silti tapaus tuntui meistä aivan järkyttävältä ja jätti pintaan varmasti pitkäksi aikaa paniikin tunteen. Eilen illalla kun pieni oli jo untenmailla jatkui meillä miehen kanssa jossittelu. Mitä jos ja mitä jos. 

Tajusin tänään että minä olen elänyt jo muutaman viimeisen vuoden pienen paniikin ja pelon vallassa. Ensin pelkäsin etten saa lasta ikinä ( koska raskautuminen oli niin hankalaa). No kun vihdoinkin tulin raskaaksi aloin pelkäämään meneekö raskaus hyvin ja säilyyky vauva elossa. Raskausaika oli ihanaa mutta mukana oli paljon komplikaatioita joten pelko ei ollut ihan tuulesta temmattu. Sitten kun pieni vihdoin ja viimein- vuosien odotuksen jälkeen syntyi aloin pelkäämään kaikkea mahdollista ja mahdotonta mitä ikinä voi tapahtua. Sain aina kuulla ystäviltä leikkimielistä kettuilua ylihuolehtimisesta ja höösäämisestäni. Ja juuri nyt kun olin ehkä hivenen päässyt eroon kaikesta siitä panikoinnista - tapahtuu tällaista!

Joten varoitus ystävät: minusta luultavasti tulee uudestaan ylihuolehtiva höösääjä!

Ollaan tässä tänään mietitty kaikki kodin vaaranpaikat ja mietitty missä menee jonkinlainen järkevä raja siinä miltä kaikelta lasta voi suojella. Tietysti toista haluaisi suojella ihan kaikelta, mutta missä vaiheessa siinä alkaa tehdä lapselleen hallaa, mikä menee jo ylisuojelun puolelle. Lapsen kanssa kotona on aika mahdotonta kulkea koko ajan puolen metrin päässä lapsesta ja varmistaa selusta joka tilanteessa. Eihän lapsi ikinä opi varomaan ellei tulee muutamaa kuhmua matkan varrella. Joka tapauksessa eilisen kaltaista kokemusta en toivo kenenkään joutuvan ikinä kokemaan.

Meillä ainakin astui voimaan täydellinen sohvalla juoksemis ja hyppimiskielto!

Tänään olen taas tuntunut ylitsevuotavaa onnea siitä että minulla on lapsi. Eilisen jälkeen taas muistaa ettei mikään ole itsestäänselvää, ikinä!

Loppuun hirmuinen kuvapläjäys rakkaista kuvista, mitä tuli taas tänään selailtua ja ihmeteltyä milloin siitä pienestä vauvasta tuli tämmöinen maailman suloisin metkuileva sohvalla hyppivä pikkuneiti?!






Pidetään hyvää huolta pikkuisistamme - he ovat täysin korvaamattomia ♥

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Markkinahumua

Viime viikonloppu vietettiin Mummon ja Ukin luona Rautalammilla. Siellä järjestetään joka vuosi syyskuun toinen viikonloppu pestuumarkkinat. Pestuumarkkinoita ei voi missata, se on se yksi viikonloppu milloin kaikki vanhat tutut ja ystävät on paikalla. Paitsi tietysti tänä vuonna! Tänä vuonna juhlitiin pienemmällä kokoonpanolla kun pari ystävää puuttui, ensi vuonna taas toivottavasti koko remmi kasassa :) Tunnelma oli haikea kun koko ajan oli tunne että jotain puuttuu, rakas ystävä, Ceelan kummitäti! Tule pian takaisin sieltä maailman ääristä, sinua kaivataan ♥

Tässä tunnelmia Ceelan markkinahulinoista :)


Pieni kävi ajelemassa vähän tivolilaitteilla :)


Ihmisvilinää ihmettelemässä...

Markkinoilta Mummo heltyi ostamaan pienelle hienon ilmapallon

 Tästä on nyt riittänyt iloa moneksi päiväksi. Pallo on vaan ollut niin kovassa käsittelyssä että saapas nähdä kauan kestää :)

Neitiläinen sai markkinoilta myös uuden kirjan sekä jotain perus markkina lelukrääsää ja pääsi tutustumaan metrilakujen ihmeelliseen maailmaan!

Mummo olisi myös heltynyt ostamaan pienelle keinuhevosen mutta mieleistä mallia ei markkinoilta löytynyt. Olisikos jollain antaa hyviä vinkkejä mistä saisi ihanan keinuhepan, kovan tai pehmeän... kunhan on kaunis ja tukeva.

Pieni pääsi osallistumaan myös ensimmäisiin juoksukilpailuihinsa! Pestuumarkkinoilla järjestetään joka vuosi mannerheimin lastensuojeluliiton järjestämät lasten pestuujuoksut :) Ceelan sarjassa eli tytöt 09syntyneissä oli 4 kilpailijaa. Tässä Ceela kuuntelee vielä viime hetken vinkkejä valmentajalta (eli Äidiltä) ja keskittyy tulevaan suoritukseen. Olisi ollut niin kiva laittaa kuva kaikista kilpailijoista, mutta rajasin kuvan niin ettei muita näy koska kaikki eivät välttämättä halua näkyä näin julkisesti.

