keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Uniasioita

Näyttää vahvasti siltä että meillä on kohta pienimuotoinen ongelma.

Tämä ongelma on maailman ihanin tapaus,
noin 93cm pitkä pötkylä joka jakaa sängyn isin ja äidin kanssa.
Kutsutaan myös Ceelaksi :)

Meillähän oli oikein hieno suunnitelma siirtää tämä unikaveri hyvissä ajoin omaan huoneeseen nukkumaan ennen kuin vauvat syntyvät. 
No kuinkas sitten kävikään?

Siellä se edelleen tuhisee meidän välissä joka ikinen yö!
Ja tiedättekö mitä?
Se on maailman ihanin tunne kun menet illalla nukkumaan ja siellä se pieni uninen
keiju tuhisee ja tuksuu vielä vähän vauvalta ja uniselta,
omalta lapselta.

Se on se hetki päivästä kun kaikki pysähtyy,
kaikki päivän uhmat ja kiukut on unohdettu.
Siinä me yhdessä isäsi kanssa ihmetellään kuinka juuri meillä kävi niin tuuri
että sinut saimme.

Se hetki on täynnä rakkautta ja lämpöä ♥

En minä ole pystynyt siitä luopumaan.
Minä joka väitin omalle äidilleni aikoinaan että oma lapseni ei tule ikinä nukkumaan perhepedissä :)

Mikäkö tästä sitten tekee ongelman?

Kenties se että kohta sinne sänkyyn pitäisi mahtua myös 2kpl sellaisia puolenmetrin pötkylöitä,
joita myös Pilliksi&Pullaksi kutsutaan.
Tarvitsen itse edes jonkinmoiset yöunet ja koska pystyn imettämään ja nukkumaan samaan aikaan 
(ainakin Ceelan kanssa pystyin)
niin oletan että tulevat pikkuveljetkin pitäisi mahduttaa samaan sänkyyn.
Tehtävä mahdoton  saada 5 henkilöä mahtumaan 160cm leveään parisänkyyn.

Ja kenties myös turvallisuuskysymys sillä tuo isompi pötkylä on aikamoinen ropelli nukkuessaan.
Mitä tehdä?

Hankkia isompi sänky mihin kaikki mahtuu?
Opettaa neiti 3-v omaan huoneeseen nukkumaan?
Hyviä vinkkejä?

Alkaisi olemaan hoppu...




♥ meidän unikamu ♥

35 kommenttia:

  1. Hei!
    Minulle tuli heti mieleen keino mitä omilla lapsillani olen käyttänyt. Tästä varmasti voi olla monia mielipiteitä. Meillä ostettiin lapsille tarravihkot. Aina kun nukkui omassa huoneessa koko yön sai valita sinne yhden tarran. Ostelin vaan paljon erilaisia tarroja=) Kylläpä lapset vaan rupesivat omissa sängyissä nukkumaan!
    Ihanaahan se toki on, kun pieni tuhisija vieressä. Mutta tosiaan sinulla siellä kohta kolme ja ahdasta tulee olemaan.
    Siinä vaiheessa itse oli pakko rueta jotain konsteja kokeilemaan, kun aamuisin huomasi että itse aivan jumissa kun kippurassa nukkui ja lapset valtasivat melkein koko sängyn. Joinain öinä sitä jopa lähti itse sohvalle nukkumaan, että lapset saavat nukkua isin ja äitin sängyssä. Mutta nyt tosiaan lapset omissa sängyissään=)

    VastaaPoista
  2. Tuttua :) Vauvaa odottaessa tahdoin pitää esikoisen vieressä vielä aiempaa enemmän. Vauvan synnyttyä esikoinen ei todellakaan suostunut nukkumaan omassa huoneessa. Joten... Tällä hetkellä nukutaan koko perhe samassa huoneessa :D Esikoisella on oma sänkynsä parisängyn vieressä ja vauva nukkuu aikuisten keskellä.

    Siirrän sitten kummankin lapsen omaan huoneeseensa. Jossain välissä :D

    VastaaPoista
  3. Miten ois sellainen sivuvaunu teidän sängyn viereen Ceelalle? :) Tai sitten ihan vaan yhtä korkea oma sänky siihen viereen, jossa ei ole laitaa teidän sängyn puolella.

    Meillä on sellainen ekstraleveä parisänky. Ostettiin aikoinaan juuri, koska välissä oli usein sekä vauva, että 4v isosiskokin... :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on lasten sängyn patja sänkymme alla odottamassa yökulkijaa, joka aiemmin valtasi sänkymme. Hänet kyllä siis nukutettiin omaan sänkyyn joka ilta, mutta miksei patja toimisi teidänkin tapauksessa. Päivisin patjan saa kätevästi sängyn alle piiloon (mahtuu runkopatjan alle ilman peittoa ja tyynyä, ne löytyy huoneesta myös). Ennen runkopatjasänkyä, meillä oli vuodevaatelaatikko, jossa oli patja ja se rullasi hienosti pedattuna sängyn alta tarvittaessa. :)

