sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tilitystä

Voi iso huokaus...

Mun on ollut tarkoitus päivitellä tänne blogiin vaikka sun mitä,
mukavia asioita, arjen hippusia ja myös meidän ristiäistunnelmia. Nyt ristiäisistä on kuukausi aikaa enkä ole yksinkertaisesti kerennyt niistä kirjoittamaan mitään tänne muistiin. On pitänyt vilauttaa Ceelan virallisia 3-vuotiskuvia, mutta ei niin ei. Päivät vilisee silmissä ja oma aika alkaa illalla n.klo.24.00 ja siinä vaiheessa pitäisi olla järkevä ja mennä nukkumaan. Mutta kun minä haluan edes pienen hetken sitä kuuluisaa omaa aikaa,
MINUN AIKAA!
Aikaa milloin kukaan ei roiku lahkeessa ja vaadi minulta jotain.

Tiedän kyllä että tämä hetki elämässä on tässä ja nyt. Nyt minua tarvitaan eniten, ja joidenkin vuosien jälkeen kaipaan tätä sekasortoista ihanaa hullunmyllyä. Kaikesta väsymyksestä huolimatta haluan pitää tämän blogin elossa, kirjoittaa meidän kuulumisia edes silloin tällöin, silloin kun pystyn. Joskus enemmän, joskus vähemmän.

Kuten sanottu niin on pitänyt kirjoittaa vaikka sun mistä, mutta tällä hetkellä en pysty kirjoittamaan kuin yhdestä asiasta. Varoitus: seuraana vuorossa ankeaa väsyneen äidin tilitystä...

Meillä on taas sairasteltu. Jep, pienet miehet jälleen kerran. Herroihin iski viikko sitten sitkeä ja raju ripulitauti. Katselin sitä toimintaa kotosalla kolme päivää ja keskiviikko iltana lähdin Lucaksen kanssa iltapäivystykseen koska pikkumies alkoi olemaan jo tosi voimaton ja apaattinen. Vietimme päivystyksessä 5 tuntia, odottaen että lääkäri tulisi tutkimaan pikkuisen. Vihdoin viimein klo.24 lääkäri saapui paikalle, harmi vain että meillä ei ollut oikein yhteistä säveltä kun kyseinen herra ei puhunut kovinkaan hyvin suomea, enkä vieläkään tiedä kuinka paljon loppupeleissä ymmärsimme toisiamme. "Tutkimusten" jälkeen lääkäri totesi poikani täysin terveeksi ja pääsimme lähtemään kotiin yhden aikaan yöllä. Siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt että hyvä etten nukahtanut rattiin kotimatkalla. Torstaina seurasin taas tilannetta kotona, Lucaksen vointi ei näyttänyt mitään merkkejä paremmasta. Linuksella sama tauti mutta selvästi pikkuisen lievempänä. Perjantai aamuna huomasin että ripuloinnin yhteydessä vaipasta löytyi myös verta ja soitin terveyskeskukseen ja saimme sieltä ajan. Mistä ihmeestä se johtuukaan että kun viet lapsen lääkäriin niin hän virkystyy kuin silmissä siellä lekurin vastaanotolla. Lucas pisti parastaan, hymyili leveää hymyä ja jalat ja kädet heiluivat tuhatta ja sataa kun minä koitan selittää että poika on ihan apaattinen :D

