keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Arkihärdelli...

Meidän elämä on nykyisin eräänlainen sirkus.
Koko ajan on päällä jonkinmoinen show ja sovituista aikatauluista olisi silti pakko pystyä pitämään kiinni. Tuntuu välillä että elän elämääni pikakelauksella. Unohtelen asioita jatkuvasti ja ystäväni tietävät jo että minua on lähes mahdoton tavoitella puhelimitse koska vaikka minulla olisikin kädet vapaina jotta voisin ylipäätään vastata puhelimeen niin luultavasti en tiedä missä se on koska se on lähes aina äänettömällä. Ihanaa kun naapurin rouva jo soittaa tottuneesti miehelleni tiedustellessaan missä minä mahdan olla :D
 
Pojat + Ceela pitävät tosiaan huolen siitä että äidin päivät eivät tosiaan käy tylsiksi. Joskus toki kotiäidin rooli puuduttaa kun olet tehnyt sitä samaa taas 24/7, mutta tylsää ei todella ole!  Tässä elämäntilanteessa en ikinä joudu pälyilemään kelloa että paljonkas se onkaan ja miksi aika ei kulu. Aika nimittäin kuluu niin etten kerkeä sitä ymmärtämään. Poikien syntymän jälkeen muistan parhaiten keskola/ teho-osasto ajan. Muistan kuinka sinne joka aamu mentiin kiireellä ja muistan kuinka se kiire loppui kuin seinään kun astuit K7 ovesta sisään. Siinä oltiin tässä ja nyt, juuri siinä hetkessä. Muistan miltä sen huoneen ilma tuoksui ja muistan sen tasaisen piipityksen joka lähti kaikista koneista ympärillämme. Sen jälkeen kun pojat pääsivät kotiin muistikuvat muuttuvat hatarammiksi, ikään kuin utuisaksi kuvaksi. Muistan kuinka pieneltä kaksi vauvaa tuntui sylissä ja muistan tarkasti sen riittämättömyyden tunteen mutta suurin osa arkimuistoista on hieman sumeaa. Luojan kiitos olen ottanut valtavasti valokuvia joiden avulla pystyn muistamaan tiettyjä hetkiä, tuoksuja ja tunteita mitä juuri siihen hetkeen liittyi. Ja onneksi olen kirjoitellut tätä blogia edes satunnaisesti koko ajan, täältä on mukava käydä lukemassa myös poikien alkutaipaleen fiiliksiä.
 
Tällä hetkellä meillä asuu kaksi 9kuukauden ikäistä todella uteliasta ja menevää tonttua. Lucas oppi nousemaan tukia vasten 7kuukauden iässä, Linus pari viikkoa veljensä perässä ja sen jälkeen noita jätkiä ei ole pidätellyt mikään. Meillä kävellään tukia vasten niin pitkälle kuin tukea riittää, sen jälkeen kurottaudutaan käsi edellä maahan ja kontataan sata lasissa juuri sinne minne huvittaa. 
 
 
 
 Meidän sirkuksen tärkein kasassa pitävä voima on rytmit. Niitä ei voi kaksosperheessä liikaa korostaa. Rytmitys aloitettiin heti poikien synnyttyä ja niistä hyviksi havaitusta rytmeistä ja rutiineista pidetään kiinni kynsin ja hampain. Meidän aamu alkaa yleensä noin klo.8.30-9.30 aikoihin kun jompikumpi jätkistä aloittaa iloisen pulputuksen sängyssä. Heti herättyämme hörpimme vielä sängyssä kimppapullolisen luomukorviketta (siis jätkät, en minä :D) ja seurustelemme hetkisen jonka jälkeen suuntaamme keittiöön valmistamaan herrojen gourmee aamupuuron. Puurottelun jälkeen riisumme yökkärit ja univaipat jonka jälkeen koko kööri siirtyy suihkuun. Olen siis todennut tämän helpoimmaksi järjestelyksi itseni kannalta. Aina ennen teimme niin että heti aamulla vaihdettiin vaipat ja puhtaat vaatteet mutta kahden 9 kiloisen tyypin peppupesut lavuaarilla ei enää olekaan ihan helppoa, joten tästä syystä olemme siirtyneet kimppasuihkuun aamuisin :) Kuten myös sen takia että usein kävi niin että kun vaatteet oli vaihdettu ennen aamupuroa niin hyvin todennäköistä oli se että molempien vaatteet meni vaihtoon heti uudestaan sen puuron jälkeen ja kun sen tekee tuplana joka kerta niin se ei enää jossain vaiheessa kauheasti hymyilytä.
 