    Tosin nykyään isosisko mieluiten nukkuu omassa huoneessaan koko yön. Vauvan yöheräilyt huononsivat unta selvästi ja ehkä tyttö itse huomasi, että omassa huoneessa on rauhallisempi nukkua tai sitten aika vain oli kypsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli ihan mieleen,kun itse aikoinaan olin 3v,kun jouduin tekemään tilaa pikkuveljelle ja kuulemma olin hyvin nukkunut omassa sängyssä,kun sänky oli vanhempien makuuhuoneessa(: Eli ehdotan,että laittaisitte Ceelalle oman pikkusängyn makuuhuoneeseen,jos mahtuu tai edes hetkeksi?Tosiaan on kyllä aikas hahdasta,jos kaksi vauvaa,lapsi ja kaksi aikuista samassa sängyssä :D On se kyllä ihanaa,kun saa nukkua pienen tuhisian vieressä ja kohta saatte kaksi lisää :D

      Poista
  5. Meillä tyttö on nukkunut noin 4 v asti äitin ja isin makkarissa ja poikien raskausaikana meni tytön nukuttaminen melkoiseksi shouksi (oli silloin noin 3 v), keksi kaikki mahdolliset ettei tarvisi mennä yksin sänkyyn ja iskän piti maata vieressä siihen asti kunnes nukahti (joskus meni monta tuntia). Poikien syntymän jälkeen oltiin kaikki samassa makkarissa, pojat ensin samassa pinniksessä, kasvun myötä omissaan. Onneksi poikien yöheräily ei vaikuttanut tyttösen uniin.
    Nyt kun pojat ovat jo reilu 1 v niin, lapset (+iskä) on siirretty (hieman se oli haikeaa)eri huoneeseen, äiti nukkuu yksin (iskän kuorsauksen takia ;),muuten en saisi nukkua lainkaan, kun kuuntelisin kaikkien ähinät ja pienetkin äänet. Tyttö menee nyt onneksi nukkumaan kiltisti "yksin" poikien kanssa,meillä oli sopimus, että tietystä määrästä tarroja saa palkinnon reippaasta nukkumaan menosta ja se toimi!
    Oman jaksamisen takia uni on tosi tärkeä, välissä tuntui etten tehnyt muuta kuin imetin ja imetin kahta reppanaa ja siinä sivussa yritin huolehtia vielä pienestä tytöstä. Mutta nyt kaikki on hyvin ja väsymys on takana, on ilo katsella lapsia, kun ne kasvavat, kehittyvät ja viihtyvät toistensa seurassa paremmin kuin hyvin.
    Tsemppiä teille.

    VastaaPoista
  6. oma sänky sivuvaunuksi, tai äidin ja isän jalkapäähän kiinni sivuttain? Kun vauva syntyi meille, aamusta välillä löytyi sängystä 5 ihmistä ja 2 kissaa ;) että tiukkaa teki..

    vaan niin on isommat omatoimisesti siirtyneet omiin sänkyihin, koska ovat tajunneet että meidän sänkyyn ei vaan mahdu ja kokoaika osuu johonkin. ilman itkuja siis :) kuopus on nyt 11kk ja meillä ei hänelle edes ole vielä sänkyä, tähän saakka on aina nukkunut meidän kanssa :) ostetaan sitten suoraan lasten sänky kun jossain vaiheessa ilmaisee itse että sellaisen haluaa!

    VastaaPoista
  7. Toi tunne on niin tuttu! Meillä tyttö on jokin aika sitten alkanut nukkua omassa huoneessaan (nukkui vajaat 2 vuotta meidän huoneessa osittain omassa sängyssään, osittain meidän välissä). Muutaman kerran olen hänet hakenut aamuyöllä viereeni, kun en oo ite saanut herättyäni unta. Pieni tuhisija kainalossa tuo unenkin jotenkin paljon helpommin <3

    Meidän tyttö on kyllä niin tehokas pyörimään öisin, että ihan mielelläni hänet siirsin omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Aluksi nukahti tosi huonosti omaan huoneeseen. Vaihdettiin sitten hänen huone ja meidän makkari toisinpäin ja sen jälkeen nukahtaminen omaan sänkyyn on sujunut paremmin kuin koskaan. Kait huone on nyt jotenkin tutumman ja turvallisemman oloinen, kun on siellä melkein koko ikänsä nukkunut :)

    Mäkin olisin ehdottanut tuota Ceelan sängyn tuomista teiän huoneeseen, mikäli tuntuu, että ite ei oo vielä valmis siirtämään pientä pois vierestä..

    VastaaPoista
  8. Meillä vähän sama ongelma, kun neiti 4v hipsii joka ikinen yö meidän väliin ja valtaa suurimman osan sängystä... Mä kans mietin kuumeisesti, että mites mä siellä sitten vauvaa imetän...

    Mies vähän ehdotti, että jos ainakin aluksi alkais nukkua lastenhuoneen lattialla, että neiti pysyis omassa sängyssä, mutta ei sekään oikein hyvältä ratkaisulta tunnu...

    Mietinnässä siis meilläkin, mitä tehdään...

    VastaaPoista
  9. Voi jos auttaa osaisin niin sen tekisin, mutta kuulostaa erittäin hyvältä ajatukselta se oma sänky teidän huoneeseen.
    Kyllä se aika opettaa, hermoja se saattaa vaatia mutta kaikki järjestyy.

    Pitääkö isä muuten isyysloman?

