tiistai 10. huhtikuuta 2012

Huh huh...

Kiirettä pitää täällä kotirintamalla.

Kuten olette ehkä huomanneet, kun blogikaan ei ole päivittynyt tavallisen tahtiin :)
Ja luulen että jonkun aikaa täällä tulee olemaan hieman hiljaisempaa kuin normaalisti, ja se johtuu ihan täysin siitä tosiasiasta että minun vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.

Ensimmäiset viikot kotona on menneet ihan hujauksessa ohi. Ensimmäiset kaksi viikkoa minun oma rakas äitini oli täällä auttelemassa ja oli kyllä täysin korvaamaton apu. Nyt Sami on tämän viikon isyyslomalla ja ensi viikosta alkaen minun pitäis sitten pärjäillä päivät ihan yksikseen tämän katraan kanssa. Ceela on ollut nyt poikien kotitutumisesta asti kokonaan kotona jotta on saanut tutustua veljiin ja tottua uuteen tilanteeseen rauhassa. Sitten ensi viikolla alkaa Ceela taas käymään hoidossa noin 3päivänä viikossa. 

Isosisko on omaksunut uuden roolinsa tosi hienosti. Pikkuveljiä silitellään, sylitellään ja halitaan monta kertaa päivässä. Vielä kertaakaan ei ole veljiin kohdistunut mustasukkaisuutta, mutta me vanhemmat olemme saaneet välillä kokea voimakastakin uhmaamista ja kiukuttelua. Välillä koetellaan äidin hermoja kun yrittää parhaansa ja toiselle ei mikään kelpaa ja tällä hetkellä uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat ainoita kasvatuskeinoja! Noh ei nyt ehkä sentään, mutta totisesti saa monta kertaa päivässä laskea rauhassa sataan ja ajatella kauniita asioita :)


Tähän lyhyeen aikaan kotona on sisältynyt aika paljon. Muutaman päivän päästä kotiutumisesta herra Pulla alkoi saada affektikohtauksia eli itkemisen yhteydessä välillä lopetti hengittämisen muutamiksi sekunneiksi ja säikäytti meidät aika pahanpäiväisesti. Molemmilla pojilla on ollut jonkin verran masuharmeja ja ovat niitä itkeskelleet iltaisin. Lastenlääkäri jo epäilikin josko pojilla olisi maitoproteiiniallergia kuten Ceelalla vauvana, ja määräsi pojille käyttöön allergiamaidon Nutrilon Pepti käytettäväksi rintamaidon lisänä. Nyt on masuitkut molemmilla selvästi vähentyneet. Kyse voi olla myös suoliston kypsymättömyydestä, mutta koska sisarella on ollut maitoproteiiniellergia halutaan heidän kanssa olla tarkkana heti alusta alkaen ja koittaa välttää turhat vatsavaivat. Pikkuhiljaa kotona aletaan nyt kokeilemaan sopisiko pojille Nutrilon HA maito missä maitoproteiini on pilkottu pienemmäksi. Nyt vaan toivotaan että tuo HA-valmiste sopisi ettei tarvitse lähteä poikia altistamaan. Kela kun vaatii altiskokeet että allergiamaidolle saa korvattavuuden. Tällä hetkellä maksamme tuosta maitojauheesta täyden hinnan eli 45e, ja purkki riittää maksimissaan kahdeksi viikoksi! Pääosin onneksi mennään kuitenkin rintamaidolla, ja pojat kasvaa ihan huimaa vauhtia. Tämän päivän punnituksen mukaan Pilli painaa 3700g ja Pulla 3400g :)