 
 
Aamupesujen ja puhtaiden vaatteiden vaihdon jälkeen onkin sitten aikaa tutkia koko koti ja sekoittaa kaikki se minkä äiti oli juuri järjestellyt. Sillä välin kun minimiehet harrastaa täystuhoilua yrittää äiti ehtiä siivoamaan keittiöstä aamupalan jäljet ja käydä laittamassa päivän ensimmäisen pyykkisatsin pyörimään koneeseen. Vielä hetki sitten meidän ukkelit ottivat pikkutorkut noin klo.11 aikoihin ,mutta tällä hetkellä olemme koittaneet jättää pikkutorkkuja pois jotta päivärytmi pysyisi fikusumpana. Noin klo.12 on kuitenkin ihan viimeinen hetki alkaa lapioida lounas poitsujen massuun koska yleensä niihin aikoihin alkaa jo todella väsy painaa. Joskus kun aikataulut ovat kusasseet vartilla on Linus nukahtanut syöttötuoliin kesken ruokailun ja se on maailman söpöin/säälittävin näky. Välittömästi ruokailun jälkeen tapahtuu vielä vaippojen vaihdot x2, ulkovaatteiden pukeminen x2 ja pienet maitohörpyt x2 ja ulos vaunuihin kanto x2.
 
 
 
 
Tämän jälkeen äidillä on noin 3 tuntia aikaa ottaa rennosti = siivota kämppä, laittaa pyykit kuivumaan, tehdä lisää vauvojen ruokia pakkaseen tai hyvänä päivänä viettää aikaa naapurin kanssa kahvia juoden ja maailmaa parantaen :)
 
 
 
Ja tämä aiempi stoori pätee siis vain ke-pe päiviin, sillä silloin kun Ceela neiti on myös kotona yleensä vähintään ma-ti niin aikataulu on vielä hivenen aikataulutetumpi koska siihen pitää sisällyttää myös uhmaikäisen aamupala, aamupesut, leikit, lounas ja päiväunet. Niinä päivinä kaikki ylimääräinen jää tehtäväksi illalla ja päivällä keskitytään vain selviämään pakollisista. Useimmiten kuitenkin kotipäivinä Ceela saa leikkikavereita tästä naapurista jolloin myös äitin duunit helpottuu siltä osin. Ja välillä neidin päiväunet saattaa myös jäädä välistä jos on aamulla nukuttu pitkään, joten silloin mennään vähän fiilispohjalla tämän isomman suhteen.
 
 
 
Pojat heräilevät päiväuniltaan yleensä noin klo.15-16 välisenä aikana ja sen jälkeen taas sama rumba jatkuu. Molemmat hörppäävät maidot ja sitten on taas vuorossa kodin uudelleen "järjestely" ja yleinen härdelli mikä pitää sisällään leikkiä, ruoan valmistusta ja mitä milloinkin. Aika usein päiväruoan jälkeen koko konkkaronkka pakataan autoon ja lähdetään kaveraamaan/sukuloimaan jotta äiti pääsee välillä myös pois kotiympyröistä :) Joskus taas ollaan vaan kotona ja yritetään olla läsnä lapsille edes hetken pelaten muistipeliä ja tuijottaen yhdessä pikkukakkosta. noin klo.19-20 pitäisikin jo olla laittamassa iltapala koko porukalle jotta jokaisen mukulan saisi jotenkuten järkevään aikaan nukkumaan. Iltojeni kohokohta nykypäivänä on Ceelan nukutus. Se hetki kun saan pötköttää ihanan keijumurun vieressä ilman kiireen häivää ja lukea iltasadut ja vastata viiteensataan mieltä askarrutavaan kysymykseen ja tehdä sormella kirjaimia selkään ja laittaa silmät kiinni ja torkahtaa vaikka tunniksi sillä välin kun iskä hoitaa pikkuherrojen iltatoimet. Miten sitä voikin niin nauttia nykyisin pienistä asioista niin kuin toisen nukutuksesta. Muistan vielä senkin ajan kun siitä miltei vedettiin pitkää tikkua kumpi joutuu neidin nukutuspuuhiin kun se oli muka niin työlästä. Huh sentään, mitähän työlästä siinä on kun saa levähtää oman lapsen vieressä? Kaikki on niin suhteellista. Ennen sitä ajatteli että nukahtaisipa nyt niin voisin mennä katsomaan telkkaria yms. Nykyisin sitä ajattelee että ihana kun saan hetken levähtää ihan rauhassa murehtimatta muita asioita. No sitten kun pojatkin ovat nukahtaneet viimein noin klo.21.30-22 aikoihin niin sitten alkaa äidin ja isin oma aika. Jos olisi tosi fiksu niin sitä menisi itsekin nukkumaan silloin kun se oma aikaa alkaa, mutta eihän se silloin tuntuisi omalta ajalta. Itse ainakin tarvitsen iltaisin hetken ihan vain itseni kanssa kun olen koko päivän ensin elänyt vain muita varten ja muiden ehdoilla. Joskus olisi myös ihana viettää sellaista parisuhdelaatuaikaa ihan vain kahdestaan. Viedän lapset mummolaan hoitoon, varata hotellihuone, nukkua pitkään ilman ainuttamaan herätystä, syödä aamupala ilman että samalla syötät aamupalaa kahdelle/kolmelle lapselle. Huh, se olisikin oikeesti aika täydellistä joten meidän perheen isi jos luet tätä niin vink vink * :D
 