    VastaaPoista
  10. Ensiksi haluan kiittää kivasta blogista, jota olen jälkiä jättämättä käynyt lueskelemassa. Meillä tyttö 4/09, ja pikkuveli syntyi viime keväänä. Tällöin pohdin noita samoja asioita. Lopulta noin kk ennen pikkuveljen syntymää, siirsin isosiskon omaan lastensänkyyn omaan huoneeseen. Ja se meni paremmin kuin ikinä osasin kuvitella. Tyttö ihastui ikihyviksi omaan sänkyynsä, johon äiti ei saanut edes aluksi istua. Ja edelleen kohta vuotta myöhemmin sänky on mieluinen ja sinne itse iloisena kipittää. Tulee joskus isin ja äidin viereen, jos pitää käydä pottareissulla aamuyöstä tai on kipeä. Olin iloinen ettei yösyötöt häirinneet isosiskoa ja uusi vauva mahtui perhepetiin paremmin ja turvallisemmin. Tarkoitus oli siis tsempata, että voi mennä hyvinkin omaan sänkyyn muutto, jos päätät sitä kokeilla! Kaikkea hyvää loppuodotukseesi!

    VastaaPoista
  11. Helpoimmalla pääsee kun isä muuttaa Ceelan kanssa nukkumaan muualle niin saat sä ensin mahasi kanssa nukkua rauhassa ja sitten vauvojen kanssa puuhata öisin mitä puuhattekaan.

    VastaaPoista
  12. Meillä ihan sama kuvio, 3 vee joka meni kyllä joka ilta omaan huoneeseen sänkyyn nukkumaan, mutta kömpi joka yö sieltä väliin. Minulla on la maaliskuussa ja nyt tosiaan muutama viikko sitten havahduin, että asialla tarttis vissiin tehdä jotain :) Meillä lapsella on tällä hetkellä kamalia kummitus yms.. pelkotiloja, joten on yöllä väliin tullessaan ihan aidosti peloissaan. Sen verran tunnen itseäni ja miestä, että vauvan synnyttyä univelkaisina emme jaksa tapella vanhempaa lasta takaisin omaan huoneeseen, joten siirsimme hänet suosiolla meidän huoneeseen nukkumaan.
    Muutamana yönä yritti kömpiä omasta sängystä vielä meidän väliin, mutta otimme käyttöön tarra palkinnot, eli viisi yötä kun nukkui omassa sängyssä sai aamulla liimata tarran ja lopuksi pienen yllätyksen. Sen jälkeen luovuttiin tarroista ja lapsi on pysynyt omassa sängyssään. Myös ilta nukuttaminen hoitui kerrasta, lapsi jää sadun jälkeen kuuntelemaan lauluja ja tietää, että isi ja äiti tulevat sitten "kohta" nukkumaan ;)
    Olen ainakin toistaiseksi erittäin tyytyväinen ratkaisuun.
    Ja se vielä tarkennukseksi, että tämän esikoisenkin kohdalla siis imetin öisin 1-vuotiaaksi saakka, joten olen varautunut seuraavan kanssa samaan rumbaan ja vaavi saa sitten nukkua välissä/sivuvaunussa.

    eepu

    VastaaPoista
  13. Tytön sänky kannattaa laittaa aluksi vaikka teidän jalkopäähän.. Siitä siirtää omaan huoneeseen muutaman viikon päästä. Alussa voi olla hankalaa, mutta kyllä lapsi tottuu nukkumaan omassa huoneessa melko nopeasti vaikka alussa itkiskin kamalasti..Mutta itsellä päätettävä et viereen ei ota. Muutoin tulee viereen joka yö ;) Meillä myös vähän vanhempi tyttö ja hyvin nukkuu omassa huoneessa.Kerran viikossa pääsee vanhempien viereen nukkumaan, ja sopii hyvin hänelle..

    VastaaPoista
  14. Kyllä mäkin ehdottaisin tota sivuvaunuun siirtymistä pikimmiten, ja sitten neiti kerkee siihen jo tottua (toivottavasti) ennenkun pikkuveikat syntyy. Voipi olla että Ceela sitten jopa itse haluaa oman huoneen "rauhaan nukkumaan" kun pikkuveljien yöhulinat alkavat... Ei olisi ihme jos pienikin siinä kohtaa oppii arvostamaan omaa sänkyä , huonetta rauhaa ja hyvää unta! :)
    T: Naapurin vakooja rouva ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä alkoi kiehtomaan että kukas naapurin rouvista täällä vakoilee ;)

      Poista
  15. Minäkin kannustan omaan sänkyyn siirtämistä, se voi käydä nopsastikin, mutta kaiken täytyylähteä siitä, että teette päätöksen. Minä en ole uskaltanut nukkua edes taaperon ja vauvamahan kanssa, taaperon potku mahaan saisi mieleni huolestumaan. Olemme kaikki 5 lasta viimeistään vuoden iässä siirtäneet perhepedistä omaan sänkyyn. Ceelankin unirauhan takaamiseksi se olisi hyvä tehdä, sillä veljien yöelämä varmasti vaikuttaa myös pienen unenlaatuun. Ja miten meneekään päivät, jos yö on ollut huono äidillä ja uhmaikäisellä? Ei kovin hyvin. Siirto tulisi tehdä pian, ettei Ceela laita vauvoja syypääksi muuttoon. Kun hän huomaa, että vauva on lähimpänä sinua rinnalla ja hän vasta vauvan vieressä, voi mustasukkaisuus vain yltyä. Ja se turvallisuus ylipäänsä, pieni propeli osuu nopeasti vauvaan ja en antaisi itselleni anteeksi, jos jotain kurjaa kävisi. Lapset kyllä tottuvat, kun asiat esittelee positiivisesti ja hyvässä hengessä. Tsemppiä kovasti raskauden viime metreille!

