maanantai 23. joulukuuta 2013

Tule joulu kultainen ♥

Täällä on viime päivinä valmistauduttu joulun viettoon...

Perinteeksi muodostunut piparkakkutalo oli pakko taas väsätä ja siitä tulikin ihan koko perheen yhteinen projekti :)








Tässä tämän vuoden versio mökistä :)


Kotona tuoksuu...

Piparit...

hyasintit...

ja joulukuusi.

Siinä ne tärkeimmät!

Valmistettiin Ceelan kanssa myös lumiukkosoppaa kavereille,

ja päiväkodin tädeille kiitokseksi ♥

Lahjatkin on paketoitu viimeinkin yön pimeinä tunteina :)

Huomenna tämä tonttusirkus lähtee ajelemaan Mummilaan joulun viettoon pariksi päiväksi, ja sieltä matka jatkuu kohti savon Mummolaa. Pari päivää olisi sielläkin tarkoitus viettää jonka jälkeen palataan sitten uudenvuoden viettoon omaan kotiin.

Tonttutiimi toivottaa ihanaa joulua kaikille lukijoille

♥♥♥

torstai 12. joulukuuta 2013

Luova tauko

Täällä on ollut hiljaista, pitkään. Todella pitkään.Pahoittelut siitä teille ketkä olette jaksaneet silloin tällöin käydä täällä kurkkimassa. 


Tauolle ei oikeasti ole ollut mitään hienoa tai syvällisempää syytä. Ihan vaan puhtaasti arki on iskenyt halolla päähän niin rankasti. Olen ollut niin loppu, puhki, väsynyt ja kenties jopa uupunut että olen käyttänyt pienet voiman ja energian rippeeni johonkin muuhun kuin tietokoneella istuskeluun. Olen vihdoin antanut periksi ja tajunnut etten voi tehdä kaikkea yksin, enkä voi tehdä asioita täydellisesti. Olen antanut Isin opetella olemaan ihan keskenään lasten kanssa ja lähtenyt illalla salille muutamaksi tunniksi naapurin rouvan kanssa. Enkä tarkoita tällä sitä ettei meillä isi olisi osallistunut arkeen, vaan sitä että ennen isi on osallistunut arkeen äidin ohjeilla. Nyt isi on saanut pyörittää arkea parina iltana viikossa 3 lapsen kanssa ihan isin omilla ohjeilla. Ja vaikka kaikki ei tapahdu niin kuin minä haluaisin tai tekisin niin tiedättekö mitä, se ei olekaan maailmanloppu. Meidän isi osaa leikkiä lasten kanssa,olla läsnä, tehdä tarvittaessa ruokaa, syöttää lapset, antaa astmalääkkeet ja nukuttaa ne, ihan yksin. Ja kaiken huipuksi se on oppinut vähän pitämään kodin järjestystäkin yllä. Ja minä olen oppinut samalla että minäkin voin irtautua tästä arkikaaoksesta välillä ihan rauhassa, ilman huonoa omaatuntuntoa. Ja kaikki pärjää täällä silti.

♥♥♥

Meidän pojat ovat kasvaneet ihan mielettömästi aivan pienessä ajassa ja voi luoja että noissa tyypeissä on energiaa vaikka muille jakaa. En tiedä valaiseeko asiaa yhtään että meidän eteisen liukuovikaapin ovet on suljettu tarrasulkimilla, kuten myös jääkaappi.Takan luukut on teipattu kiinni ja ruokapöydän tuolit on sidottu yhteen sukkahousuilla ja triptrapit säilytetään pöydän päällä. Ja tietysti kaikki särkyvä ja vaarallinen esineistö on nostettu pois lasten ulottuvilta. Tämä kaikki on tullut meille vähän puskista. Ennen kaksospoikia meillä on vain kokemus yhdestä erittäin rauhallisesta tyttölapsesta joka ymmärsi ei sanan merkityksen jo hyvin varhain ja oli jopa niin kuuliainen että ei pelkästään ymmärtänyt vaan myös noudatti kyseistä kieltoa. Nämä jätkät onkin vähän toista maata. Puheen ymmärryksessä ei kylläkään ole mitään vikaa mutta oma mielenkiinto ja uteliaisuus voittaa 100-0 äidin typerät kiellot. Pitäis varmaan joskus kellottaa teille meidän arkipäivä ja sen tapahtumat. Voin kertoa että siihen ei jää kovin paljon luppominuutteja. Tähän hektiseen arkeen kun lisätään taas muutama ihana syys/talvi flunssa kuumeen kera, lukemattomia huonosti nukuttuja öitä ja miehen ylityöputki 3viikkoa ma-su 12h/päivä niin en tiedä ihmetteleekö joku vielä että miten voi olla äidillä paukut loppu. Oltiin kyllä tuota ylityöputkea pakosalla lasten kanssa 2 viikkoa mummolassa. Muuten varmaan olisikin jo kuuppa  himmentynyt.