 
 
Kuten olen siis aiemminkin täällä todennut niin kaksosarki on aikamoista menoa ja meininkiä. Ihanaa mutta väsyttävää. Joskus kun on saanut päivän päätökseen tuntuu että on kaikkensa antanut eikä yksinkertaisesti jaksaisi edes sormeaan liikauttaa mutta siitä huolimatta ei mitään haluisia vaihtaa. Nämä pojat tulivat täydentämään meidän perheen mitä ihanimmalla tavalla. Ceelastakin on kuoritunut ihan uusi tyttö veljien myötä. On jouduttu oppimaan, jakamaan paljon, niin leluja kuin äidin ja isin huomiota. Veljet ovat siskolleen niin kovin tärkeitä vaikka välillä vähän harmittaa kun ne sotkee just ne tärkeimmät leikit ja repii siskoa hiuksista. Silti toinen muistaa usein huokaista kesken touhujen kuinka juuri hänen veljet ovat maailman suloisimmat vauvat. Silloin kun katsoo noiden kolmen hulvattomia hölmöilyjä ja naurun rätkätystä sitä tietää miksi on niin korvaamattoman ihanaa kun lapsella on sisaruksia, ne on toisiaan varten, hyvinä ja huonoina hetkinä ♥
 
♥♥♥

maanantai 10. joulukuuta 2012

Baby box

Heipä hei ja terkut baby box tutkimuksesta jossa kävimme Linuksen kanssa hiljattain.
Lupasin kertoilla aiheesta lisää kunhan tutkimus on ohi. Reilu viikko tässä taas vierähti että kerkesin istahtaa koneelle ajan kanssa :D
 
Ymmärtänette syyn ;)
 
Tutkimus suoritettiin Helsingissä iho- ja allergiasairaalassa lastenyksikössä jonne meillä oli varattuna aika klo.10.00. Hyvin pian pääsimme ystävällisen hoitajan kanssa mittailemaan Linuksen painon ja pituuden ja kertomaan muut tarvittavat esitiedot. Tämän jälkeen meidät ohjattiin lääkärin luokse jossa vielä kerrattiin kaikki asiat ja tulevan tutkimuksen kulku. Ja sen jälkeen saimme hetkeksi oman pienen huoneen johon Linukselle tuotiin nukutuslääke. Lääke oli siis suun kautta annettava neste
(eli ei kaasunukutus kuten esim. Ceelalla oli korvienputkituksessa).
 
 
 

 
Nukutusläkkeen vaikutus alkoi noin 10minuutissa ja pikku-ukkeli simahti syliini pian tämän jälkeen. Ja siitä hetken päästä hoitaja kävikin hakemassa pojan viereiseen tutkimushuoneeseen jossa Linus sitten laitettiin sinne baby-box "laatikkoon", joka oli sellainen läpinäkyvä kapseli.Tutkimusen ajaksi meidät vahemmat ohjattiin ruokailemaan/kahvittelemaan. Tutkimus kesti noin tunnin verran ja poika nukkui tyytyväisenä koko ajan. Heti tutkimuksen jälkeen Linus oli hivenen ärtyisä nukutuksesta johtuen ja simahtikin heti uudestaan kun pääsi vaunuihin köllöttämään. Tutkimuksen jälkeen meidät ohjattiin vielä prick-testeihin ja verikokeisiin jotka kuuluvat rutiinisti box-tutkimuksen yhteyteen.
 