    VastaaPoista
  16. Kiitos kaikille mahtavista vinkeistänne ja omista kokemuksista :) Ihan huippua että tämä aihe nostatti näin paljon "keskustelua". On varmaan sellainen asia mitä on tosiaan mietitty monessa muussakin perheessä!

    Meillä varmastikaan ei olisi suuri ongelma siirtää Ceelaa omaan huoneeseen nukkumaan. Hän on aika sopeutuvainen tyyppi. Meidän tapauksessa ongelma on äidillä - siis äidin on vaikea luopua siitä ajatuksesta että Ceela nukkuu meidän välissä. Olen niin tottunut siihen ja nukun itse paljon paremmin kun tyttö tuhisee vieressäni.

    Ceela on viime viikkojen aikana jo itseasiassa nukkunut kaksi yötä omassa huoneessa niin että iskä on hänet illalla sinne nukuttanut. Molemmilla kerroilla heräsi kerran yöllä itkemään kun tajusi ettei iskä ollutkaan vieressä. Halusi siis että isi nukkuu hänen sängyn vieressä lattialla, ei halunnut herättyään tulla meidän sänkyyn vaan jatkoi unta omassa huoneessa kun isi meni viereen. Ja näinä öinä en osannut itse nukkua juuri lainkaan, pyörin ja heräilin vähän väliä ja säikähdin kun tyttö ei ollutkaan siinä vieressä. Eli tosiaan tämä uni asia ei ole Ceelan ongelma vaan äidin ongelma.

    Mies on sitä mieltä että hän muuttaa mielellään Ceelan kanssa hänen huoneeseen nukkumaan ja minä saan nukkua vauvojen kanssa kolmestaan meidän makuuhuoneessa. Ja voi olla että näin tilanne tulee loppupeleissä menemään vaikken pidäkään ajatuksesta.

    Tärkein asia on kuitenkin se ettei Ceela tunne itseään syrjäytetyksi, ja jos hän haluaa nukkua meidän välissä poikien synnyttyä niin sitten asia järjestetään niin että se onnistuu. Meillä on siis tällä hetkellä parisängyn vieressä yhteinen pinnasänky pojille, mihin varmaan iltaisin opetetaan nukahtamaan ja ensimmäisen yöheräämisen jälkeen nostetaan meidän sänkyyn syömään. Hyvähän se nyt on suunnitella, saa nähdä miten tilanne todellisuudessa tulee menemään :)

    Oma äitini ehdotti että laittaisimme vaikka koko makuuhuoneen lattian täyteen patjoja jolloin koko porukka voi nukkua turvallisesti samassa huoneessa, ja se kuulostaa myös omaan korvaani varsin mahdolliselta idealta.

    Palataan asiaan kunhan tilanne on ratkennut :)

    VastaaPoista
  17. kiva kuulla vinkkejä! kovin tuttu ongelma ;)
    itekkin miettinyt tota patjaa lattia täyteen :D
    meillä on jo tytön sänky meidän sängyn vieressä mut ei se kelpaa ... ja pinnasänky tulee meidän sängyn viereen mut ei tuo isompikaan siinä suostunut vauvana nukkumaan, miten tulokkaat, no se jää vaan nähtäväksi ;)
    varsin mielenkiintoista... mut hei teil hyvin asiat kun ceela suostuu olemaan omassa sängyssään! jos sit pystyt sinäkin kun saat uudet tuhisijat viereen ;) toki tiedän se tuntuu oudolle, vielä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se kun se tuntuu vielä niin oudolle...ehkä se muutaman viikon päästä konkretisoituu :) Kuten myös teillä :)

      Mutta ajattelin kyllä että jos omassa huoneessa nukkuminen tuottaa neidille vaikeuksia niin melkein ainut vaihtoehto on sitten toi lattia täyteen patjoja :)

      Poista
  18. mullakin olo et ei se oikeen kelpaa et nukkuu omassa sängyssä vieressä kun pitää päästä hiplaamaan yöllä äitiä ja isiä <3
    ja ilmoitti jo et siskojen paikka on tässä meitin vieressä sängyssä ;)
    no kaipa nää suttaantuu meillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tiedän :) Itsekin uskon että siinä herkemmässä unen vaiheessa tuo turvallisuutta kun tuntee että vanhemmat on ihan siinä vieressä. Ja usko pois kyllä nämä järjestyy meillä molemmilla, tehdään vaan niinkuin sydän sanoo niin ei voi mennä pahasti pieleen.

      Poista
  19. Ceelahan on jo kolmenvanha rinsessa...
    Meillä on samanikäinen neiti, helmikuun lopussa 2009 syntynyt. Arvatkaa, yhtä tuskaa siirtää tyttö omaan huoneeseen nukkumaan.

