keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Hengissä ollaan :)

Putkitus on nyt siis tehty, ja neidillä on nyt titaaniset "korvikset"!

Ihan suotta pelkäsin, kaikki meni ihan mielettömän hienosti :)

Kuten olen aiemminkin kertonut niin meidän neiti tykkää lääkärikäynneistä ja tänäänkin kun sanoin että nyt lähdetään lääkäriin niin Ceela kävi hakemassa vaatteet valmiiksi eteisen lattialle. Putkitus sattui vaan kurjasti meidän päiväuniaikaan, joten neiti kerkesi nukkua vain 40min päikkärit ennen operaatiota. Nukahti raukka heti autoon kun kotipihasta lähdettiin ja nostettiin nukkuva neiti kärryihinsä jatkamaan unia ja kärryteltiin lääkärikeskukselle.

Ihan aluksi hoitaja täti tuli antamaan pienelle pronaxenia jota kuulemma antavat pienille jo ennakkoon jos operaation jälkeen tuntuisi jotain pientä kipuilua. Esilääkityksen jälkeen siirryttiin odotustilaan, missä kerkesimme istua 5min! Lääkäri tuli meidät hakemaan leikkaussaliin, ja niin sitä mentiin. Hui kamalaa kuinka jännitti siinä vaiheessa!

Anestesialääkäri antoi ohjeet kuinka päin pidän tyttöä sylissäni ja asetti maskin Ceelan naamalle. Olin kuullut tästä vaiheesta hirveitä kauhutarinoita rimpuilevista ja huutavista lapsista! Meille ei luojan kiitos käynyt mitään sellaista, vaan tyttö istui kaikessa rauhassa sylissäni ja hengittele kaasua rauhalliseen tahtiin. Kaikista hirvein vaihe oli se kun tunsin kuinka Ceela alkoi nukahtaa ja koko kroppa meni veteläksi sylissäni. Siinä vaiheessa en enää pystynyt pidättelemään kyyneleitäni. Hoitajan avustuksella nostin pienen rakkaani leikkauspöydälle ja sitten meidät ohjattiinkin jo takaisin odotustilaan. Kerkesimme miehen kanssa juuri ja juuri hörpätä kupillisen kahvia kun lääkäri jo tuli kertomaan että kaikki on ohi ja Ceela nukkuu vielä heräimössä. Saimme heti luvan mennä heräämöön katsomaan pientä ja odottelemaan neidin heräämistä.

Voi kuinka säälittävältä meidän pieni rakas näytti siinä sairaalan kalterisängyssä maatessaan happinaamari kasvoillaan. Hyvin pian kuitenkin pieni alkoi raotella silmiään ja kurkistella varovasti että missäs sitä ollaankaan! 5Minuuttia meni että neiti virkosi tokkurastaan ja saman tien alkoi iloinen höpötys sängystä. Pieni oli onnellinen kun sai 2 pillimehua ja suklaavanukkaan heti herättyään. Vajaa tunti meitä pidettiin siinä tarkkailussa ja sitten tuli lääkäri vielä kertaamaan koko toimenpiteen ja antamaan kotihoito-ohjeet.

Olemme koko päivän olleet miehen kanssa ihmeissään että tässäkö tämä oli? Näinkö helppoa tämä taas oli? Tuntuu siltä että pieni ei tajunnut koko operaatiota eikä todellakaan kärsinyt minkäänlaisista kivuista, koska on koko päivän touhunnut ihan niinkuin aina ennenkin.

Todettiin vaan taas kerran että luojan kiitos tuli aikoinaan hankittua se lapsivakuutus. Putkituksen hinta näin yksityisesti oli 800e joten voipi olla että ilman vakuutusta oltaisi jonoteltu kunnallisen puolella ties kuinka kauan. Ceelalla kun oli silloin vauvana myös paljon niitä allergioita joiden takia olemme myös joutuneet käymään paljon lääkärissä, niin vakuutus on todellakin tullut tarpeeseen. Eikä tulisi nykyisin mieleenkään edes viedä pientä mihinkään terveyskeskukseen kun on mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluja, joista ainakin meidän perheellä on ainoastaan positiivisia kokemuksia :)


Yritin tähän postaukseen laittaa pari kuvaa neidistä mutta blogger alkoikin herjaamaan että tallennustilani on loppu ja kuvia ei pysty lataamaan. Mitäs nyt? Oletteko ostaneet lisää sitä tallennustilaa, vai onko jotain muuta tehtävissä? En kuitenkaan mielelläni rupeisi vanhojakaan kuvia blogista poistamaan koska ne olisi tarkoitus jäädä muistoksi itselle ja Ceelalle :)

10 kommenttia:

  1. Lisätilaa rahalla (aika halpaa oli kyllä ja se ei ihan heti lopu) tai sitten pihinä, niinkuin minä, toinen tunnari ja linkittää sieltä sitten :).