Ja hei ei ole tarkoitus kuulostaa siltä että meidän perheen arki olisi pelkkää puurtamista. On se kaikesta huolimatta ihan mielettömän ihanaa ja lapset osaa pelastaa jollain hassulla pienellä jutulla sen paskimmankin päivän. Meille on annettu kolme maailman suloisinta lasta enkä sen enempää voisi elämältä toivoa. Muutama vuosi sitten meidän pahin pelko oli se ettei tähän kotiin suoda yhtäkään lasta. Sitä pelkoa kesti melko kauan, kunnes pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen meille suotiin se ensimmäinen ihme. Ja seuraava ihmepaketti tuli oikein tuplana. Meillä on talo täynnä elämää. Meillä on ehjä perhe missä kaikilla on hyvä ja turvallinen olla. Viimeisin puoli vuotta on ollut rankinta ja uuvuttavinta aikaa poikien syntymän jälkeen. Tuplavauva arki oli lastenleikkiä tähän tuplataapero meininkiin. Luojan kiitos olen ymmärtänyt että minullakin on oikeus väsyä ja olla huonolla tuulella. Se ei tarkoita etten tuntisi kiitollisuutta siitä kaikesta mitä minulla on.


Toivottavasti tästä talvihorroksesta vielä herätään uuteen nousuun. Ennen blogin kirjoitus oli iso osa arkea, yksi henkireikä jolla jakaa kokemuksia samanhenkisten ihmisten kanssa ja kertoa meidän arjesta myös sukulaisten iloksi. Viime aikoina ajatus tietokoneella istumisesta on tuntunut miltei vastanmieliseltä. Olen mielummin lämmittänyt lasillisen kuumaa glögiä ja kömpinyt miehen syliin sohvalle tuijottelemaan telkkaria. Toivon jo ihan poikienkin takia että innostus blogin päivittelyyn syyttyy uuteen nousuun sillä miten ihana päiväkija tästä lapsille jää luettavaksi kunhan kasvavat isoiksi. Ceelan lapsuuden tapahtumista ja fiiliksistä täältä löytyy iso osa. Nyt olisi vissiin aika kirjoitella jotain syvällisempää niistä pikkuveljistäkin.



Täällä on kuumeiltu taas aika rankalla kädellä muutama päivä ja tällä hetkellä näyttää hyvin vahvasti siltä että tällä kertaa syypäänä kurjaan oloon on enterorokko. Kenties tämän tautikierroksen jälkeen palataan täällä blogirintamalla uuteen nousuun. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Käyköhän täällä enää edes ketään? :)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Syksy saapui...

ja sen mukana sairastelut.

Jälleen kerran.

Blogissa on eletty hiljaiseloa ja niin on täällä kotosallakin. Tehdään ne pakolliset ja muuhun ei paljon rahkeet riitäkään. Pojat ovat sairastelleet jo yli 3 viikkoa putkeen ja nyt se sama tauti on siirtynyt isosiskoonkin. Ensin sairastelu alkoi kaamealla 40 asteen kuumeilulla jota kesti muutama päivä molemmilla pojilla ja sen jälkeen onkin ollut sitten räkää, limaa, yskää, hengenahdistusta, kurjaa oloa,  kitinää ja känkkäränkkää. No ei tietenkään pelkästään, mutta huonona päivänä tuntuu siltä.

Yöt on olleet levottomia ja katkonaisia ja äiti on vähän väsynyt.

Tulis vaikka jotkut 20 asteen pakkaset joka tappais kaikki räkäpöpöt pois.

Pahoittelut avautumisesta, tähän asti on selvitty niin kai tästäkin suosta taas noustaan :)

Ja sitten niihin iloisiin asioihin:

-Ceela on aloittanut ekan oman harrastuksen (salibandy)
-Ceela on oppinut uimaan pieniä pätkiä ilman kellukkeita (perheuinnissa)
-Ja eilen samainen neiti oppi ajamaan pyörällä ilman apuapyöriä (ainakin melkein)

Ja juu äiti tarviis ne apupyörät kyllä ettei keuli ympäri tästä ylpeyden määrästä :)


-Ceelan leikkimökki on nyt ihan just melkein valmis (kiitos Isille raatamisesta)

-Äiti ja muksut kävivät myös viikon mittaisella syyslomalla Mummon ja Ukin luona. 