    Mutta aika, aika auttaa.
    Se todellakin, siis todellakin, on rasittavaa, kun yksi nousee jos mihinkin pissillejuomaankattoonäitiä pitkin yötä.
    Kaksi ekaa kertaa olen sanonut, että nyt on yö ja Seela (Seela nimeltään siis:)) nukkuu omassa sängyssä. Nyt Seelan pitää nukkua, etkä sinä saa häiritä äitiä ja iskää. Sen jälkeen olen kylmänviileästi pari kertaa sanaa sanomatta roudannut. Jos itkee, niin olen jäänyt sängynreunalle, mutten puhunut.
    Joskus viidennellä-kuudellennella olen sanonut, että nyt riittää, ja sieltä ei enää tulla, piste. Ja melko napakasti.

    Sitä ennnen nukkui pari kuukautta toisella puolella meidän huonetta omassa sängyssään.
    Vauvan itkun veikkasin herättävän tyttöä, ja hän ei meidän kaikkien kanssa samaan sänkyyn mahdu. Ekstraleveä parisänky ei tullu kysymykseenkään. Eikä se siellä nukkuisikaan kuin pari vuotta.
    Tunnen yhden seitsemänvuotiaan, joka nukkuu vanhempien sängyn vieressä omassa sängyssään - se on minusta ehkä jo liian suuri ikä siihen, mutta kukin tavallaan.

    Edelleen tulee silloin tällöin viereen, mutta ehkä kerran viikossa. Sen sallin.

    Mä en ymmärrä sivuvaunujalkopääjuttuja oikeastaan.

    Ja kyllä minäkin pyöriskelin alussa enkä saanut unta.
    Ja ensimmäiset illat tyttö kyllä itkeskeli, kun tajusi ettei kukaan ollutkaan vieressä.
    Se on ihan viikossa-kahdessa ohimenevää, joten ei missään tapauksessa tarvii ketään laittaa Ceelan huoneeseen nukkumaan.

    Ja kun äiti ja isi ja vauvat nukkuu yhdessä eri huoneessa kuin Ceela itse, alussa Ceela TIETENKIN tuntee itsensä syrjäytetyksi.
    Sekin on sellainen että menee ohi viikossa-kahdessa. Eli mustasukkaisuus menee ohi melko nopeasti.

    Toivottavasti ei loukkaa, mutta olet ehkä himpun liian kiinni Ceelassa. Itsekin olin Seelassa, kunnes tajusin, että hetkonen, mehän mennään neidin pillin mukaan...

    Ja tajusin, että mähän roikun tässä lapsessa :o Pakko oli himpun verran löyhätä otetta, joka vaikutti Seelaan postiivisesti.

    Ja aluksi siis se omassa huoneessa tuottaa lähes poikkeuksetta alkuvaikeuksia.
    Se on hyvinkin vaihtelevaa - menee ohi viikosta pariin kuukauteen.
    Sitten on tietenkin mm. tassuhoito, ja muita lempeitä unikouluja.
    Rohkenen väittää, että lähes jokainen lapsi sopeutuu ennen kouluikää nukkumaan omassa sängyssä, kunhan vanhemmat vaan jaksaa kannustaa ja yrittää ja kokeilla.
    Yleensä alta viidenvuoden ikää, kunhan äitiltä ja isukilta löytyy sisua.

    Toki se patjajuttukin kuulostaa aika mukavalta!
    Tsemppiä, jos meinaatte unikoulun aloittaa!

    Terv. yksi lasten nukkumiseen erikoistunut neuvolantätiäiti Vantaalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En loukkaannu koska tiedän itsekin että olen tässä uniasiassa hyvin kiinni Ceelassa enkä itse koe sitä huonona asiana. Olen itse nukkunut 10vuotiaaksi asti vanhempieni välissä enkä tämän huonommaksi tullut joten se ei ole kynnyskysymys. Lähinnä ongelma on juuri se että kaikki emme millään mahdu nukkumaan tämän hetkisessä parisängyssämme. Ceela nukkuu yönsä melko lailla heräämättä joten unikoululle ei ole tarvetta. Pidimme tassu unikoulun Ceelan ollessa vuoden ikäinen kun vieroitin hänet yötissiltä. Luotan itse hyvin vahvasti ns.vaistovanhemmuuteen enkä missään nimessä halua tämmöisen asian takia lasta stressata tai aiheuttaa mielipahaa. Jos omaan sänkyyn siirtyminen onnistuu niin olen tyytyväinen, mutta jos se aiheuttaa itkuisuutta ja mustasukkaisuutta niin sitten keksitään keino jolla koko perhe voi nukkua samassa huoneessa. Ceela on hyvin reipas ja jää mielellään esim.yökylään tutuille ihmisille ja nukkuu hyvin vieraissa paikoissa eli siinä mielessä napanuora on kyllä katkaistu, mutta täällä kotona haluan ettei Ceelan tarvitse tuntea olevansa yhtään vähempää kuin pikkuveljetkään. Kahden sisaruksen syntymä kun varmasti aiheuttaa muutenkin voimakkaita tunteita uhmaikäisessä. Kiitos kovasti kaikista vinkeistä, en usko että tähänkään asiaan on olemassa yhtä oikeaa ratkaisua vaan jokaisen perheen täytyy löytää omalle itselleen ja tilanteelle sopivin ratkaisu jotta kaikilla olisi hyvä olla :)

      Poista
  20. Olen kyllä maininnutkin joskus että olen sun blogissa käynyt lueskelemassa...