Noh,Lääkäri totesi minulle että teillä on terve ja tyytyväinen poika ja oli juuri lähettämässä meitä kotiin, "onni" onnettomuudessa Lucas sattui kuitenkin vääntämään siinä samassa hetkessä uuden lastin vaippaan ja sain esittää verensekaisen tuotoksen lääkärille. Mainitsin myös hivenen ärtyneeseen sävyyn että minä hoidan näitä poikia 24/7 ja tiedän kyllä milloin lapseni ei ole kunnossa. Lääkäri pyörti nopeasti hetki sitten tekemänsä diagnoosin ja laittoi meille lähetteen porvoon sairaalan päivystykseen. Siellä sitten otettiin labroja ja tutkailtiin poikaa hivenen tarkemmin. Lucaksen paino oli tippunut kahdessa päivässä miltei 300g, ja poika kärsi jo kuivumasta. Lastenlääkäri tuli siihen tulokseen että poika täytyy laittaa osastolle nesteytykseen, ja kuinka ollakaan Porvoon sairaalan lastenosasto on täpösen täynnä ja meidät lähetetään Hyvinkään sairaalaan lastenosastolle! Ceela oli hoidossa mummin luona ja mies lähti kuskaamaan minua ja poikia Hyvinkäälle minne saavuimme klo.23.00. Melko pian lääkäri tulee sitten asentelemaan kanyylia Lucakselle, eikä tietenkään meinaa löytää otollista suonta. Sopivaa suonta etsitään käsistä, jaloista ja päästä. Juuri kun poikasen hiukset olivat kasvaneet ihanan pehmoisiksi aikaisemman kanyloinnin jäljiltä niin eikös lääkäri sitten nappaa höylän ja parturoi muruseni ihan uuteen uskoon. Eikä siinä vielä mitään että olisi parturointut yhdestä kohdasta, mutta kun ei saanut kanyylia osumaan suoneen niin leikkesi hiuksia 3eri kohdasta ja vasta kolmas neula sattui menemään suoneen, voi huoh. Olin jo tuossa vaiheessa kohtuullisen kypsä. Jäin yöksi yksin poikein kanssa ja koska molemmat olivat kipeitä he itkeskelivät paljon, ja jouduin miltei tunnin välein heräilemään syöttämään tai lohduttamaan jompaa kumpaa. Aamulla olin niin väsynyt että sattui pitää silmiä auki. Henkilökunnalta ei herunut minkäänlaista apua vauvojen hoitoon. Uskotteko kuinka raastavaa on imettää toista vauvaa kun toinen itkee suoraa huutoa parin metrin päässä. Päivällä soitin miehelle ja ehdotin että hän tulee seuraavaksi yöksi sairaalalle jotta voimme yhdessä hoitaa poikia, mutta ehei, eihän se käy päinsä. Sairaalassa on kuulemma sellainen sääntö että vain yksi vanhempi yöpyy lapsen kanssa ja hoitajan mukaan se ei olisi reilua muita perheitä kohtaan jos me olisimme siellä molemmat. HHmm, just just. Onkos se sitten reilua että minä joudun hoitamaan yksin kahta vauvaa kun ne muut hoitavat vaan yhtä? Empä usko että ketään muuta perhettä olisi haitannut jos me olisimme olleet siellä erityshuoneessa yhdessä hoitamassa kaksosiamme. No toisena vaihtoehtona oli että isä ottaa Linuksen kotiin seuraavaksi yöksi ja minä jään Lucaksen kanssa kahdestaan sairaalaan ja saan ehkä nukuttua seuraavan yön joten kuten. Pisteenä i:n päälle hoitaja kertoo minulle että heillä on myös sellainen sääntö että täysimettävä äiti saa osastolla ilmaisen ruoan, mutta kun minä en täysimetä niin en ole tähän ilmaiseen lounaaseen oikeutettu. Siinä vaiheessa ei ollut kaukana etten pillahtanut itkuun. Kyllä minäkin pystyisin täysimettämään yhtä vauvaa. mutta kun minä imetän kahta eikä oma maitoni täysin riitä niin siitäkin rangaistaan, voi hyvää päivää. Vielä kun olen luonteeltani sellainen etten uskalla käydä valittamaan, mietin vain mielessäni ja nieleskelen kyyneleitä. Avauduin tästä aiheesta myös meidän monikkoperheiden ryhmässä ja aihe sai niin paljon huomitota että tästä epäkohdasta tulaan olemaan yhteydessä Suomen monikkoperheet ry:hyn. Eihän tällainen kohtelu ole millään lailla tasa-arvoinen. Hivenen pöllömpikin ymmärtää että kahden vauvan hoitoa ei voi verrata yhden vauvan hoitoon, saati sitten kahden sairaan vauvan hoitoa. Näistä kahdesta hoitopäivästä jäi todella paskanmaku suuhun, mutta pakko on kyllä kuitenkin sanoa, että osastolla työskentelevät hoitajat tekevät vain työtään ja toimivat olemassa olevien sääntöjen mukaan, joten en missään nimessä halua tätä purkausta kohdistaa heihin. Itse asiassa yksi sympaattinen hoitaja toi minulle lämpimän ruoan kun niitä oli jäänyt pari ylimääräistä, ja tänään hän oli käynyt tekemässä minulle eväät kun hän huomasi etten ollut koko päivänä päässyt hakemaan evästä kanttiinista. Se oli häneltä kaunis ele joka todella lämmitti mieltäni.