Itse olen ollut nyt viimeisen viikon järkyttävässä yskässä mikä tuntuu repivän keuhkoja ja hengittäminenkin jo saattuu kaikesta köhimisestä. Sain sunnuntaina vihdoin ja viimein antibiootit käyttöön ja olo alkaa pikkuhiljaa voimistumaan. Juuri kun luulin että muu porukka säästyi niin eikös sitten eilen Ceela alkanut köhimään ja pikkuinen Pillikin ilmeisesti sairastui samaan pöpöön. Pilli oli eilen jo herätessään todella kalpea ja vointi muuttui päivän mittaan koko ajan huonommaksi. Poikanen ei jaksanut herätä syömään, ei jaksanut itkeä ja hengitys oli ajoittain hyvin pinnallista. Ja jälleen kerran löysimme itsemme illalla päivystyksestä poikien kanssa. Pillin vointi oli sen verran epämääräinen että lääkäri laittoi meidät osastolle seurantaan yön yli. Isi tuli sitten yöllä Pullan kanssa kotiin ja minä jäin Pilin kanssa osastolle. Ceela sai taas luojan kiitos hoitopaikan Mummulasta ettei tarvinnut iltaa/yötä viettää päivystyspolilla. Mitään hälyyttävää ei Pillin labroista löytynyt. Ainoastaan hemoglobiini oli liian alhainen ja sitä nyt kontrolloidaan uudestaan viikon päästä. Tänään pikkumies on jo ollut silminnähden virkeämpi, mutta selkeästi tukkoinen edelleen. Toivotaan nyt että edes Pulla säästyisi hänellä kun on ollut muutenkin enemmän kaikenlaista vaivaa. Silloin kun pojat kotiutuivat sairaalasta niin Pullalla todetiin olevan pieni reikä sydämessä. Sivuääni huomattiin jo Helsingissä ja Porvoossa sitten sydän ultrattiin varmuuden vuoksi. Reikä on kuulemma todella pieni ja siitä ei ole mitään vaaraa, sulkeutuu kuulemma luultavasti itsestään vuoden kuluessa. Mutta kyllä sitä äitinä kuitenkin aina miettii että onko kaikki varmasti kunnossa. Nyt kuitenkin näyttää että kaikki olisi hyvin ja uskotaan ja luotetaan että niin on myös tulevaisuudessa.

Ukkelit lähdössä ulkounille...

tosin Pulla oli sitä mieltä että hei äiti, ei mua nukuta yhtään :)

Näitä muutamia harmeja lukuunottamatta meidän pojat vaikuttaa tällä hetkellä kuitenkin aika perustyytyväisiltä tapauksilta. Syövät ja nukkuvat ja hetken verran jo seurustelevatkin. Pikku-ukot ovat niin syötävän suloisia ja ovat jo tässä ajassa sulattaneet täysin meidän sydämet. Isikin sanoi tänään illalla ettei voi enää kuvitella meidän perhettä ilman näitä pieniä poikasia. Sitä ei käy kieltäminen etteikö alku olisi rankkaa ja kädet täynnä, mutta kyllä tämä on kaiken sen arvoista. Jos joku väittää että siinä se menee kaksi missä yksikin niin voin kertoa että ei todellakaan mene. Ja meille saa tulla kokeilemaan jos haluaa :) Mutta kyllä silti kaksi vauvaa on ennenkaikkea tuplaonni ♥

Nyt alkaa tuolta sittereistä kuuluumaan sellaista ääntelyä että äitiä kaivataan taas kohta, joten tulen taas joku päivä päivittelemään lisää meidän kuulumisia...

ja loppuviikosta voisi olla luvassa pientä arvontaa näiden pienten poikasten kotiutumisen johdosta :)




Pulla vilkuttaa teille kaikille ♥

57 kommenttia:

  1. Suloisia kuvia, varsinkin tuo viimeinen vilkuttava nallevauva:)

    VastaaPoista
  2. Ihanat nuo viimeiset kuvat ♥
    Voimia sinne! Muistan, kun meidän nassikat oli vauvoja (heillähän on vuoden ikäero) ja isimies lähti kuukauden loman jälkeen töihin...Oli se todella todella rankkaa. Onko sinulla mitään kotiapua tai muuta apua siellä? Helsingissä ainakin herkästi saa kotiapua, jos syntyy kaksoset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon Jarna että teilläkin on riittänyt hulinaa :) Täällä Porvoossa ei ilmeisesti ole tarjolla mitään kotiapua, tai sellaista infoa sain ainakin neuvolasta. Avun ottaisin kyllä mielelläni vastaan jos sellaista jostain suunnasta tarjottaisiin.