 
 
Prickeissä seulottiin:
Koivu, timotei, kissa, koira, pölypunkki, munanvalkuainen, lehmänmaito, soijapapu, kala, vehnäjauho, katkarapu sekä maapähkinä. Ja nämä kaikki näyttivät nollaa. Huh helpotusta, poikien kanssa saatettiin siis säästyä siltä allergiaruljanssilta mikä aikoinaan oli Ceelan kanssa.
 
Tämän jälkeen pääsimme taas lääkärin juttusille ja saimme kuulla että tutkimusten mukaan Linuksella on selkeä astma ja jatkuva lääkitys otetaan käyttöön samantien. Lääkkeinä siis vanhat tutut ventoline ja flixotide. Ennen meillä käytettiin niitä vain infektioiden aikaan, mutta tämän diagnoosin myötä hoitava lääkitys on nyt päivittäinen ja avaavaa käytetään tarvittaessa. Seuraava kontrolli parin kuukauden päästä. Päivän päätteeksi meidät lähetettiin vielä lastenklinikalle keuhkokuviin varmuuden vuoksi. Tutkimus olikin oikeastaan aika helppo, turhaan stressasin niin paljon. Ei tämmönen kanaemo vain itsellensä mitään voi.
 
Itse sain astmadiagnoosin kuukausi sitten joten me ollaan nyt Liinukan kanssa meidän perheen astmaatikot. Kurjaa toki että Linuksellakin astma todettiin, mutta toisaalta oli helpotus vihdoin saada asiaan varmuus ja tauti on kuitenkin hyvin hoidettavissa. En usko että tulee kovinkaan paljoa tulevaisuudessa vaikuttamaan meidän arkeen. Tai eihän sitä koskaan tiedä, mutta näin ainakin toivomme.
Saimme käynnilä myös mukavia uutisia kun lastenlääkäri kuunteli Linuksen sädämen ja totesi että reikä on nyt itsestään umpeutunut. Suuri kivi siis vierähti pois sydämeltä ♥
 
Seuraavan kerran koitan postailla teille vähän meidän arkikuulumisia pitkästä aikaa.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Pikkuiset kultakalat lammessa ui...

Terkut meidän vauvauimareilta...
 
 
 
 
 
Pienen pähkäilyn jälkeen meidän perhe päätti aloittaa vauvauinnin.
Tai itseasissa sisarusuinnin koska Ceela kulkee myös mukana uintireissuilla.
Hetken tuli tosiaan mietittyä että kuinka uintireissut sujuu tällä kokoonpanolla :)
Onneksi kuitenkin rohkaisimme mielemme ja lähdimme kokeilemaan, sillä homma sujuu jopa suhteellisen helposti kunhan asenne on koko ajan positiivisen puolella.
Pojat ovat aivan villeinä vedessä ja nauttivat silminnähden uudesta harrastuksestaan.
 
Tämän syksyn valokuvaus sattui olemaan jo poikien toisen uintikerran aikaan, joten sukellusharjoitukset aloitettiin vähän aikaistetussa aikataulussa.
Tässä siis todistusaineistona poikien ihan ensimmäiset sukellukset.
 
 
 
 
:D
 
 
Ceelakin rakastaa uimista ja käy usein myös isin kanssa uimahallissa polskimassa.
Neidin kanssa vauvauinti aloitettiin 4kk ikäisenä ja siitä lähtien on uintiharrastusta pidetty aktiivisesti yllä, joten vedestä on tullut hyvin luonnollinen elementti.
Meille vauvauintipäivä on viikon kohokohta jolloin tehdään koko perheenä jotain erityisen kivaa. Ja uinnin jälkeen muksut on niin naatteja että nukahtavat yleensä yöunille autoon kotimatkan aikana.
 
Ceelastakin toki napsattiin muutama viikko sitten uintikuvia mutta neidin ollessa nyt jo isompi en halua jakaa uikkarikuvia täällä blogissa, joten saatte Ceelan sukellusnäytteen aika liki parin vuoden takaa... 
 
 
Meidän uimamaisteri :)
 
 
 
ps. Huomenna on tiedossa kurja päivä. Suuntamme Linuksen kanssa Helsinkiin baby box tutkimukseen ja ukki ja mummo jäävät kotiin hoitomaan Lucasta ja Ceelaa. Pitäkää peukut pystyssä meidän pikkumiehelle huomenna. Äitiä jännittää ja pelottaa ihan kamalasti kuinka kaikki sujuu! Palailen asiaan heti kun ehdin.
 
 
 
 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ihanuusteoria

Kävin tässä eräänä päivänä kuuntelemassa mielenkiintoisen luennon aiheena ihanuusteoria lapsen kasvatuksessa. Luennoitsijana Lotta Hällström.
 
