lauantai 27. syyskuuta 2014

Mitä meille kuuluu?

Kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu :)

Hurjasti on tapahtunut asioita parin kuukauden aikana enkä ole saanut aikaiseksi mitään tänne kirjoitella. Kesä meni niin haipakkaa että koitin keskittyä nauttimaan siitä. Minun viimeinen kesä kotiäitinä on nyt ohi. Ja vaikka välillä olin niin takki tyhjänä ja väsynyt kaiken pyörittämiseen, niin nyt jo huomaa kuinka muutamassa viikossa aika alkaa kullata muistoja ja se kaikki kotikaaos on mielessä sellaisena melko leppoisana elämänvaiheena. Aamulla sai nukkua pitkään ja... niin no siinä kai se kaikki leppoisuus olikin! Täyttä duunia on saanut täällä kotona painaa viimeiset kaksi ja puoli vuotta mutta silti kaikessa rankkuudessaan se oli ihanaa ja opettavaista aikaa. Sinä aikana sain katsoa kuinka kaksi niin samanlaista ja toisaalta niin täysin erilaista pientä poikaa kasvoivat vauvoista taaperoiksi ja kuinka se pieni isosisko muuttui päivä päivältä vähän isommaksi ja omatoimisemmaksi. Kuinka nuo kolme oppivat puhaltamaan yhteen hiileen ja välillä tappelemaan niin ettei päätä eikä häntää. Välissä oli myös niin rankkoja päiviä mm.triplavesirokko etten voisi enää tässä elämänvaiheessa väittää että päivääkään en vaihtaisi, mutta kokonaisuutta en vaihtaisi edelleenkään mistään hinnasta. Näitä lapsia, tätä miestä ja tätä perhettä en vaihtaisi. 

Jokaisen raskaankin päivän päätteeksi on saapunut se kauan odotettu ilta, ja se hetki kun saat ottaa kainaloon väsyneet pienet ihmiset. Saat kuunnella höpötystä joka aina jossain vaiheessa muuttuu rauhalliseksi tuhinaksi. Saat tuoksutella omien lasten unista tuoksua ja silittää pieniä täydellisiä kasvoja. Niin paljosta saa olla kiitollinen ♥




Meidän kesään kuului todella paljon perheen yhtäistä aikaa,

rantaelämää...








Merielämää...











Mökkeilyä...









ja seikkailuja serkkujen ja ystävien kanssa...








Elokuun puolessa välissä alkoikin sitten puhaltaa uudet tuulet kun sekä äiti ja lapset lähtivät purjehtimaan uusiin seikkailuihin. Päiväkotiarki on nyt alkanut meillä kaikilla ja aikamoista tohinaa on ollut. Onneksi saamme aamuisin suunnata vain yhteen osoitteeseen ja päivälläkin näemme toisiamme välillä vilaukselta ulkoiluaikaan sen verran että keretään huikata halit ja suukot aina tarpeen tullen. Koko porukka on tuntunut kotiutuvan uuteen arkeen yllättävän hienosti, vaikka väsymystä on toki ollut havaittavissa. Pojat ovat aina olleet kovin aamu-unisia ja yksi suuri muutos kotielämään verrattuna onkin ollut aikaisemmat aamuherätykset. Sääliksi käy mennä aamuisin herättelemään aivan unisia lapsia. Onneksi ihanat mummut ja mummit auttavat arjessa niin paljon että ollaan saatu nyt ainakin syksyn hoito järjestymään niin että lapsilla on vain 15 hoitopäivää kuussa. Tämä on tuntunut mukavan pehmeältä laskulta uuteen arkeen. Lapsetkin saavat nyt pikkuhiljaa totutella tähän kaikkeen. Maanantait mummu hoitaa lapsia meillä kotona joten saavat nauttia aina hieman pidennetystä viikonlopusta ♥

Välillä tuulee ja myrskyää mutta kotisataman väki tietää kyllä että aina myrskyn jälkeen tulee pouta ja sateen jälkeen aurinko. Fiilis on koko ajan plussan puolella ja mieli avoinna tälle sekkailulle...
jota arjeksikin kutsutaan ♥