    T:parin viikon päästä naapuri

    ehkäpä nyt arvaat! :)

    VastaaPoista
  21. Mun mielestä tulevaisuuden kannalta hyvä olis tuo iskä ja Ceela omassa huoneessa ja sinä ja pojat toisessa. Mutta tiedän itsekin että alussa on vaikea oppia nukkumaan yksin... Meillä pikkuneiti on nyt myös valloittanut sänkyämme ja nautin siitä ♥

    Kun meidän kaksoset oli sellaisia reilu vuosikkaita - jotain muutaman vuoden ikäisiä, oli heillä sänkynään levitetty sohvasänky, jossa nukkuivat vierekkäin isoveljen kanssa. Yöllisten vaellusten tuloksena, saattoi aamulla poikien sängystä herätä minä tai mies ja jokunen lapsi tai toisinaan minä ja mieheni lasten herätessä meidän sängystä... Mutta homma toimi kun kaikilla oli tilaa nukkua. Harkitisn silloin myös sänkyä, joka on makkarin seinästä seinään... ei olisi kenenkään tarvinnut yöllä vaeltaa.

    Sen verran olen itse kuitenkin arka, että en uskaltaisi Ceelan ikäisen kanssa laittaa vauvoja samaan sänkyyn.. Niin pieniä ne vauvat on syntyissään, ja isosisko jos kova pyörimään niin odottaisin vähän velipoikien kasvua.

    Itsekin olen th ja kohta kätilö, mutta en allekirjoita tuota ylläolevaa th:n kommenttia. Olisin nuorempana ollut tuota mieltä, mutta jotenkin olen nykyään lempeämmän elämän kannalla. Kuulostaa kylmältä tuollainen lapsen pakottaminen itkun kanssa omaan sänkyyn. En halua itse tuottaa lapselle tunnetta että hylkään hänet. Toki pahaa miletä itketään ja joskus on opittava omaan sänkyyn, mutta äiti tuntee lapsensa ja jokainen pohtikoon sen oman sopivan tavan. En vaan enää allekirjoita sitä että kaikkien on opittava jo pienestä omaan sänkyyn. Miksi kaikessa pitää kasvaa niin äkkiä isoksi? Meillä kömpii 11v:kin välillä meidän sänkyyn, mutta en usko että enää kauaa. Joskus hänet palautetaan yöllä omaan petiinsä, jos en saa nukuttua kun jalkoja on peti täynnä... (mieshän nukkuu aina hyvin ;)) Mutta en usko että hän teininä /armeijassa meidän välisä enää nukkuu... Tuskin tuo kieroon kasvaa jos saa olla lähellä sitä tarvitessaan. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Empä voisi kyllä olla enää enempää samoilla linjoilla kanssasi :) Itsekin ihmettelen miksi nykyisin lasten pitää kasvaa niin äkkiä isoksi ja se on kehuskelun aihe että jo pieni vauva osaa nukahtaa itsenäisesti omaan sänkyyn ja nukkua yön heräämättä. Toki jos se sopii perheelle ja kaikki ovat tyytyväisiä niin silloinhan siinä ei ole ongelmaa. Itse haluan pitää lasta mahdollisimman lähellä ja pieni saa olla vielä pitkään.
      Ja en itsekään uskaltaisi antaa Ceelan nukkua pienen vauvan vieressä vaan nimenomaan niin että hän on sitten minun toisella puolella tai isin toisella puolella. Luulen kuitenkin että meillä tullaan kokeilemaan ensin sitä että Ceela ja isi nukkuvat yhdessä hänen huoneessaan ja minä vauvojen kanssa, mutta jos se ei toimi niin sitten mietitään taas uudet kuviot :)

      Poista
  22. Neuvolantätiäiti jatkaa...25. helmikuuta 2012 klo 9.41

    Joo. Kyllä minunkin esikoiseni nukkui vielä 11-vuotiaana meidän välissä...
    Mutta sitten hän itse halusi pois.
    Itsekin luotan hyvin pitkälle vaistovanhemmuuteen ja lapsilähtöisyyteen.
    Itse aikuisena koen kuitenkin tarpeen tajuta, mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
    Kuten se, että jos lasta ei kielletä, se todellakin aiheuttaa lapselle stressiä.
    Kyseisestä asiasta minulla on kokemusta.

    Jos asia aiheuttaa pidemmän päälle itkuisuutta ja mustasukkaisuutta, niin sitten todellakin joku mättää.
    Tällöin lapsi ei ole vielä valmis, ja helpoimmalla pääsee sekä lapsi että vanhemmat, kun jatketaan aiemmalla meiningillä. Muutenhan omaan sänkyyn jäämisestä saattaa tulla vaikka mitä traumoja!

    Oma lapsilähtöisyyteni oli kovalla koetuksella Seelan saadessa pikkusisaruksen.
    Seela oli oppinut nukkumaan omassa sängyssään.
    Koko touhu alkoi heittää ihan häränpyllyä:
    Seela huusi yöt pitkät ja joskus nukuimme tytön kanssa yhdessä lattialla.