Lotan omat kotisivut löytyvät täältä
Näin tämä viisas nainen on kiteyttänyt ihanuusteoriansa:
 
"Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla oikeus huomata, ettei täällä maailmassa tarvitse koko ajan pelätä ja olla huolissaan ja että hän on rakastettava juuri sellaisena kuin on, kaikkine virheineen. Keskeneräisenä. Ihanaksi voidaan kasvaa ja kasvattaa. Ihanaksi voidaan myös oppia ja opetella. Ja kaikista hienointa ihmisen ainutkertaisessa ihanuudessa on se, että se ei ole kenenkään muun ihanuudesta pois" (Ihanuusteoria- Lotta Hällström 2008)
 
Itse henkilökohtaisesti allekirjoitan kaiken sen mistä Lotta luennollaan puhui. Jokaisen lapsen tulisi kuulla vanhemmiltaan usein kuinka ihana hän onkaan, juuri sellaisena kuin on. Ei siksi että hän on niin hoikka, tai siksi koska hän on niin lahjakas koulussa tai omassa harrastuksessaan vaan yksinkertaisesti siksi että hän on sinun lapsesi. Lapsen on tärkeä tietää että hänet hyväksytään sellaisenaan. Myös silloin kun kiukuttaa ja itkettää. Nykymaailmassa meitä arvostellaan ja arvoitetaan paljon sen mukaan mitä me osaamme ja mitä me omistamme, vaikka todellisuudessa juuri ne asiat ovat täysin toisarvoisia. Jokaisella meistä pitäisi olla sama ihmisarvo ja jokainen lapsi tulisi olla oikeutettu pyytettömään rakkauteen edes omien vanhempien taholta.
 
Meillä on iltaisin mieheni kanssa tapana kehua Ceela niinsanotusti päästä varpaisiin, silitellä ja hellitellä. Kertoa kuinka rakas muru oletkaan, Isin oma aarre, kultahiuksinen prinsessa. Meillä väännetään uhmiksen kanssa usein kättä ja taistellaan milloin mistäkin. Kolmevuotias saa usein käytöksestään myös sitä negatiivista palutetta ja välillä äidin tai isin pinna palaa kun neiti taas kerran vetkutteli ruoan kanssa tai otti lelun kaverin kädestä, mitä nyt milloinkin. Jokaisin uhmiksen äiti tietää nämä kuviot. Siksi onkin mukava ottaa tavaksi iltasadun jälkeen kertoa ne ihanat asiat lapsesta,että päivän viimeinen asia minkä kuulee on juurikin se että sinua rakastetaan, sinä olet aivan ihana ♥
 
Itseä välillä painaa huoli kuinka antaa tarpeeksi aikaa ja huomiota tuolle pienelle tytölle joka "joutui" kertaheitolla isomman tytön saappaisiin kun pikkuveljet syntyivät. Isompi on se joka joutuu odottamaan, hän joutuu välillä syömään aamupalan yksi pöydässä kun äiti syöttää pikkuveljiä. Ja se todella kirpaisee. Vaikka hänelle järjestetään säännöllisesti omaa aikaa, joskus isin kanssa uintireissun muodossa, joskus äitin kanssa yhdessä kaupungilla ja joskus yökyläreissu mummun luona. Silti välillä miettii että kyllä siinä oli elämänmuutosta kerrakseen kun pikkuveljet tulivat tuplana taloon. Ei se ole ihme että välillä ottaa aivoon ja uhma nostaa päätään. Äidin huomiota hankitaan hyvällä tai pahalla. Luotan omiin vaistoihini ja uskon kasvattavani oikein kun olen päättänyt kasvattaa lempeästi. Koskaan ei tarvitse yksin itkeä ja kaikki hölmöilyt saadaan anteeksi. Äidin syli on aina avoin, jokaiselle kolmelle ihmeelle. Meillä tämä kolmevuotias saa edelleen nukkua vanhemman vieressä yönsä ja vihdoin luotan että meille on hyvä näin.
 
Meillä ei ole kiire kasvattaa lapsesta isoa, meillä on haave kasvattaa lapsesta onnellinen ja luottavainen.
 
Pieni ja hento ote ♥
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

♥♥♥
 

 

perjantai 26. lokakuuta 2012

Hämmästyttää, kummastuttaa...