Nyt vaan toivotaan pikaista paranemista koko katraalle tästä jäätävästä syyspöpöstä. Toivotaan myös isille ja äidille katkeamattomia yöunia ja hyvää huumorintajua. 

Loppuun kuvapläjäys viimeisten viikkojen ajalta, Ei uskoisi että vielä muutama viikko sitten ulkona paistoi aurinko ja oli t-paita kelit!















Koitetaan palata pian taajuuksille jollain vähemmän mälsillä aiheilla.
Ihanaa sykysä teille kaikille jotka täällä käyttä kurkkimassa meitä verkkaisesta päivitystahdista huolimatta ♥

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Äidin ikioma viikonloppu ♥

Voitteko hyvät ihmiset kuvitella että vietin juuri kokonaisen viikonlopun ihan yksin,
omassa kodissani ♥

Jos joku olisi ehdottanut minulle vaikkapa 5 vuotta sitten että sinähän voisit viettää viikonlopun kotona ihan yksinäsi niin se olisi ollut minulle melkoinen rangaistus. En juurikaan viihtynyt yksikseni saatikka ainakaan täysin toimettomana. Vaan entäpä nyt, 3 pienen lapsen äitinä esitin miehelle ihan itse toiveen että saisinko olla yhden viikonlopun omassa kodissa ihan yksin. Niin sitä ihminen muuttuu :) 

Niin että kiitos vain kultainen mies ja kultainen anoppi kun mahdollistitte minulle tämän luxus viikonlopun,
mulla oli ihanaa yksin kotona ♥

Perjantai iltana kun saavuin vauvauinnin jälkeen yksin kotiin ihmettelin hetken sitä hiljaista fiilistä, ja sitä tunnetta kun ympärillä on koti ilman perhettä. Aika pian outo tunne muuttui todella upeaksi tunteeksi, sillä nyt olisi pari päivää aikaa tehdä ihan mitä lystää. Rakastan suunnattomasti puhdasta ja siistiä kotia joten päätin aloittaa siitä. Järjestelin kaikki roinat, lelut, vaatteet, tiskit.. ja rupesin ottamaan rennosti. Aika mieletöntä kun ei ole pakko siivota keittiötä viittä kertaa päivässä. Ja silloin kun haluat siivota niin saat tehdä sen ilman että hunnit roikkuu koivessa kiinni ja taistelee kumpi saa riistettyä äidiltä imurin. Aika villiä oli myös ettei tarvinnut tehdä ruokaa, ei syöttää ketään, ei vaihtaa vaippoja, ei pestä, ei nukuttaa, ei selvittää riitoja eikä herätä keskellä yötä.

Lauantaina käytin aika tehokkaasti viskellen turhaa kamaa kylmästi roskiin. Olen ihminen joka vihaa ylimääräisiä tavaroita talossaan. En halua säilyttää jotain nippelinappelia sen vuoksi että ehkä voin tarvita sitä viiden vuoden kuluttua. Laitoin poikien pieneksi menneitä vaatteita myyntiin seuraaville kaksospareille, keräsin ison kassillisen turhia leluja mitä kukaan ei käytä. En tajua missä vaiheessa kämppäämme on muuttanut noin 50 pehmolelua, ja mitä ne meillä tekee, ei niillä kukaan ainakaan koskaan leiki. Muksuilla on ne parit tärkeät pehmot jotka ovat saaneet vauvoina ja kaikki muut lojuu jossain kaapin pohjalla. Ja miksi ikinä olen säästänyt jotain kindermuna krääsää, voi huoh. Täysin turhaa duunia mutta tulipahan tehtyä. Jos nyt edes ne oleellisimmat asiat taas mahtuisi paremmin niihin kaappeihin.

Olen luvannut teistä joillekin, että teen vielä joku kaunispäivä jonkun sisustuspostauksen. Ja olen todennut että tästä kämpästä ei ikimaailmassa saa tehtyä sellaista hienoa sisustuspostausta koska tämä on tavallisen lapsiperheen koti joka on sisustettu lähinnä halvoilla ikea kalusteilla. Mutta koska olen saanut viikonlopun aika edes siivottua kämpän jotenkuten säädylliseen kuntoon niin päätin että voin vilauttaa teille meidän kotia tällei pienesti.

Tässä näkyy se suurin ihme elikkä siisti keittiö

Yleensä keittiössä vallitsee enempi tällainen meno :)



Olohuoneessa maalattiin seinät uusiksi ehkä puolivuotta sitten eikä vieläkään olla saatu aikaiseksi hankkia uusia verhoja,
ehkä nekin joskus löytyy ja pääsee paikalleen.