      Poista
  3. Ihanat poikaset! Tsempit arjen pyöritykseen, ihan kivasti pienistä vastoinkäymisistä huolimatta teillä kuulostaa menneen. :)

    VastaaPoista
  4. Voi miten kauniit pienet pojat <3

    VastaaPoista
  5. IhANAT pienet miehet siellä ja kuulosti niin tutulta vaikkei kahdesta olekaan kokemusta, mutta kaikki se kun on kädet täynnä, mutta hetkeäkään ei antaisi pois ja ei edes muista millaista ennen oli. Niinkuin aiemmin todettu; pian ne juoksee :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Voi kuinka ihania pikku miehiä <3 <3 ja kuinka suloinen isosisko <3.
    Paljon voimia teille arkeen ja toivottavasti taudit eivät teitä enää kiusaa <3

    VastaaPoista
  7. Käsittämättömän suloisia! Tsemppiä arkeen.

    -Tuuli

    VastaaPoista
  8. Voi jestas miten liikuttavia kuvia ♥ Ei malttaisi odotella enää omaa syliin (vaikkakaan vielä hetkeen ei olis paree syntyä). Ihanan ihania lapsia, kaikki kolme! Hienoa että arki alkaa rullata, kaikista sairastumisista ym huolimatta. En edes voisi kuvitella sanovani että kaksi menee siinä missä yksi, ihan hurja ajatus! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Maltahan hetki vielä odottaa sitä omaa pientä syliteltävää. Odotus palkitaan :)

      Poista
  9. Voi miten ihania murusia! Eksyin blogiisi jonkun mutkan kautta.
    Meidän perheessä on myös kaksospojat, ikää jo 13 v., mutta niin elävästi tulee mieleen poikien vauva-aika. Päivät todella kuluvat siivillä. Ota kaikki apu vastaan mitä on saatavissa ja kerää voimia "varastoon".

    Sitten kun pojat alkavat oppia uusia asioita, kirjaa ne vaikka seinäkalenteriin. Itse muistan kuinka vauvakirjoja ei ehtinyt aina täyttää. Sitten oli helppo kalenterista katsoa, kumpi pojista oli ottanut uusia kehitysaskeleita.

    Kaksosten kehitystä ja kasvua on aivan upea seurata. Vuosien päästä huomaatte, miten mahtavat leikkikaverit pojista tulee. Ja se jokin sanaton yhteys heidän välillään.

    Voimia sylin täydeltä ja tuplahymyjä !

    Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että olet löytänyt tänne :) Kiitos tuosta kalenteri vinkistä, se kuulostaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta tässä hulinassa. Ehkä niitä vauvakirjoja on aikaa täyttää sitten kun nämä menee kouluun :)

      Poista
  10. Olen blogisi satunnainen lukija, mutta nyt halusin kommenoida koska kirjoitit affektikohtauksista. Meidän kohta tytöllä on ollut samaisia kohtauksia koko elämänsä ajan, ja ikää on kohta 3 vuotta. Tuntuvat aluksi aika hurjilta ja meillä johtavat lähestulkoon poikkeuksetta tajuttomuuteen. Mutta on vain uskottava lääkäreitä, että ovat vaarattomia. Onneksi ovat nyt iän lisääntyessä vähentymään päin.

    Tsemppiä arkeen! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, nuo kohtaukset tuntuvat tosiaan pelottavilta. Se kun lapsi alkaa jo sinertää ja yhtäkkiä huuto loppuu ja lapsi valahtaa ihan väsyneeksi. Itsellekin oli lohduttavaa kuulla ettei kyse ole mistään vakavasta, vaikka näyttääkin hurjalta. Toivotaan tosiaan että alkaa pikkuhiljaa vähenemään :)

      Poista
  11. Täällä rv 36 ihan kyynelehti lukiessaan teidän kuulumisia. Kuvasit jotenkin niin hyvin teidän arkeanne ja voimme vain toivotella teille voimia ja arjen pieniä iloja :) ! " Mutta kyllä sitä äitinä kuitenkin aina miettii että onko kaikki varmasti kunnossa. " Tämä lause kiteytti niin mahtavasti kaikki.

