torstai 12. joulukuuta 2013

Luova tauko

Täällä on ollut hiljaista, pitkään. Todella pitkään.Pahoittelut siitä teille ketkä olette jaksaneet silloin tällöin käydä täällä kurkkimassa. 


Tauolle ei oikeasti ole ollut mitään hienoa tai syvällisempää syytä. Ihan vaan puhtaasti arki on iskenyt halolla päähän niin rankasti. Olen ollut niin loppu, puhki, väsynyt ja kenties jopa uupunut että olen käyttänyt pienet voiman ja energian rippeeni johonkin muuhun kuin tietokoneella istuskeluun. Olen vihdoin antanut periksi ja tajunnut etten voi tehdä kaikkea yksin, enkä voi tehdä asioita täydellisesti. Olen antanut Isin opetella olemaan ihan keskenään lasten kanssa ja lähtenyt illalla salille muutamaksi tunniksi naapurin rouvan kanssa. Enkä tarkoita tällä sitä ettei meillä isi olisi osallistunut arkeen, vaan sitä että ennen isi on osallistunut arkeen äidin ohjeilla. Nyt isi on saanut pyörittää arkea parina iltana viikossa 3 lapsen kanssa ihan isin omilla ohjeilla. Ja vaikka kaikki ei tapahdu niin kuin minä haluaisin tai tekisin niin tiedättekö mitä, se ei olekaan maailmanloppu. Meidän isi osaa leikkiä lasten kanssa,olla läsnä, tehdä tarvittaessa ruokaa, syöttää lapset, antaa astmalääkkeet ja nukuttaa ne, ihan yksin. Ja kaiken huipuksi se on oppinut vähän pitämään kodin järjestystäkin yllä. Ja minä olen oppinut samalla että minäkin voin irtautua tästä arkikaaoksesta välillä ihan rauhassa, ilman huonoa omaatuntuntoa. Ja kaikki pärjää täällä silti.

♥♥♥

Meidän pojat ovat kasvaneet ihan mielettömästi aivan pienessä ajassa ja voi luoja että noissa tyypeissä on energiaa vaikka muille jakaa. En tiedä valaiseeko asiaa yhtään että meidän eteisen liukuovikaapin ovet on suljettu tarrasulkimilla, kuten myös jääkaappi.Takan luukut on teipattu kiinni ja ruokapöydän tuolit on sidottu yhteen sukkahousuilla ja triptrapit säilytetään pöydän päällä. Ja tietysti kaikki särkyvä ja vaarallinen esineistö on nostettu pois lasten ulottuvilta. Tämä kaikki on tullut meille vähän puskista. Ennen kaksospoikia meillä on vain kokemus yhdestä erittäin rauhallisesta tyttölapsesta joka ymmärsi ei sanan merkityksen jo hyvin varhain ja oli jopa niin kuuliainen että ei pelkästään ymmärtänyt vaan myös noudatti kyseistä kieltoa. Nämä jätkät onkin vähän toista maata. Puheen ymmärryksessä ei kylläkään ole mitään vikaa mutta oma mielenkiinto ja uteliaisuus voittaa 100-0 äidin typerät kiellot. Pitäis varmaan joskus kellottaa teille meidän arkipäivä ja sen tapahtumat. Voin kertoa että siihen ei jää kovin paljon luppominuutteja. Tähän hektiseen arkeen kun lisätään taas muutama ihana syys/talvi flunssa kuumeen kera, lukemattomia huonosti nukuttuja öitä ja miehen ylityöputki 3viikkoa ma-su 12h/päivä niin en tiedä ihmetteleekö joku vielä että miten voi olla äidillä paukut loppu. Oltiin kyllä tuota ylityöputkea pakosalla lasten kanssa 2 viikkoa mummolassa. Muuten varmaan olisikin jo kuuppa  himmentynyt.