Näitä kuvia voin aina huonoina hetkinä käydä täällä katselemassa ja ajatella että kyllä meilläkin on ainakin välillä melko siistiä.

Tässä eteisen päädyssä näkyy siis lastenhuoneet. Poikien huoneesta on juuri siirretty hoitopöytä yms.vauvasälä pois ja meidän vanhempien isot vaatekaapit siirrettiin tuonne työhuoneeseen, jotta lastenhuone päästään sisustamaan pojille ihan ikiomaksi. Siitä projektista voin laittaa kuvia sitten kunhan  siihen projektiin päästään siirtymään. Tällä hetkellä pihalla on vielä pikkuisen kesken leikkimökkiprojekti joka pitäisi saada ihan ensimmäisenä valmiiksi ennen kuin syyskelit yllättävät. Niin ja sitäkin projektia voin valoittaa kunhan siellä on jotain kuvattavaa :)


Ja tässä vielä pari kuvaa mun hulvattomista hattuhulluista

Linus

Lucas


Olipa ihana olla yksin, mutta voi miten ihana oli ottaa tämä konkkaronkka takaisin kotiin.

Nämä pikkutyypit ja niiden ihana sisko on kuitenkin syypäät mun hymyyn
(ja mun hermoromahduksiin)

Maailman tärkeimmät ♥



perjantai 9. elokuuta 2013

Minilomalla ♥

Käytiin tuossa alkuviikosta heittämässä pikkuinen reissu miehen kanssa ihan kahdestaa. Hän oli järkännyt minulle pienen yllärireissun synttäreideni kunniaksi. Uudelle kymmenluvulle siirryin jo toukokuussa mutta en jaksanut silloin juhlistaa synttäreitäni millään lailla. Arki oli jotenkin niin intensiivistä ja äidin voimat vähissä, ei ollut mitään fiiliksiä juhlia sitä että olen taas hieman vanhempi ja kohta varmaan jo ryppyisempikin.

Mies oli kenties laittanut merkille että vaimo saattaisi kaivata pientä irtiottoa arjesta ♥

Tiesin kyllä että olemme lähdössä jonnekin, ja olin varma että kyseessä oli risteily tai hotelliyö jossain mutta väärässä olin. Matkaan lähdettiin kotoa omalla autolla ja kerkesin kyllä miettiä matkan varrella useampaan otteeseen että mihin kummaan minua ollaan viemässä. Auto pysähtyi Vuosaareen satamaan ja siinä vaiheessa olin edelleen täysin pihalla matkan määränpäästä.

Hetken odottelun jälkeen venekyyti saapui ja matka kohti tuntematonta alkoi...


Puolentunnin venematkan jälkeen alkoi näkyä tällaisia maisemia

Ja pikkuhiljaa minulle alkoi selvitä että olemme matkalla Söderskärin saarelle/majakalle.

Tässä meidän hotelli :)

Majakassa on vain yksi huone, Lounatuuli sviitti joka on säilytetty lähes alkuperäisessä kunnossa.
Mitään nykyajan hienouksia sieltä ei siis löytynyt. Mieletön tunnelma ja kostea ilmasto kylläkin!



 Tuolta ylhäältä katsottuna oli kyllä aika hulppeat maisemat.


 
Illalla meitä odotti ihana idyllisen vanhan puusaunan lämpö ja vilpoisa merivesi





Ihanan tunnelmallisen saunareissun jälkeen siirryttiin ulos grillaamaan ja läheiselle kalliolle nauttimaan eväistä ja auringonlaskusta.




Myrskylyhdyn valossa, kuoharilasi kädessä, ihan kahdestaan.
Ei kiirettä minnekään, niin harvinaista luxusta meille ♥


Aamupala kahvilan puolelle oli varattu meille klo.10. Hyvien yöunien ja tukevan aamupalan jälkeen oli aika lähteä tutkimaan lähisaaria.




Keli oli kuin suoraan meille tilattu, sininen taivas ja meri, aurinkoa ja lämpöä.


Etsittiin suojaisa mukava paikka läheiseltä kalliolta, uitiin ja otettiin aurinkoa, heitettiin ihan älytöntä
juttua ja palattiin hetkeksi aikaan kun oli vain me kaksi.


Tänne tullaan varmasti uudestaan joskus. Luultavasti ihan vaan omalla pikkuisella veneellä ja lasten kanssa, mutta tästä lähtien meidän sydämissä on paikka Söderskärille.

Ja tätä voimme suositella kaikille, ihana paikka ♥