torstai 8. joulukuuta 2011

Luukku 8

Tämän päivän luukkuun piti tulla alunperin ihan jotain muuta...

Tänään kuitenkin tapahtui jotain sellaista etten pysty postaamaan mitään kepeää hömppää.

Tänään sain taas muistutuksen siitä kuinka pienestä asiat on kiinni.

Tarinalla on luojan kiitos onnellinen loppu, mutta meillä elettiin tänään aikamoisia kauhunhetkiä.


Ceelan kummitäti oli meillä tänään kyläilemässä ja me seurusteltiin siinä kaikessa rauhassa Ceelan leikkiessä muutaman metrin päässä. Yhtäkkiä huomasin että neidillä on posket pullollaan jotakin ja kysyin sitten aika napakkaan sävyyn että mitä sulla on suussa ja käskin sylkäistä heti pois!

Ceela tietysti vähän säikähti koska tiesi tehneensä jotain kiellettyä ja yritti hätäpäissään nielaista kyseisen asian (mikä myöhemmin osoittautui talouspaperi palloksi). 
Pallo juuttui tietysti kurkkuun ja tyttö alkoi hätääntyneenä kakomaan kurkkuaan. Yritin ensin itse roikottaa tytön päätä alaspäin jotta vieras esine pääsisi pois hengitysteistä. Muutaman sekunnin kuluttua tilanne näytti vaan huonommalta ja menin täysin panikkiin. Luojan kiitos kummitäti joka on sattumoisin myös sairaanhoitaja nappasi tytön ja käänsi pään täysin alaspäin ja läimäytti selkään pariin kertaan oikein napakan iskun. Itse yritin samalla kaivella paperipalloa kurkusta ulos siinä vihdoin luojan kiitos onnistuen!

Kaksi kappaletta märkää ja kiinteäksi palloksi muodostunutta möykkyä lensi oksennuksen mukana ulos neidin kurkusta. Tämän perään pieni hätääntynyt itku ja sylittely äidin kanssa. 
Tilanne ei varmaan kestänyt 15sekuntia pidempään mutta niiden sekuntien aikana kerkesin miettiä jo sitä pahinta. 
Luojan kiitos loppu hyvin kaikki hyvin, mutta olipahan taas opetusta äidille sekä tyttärelle. Eipä olisi tullut mieleenkään että tämmöistäkin voi tapahtua.

Tilanteen lauettua ja saarnan kuunnetuaan Ceela totesi iloisesti kummitädilleen että se oli tosi terveellistä.

Äitin mielestä tämä oli kaukana terveellisestä.

Tilanteen jälkeen oli itsellä pitkän aikaa jalat aivan vetelänä ja sydän parka hakkasi kuin viimeistä päivää. Kuinka paljon sitä voikaan ihminen pelästyä,
ja kuinka paniikkiin itsensä saa nopeassa ajassa, vaikka juuri tämmöisellä hetkellä pitäisi toimia järkevästi eikä panikoida.

En varmaan muistanut edes kiittää sinua Ellu!

Kiitos että olit oikeassa paikassa oikean aikaan,
kiitos että tiesit mitä piti tehdä,
kiitos että autoit ♥


Tänä iltana katson pientä nukkuvaa lastani,
silitän silkkisiä hiuksia,
suukotan pehmeää poskea,
kuuntelen tasaista tuhinaa,
vuodatan kyyneleen,
onnen ja kiitollisuuden kyyneleen ♥



25 kommenttia:

  1. Tiedän tuon tunteen! Ihana että onnellinen loppu! <3

    VastaaPoista
  2. Hui mikä tilanne! Pienessä hetkessä ehtii kyllä miettiä yllättävän paljon... Onneksi oli onnellinen loppu!

    Mä en kans ikinä väsy katselemaan nukkuvaa kullanmurua, miten käsittämättömän paljon sitä voikaan rakastaa ja olla kiitollinen tuosta pikkuneidistä:).

    T.Ansku

    VastaaPoista
  3. Aivan järkyttävä tilanne,neljän lapsen äitinä olen kokenut tuon useamman kerran ja olenkin aina tosi hysteerinen syömisten kans ja koko ajan koitan vahtia ettei kukaan vaan haukkaa liian isoa palasta tms.

    pari kuukautta sitten jouduttiin soittamaan ihan ambulanssi siskon pikkutytölle kun tuntu että on jo aivan toivoton tilanne,onneksi se päättyi kuitenkin yhtä hyvin kuin teillä<3

    -t-

    VastaaPoista
  4. Tiedän tunteen,se on varmasti kauhein kokemistani. Onneksi meilläkin ollut onnellinen loppu. Silti tämä tarina nosti kyyneleet omiinkin silmiin.

    VastaaPoista
  5. Voi kamala:( Onneksi kaikki päätyi hyvin ja selvisitte säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  6. Hui kamala!Mäkin olen kokenut vastaavan kauhun hetken Eevin vauva-aikana ja mustakin tuli kamalan tarkka syömisasioissa. Onneksi kaikki päättyi teilläkin hyvin!

    VastaaPoista
  7. Huhhuh onneksi ei käynyt pahemmin! Kyynelet valui täälläkin silmistä kun tekstiä luin.. ♥

    VastaaPoista
  8. Hui kauhea! Ihan itku tuli, kun luin tuota. Kauheaa edes ajatella, että menettäisi oman pienen. Onneksi kaikki päättyi hyvin! ♥ Paljon haleja teille molemmille! ♥

    VastaaPoista
  9. Hui kamala! Tuo on ihan kamala tilanne! Onneksi kaikki päättyi hyvin!