Ja hei ei ole tarkoitus kuulostaa siltä että meidän perheen arki olisi pelkkää puurtamista. On se kaikesta huolimatta ihan mielettömän ihanaa ja lapset osaa pelastaa jollain hassulla pienellä jutulla sen paskimmankin päivän. Meille on annettu kolme maailman suloisinta lasta enkä sen enempää voisi elämältä toivoa. Muutama vuosi sitten meidän pahin pelko oli se ettei tähän kotiin suoda yhtäkään lasta. Sitä pelkoa kesti melko kauan, kunnes pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen meille suotiin se ensimmäinen ihme. Ja seuraava ihmepaketti tuli oikein tuplana. Meillä on talo täynnä elämää. Meillä on ehjä perhe missä kaikilla on hyvä ja turvallinen olla. Viimeisin puoli vuotta on ollut rankinta ja uuvuttavinta aikaa poikien syntymän jälkeen. Tuplavauva arki oli lastenleikkiä tähän tuplataapero meininkiin. Luojan kiitos olen ymmärtänyt että minullakin on oikeus väsyä ja olla huonolla tuulella. Se ei tarkoita etten tuntisi kiitollisuutta siitä kaikesta mitä minulla on.


Toivottavasti tästä talvihorroksesta vielä herätään uuteen nousuun. Ennen blogin kirjoitus oli iso osa arkea, yksi henkireikä jolla jakaa kokemuksia samanhenkisten ihmisten kanssa ja kertoa meidän arjesta myös sukulaisten iloksi. Viime aikoina ajatus tietokoneella istumisesta on tuntunut miltei vastanmieliseltä. Olen mielummin lämmittänyt lasillisen kuumaa glögiä ja kömpinyt miehen syliin sohvalle tuijottelemaan telkkaria. Toivon jo ihan poikienkin takia että innostus blogin päivittelyyn syyttyy uuteen nousuun sillä miten ihana päiväkija tästä lapsille jää luettavaksi kunhan kasvavat isoiksi. Ceelan lapsuuden tapahtumista ja fiiliksistä täältä löytyy iso osa. Nyt olisi vissiin aika kirjoitella jotain syvällisempää niistä pikkuveljistäkin.



Täällä on kuumeiltu taas aika rankalla kädellä muutama päivä ja tällä hetkellä näyttää hyvin vahvasti siltä että tällä kertaa syypäänä kurjaan oloon on enterorokko. Kenties tämän tautikierroksen jälkeen palataan täällä blogirintamalla uuteen nousuun. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Käyköhän täällä enää edes ketään? :)

31 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea teidän kuulumisia vaikka arkenne kuulostaa aika hurjalta! Ei se täälläkään aina ole ihan helppoa. Ihanaa joulunodotusta koko perheelle <3 Toivottavasti taas nähdään helmikuussa :-)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla teistä pitkästä aikaa! Päivittelehän lisää kuulumisia kun ehdit. :-) Mainiota joulunodotusta! ♥

    /Johanna

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla teistä pitkästä aikaa! <3 Mukavaa joulunodotusta koko perheelle! ja tsemppiä arkeen :)

    VastaaPoista
  4. I feel you! Mä niin usein sanonkin, etten olisi tiennyt lastenhoidosta mitään, jos meillä ei olisi kuin esikoinen. Hän toimii enemmänkin kuin ajatus ja on jotenkin niin superhelppo lapsi (välillä pitää toki muistaa, että hänkin on vasta pienen pieni). Teidän poikien ikätoveri taas tuntee lisänimet "katastrofi" ja "pösilö". Itsesuojeluvaisto nolla ja armoton kiinnostus temppuilemiseen ei ole kovin hyvä vaihtoehto. Kuvaus pojista natsaa niin meiän typyyn. Pää hajoaisi, jos niitä olisikin kaksi samanlaista. Kunnioitan teitä siis aivan valtavasti ja ymmärrän niin täysin sen, että vaikka lastaan rakastaa mielettömästi, voi joskus mennä hermo. Hyviä hetkiäkin on onneksi paljon. Onneksi saatte tarvittaessa mummulasta apua <3 Ja onneksi olet oppinut ottamaan omaakin aikaa. Se on ihan mielettömän tärkeää oman jaksamisen kannalta! Heh, eilen meni hermot joka paikkaan ehtivään pieneen neitokaiseen.. Lähdin käymään lähipostissa ja "hups" sillä reissulla menikin tunti ;)