    Tsemppaan myös edellisen kirjoittajan kanssa, että otatte rohkeasti kaikki avut vastaan, että sinäkin äiti ehdit levätä, nukkua ja nauttia tuosta ihanasta Ceelastakin välillä (niinkuin näköjään nautiskelet kyllä nytkin :) ). Avun pyyntö ja vastaanotto ei ole itsekkyyttä, ei huonoutta, eikä mitään toisarvoista, vaan tuossa elämäntilanteessanne viisautta ja jaksamista :) ja varsinki panostus lapsiinne! Voi, että miksi isyysloman pitääkin loppua jo, sitä saisi olla ainakin yhtä tuplasti kuin onneakin :)! Isit on niin tärkeitä.

    Ja voi hyvänen noita nallepukujakin. Söpöt vauvat söpöissä tamineissa- minä "awwww"- oloilen nyt tälle postaukselle koko aamupäivän <3! Voimia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ♥ Kyllä minä tosiaan koitan ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan. Onneksi on tukiverkostoa ja ihania ystäviä ja naapureita ketkä kaikki ovat luvanneet auttaa aina mahdollisuuksien mukaan.

      Poista
  12. Onnea rutkasti koko perheelle! Kauniit lapset teillä. Aika lailla on koeteltu monissa liemissä teitä heti alkuun, mutta ihailtavan luonteikkaasti suhtaudutte. Varmastikaan kaikkea ei halua blogissa kertoa omista tunteistaan ja peloistaan, mutta jo se, että jaksat bloggailla, kertoo hyvistä meiningeistä. Kaikkea hyvää teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, olipa kauniisti sanottu :) Koitetaan tosiaan suhtautua näihin pieniin vastoinkäymisiin mahdollisimman rennosti, kun tietää että asiat voisivat olla paljon huonommin. Nämä ovat kuitenkin asioita joita voi hoitaa ja jotka helpottuvat ajan kanssa :)

      Poista
  13. oi että miten ihana kaksikko <3
    Ite oon saanu läheltä seurata kaksosvauvojen elämää kun ystävä sai kaksoset 8kk sitten ja ihan oon samaa mieltä, että ei se kaksi mene siinä missä yksi vauva..eli toivon hirveen paljon voimia teille ja jaksuja ja toivottavasti pienet sais pysyä terveinä <3 Pikaista paranemista flunssasta teille kaikille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Varmasti jokainen jolla on kaksoset tai lähipiirissä on kaksoset voi allekirjoittaa sen ettei kaksi mene siinä missä yksi! Jollain vaan tuntuu olevan se harhaluulo että se toinen menee vähän niin kuin siinä sivussa. Lyhyellä kokemuksella väitän kuitenkin että työtä on tuplasti, kuten on myös rakkautta, sylittelyä, hymyjä ja kaikkea muuta ihanaakin :)

      Poista
  14. Ihanat vauvat:)

    Meillekkin odotellaan kaksosia. viikkoja nyt n.15. pahoinvointi aika kokopäivätoimista ja maha kasvaa vauhdilla.
    Mukava lukea kuulumisia mitä se sitten tulee olemaan kun vauvat syntyy:) Uskon tosiaankin että kädet on täynnä työtä ja touhua.

    Toivotaan että teidän pojat nyt pysyvät terveinä ja arki lähtee sitten rullaamaan hyvin kun yksin jäät lasten kanssa päiviksi:)

    VastaaPoista
  15. Moikka, kiva kuulla teistä! Voi että noita pieniä nalleja, niin suloisia. Mä olen edelleen niin häkeltynyt teitin tuplaonnesta, on niin hassua koittaa arvuutella että minkälaista se olisi jos kaksoset olisi itselle tullut. Ilmeisesti mahdollisuus olisi ollut kun isämiehen isä on juurikin kaksonen. Mutta hei, jaksamista sinne! -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Olen kyllä vielä itsekin välillä häkeltynyt meidän tuplaonnesta! Sitä välillä vaan tuijottaa noita pieniä ihmeitä ja miettii että oliko nämä tosiaan minun mahassani :)

      Poista
  16. Luen blogiasi satunnaisesti, taidan ekan kerran nyt kommentoida :) Mutta siis ihanat lapset teillä ja voi miten suloisia nämä pikkumiehet ovatkaan! Tsemppiä kovasti arkeen!