    Olen itse elänyt vastaavan, kun neiti nielaisi liian ison palan kuivasta rinkelistä. Onneksi sekin päättyi hyvin, mutta vieläkin näen tuon hetken joskus silmissäni :(

    Rose

    VastaaPoista
  10. Itsellä on elävänä muistissa kun 3v tyttöni kesällä löi päänsä päytään niin pahasti että menetti hetkeksi tajun. Siinä velttoa tyttöä pidellessä en osannut tehdä mitään kun jouduin itse ihan täysin paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi.
    Kyllä siinä illalla sai laittaa äiti ja tyttö kädet ristiin.

    VastaaPoista
  11. Huh, mikä tilanne! Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin <3. Tiedän tuon tunteen, sillä meille kävi samoin omenapalan kanssa, kun esikoinen oli pieni. Ne hetket olivat niin kamalia, mutta meilläkin selvittiin loppujen lopuksi pelkällä säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  12. Hurja tilanne! Onneksi kaikki päättyi onnellisesti! ♥

    VastaaPoista
  13. Voi että mä itken täällä...Mä voin vain kuvitella sun tunteet ja olon...
    Niinpä, niin äkkiä voi kaikki muuttua. Tänä iltana minäkin muistan takuuvarmasti silitellä silkkisiä hiuksia ja nuuhkia unisia lapsiani... JOka hetki pitäisi muistaa olla niin kiitollinen.

    Onneksi teillä on nyt kaikki hyvin, hali pienelle Ceelalle!

    VastaaPoista
  14. huh huh ompa ollut täpärä tilaannne mutta onneksi selvisitte!!!
    onneksi ette ole ensimmäisiä, olen kokekun kun meni suuri eukalyptys pastilli pienen lapses kurkkuuun ja ihan lähellä että ei lapsi parka tukehtunut mutta siitäkin selvitty! :)

    VastaaPoista
  15. Oi kauheaa, onneksi oli toimintakykyinen ammattilainen paikalla, mä oon kanssa niin huono noissa tilanteissa, jalat vetää veteliksi pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
  16. Hui hui, kamala tilanne. =( Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Ei tekisi itsellekkään pahaa kerrata ensiapu ohjeita lapsille varmuuden vuoksi. Ensiapukursseilla kun käytiin vain aikuisia oikeastaan läpi. Paljon halauksia! ♥ ♥

    VastaaPoista
  17. Kauhea tilanne mutta nyt täytyy kyllä sanoa sairaanhoitajana ja lääkärin vaimona että EI IKINÄ PÄÄTÄ ALAS PÄIN!!!! Voi vieras esine jäädä vain pahemmin jumiin. Lapsi mahalleen polvien päälle, leuka toisen käden päälle ja pari kovaa lyöntiä selkään. Hyvä kuitenkin että tilanne päättyi hyvin :)

    VastaaPoista
  18. Anonyymiltä kysyn että entäs se että roikottaa lasta "mahasta" ja lyö selkään kuten ea kurssilla opetetaan?

    VastaaPoista
  19. Olipas kauhea tilanne. Onneksi päättyi onnellisesti!! Ei osaa muuta sanoa.

    VastaaPoista
  20. Kiitos kaikille kommenteistanne. Lohduttavaa huomata että kyllä sitä muillekin sattuu ja tapahtuu. Siis kenellekään ei tietysti toivo mitään vastaavaa kokemusta, mutta monen kommentista sai huomata että taitaa kuitenkin olla aika yleisiä nämä säikähdykset! Täydet sympatiat jokaiselle joka on vastaavaan tilanteeseen joutunut.

    Anonyymi sairaanhoitaja: Kiitos tiedosta! Onko tämä joku uusi ohje? Mullakin nimittäin hämärä muistikuva kouluajoilta/ea-kurssilta että pää pitää olla alempana kuin muu vartalo. Luojan kiitos tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä ja toivon totisesti etten vastaavaan tilanteeseen joudu enää koskaan!

    VastaaPoista
  21. Kyllä, kyynelehdin kun tämän luin. Kauhea tilanne, onneksi kaikki päättyi hyvin. <3

    VastaaPoista
  22. Meillä oli sama tilanne n. 8 kk ikäisen kanssa kesällä ja toimin myös roikottamalla jaloista, napauttamalla selkään ja kaivamalla. Lääkärikaveri sanoi minullekin jälkikäteen, että hyvä että selvittiin, mutta oikea tapa on tosiaan laittaa lapsi mahalleen polvelle ja iskeä selkään kämmenellä. Syy taisi olla se, että roikottamalla lapselle saa helpommin muita vammoja aikaiseksi. Mutta jos joku tietää vielä tarkemmin, olisi kiva kuulla.

    VastaaPoista
  23. Maiu: Juu luojalle kiitos tarinalla oli onnellinen loppu. Itselläkin nousee kyyneleet silmään vielä kun ajattelinkin tapausta näin jälkikäteen!

    Anonyymi: Kauhea että teilläkin on jouduttu vastaava tilanne kokemaan, onneksi sielläkin kaikki päätyi hyvin lopulta! Hyvä kuulla näitä päivitettyjä ohjeistuksia. Ei varmaan tekisi huonoa käydä ea-kurssia uudestaan kun edellisestä kerrasta on jo viisi vuotta.

    VastaaPoista
  24. Voi mäkin kyynelehdin täällä kun luin sun kertomuksen. Mikä onni, että tarinalla oli onnellinen loppu. <3 -Karoliina

    VastaaPoista
  25. Karoliina: Luojan kiitos tosiaan tilanne ratkesi näin onnellisesti. Kyllä sitä mietti vielä monta päivää myöhemmin että mitä jos...

    VastaaPoista