    Vaikka minusta olisi ollut hauska ajatus nukkua kaikki yhdessä, mua pelotti pienen puolesta. Tämä pelko ei aivan turhaksi osoittautunutkaan, jonka jälkeen Seelan ja vauvan samassa sängyssä nukkuminen vähennettiin minimiin, kunnes tyttö sai vähän enemmän ikää.
    Eli muksut ei kaikki voineet vierekkäin nukkua, jos Seela olis pyörähtänyt päälle. Tehtiin niin, että vauva meidän väliin ja Seela isin taakse eräänä iltana.

    Keskellä yötä Seela oli saanut päähänsä, että menee vauvan viereen...
    No kyseinen yritys töppääntyi isin heräämiseen, mutta kyllä säikähdin.

    Toisena yönä Seela keksi, että laittaa vauvan nukkumaan omaan sänkyyn.
    Onneksi heräsin ennen kuin oli liian myöhäistä.
    Seela sai siitä kunnon ripitykset ja kolmen minuutin jäähyn - keskellä yötä.

    Toisaalta, kun vauva(t) pikkuisen kasvaa, niin lapselle riittää kun takoo päähän, siis todellakin takoo, että VAUVAN ANTAA OLLA SIELLÄ MISSÄ SE ON, ja siihen EI kosketa.

    Näillä olen uskaltanut, ja ihan hyvin se on mennyt.
    Jos kyseessä on villi lapsi tai kasvatustapa on sellainen, että lasta ei kielletä, niin suosittelen miettimään kolmesti.

    Uskon, että meillä mennään aika lailla samoilla linjoilla kuin teillä - tosin en tiedä, olenko osannut kertoa sen oikein...

    Ihanaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös uskotaan vahvasti lapsilähtöisyyteen, mutta toisin kuin joillain meillä se ei todellakaan tarkoita sitä että meillä tanssittaisiin lapsen pillin mukaan tai sitä että lasta ei kielletä. Viimeksi tänään jouduin ottamaan neiti uhmaikäiseltä luulot pois. Voit uskoa että oli voimat vähissä kun olin 5minuuttia pitänyt kiinni (tämän mahani kanssa) kaikin voimin rimpuilevaa 3-vuotiasta käsistä ja jaloista jotta sain raivopään tasoittumaan. Harvoin on niin ääri tilanteita kuin tänään että joutuisi kiinni pitämään, mutta joskus sekin on pakko tehdä jos järkipuhe ei auta. Meillä koitetaan aina ensin lapsen kanssa keskustella ja kertoa selkeästi asioista ja säännöistä. Mitä tehdään ja miksi tehdään ja miksi jotain ei saa tehdä. Jos ei puhe mene perille niin sitten lasketaan kolmeen jonka aikana on vielä mahdollisuus muuttaa käytös ja jos ei tämänkään jälkeen uskota niin sitten lähdetään jäähylle tai esim. siirtymätilanteissa jos ei suostuta pukemaan niin sitten aikuinen pukee rimpuilevan ja huutavan mustekalan. Huutamalla ja kiukulla ei meidän perheessä saa asioita periksi. Tietyt käyttäytymissäännöt täytyy oppia jo pienenä. Hyvästä käytöksestä voi aina "naruja" löysätä ja uhman välillä pahentuessa taas säännöt on entistäkin selkeämmät. Ja uhma on tärkeä vaihe lapsen elämässä, ja tunteiden kirjon saa kyllä näyttää ihan laidasta laitaan (se ei ole sama asia kuin huono käytös) Aikuinen sitten sanoittaa ne tunteen kun tilanne on rauhoittunut :)

      Uniasioissa mennään sitten siellä pehmeällä linjalla ja se tuntuu oikealta ratkaisulta meidän perheessä. Siinä asiassa ei tarvitse oppia minkään kaavan mukaan vaan tehdään niin kuin sydän sanoo ♥

      Poista
  23. Neuvolantätiäiti jatkaa...25. helmikuuta 2012 klo 10.33

    Essiinalle vielä...
    En ole tunnetusti kummoinen kirjoittaja ja asioiden ilmaiseminen siten, kuinka ne ajattelen, näyttää olevan minulle hankalaa. Itse tiedän toki mielipiteeni tarkkaan, mutten osaa kertoa sitä muille :)
    Meillä ei siis kuitenkaan eletä kuin kasarmissa. (No ehkä vähän :D)
    Mutta ketään ei pakoteta itkun kanssa sänkyyn. Ei isoa eikä pientä.
    Kuten kirjoitin, jään sängynreunalle odottamaan hiljaa. Silloin saa tulla syliin jos siltä tuntuu. Ja sylissä saa olla just niin kauan kuin huvittaa. Jos itku ei ota loppuakseen, lohdutan tietenkin. Ja jos millään ei omaan sänkyyn voi jäädä, niin tulkoot viereen, mutta sitä ei joka ilta tehdä.
    En siis minäkään halua tuottaa lapselle tunnetta että hylkään hänet. Eriasia on sitten hetkellinen "paheksuminen" jotain tyhmää tekoa kohtaan. Tällöin lapselle pitäis oikeastaan tulla vähän sellainen rakkauden menettämisen pelko, joka tietenkin on ihan turha. Sen jälkeen halataan ja pyydetään anteeksi.