    VastaaPoista
  5. Ihana kuulla teistä pitkästä aikaa!
    Säännöllisesti käyn kurkkimassa teidän kuulumisia täällä. :)

    Tsemppiä teidän hektiseen arkeen! Meillä on lapset samalla ikäerolla kuin teillä, tosin nuorempi versio ihan yhtenä tuplaversion sijaan ja tuntuu välillä tämäkin arki aika hullunmyllyltä, joten voin vaan kuvitella mitä se on kun talossa on kaksi vauhdikasta taaperoa. :D

    Paranemisia! Ja toivottavasti kuullaan taas tervehtymisen jälkeen teistä enemmän. :)

    VastaaPoista
  6. Täällä ollaan :) Mä oon seurannut hyvin läheltä kaksosperheen arkea, heillä on todella energiset ja touhukkaat 2v tytöt ja voin todellakin kuvitella teidän touhun määrän! Ei ole ihme jos sinulla on voimat lopussa, niin on tälläkin tuntemallani kaksostenäidillä!! Oikein rauhallista joulun aikaa <3

    VastaaPoista
  7. Ihanaa kun kirjoittelit ja päivitit kuulumisia :) Tykkään todella paljon blogistasi ja mielelläni luen taas uusia postauksia.Mukavaa joulun odotusta!
    -Henna-

    VastaaPoista
  8. minäkin käyn täällä välillä kurkkimassa! =) meillä vain yksi 3,5-vuotias tyttö (kylläkin vilkas ja melko levoton luonteeltaan) ja siltikin olen aika ajoin melko väsynyt.. Johtuu varmasti myös siitä, että mies paljon poissa kotoa ja itsellä terveys ei niin kovin hyvä.Että en ihmettele, että olet väsynyt! Hyvä, että olet ottanut omaa aikaa. Itsekin olen varsinkin ollut todella tarkka tietyistä asioista ja huono omatunto vaivaa todella helpoti..

    VastaaPoista
  9. Kyllä käy! Olen lähes päivittäin käynyt kurkkimassa josko olisit päivittänyt kuulumisianne. :-)

    Voi että kun sun teksti on jälleen kerran kuin mun näppikseltä. Tosin mä meinaan edelleen saada huonon omantunnon, jos olen muutaman tunnin pois kotoa. Siitä kun pääsis eroon! Ja nyt mun on todella alkanut tehdä mieli pois kotoa ihan yöksi asti, tunnustan, että ollaan miehen kanssa oltu yö pois kotoa vain KERRAN kahdeksan vuoden aikana.... ja siitä on aikaa nyt 3 vuotta... Meidän nuorimmainen on 1,5 enkä ola vielä neitiä jättänyt yöhoitoon, isommat (8v ja 6v) sentäs yökyläilee mummoloissa ja mun siskolla.
    Kait sitä ois jo vapaata ansainnut... ;-)

    Meidän 1,5 v on ihan mahoton jokapaikan höylä, meillä kans kaapit lapsilukoilla kiinni, takka suojattuna, särkyvät korkealla... Juuh ja tyttö... Just kun isoveljensä aikanaan.

    Iso iso tsemppihali ja hienoa, että osaat ottaa omaa aikaa!

    VastaaPoista
  10. Täälä ollaan!

    Meillä mimmit on nyt 2. Ja elo on helpottunut huomattavasti. Jaksaa jaksaa <3

    ...mutta tuon saman olen käynyt läpi. Jossain kohdassa olin jo niin väsynyt että pelotin itseänikin. Ja nimenomaan uupunut-väsynyt, en univelka-väsynyt.