    Rose

    VastaaPoista
  17. Mulla on kans itsellä todettu reikäsydämmessä vauvana. Mun epäonneksi se on mulla edelleen. Vaivaa siitä ei ole ollut muuta kuin hengästyn nopeasti, pulssi on aika korkia ja cooperin testit on jäänyt väliin (onneksi vihaankin juoksua :D). Meidän vauvan sydäntä nyt seurataan tarkemmin, koska mulla on reikäsydämmessä ja sen perinnöllisyys ei kuulemma ole varmaa? Voi olla siis mahdollista että periytyisi. Onnea matkaan pikkuisten kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurjaa ettei ole umpeutunut itsestään. Olen kuullu ennenkin että kaikilla ne reiät eivät umpeudukaan ja että jollain joudutaan tekemään joku pieni operaatio asian korjaamiseksi. Täytyy nyt toivoa että meidän Pullalla tilanne korjautuisi itsestään. Ja kiitos :)

      Poista
  18. Aivan ihastuttava kolmikko teillä siellä onkin <3
    Kannattaa tosiaan ottaa selvää mahdollisesta kotiavusta tms, jokuhan voisi vaikka lähteä kärryttelemään poikien kanssa niin saisit huilata tai touhuilla isosiskon kanssa rauhassa (tietysti vain jos itse ulkopuolista apua haluat!)
    Kyllä varmasti on kädet töitä täynnä, itsestä kun tuntuu ettei aika meinaa riittää vaikka tytöilläni on ikäeroja 1v8kk :)
    Meidän esikoisella oli syntyessään kaksi reikää sydämessä, ainoa oire oli jatkuvasti hikinen vauva (ei tuntunut häntä itseään häiritsevän). Nyt 2,5vee eikä mitään oireita, ja vauhtia kyllä piisaa ;D

    Ihanaa kevään jatkoa teidän perheelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan aika yleisiä nuo pienet reiät sydämessä. Kiva kuulla että teillä on tilanne korjaantunut ilmeisesti itsestään :) Kotiapua ottaisin mielelläni vastaan kun sellaista vain olisi tarjolla. Kerran viikossakin muutama tunti helpottaisi kummasti!

      Poista
  19. Ihanaa oli kuulla teistä,varmasti riittää hommaa..voi vaan kuvitella!
    Toki on sitä onneakin tuplasti sitten <3 <3
    Mielettömän ihana kolmikko teillä siellä ja oi miten söpöset nallepuvut ja sisällöt niissä ;) Hirmuisesti jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se on niin totta että sitä onnea on myös tuplana, ja se korvaa sen työmäärän vaikka välillä väsyttääkin.

      Poista
  20. Aivan ihana kaksikko teillä :)
    Meillä on tuplaonnea ihasteltu nyt reilu viikko ja pakko on kommentoida kun meille kotiutui muutama päivä sitten kaksi vastaavaa nallea, joskin valkoinen nalle meillä edustaa sitä toista sukupuolta. Todellakin tuplaonni, nautitaan siitä vaikka rankkaa toki välillä onkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onnea sinne teillekin, ihanaa ♥ Nautitaan sydämen kyllyydestä, me ollaan etuoikeutettuja vaikka rankkaa olisikin :)