Sain eilen sähköpostia kanssablogistilta jossa hän kertoi että muutamien blogistien lasten kuvia on päätynyt vieraan ihmisen facebook albumiin jossa tämä henkilö on esitellyt meidän lapsia omina lapsinaan. Meidän Ceelastakin oli siis päätynyt yksi kuva tämän henkilön albumiin. Eikö ihmisille tosiaan ole itsestäänselvää että toisten kuvia ei ole lupaa kopioida, saati sitten käyttää omina kuvinaan. Tästä tapauksesta on nyt oltu yhteydessä poliisiin, ja henkilökohtaisesti ainakaan minä en katso asiaa läpi sormien.
 
Olen aina ajatellut että bloggaaminen meidän arjen kuvioista on varsin harmitonta, mutta toki tällaisen jälkeen asiaa täytyy puntaroida uudestaan. Haluaisin jatkaa samaan vanhaan malliin. Olen saanut tämän blogin kautta niin paljon iloa, neuvoja, vertaistukea ja uuden ystävän ihan tähän tosielämään. Tähän päivään mennessä en ole joutunut blogini vuoksi kokemaan mitään negatiivista. Olen ilmeisen sinisilmäinen koska ei minulle olisi tullut mieleenkään että joku käyttäisi kuviani vääriin tarkoituksiin.
 
Harmitus ja pettymys on suuri.
 

 
Avoin blogi on ollut tähän asti ihana väylä jakaa mielenkiinnonkohteita samanhenkisten ihmisten kanssa. Puhua niin lapsiperhearjesta kuin lastenvaatehömpästä, iloista ja suruista. En haluaisi siirtää blogia salasanan taakse, enkä myöskään jättää lapsia pois meidän arjesta kertovassa blogissa. Tosin en tiedä onko pian muita vaihtoehtoja?
 
 
 
 
 
 
Taitaa olla muutamassa muussa blogissa samat mietteet tällä hetkellä...

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ihan pikaisesti vain

Tulin vaan huikkaamaan että täällä ollaan, ja lomat on nyt lusittu.
Mies palasi viiden viikon pituisilta monikkopidennyksiltä takaisin töihin. Eli mieheltä loppui loma, ja tavallaan myös minulta. Kyllä se miltei lomalta tuntui kun toinen oli joka päivä kotona auttelemassa. Vaikka pääpaino muruseni lomassa olikin valitettavasti meidän autotallin rakennus ja pihan laitto niin kyllä sitä Isiä täällä kotonakin välillä näkyi :)
 
Onneksi meille tuli Mummo ja Ukki kylään, joten meillä on ollut vielä tämä viikko tällaista pehmeää laskua, mutta huomenna kun isovanhemmat lähtevät kotiin me jäämme taas oman onnemme nojaan.
 
Meidän arki on nykyään ihan mielettömän hektistä, tuntuu että ihan koko ajan joko syötän, nukutan, teen ruokaa, leikitän tai siivoan. Ja pojat ovat oppineet konttaamaan ja Lucas nousee seisomaan tukea vasten kun löytää sopivan matalan tason johon nousta. Viime yönä vielä kaiken lisäksi tyypit kitisi puhkeavia hampaita stereona, joten tarviiko edes sanoa että äiti on vähän väsynyt!
 
Mutta tässä vähän sisarusrakkautta, palataan taas järkevimmin aihein sitten kun järki jälleen leikkaa...
 
Täältä tullaan... 
 
 nyt väännän sua jätkä nokasta!
 
ja sit pikku painit...

 ja äitille voi väliin väläyttää viattomat pikku hymyt...


sit tietty välijumpat...

ja sama meno jatkukoon :D


Samat jätkät iltapuuhissa jahtaamassa äidin kameraa!


ja ilmeestä päätellen Linus nautti iltapalaksi veljen varvashikeä...


ja Lucas oli se nautiskeleva osapuoli :D

Ja aamulla saatiinkin sit herätä siskon suukkoihin ♥

Me pidetään meidän äiti aika kiireisenä, mutta onnellisena.
Mitä muuta se oikeesti vois toivoo kun sillä on meidät?

 

lauantai 29. syyskuuta 2012

Puolisen vuotta...

Reilu puoli vuotta on meidän perheessä vietetty uudenlaista elämää.
Vilkasta, touhukasta, uuvuttavaa, mutta siltikin niin mahdottoman ihanaa elämää.
Lucas ja Linus tulivat täydentämään meidän perheen ja nyt todella tuntuu että meidän perhe on kasassa.

Vauva-aika menee aina hurjan nopesti, mutta kaksosten kanssa se menee tuplanopeasti, en ymmärrä mihin ne pienet vauvat ovat kadonneet. Tilalle on tulleet yhtäkkiä touhukkaat, ryömivät, kikattelevat pikkuiset ukkelit.