    Mutta pois en antaisi, on tämä niin mahtava etuoikeus <3 tiiätkin sen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän <3 Siks usein niin paha mieli väsystä ja kiukusta kun toisaalla takaraivossa se tunne että me saimme tämän kaiken. Enemmän kuin uskallettiin toivoa :) Ja mä muistan Jenni sen yhden päivityksen sulta kun kerroit väsymyksestä ja mä olen ajatellut sinua aina huonoina hetkinä ja olen miettinyt että Jennikin väsähti, et en mä ole ainut ketä tää uuvuttaa. On ihana tietää että monet muut, ehkä varsinkin monikkoperheelliset tietää miltä välillä tuntuu. Kaksospalsta on ollutkin just siksi ihan henkireikä kun siel ei koskaan ole yksin <3

      Poista
  11. mukava kuulla miten teillä menee/mitä kuuluu. (vaikkei ees toisia tunneta) Teksti osu ja upposi, niinkuin olisin itse omia mietteitä kirjoittanu. Tosiaan rankita on tämä tuplataaperoaika. meillä pojat 2v. ja toivon ja odotan, että kasvavat ja älyä tulis lissää heille. :D

    VastaaPoista
  12. Kyllä käy...minä!! Mutta olisi kivempaa jos kirjoittelisit useammin, mutta joo o ymmärrän täysin mikset ehdit. I know your feel. :D :)

    VastaaPoista
  13. Tuttuja tuntemuksia/ajatuksia....kyllä se vielä tuosta helpottaa!, joskus..... Meillä 3 v tuplapojat ja 5 v tyttönen. Meillä lapset osaavat jo leikkiä yhdessä, isosisko osaa tosi hyvin ottaa pojatkin leikkiin (ainakin jonkin aikaa), riitoja kuitenkin syntyy liiankin usein :( Ja äidin hermoja koetellaan monta kertaa päivässä. Tässä on nyt noin vuosi oltu jo töissä ja hoidossa (täytyy sanoa, että ihnoan aamuja!kiirettä ja hoputusta), tosin lyhennettyä työpäivää ja nyt pitäisi miettiä jatkaako vielä lyhyempää päivää. Tällä hetkellä 8 h töissä +kotihommat päälle ei innosta, olen kyllä tykännyt 6 h päivistä, ei ole tarvinnut kauhealla kiireellä iltaisin yrittää saada ruokaa pöytään ja on saanut vähän omaakin aikaa.
    Minä olen ihan suosiolla jättänyt kotihommat ja ruan laiton minimiin viikonloppuisin ja viikolla mies hoitaa lasten iltatouhut. Koti on kyllä sitten sen näköinenkin, että siivous ei oikein innosta. Yleensä järjestely on ihan turhaa, koska samat lelut/tavarat on kohta taas levitetty. Mutta ei kaiken tarvikkaan olla viimeisen päälle! Toivottavasti teidän sairastelut jo riittävät ja pääsette taas nauttimaan pienistä/suurista ihanista hetkistä! Mukavaa Joulua!
    V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uskon vahvistuksesta :) Täälläkin välillä kolmikolla huikeet leikit ja sisko viihdyttää ja naurattaa veikkoja mut valitettavan usein huutoa, itkua ja kiukkua kun veljet on tyhmiä kun sotkevat siskon leikit ja viskelevät tavaroilla ja ovat välillä muutenkin kovakouraisia. Ja nyt sisko on ruvennut antaa samalla mitalla takaisin :( Ja juu mä pelkään töiden aloittamista just noiden aamujen takia, voin kuvitella mitä horroria se on, huokaus jo valmiiksi...

      Poista
  14. Täällä pitkäaikainen lukija, joka käy myös ahkerasti katsomassa onko uusia päivtyksiä tullut. Oikein ihanaa joulun aikaa koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
  15. Hektistä on teidän arki, ymmärrän kyllä ettei bloggailut kiinnosta! Silloin on levättävä ja otettava omaa aikaa kun siltä tuntuu, uupuneesta äidistä ei ole kenellekään iloa. Meillä ei ole edes niitä kaksosia ja silti kaaos on jatkuvaa, tuskin helpottaa kun seuraava syntyy ;) Me on tosin oltu onnekkaita ettei lapset ole sairastaneet paria nuhaa lukuunottamatta mitään, kyllä pää hajoais jos potilaiden kanssa pitäisi sisällä nököttää.
    Ihanaa Joulun aikaa teidän vauhdikkaalle perheellenne!