      Poista
  21. Surullisen näköinen pikkuinen tyttö kuvassa:(...muistatttehan huomioida myös tarpeeksi häntä?! Pojat on ihan tavallisten vauvojen näkösiä mutta tuo pieni neiti on todella kaunis lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neitokaista huomioidaan kyllä niin paljon kuin se tässä tilanteessa on vain mahdollista. Kiitos vain huolenpidosta :) Ja Ceela ei ollut kuvaushetkellä ollenkaan surullinen, keskittyi vaan niin kovasti veljestä huolehtimiseen että on ihan totisen näköinen. Tästä samasta kuvasarjasta olisi löytynyt myös kuvia missä suukottelee veljeään mutta tässä kuvassa taas äitinä näen juuri oman lapseni herkkyyden ja sen välittämisen mitä pieni tuntee selkeästi veljiään kohtaan. Jokaisella toki oikeus omaan tulkintaansa :)

      Poista
  22. Ihnan kun jaksat päivittää edes silloin tällöin. Ja vaikka meillä on vain kaksi ja ikä eroa roimasti niin kaksi ei mee siinä missä yksi.
    Mutta todella mukava kuulla että teillä on hyvät tukijoukot ja mummi on paljon auttamassa!!
    Ja Ceelalla taitaa olla samassa kolmen uhmakin joten jaksuja. Se helpottaa sitten jossain vaiheessa ja seuraavahan tulee 5 vuoden iässä!!
    Ja todella hienoa että olette antaneet Ceelan jäädä päiväkotiin osittain. Hän on kuitenkin aika sosiaalinen ja äitikin kaipaa lepoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu uhmaa tosiaan löytyy aina välillä :) Toivotaan että siihen kolmen vuoden ja viiden vuoden uhman väliin jää sitten joku seesteinen kausi :)

      Poista
  23. Kiva kuulla teistä ja niin suloiset kuvat. <3 Voin hyvin kuvitella että kädet ovt täynnä työtä. Itsellä vain yksi vauva, mutta silti ei aina tahdo vuorokauden tunnit riittää. Nyt on hiukka helpottanut, kun on jo päivissä rytmiä.

    Kuulostaa tutulta tuo teidän neidin kiukuttelu. Erin oli alussa ihan samanlainen. Vauvaa kohtaan ei mitään mitään mustasukkaisuuskohtauksia, mutta äitiä ja isiä koeteltiin. Onneksi meni pian ohi ja nyt on taas oma ihana, kiltti itsensä. Teilläkin varmasti helpottaa ajan kanssa.

    Jaksamista arkeen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta, kiva kuulla että teillä ollut samanlaista regoimista ja että tilanne kuitenkin voi helpottua pian :)

      Poista
  24. Kiireiseltä kuulostaa arki, mutta toivottavasti kohta hieman helpottaa, kunhan poitsut hieman kasvavat. Ja niinkuin sanoin, sä oot sellanen supermamma, että kestät ihan mitä vaan :) Aivan ihania pakkauksia nuo pojat ja tietenkin Ceela myös ♥
    Voimia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tosi supermamma :) Ei kyl aina tunnu siltä :)

      Poista
  25. kuinka ihania kuvia! :) ja voi tuota ceela neitiä, kuinka voi pieni tyttö olla kaunis <3 Jaksamisia arkeen teille :)

    VastaaPoista
  26. Mukavaa kuulla, että pojilla menee hyvin! Vaikka uskon, että nuo harmit huolestuttaa, oli syytä tai ei. Tsemppiä vauva-arkeen, ottakaa kaikki apu vastaan ja nauttikaa vauvantuoksusta! Joku anonyymi tuolla kirjoitti tuosta isosiskon huomioimisesta, niin mä olen aivan satavarma, että Ceela-tyttöstä huomioidaan ihan varmasti tarpeeksi ja niin paljon kuin suinkin mahdollista! Sisaruksen syntymä on AINA iso muutos pienille lapsille, ja aina he siihen jotenkin reagoivat, ennemmin tai myöhemmin. Ja niin pitääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me ainakin parhaamme yritämme :) Joka päivä tehdään jotain vain hänen kanssaan ja koitetaan järjestään pieniä kivoja yllätyksiä jottei tuntisi jääväsä varjoon. Ja ihan totta se on että kyllä lapsen kuuluu jotenkin regoidakin, enemmän olisin huolissani jos ei yhtään koettelisi!