"syypäät mun hymyyn"

Poikaset ovat kehittyneet hurjaa vauhtia ja pian tilanne on se ettei noita kahta pidättele enää mikään. Ukkelit valloittavat maailmaa päivä päivältä enemmän. Molemmat ovat oppineet nyt ryömimään, ja nyt päästään jo sinne minne halutaan, viikko sitten mentiin vasta pakki päällä. Lucas on jo pitkään noussut konttausasentoon ja hytkytellyt siinä itseään ja Linus tekee nyt sitä samaa. Pojat kehittyvät hämmästyttävän samaa tahtia. Kaikki uudet taidot tuntuvat tulevan aina parin viikon sisällä molemmille.

Meillä on toki ruvettu myös maistelemaan kiinteitä. Tällä hetkellä ruokavalioon kuuluu riisi, bataatti, porkkana, maissi, päärynä, luumu, mustikka, vadelma,mango,omena ja banaani. Seuraavaksi pitäisi ottaa kokeiluun peruna ja kana, sen jälkeen kenties joku kotimainen vilja. Aika varovaisesti on uusia makuja kokeiltu, takaraivossa vieläkin pelko mahdollisista allergioista joista Ceela kärsi vauvana. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä että varsinaista allergiaa ei pojilla olisi, jotkut raaka-aineet vaan ärsyttää vatsaa. Kukkakaalia kokeilen parina päivänä ja siitä sitten huudettiin parina yönä masukipuja joten kukkakaali on nyt sitten hetken tauolla ennen kuin sitä uskallamme kokeilla uudestaan. Ruoan kanssa on nyt harjoiteltu hörppimään vettä nukkamukista ja muutoin juomana edelleen rintamaito ja korvike.

Linus

Lucas

Puolivuotis keskoskontrollissa todettiin että pojat ovat kehittyneet todella hienosti ja keskosuudesta ei ole tietoakaan. Kehittyvät lähempänä kalenteri-ikää kuin korjattua. Linus jatkaa lastenpolin asiakkaana edelleen kehkotilanteen ja sydämen sivuäänen vuoksi. Suurin parannus Linuksen vointiin saantiin pari kuukautta sitten kun saimme pojat äärimmäisen taitavan vyöhyketerapeutin luo käsittelyyn. Ennen ensimmäistä käsittelyä Linus oli ollut jatkuvasti kipeänä, hengitys vinkui voimakkaasti ja syöminen oli hyvin hankalaa. Ensimmäisellä käsittelykerralla mukana olivat molemmat pojat. Terapeutti teki molemmille pojille saman hoidon ja koko käsittelyn ajan Linus huusi hysteeristä kipuitkua kun taas Lucas hymyili tyytyväisenä. Tuntui todella pahalta huomata kuinka lukossa Linuksen keho oli monelta osin ollut. Poika oli hoidon jälkeen noin vuorokauden verran normaalia itkuisempi ja sen jälkeen tapahtui ihmeellinen muutos voinnissa. Hengitys alkoi selkiintyä ja pihinä jäi pois, Linus alkoi syömään suuria määriä sekä oli silminnähden tyytyväisempi kuin aikoihin. Vyöhyketerapeutti epäili että Linuksen astmaattiset oireet saattavat myös osittain johtua refluksitaudista. Keskoskontrollissa päädyttiin lopulta siihen että tilannetta aletaan selvittämään tarkemmin ja Linus sai lähetteen Helsinkiin allergia ja astmasairaalaan baby box tutkimukseen. Tutkimus tullaan suorittamaan marraskuun loppupuolella ja se ilmeisesti kertoo meille enemmän poikasen tilasta. Olen tyytyväinen että asia selvitetään nyt perinpohjin mutta silti stressaa ajatus siitä että Linus joudutaan nukuttamaan tutkimuksen ajaksi. Lääkäri siis epäili että poikasella saattaisi ollakin tavan astma eikä infektioastma koska tilanne ei varsinaisesti laukea vaikka infektio olisikin jo ohitse. Jatkuvana lääkityksenä tällä hetkellä Ventoline 2suihkausta noin 4kertaa vuorokaudessa ja Flixotide 2suihkausta aamuin ja illoin. Nyt Flixotide täytyisi vähentää ja kolme viikkoa ennen tutkimusta se täytyy lopettaa kokonaan. 