    VastaaPoista
  16. Äitini valoitti blogiasi...
    Suoraan sanoen et kyllä ollut veljesi kanssa Savon helpoimmat hoidettavat.
    Syynä oli kyllä ehkä että olin ainoastaan 13v... Onnistuin kuitenkin kouluttamaan sinut päivä-äidille ja kokkaamaan lounaat.
    Mutta ehkä kaikki kuitenkin on sitä ns karmaa?

    Hyvää ja RAUHALLISTA Joulua teille kaikille!

    Toivoo: Sanna-serkku ja koko Ruotsin suku

    P.S Tiedän että tämä ei ole lohduksi: Mutta otan molemmat taaperosi ja Ceelankin, jos otat meidän kaksi vielä kotona asuvaa teiniä... YES, Yksi on jo lentänyt pesästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kun löysit tänne kurkkimaan meidän arkea :) Ikävä kuulla että lapsenvahtikeikka ei ollut ihan iisimmästä päästä. Voin kuvitella että 2-vuotias kipeä vesirokkopotilas ei ole ollut ihan helpoin hoidettava. Ja veljenihän on tunnetusti aina ollut hankala tapaus, on sitä edelleen :D:D:D Joten suuret pahoittelut jos aiheutimme traumat kesällä 85 :)

      Ihanaa joulun odotusta myös sinne koko porukalle <3 Ja terkkuja kaikille.

      Poista
    2. Ei suinkaan mitään traumoja! Enhän olisi hankkinut kolmea omaa jos olisin tuntenut että lapset ovat taakkoja!
      Ai, oliko se kesällä 85? Taisi sitten olla Pennasen serkut paria kesää aikaisemmin...
      En tiedä kuinka paljon tiedät meidän muiden serkusten touhuista, mutta:
      Pietu on kahden pojan (5v ja 4v) isä ja Teemulla on viime keväänä syntynyt poikavauva. Taija meni kesällä naimisiin, ja Sandraa taisit kai tavatakin?
      Ainoat, joista en paljoa tiedä on Raimo-enon viisi.
      Kuitenkin: kiva tietää että kaikki on hyvin. Kyllä se kohta helpottaa ja sitten kun alkaa teini-aika on ne omat huolensa. On kuitenkin hyvä että ymmärrät jakaa vastuuta muillekin ja pyytää apua. Väsynyt äiti ei ole iloksi kenellekään.
      <3 Isot halit ja jaksamista!

      Poista
    3. No kiva kuulla :) Meidän äiti muisteli juu että olis ollut kesä -85 koska minä olin silloin 2v ja olin kuulemma ollut kaameassa vesirokossa. Tuli just mieleen että kun tota lapsityövoimaa on käytetty ennenkin niin minähän voisin pestata miehen pikkuveljen joka on 13v meille ens kesäksi lastenvahdiksi, miltei nerokas ajatus :D

      Jotain aina kuulee silloin tällöin sukurintamalta kun teidän äiti on soitellut meidän äidille ja kertoillut kaikkien kuulumisia. Sandraa näin tosiaan kesällä ja oli ihanaa. Oltiin kahdestaan oikein Porvoon yöelämässäkin ja oli todella hauskaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Zelli ja Ceelakin leikkivät jonkun verran yhdessä kielimuurista huolimatta <3 Olishan se ihanaa nähdä koko sukua pitkästä aikaa niin kuin silloin vanhoina hyvinä aikoina Eemisjärvellä kesäisin :)

      Poista
  17. Kyllä on kurkittu ja odotettu.... Kiitos kun jaksoit kirjoitella kuulumisista (huolestuin jo).
    Aivan oikeutettu oot tunteisiin ja priorisoimaan ajan käytön. Blogissa näkyis pian, jos se olis sulle vaan pakkopäivitystä. Lisäilet juttuja sitä mukaan kun aikaa/halua siihen liikenee.
    Oikein rakkaudentäyteistä joulua sinulle ja läheisillesi ♥
    t. äippä lapista