      Poista
  27. Suloisia kuvia, kaikki ovat kauniita :)

    Meillä Sohvi oli aika pitkäänkin mustis Matsusta, ei ihan alussa, mutta varmaan lähes siihen asti kun Matsu täytti vuoden vai puolitoista... ajoittaisesti, ei toki 24/7. Nykyään taitavat olla suurimman osan aikaa parhaat kaverit, vaikka ikäeroa neljä vuotta :)

    Kolmevuotiailla muutenkin on uhmaa ja muutos siihen päälle voi koetella vähän aikaa. Voimia ja tsemppiä ♥ Mikä onni ja etuoikeus omistaa kaksi ihanaa pikkuveljeä, ja veljillä ihana isosisko. Hyviä vointeja pikkuisille ja muistahan äippä levätä paljon! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä uskon että täälläkin on pientä mustista jossain vaiheessa ilmassa. Tosi ihana että se harmitus ainakin tällä hetkellä kohdistuu meihin eikä veljiin. Ja kiitoksia :)

      Poista
  28. On varmasti arki yhtä hullunmyllyä, mutta toivottavasti se asettuu uomiinsa piakkoin :)
    Ihania lapsukaisia kaikki kolme! :)
    Minusta Ceela ei ole mitenkään erityisen surullisen näköinen tuossa kuvassa, vaan hän on yleensäkin näissä julkaisemissasi kuvissa hyvin herkän näköinen :)
    -Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Itsekin luonnehtisin Ceelan tuossa kuvassa herkäksi ja mietteliääksi ennemmin kuin surulliseksi.

      Poista
  29. Voi mitä ihania kuvia!! <3 Ihanaa kun jaksoit kertoa teidän arjesta. Voimia sinulle/teille lasten hoitoon. On ne lapset vaan kaiken "vaivan" arvoisia...ihania kullanmurusia!!

    VastaaPoista
  30. Satunnainen blogisi lukija täällä vaan kyselee tyhmiä :) Mutta tunnistaako identtiset kaksosvauvat helposti toisistaan vai ovatko kuin kaksi marjaa? Oletteko joutuneet merkitsemään (esim. kynsilakkaa toisen varpaaseen jne.) poikia, ettei mene sekaisin?

    Onnittelut vielä vauvoista koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ollenkaan tyhmä kysymys :) Oltiin aluksi miehen kanssa sitä mieltä että pojat täytyisi merkata jotenkin, mutta kyllä nyt ainakin tällä hetkellä heidät vielä erottaa toisistaan kun Pilli on jonkun verran isompi. Ja heidät tunnistaa vielä hiuksista kun Pullalta jouduttiin ajelemaan hiuksia useasta kohtaa kun hänellä oli useampi kanyyli päässä sairaala-aikana. Voi olla että jossain vaiheessa vielä on vaikeuksia heitä erottaa mutta sen vasta aika näyttää :) Nyt kuitenkin tuntuu että heillä on ns.omia ilmeitä mistä myös pystyy erottamaan kumpi on kumpi :)

      Poista
  31. ootko lukenut mun blogia? meilläkin noita affektikohtauksia tullu joku 4 molemmilla. Nyt ei oo pitkään aikaan. Ihanaa ku sulla on ollu apua. Ja hyvä ratkaisu että esikoinen päivisin hoitoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin Jenna just muutama päivä sitten taas pitkästä aikaa lueskelemassa sun blogia. Se kun välillä unohtuu kun se ei päivity blogilistalle. Sun pitäis laittaa seurantablogi :) Teidän tytöt on kasvanu ihan hurjasti ja ovat niiin suloisia :)

      ps.kiitos housukaupoista :)

      Poista
  32. Aivan ihania pieniä poikia, niin kauniita! Kaikkea hyvää koko teidän perheelle ja voimia pienille pojille kasvuun! Melkoisia aarteita olette saaneet :) t: kahden pienen tytön äiti joka satunnaisesti käy lukemassa

    VastaaPoista