    Jokainen tuntee lapsensa, niin. Tätä yritin tuoda ilmi, mutta aika töksösti. Koittakaa ymmärtää.
    Eikä tarvii pienestä pitäen omaan sänkyyn oppiakaan. Meillä on Seelan kanssa harjoittelu aloitettu pienenä, ja se on tuottanut hyvää tulosta. Esikoisen kanssakin harjoittelu aloitettiin lähes samoilla metodeilla saman ikäisenä, hän ei sitten vaan niin helposti oppinutkaan. Eikä se haittaa.
    Lapset kasvaa ihan huomaamatta. Minullakin lapsen seuraava kehitysvaihe on tullut vähän myöhässä, havahduksena: Miksei muut 3v:t syö tuttia? Tämän jälkeen olen miettinyt, voiko tuota vielä jatkaa vai kannattaako lopettaa.

    Meillä 12v alkaa olla jo kohta aika teini :)
    Itse kysäisin kerran toiselta kollegalta, että onko ihan höhlää, jos tuo meidän 11v tyttö nukkuu vielä meidän välissä joskus?
    Hän sanoi, että no jos se tuntuu teistä hyvältä, tuskin se armeijassa enää nukkuu.
    Nyt hän on siis 12v ja omassa sängyssä koisii.

    Lapset on lapsia. Vanhemmat on lasten vanhempia. Lasten kuuluu siis olla lähellä vanhempaa, jos näistä siltä tuntuu.

    Selvisiköhän näkemykseni paremmin?

    VastaaPoista
  24. Tuo sinun viimeinen kommenttisi oli kyllä aika selvittävä :)
    Tykkään ihan hirmuisesti tästä blogista. Ceela on ihana neiti ja lastenvaatteet ovat kiva harrastus. Kirjoitat hyvin ja Pillin ja Pullan odotusta on ollut kiva seurailla.

    Vaikka minä en siis oikein osaa itseäni sanallisesti ilmaista, niin sinä osaat - hyvä niin.
    Vaikuttaa siltä, että menemme näissä asioissa hyvin samoilla linjoilla.

    Niin, kaikkein tärkeintä on, että jokainen saa parhaat mahdolliset unet. Siten on sitten paljon helpompi kestää päivän koitokset.
    Ja niitä uhmisten perheissä tosiaan riittää!

    Voi, Ceela täyttää kohta kolme!
    Meidän Seelakin juhlii nyt tulevalla viikolla kolmosiaan.

    Hauska sattuma, lähes samat nimet ja viikon-parin ikäero. Ja loppujenlopuksi vaikuttaa siltä, että mutseilla on suurinpiirtein samanoloiset kasvatustavat.

    Oikeastaan tämä keskustelu ehkäpä vähän avarsi mieltä, ettei se ookkaan niin tarkkaa - tai eihän se kauhean tarkkaa alunperin ollutkaan, mutta pitää höllätä vielä vähän.
    Seela on nukkunut nyt kaksi yötä mun ja beibin vieressä, kun iskä on ollu töissä.

    Aamulla ilmoitti, että nukkuu illalla omassa sängyssä.
    Seela kertoi, että hän haluaa olla rauhassa.
    Ole vaan rauhassa, murunen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla että viihdyt blogin parissa :) Tiedän toki että aina omia ajatuksia ei ole niin helppo saada yhtä selkeinä ulos miltä ne tuntuvat omassa päässä. Eikä se ole tosiaan niin vakavaa :) Onkin mukava että näistä asioista tai asioista yleensä voi vaihtaa mielipiteitä ja vinkkejä hyvässä hengessä. Jokainen voi poimia aina niistä ne itselle sopivat vinkit ja soveltaa niitä oman perheen käyttöön :)Ja kuten jo sanottu niin se mikä sopii toiselle perheelle ei välttämättä sovikaan toiselle. Joku pitää varmasti meidän kasvatustyyliä jossain asioissa turhankin tiukkana, mutta ainakin tällä hetkellä kun neidillä löytyy tuota luonnetta ja uhmaa on pakko pitää selkeät ja tiukahkot säännöt. Kuten itsekin sanoit niin ne luovat lapselle turvallisuuden tunteen. Pieniä valintoja opetellaan tekemään itse, mutta lapsi ei määrää tahtia ainakaan tässä perheessä. Sitten kun on kova kiire ja uhmakohtausta on syytä välttää voidaan ottaa lepsummin ja laittaa vaikka lyhyt lastenohjelma pyörimään siksi aikaa että saadaan esim.puettua reippaasti, eli tilanteen mukaan mennään. Ja maalaisjärkeä koitetaan käyttää :)

      Poista
  25. Neuvolantätiäti, sait selvennettyä tarkoitustasi hyvin :) Helposti sitä kirjoittaa niin että toinen sitten ymmärtää väärin.

    Välillä höllennetään ja lepsuillaan, mutta aina pitää muistaa että rajat on rakkautta ♥ Joskus ne sujuu kuin tanssi, toisinaan niistä taistellaan pitkän kaavan mukaan... Ensin uhmaikäisen ja sitten murkun kanssa. Mutta kun on taistellut hyvän pohjan tuolla uhmaiässä niin ehkä se on murkun kanssa helpompaa? Se tietää jo kokemuksesta että vanhemmat päättää loppupeleissä asioista... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, en voisi paremmin kiteyttää ♥

      Poista