sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Elämä voittaa

Tuhannet kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, olette kyllä kultaisia ♥

Viime viikolla palailtiin pikkuhiljaa takaisin arkeen.
Suru kulkee mukana matkassa, mutta elämä jatkuu...
Niin kai sen kuuluu mennäkin.

Viikonlopuksi matkattiin Turkuun meidän rakkaan kummitytön synttäreille.
Rakkaimpien seura ja lasten nauru oli kyllä parasta lääkettä.
Meillä oli niiiiiiin mukavaa :)

Tässä hirmuinen kuvapläjäys meidän viikonlopusta...


















♥ Kiitos kivasta viikonlopusta rakkaat ♥

7 kommenttia:

  1. Heippa, joo aikansa se ottaa ja alkaa kyllä sitten helpottamaan. Kivoja kuvia ja varmasti teki hyvää päästä "tuulettamaan päätään" mukavaan seuraan. Kivoja kuvia teitin touhuista.

    Multa muuten rajautuu ainakin kuvista oikea reuna pois. -Tiina

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Tuo kuva Ceelasta voikukkien seassa on ihan mahtava, siitä saisi vaikka ihanan taulun seinälle. <3
    Mukava kuulla, että elämä voittaa, vaikka se suru kulkeekin mukana varmasti vielä pitkään. Jaksamisia edelleen. <3

    VastaaPoista
  3. Juku, miten tuo tyttö on suloinen :)

    VastaaPoista
  4. Hauskoja ja kesäisiä kuvia, varsinkin nuo keinulauta- ja voikukkakuvat :)!

    - Ansku

    VastaaPoista
  5. joka kerta hämmästelen miten joku tyttö voi olla noin söpö! kaunein lapsi jonka olen nähnyt, vaikka iteltäkin kaksin kappalein löytyy :)

    VastaaPoista
  6. mahtavaa että olette alkaneet toipua surusta vaikka se kulkee mukana vähan vielä arjessanne.

    aina nuo lapset hurmaaa kuten nytkin...:D

    kasvaako jossain jo voikukkia???? :D

    VastaaPoista
  7. Tiina: Kiitos :) Juu kyllä teki ihmeitä päästä pois pariksi päiväksi näistä samoista kuvioista. Mikäpä voisikaan lohduttaa paremmin kuin oman perheen seura ja läheisyys.

    Mullakin tosiaan rajautuu tuo oikea reuna pois jos laitan kuvat noin isona. En tiedä johtuuko se mun blogimallista vai mistä lie, ärsyttävää jokatapauksessa!

    Emmi: Kiitos, tuli kyllä omasta mielestänikin oikein kivoja ulkoilukuvia :) Mulla olis haaveena joku samantyyppinen kuvakollaasi mikä teillä on siellä rappusissa, se on aivan ihana!

    Olet ihan oikeassa että meidän suru kulkee mukana vielä pitkään ja sitä kuljetetaan mukana niin pitkään kuin siltä tuntuu. Välillä tulee huonompia hetkiä ja silloin annetaan itkun tulla. On kuitenkin lohduttavaa huomata että jokainen päivä tuntuu pikkuisen helpommalta, ja olen taas huomannut hymyileväni.

    piikkisiili: Pakko myöntää että onhan tuo :)

    Ansku: Kiitos, oli kyllä ihanan kesäinen fiiliskin :)

    tanja: Kiitos ihanasta kommentista :) Täytyy myöntää että ollaan itsekin aika hullaantuneita tuosta meidän neidistä :)

    Anonyymi: Kyllä se tosiaan on helpottavaa huomata että se pahin suru helpottaa päivä päivältä, ja tilalle on tullut enemmän sellaisen haikea mieli ja kaipaus.

    Kyllähän noita voikukkia kasvoi ainakin tuolla Merimaskun suunnalla, kuten myös (valitettavasti) meidän omalla pihallamme :)

    VastaaPoista