Meidän pojat ovat pääsääntöisesti ihan tavattoman helppoja ja tyytyväisiä vauvoja, touhuilevat lattialla lelujen kanssa pitkiä aikoja ja kikattelevat toisilleen. Nukkuvat hyvin ja syövät hyvin. Nauttivat vanhempien ja isosiskon huomiosta ja hassuttelusta. Toki väliin mahtuu niitä päiviä että kitistään kutisevia ikeniä ja nytkin molemmat ovat olleet viimeisen viikon flunssassa ja sen takia selkeästi kärttyisiä. Nenät ovat olleet niin tukossa että keskiviikkona kävimme jo sairaalaassa limaimuilla koska kotikonstit eivät auttaneet. Nyt näyttäisi siltä että tilanne alka pikkuhiljaa helpottamaan ja yötkin nukutaan taas ilman panadolia :)


Voin vain huokaista helpotuksesta että onneksi pojat ovat sellaista tyytyväistä sorttia sillä päivät ovat kuitenkin ihan täyttä työtä. Kahden vauvan perushoitoon menee jo ihan hirveästi aikaa. Tuntuu että koko ajan olen joko syöttämässä, pukemassa, vaihtamassa vaippoja tai nukuttamassa. Turha haaveilla tässä vaiheessa paljon omasta ajasta. Jos haluan viettää omaa aikaa niin se tapahtuu sitten klo.24 jälkeen kun kaikki muut nukkuu ja kämppä on järjästelty taas asuttavaan kuntoon, tuttipullot on pesty ja pyykit laitettu kuivumaan. Nautin kyllä tästä ja ymmärrän että tämä on vain pieni ohikiitävä hetki meidän elämässä, mutta kyllä sen voi sanoa että välillä kun univelka pääsee kerääntymään niin hermot on kireällä ja äitiäkin kiukuttaa.



Nyt tuntuukin niin ihanalta kun mies jäi kotiin 5 viikoksi pitämään monikkopidennyksiä. Arki tuntuu rullaavaan niin ihmeellisen paljon kevyemmin kun siitä vastaa kaksi ihmistä. Mieheni tosin käyttää "vapaapäiviä" hyödykseen rakentaakseen meidän autotallia mutta se tieto siitä että voin vain käydä huikkaamassa ulko-ovelta että Isiiiiiii, me tarvitaan apuaa on niin juhlallista. Ja kyllä se tekee hyvää Isillekin nähdä mitä se arki täällä kotona on myös päivisin. Se on kellosepän tarkkaa rytmitystä ja aikataulutusta että jokainen palapelin palanen loksahtaa kohdalleen ja päivä saadaan rullaamaan mahdollisimman helposti.

Tämä puolivuotta ovat näyttänyt minulle mikä suuren suuri rikkaus kaksosuus on. Vaikka saatan joskus väsyneenä valittaa niin tätä en vaihtaisi mihinkään. Kaksoset ovat toinen toisilleen tuki ja turva, ystävä ja leikkikaveri joka ikinen päivä. Näiden kahden kehitystä seuratessa sitä hämmästyy joka päivä kuinka paljon he jo nyt toisiaan ymmärtävät, aivan kuin puhuisivat keskenään kieltä jota kukaan muu ei ymmärrä. Olen niin täydellisen onnellinen että saan seurata tätä ihmettä joka päivä ♥

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sirkuksessa

Tänään vietettiin Ceelan kanssa täydellistä laatuaikaa sirkuksen merkeissä. Ensimmäistä kertaa poikien syntymän jälkeen olimme liikkeellä vanhalla kokoonpanolla eli Äiti, Isi ja Ceela.

Neiti nautti, ja niin nauttivat vanhemmatkin!

Tunnelma sirkuksessa on vaan niin uskomattoman maaginen

Itsellä ihan kostui silmät kyynelistä 
kun katsoin vieressä istuvaa pientä tyttöäni joka lumoutuneena tuijotti esitystä.



Toinen toistaan huikeampia taidonnäytteitä.





Viimeisenä ihan mieletön esitys missä neljä moottoripyörää ajoivat tuollaisen "kuulan" sisässä.

Esityksen jälkeen Isi kysyi Ceelalta mikä oli hienoin esitys, 
johon neiti tokaisi että se missä oli niitä prätkiä :D

Oli ilmeisen ihmeellinen kokemus kun uni tuli kotimatkalla autossa noin klo.19.30 ja autosta sai kantaa nukkuvan neidin sisälle jatkamaan yöunia ♥

Kiitos Sirkus Finlandia jälleen upeasta kokemuksesta,
ensi vuonna taas uudestaan!

Ja Mummulle jättikiitokset kun pidit huolta meidän minimiehistä :)