    VastaaPoista
  2. Voi ihanaa että meni hienosti ja hyvin ♥♥

    Lapselle tehtävät Leikkaukset ja kaikki toimenpiteet on musta kaikki ihan kamalan pelottavia ja jännitän etukäteen jo aina viikkoa ennen esim sydänkontrollia vaikka siellä mitataan vaan ne perus verenpaineet ja tehdään sydänultra,mutta silti mua aina jännittää, eikä vähiten se lapsen suhtautuminen toimenpiteisiin. Meidän Lumialla on vähä hankalia nuo verenpainemittaukset esim ja monta kertaa on jouduttu rauhoittamaan.

    Mua harmittaa kun raskauaikana piti tuo vakuutus ottaa, mut se sitten jäi kun tuli se miehen työtapaturma just siinä pari kk ennen tytön syntymää ja kaikki päivät meni sairaalassa ja sen asian ympärillä, ja mies kotiutui vasta edellisenä päivänä kun tyttö syntyi seuraavana. Sitten tulikin sydänviat ja eihän me enää oltais saatu kaiken kattavaa vakuutusta :/ Se on kyllä tosi hyvä olla olemassa !

    Tuosta lisätilasta minäkin, itselläkin loppui ja olen joutunut jo kuvia poistamaan, vaikka en niitä halua blogista poistella, mulla ei kuitenkaan ole luottokorttia ja en tiedä onnistuuko maksu lisätilan ostoa varten muuten..

    Terkkuja Reippaalle Ceela-prinsessalle ♥

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla että kaikki kunnossa, teidän ceela on niin kiltti kyllä ♥

    VastaaPoista
  4. Mukava kuulla, että kaikki meni hyvin.

    Reipas Ceela neiti =)

    VastaaPoista
  5. Hienosti on mennyt ♥
    Meillä on aikoinaan poika putkitettu. Ja tein sen "virheen" että kun hän heti herättyään pyysi velliä, annoin. Joi 4 dl velliä ja sen jälkeen oksensi koko satsin ympäriinsä :D Muuten kyllä kaava oli ihan sama kuin teillä :) Ihmeellisiä nuo lapset ;)

    VastaaPoista
  6. Kiva, että kaikki meni hyvin. Teillä on kyllä superkiltti neiti!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihanaa, että kaikki meni noin hienosti. Herkkiksenä tietenkin myötäelin sun tunnelmia kyyneleet silmissä:) Ceela on kyllä niiiin reipas tyttö!

    VastaaPoista
  8. Mahtava juttu, että lääkärikäynti sujui ongelmitta! :)

    VastaaPoista
  9. Heippa, oi miten hienosti teillä meni kaikki. Reipas pieni. Mäkin ihan myötäelin tuon nukutuksen vaiheen kyyneleet silmissä. Mulla ei nyt ole tosin kokemusta kuin koirien nukuttamisesta (ennen operaatioita) mutta se hetki kun toinen veltostuu ja vaipuu ns. pois niin se on kauhea! -Tiina

    VastaaPoista
  10. Äitiliini: Juu kyllä mä päädyin sitä lisätilaa ostamaan 5 dollarilla :)

    Lumian Äippä: En yhtään kuule ihmettele että pelkäät teidän kontrolleja, koska Lumian alkutaipale on kuitenkin ollut aika hurja! Onneksi teidän prinsessalla tuntuisi nyt olevan kaikki hyvin :) Ja tuosta lisätilasta niin ei tosiaan näköjään ollut muita maksuvaihtoehtoja kuin visa ja masteri, kurjaa kyllä!

    Anni: Meidän Ceela yleensä kyllä näyttää parhaat puolensa kylässä ja vieraissa paikoissa :) Kotona sitten osaa kyllä uhmailla ja kiukutella kun sille päälle sattuu!

    Tiina: Juu onneksi kaikki meni näin helposti :)

    Anana: Juu, hoitajakin sanoi että just nämä pienemmät selviävät yleensä näistä operaatioista aina helpoimmalla. Meilläkin ceela veti 4dl pillimehua ja suklaavanukkaan, onneksi ei käynyt niinkuin teillä. En tiedä oliko teillä sama juttu, mutta meille oli etukäteen ilmoitettu että ennen operaatiota ei saa syödä eikä juoda 5tuntiin mitään. Ceela ainakin tuntui vetävän sitä pillimehua ihan nälkäänsä :)

    Saija: Kiitos :) Ja kuten Annille totesin niin neiti on parhaimmillaan vieraissa paikoissa, osaa näemmä olla vieraskorea. Ja onneksi niin!

    Unelma Säleikkö: Toinen oli kyllä ihan hurjan reipas, Äiti on kyllä ylpeä pienestään :) Taisi koko operaatio olla hurjempi kokemus äidille kuin lapselle!

    Pompannappisilmä: Juu se oli kyllä suuri helpotus :)

    Tiina: Aivan! Juuri se tunne että toinen vaan valahtaa pois tuntui kyllä tosi kauhealle ja tuli paniikki että mitä jos ei tyttö siitä enää herääkkään! Onneksi heräsi :)

    VastaaPoista