Tässä sitä kipitellään. Ceela välillä pysähtyi ihmettelemään kun vastustajat jäivät kauas taakse...

 Voitto veti vakavaksi! Äiti ihan kevyesti ylpeänä omasta kilpajuoksijasta...

Tässä tutkaillaan palkintopallilla omaa kultamitallia :)

 Mutta pienen mielestä pillimehu oli huomattavasti parempi palkinto!

Tässä vielä kuva pienen ensimmäisestä kultamitallista :)

Kohta täytyy ostaa Ceelalle oma palkintokaappi jos tämä tahti jatkuu, heh ;)









torstai 9. syyskuuta 2010

Bubblegumista ja lollypopista on meidän talvi tehty!

Ajattelin kyllä että rupean esittelemään meidän talvea vasta sitten kun ihan kaikki talvivermeet ovat kotiutuneet, mutta muutamien rytkyjen kotiutumiseen menee vielä muutama viikko joten en malta odottaa :) 

Pieni kurkkaus siis...


Molo kidsin bubblegum ja Ticketin lollypop

Tuosta bubblegumista on jo sovituskuva jossain vaiheessa täällä blogissa vilahtanut joten nyt on lollypopin vuoro :)





Aika söpönen haalari, kuten myös malli ;)

Tämä ticketti matkasi meille kuperkeikan nettikaupasta ja täytyy mainita että palvelu oli niin mielettömän hyvää että voin vain kehua ja suositella. Samaisesta putiikista on meille kotiutumassa jotain muutakin jos kaikki menee hyvin... siitä lisää myöhemmin!

Hattu/huivitilaus on tehty Unq:n Tiinalle, niitä odotellessa...

Tässä yksi ihanuus hattu ja kaulahuivisetti minkä löysin meidän lastenvaatekirpparilta uutena

Monsoon baby mallistosta 7e


Tietysti talvella tarvitaan myös kenkiä joten niitäkin on pikkuhiljaa hankittu


 Sokoksen naperopäiviltä lähti alehintaan mukaan reiman lämminvuoriset kumpparit syksyyn/ talven loskiin 


Ja yhdet ihanuus kengät löytyi Brandoksen nettikaupasta, nämä myös loppusyksyyn ja talveen vähän siistimpään menoon

 Naturinon  ihanat vaaleanpunaiset kävelykengät 


Näiden lisäksi on tilattu vaaleanpunaiset tepsut talveksi, joten enää puuttuu jotkut talvi goret päiväkotiin. Ja ehkä jotkut mekkosaappaat ja ehkä huopikkaat ja ehkä ja ehkä ja sitä listaa voisi jatkaa. Pienille tytöille on niin ihania kenkiä että on vaikea pysyä pöksyissään niitä valikoidessa, kyllähän te tiedätte :)

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Olen hyvin tyytyväinen että meidän talvivarusteet alkaa olemann näinkin hyvällä mallillaan niin on taas yksi asia vähemmän mietittävänä. Huomenna töiden jälkeen suunnataan auton nokka kohti Rautalammin Mummolaa ja Ukkilaa ja perinteisiä pestuumarkkinoita.










lauantai 4. syyskuuta 2010

1,5 vuotias :)

Ceela-neiti täytti tosiaan eilen 1,5 vuotta. Mihin se puolivuotta taas hujahti... juurihan meillä oli 1vuotisbileet ja minä aloittelin tätä blogia kirjoittelemaan. Puolessa vuodessa on neiti taas kasvanut ja kehittynyt paljon, ruvennut kävelemään, höpöttelemään, kiipeilemään, uhmailemaan. Joka päivä tuo pieni neitonen ilahduttaa ja yllättää meitä vanhempia uusilla tempuilla ja taidoilla. Joka päivä sitä huomaa miettivänsä miten ketään voi rakastaa näin paljon? Niin paljon että sydän ihan pakahtuu. Ja sitä miten voi olla huolissaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta siihen pisteeseen asti että ajaa itsensä hulluuden rajamaille miettiessään kaikkia maailman vaaroja joilta tätä pientä täytyy pystyä varjelemaan!

Eilen muisteltiin kaikkea mitä tähän puoleentoista vuoteen on mahtunut ja iloittiin siitä että meillä on terve ja ihana pieni tyttö. 1,5 vuotta ei ole mikään virallinen synttäripäivä mutta juhlimisen arvoinen päivä kuitenkin! Saimpahan hyvän tekosyyn leipoa (lue: syödä) juustokakkua :)
 
 Tämmöisen mansikkajuutokakun pieni sai 1,5vuotis "synttäreiden" kunniaksi :)
 
 
keksirohmu vauhdissa...
 
 
 
 
 
 
 
 
♥Onnea pieni suuri rakas♥


Ihan pienesti vain, ihan oman perheen kesken :)

Illalla kävi ystäväperhe auttamassa kakun tuhoamisessa. Pieni sai seuraksi leikkikamun kenen kanssa oli kiva kinastella ja lopuksi vähän pusutellakin, kiva päivä!

 ...ja näköjään uuvuttava! Kauniita unia murunen ♥