    VastaaPoista
  18. Kiitos ihan jokaiselle kommenteistanne, ihania olette <3
    Haluisin ihan hurjasti päivitellä vähintään kerran viikossa kuulumisia mut tää on nyt niin härdelliä etten uskalla luvata mitään :) Parhaani yritän :)

    Ihanaa joulunodotusta jokaiseen kotiin ja perheeseen <3

    VastaaPoista
  19. Olen seuraillut ihanaa blogiasi ihan sen alkuajoista lähtien ja yhä edelleen tulee tasaisin väliajoin kurkittua, josko blogi olisi päivittynyt:) Tsemppiä ihan hirmuisesti arkeen! Täysin ymmärrettävää, ettei blogiin tai muuhun tietokoneiluun jää aikaa hektisessä lapsiperhe-elämässä:) Ihanaa on aina juttujasi lueskella♥

    VastaaPoista
  20. Täällä ollaan kurkittu! :) Päättelin jo heti kaksosraskausjutuista että noniin, kunhan tulevat taaperoikään niin kyllä postaukset vähenee. Ei ole valitettavasti omia lapsia mutta päiväkodissa työskennelleenä tiedän että heti kun niitä kävelemään oppineita on enemmän kuin käsipareja niin lysti on välillä siitä hommasta kaukana :D Mutta minä olenkin päässyt hektisen päivän jälkeen hiljaiseen kotiin, tiesin kuin äidit. On hienoa että myönnät että ihminen sinäkin olet, ja tarvitset aikaa, ei vain itsesi vaan lasten ja parisuhteen takia. Liian moni kuvittelee että kotona kykenee pärjäämään ilman mitään omaa aikaa, kunnes panokset loppuu ja sitten kärsii niin perhe kuin parisuhde. Tämä oli tosi tärkeä postaus, nykyään kun tuntuu että kaikessa pitäisi pärjätä kestohymy naamalla. On ok jos väsyttää, hienoa kun olet hellittänyt blogia vaikka postauksia on ollut ikävä. Kirjoitat kun jaksat, se että pidät blogia ja hoidat kolmea lasta ja olet onnellinen ja jaksat käydä salilla on jo ihmeellistä, kyllä me täällä jaksetaan odottaa :)! Ihanaa ja rentouttavaa joulua sinulle ja perheellesi! T: Julia

    VastaaPoista
  21. Jaan niin tunteesi tuplavauva-ajan helppoudesta kun sitä vertaa tuplataapero-elämään! Mutta kyllä se siitä, hetki kerralaan. Niin kuin sanotkin, kaiken rankkuuden ohessa lapset myös palastavat ne huonoimmatkin päivät. Jaksamista arkeen ja oikein ihanaa joulua toivottelee toinen vauhtitaaperoiden äiti :)

    VastaaPoista
  22. kyllätäällä ollaan edelleen :)

    VastaaPoista
  23. Heh, piti kommentoida tähän jo vähän aiemmin, mutta tupla-boogie pyörii täälläkin niin vimmatusti, että asia pääsi tyystin unohtumaan. Kaikki kirjoittamasi on niin tuttua väsymystä ja oman ajan tarvetta myöten! Välillä olen iltaisin lasten nukahdettua niin väsynyt, etten jaksa edes puhua kenenkään kanssa sanaakaan, vaan hautaudun vain yksin kirjan kanssa sohvalle nauttien siitä, ettei kukaan juuri sillä hetkellä tarvitse minua. Ihana olisi lukea aina välillä teidän kuulumisia, toivottavasti arki helpottaa nopeasti ja löydät jälleen blogille aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän Anna niin tuon tunteen kun ei jaksaisi edes puhua kenenkään kanssa kun talo vihdoin hiljenee. Kun joku on koko päivän roikkunut lahkeessa tai vaatinut jotain niin kyllä se lepohetki illalla on kultaakin kalliimpi :D Tsemppiä sinne myös arjen pyöritykseen :)

      Poista