Luojan kiitos Lucaksen vointi lähti nesteytyksestä johtuen nopeasti korjaantumaan ja pääsimme tänään kotiin. Tiistaina menemme vielä käymään Porvoossa lastenpolilla uusissa labroissa ja painokontrollissa jotta nähdään että kaikki on varmasti kunnossa. Viikonloppu oli todella henkisesti uuvuttava ja toivon etten joudu vastaava kokemaan toiste. Ja tämän takia asiaa täytyy myös viedä eteenpäin ettei kukaan muukaan monikkoperhe joutuisi kokemaan samankaltaista kohtelua. Lapsen sairastelu on muutenkin herkkää ja uuvuttavaa aikaa, silloin pitäisi saada kaikki mahdollinen apua ja tuki.

 Nyt tämä kärttyinen ja väsynyt äiti lähtee uinumaan omaan sänkyyn noiden ihanien pienien ukkojen keskelle ♥


ps. Anteeksi Linus ja Lucas että äiti avautuu tällä blogissa teidän ripuleista, minkä siis sairastitte kaksikuisina. Lupaan hävittää nämä tekstit siihen mennessä kun te meneette kouluun ettette vaan joudu yleisen pilkan kohteeksi ;)

63 kommenttia:

  1. Voi miten kurja kuulla tuollaisesta epäreilusta kohtelusta! Jos asuisitte samalla paikkakunnalla, niin hyppäisin mieluusti avuksi johonkin askareisiin =) Itselläni tällä hetkellä raskausviikkoja 20. Täytyy pitää mielessä vauvan synnyttyä, etten helpolla valita, meille kun on tulossa vain yksi suloisuus =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia kauniista ajatuksesta :) Onneksi mulla asuu tässä naapurissa pari arjen enkeliä ketkä käy mua usein auttelemassa ♥ Tsemppiä loppuraskauteen sinne päin :)

      Poista
  2. No huh huh, kyllä on aihettakin viedä asiaa eteenpäin. Ei taas ole päätä eikä häntää, ei minkäänlaista talonpoikaisjärjen käyttöä tuossa toiminnassa!

    Tsemppiä arkeen koko perheelle! <3

    VastaaPoista
  3. Voi kurjuus mitä kohtelua olette saaneet. Tuntuu uskomattomalta ettei henkilökunta osannut joustaa kaksosten kohdalla yleisistä säännöistään, mutta resurssit ovat ilmeisesti ihan liian tiukat. Toivottavasti teidän sairastelut ovat nyt tällä erää tässä ja pääset oikein kunnolla lepäämään ♥

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kuulla teistä <3!
    Ymmärrän ihan täysin että olet väsynyt, en voi edes kuvitella kuinka rankkaa kahden vauvan kanssa on :)!
    Välillä saa siis väsyttää ja kiukuttaa! Ja ihan syytähän sua kyllä kiukuttaakin! Siis ihan uskomatonta mitä kohtelua, eihän kahden pienen hoito ole millään lailla verrattavissa yhden pienen hoitoon!! Ja siis tuo imetysasis, huh huh... Ihan syystä nyt jotain viestiä eteenpäin että saa monikkoperheet, jotka tarvitsevat enemmän apua saavat sitä!

    VastaaPoista
  5. Hei. Minusta teet aivan oikein, kun avaudut näistä järjettömyyksistä. Olen itse kohdannut saman, tyär niin huonossa kunnossa, et vaan makas. Kun vein lääkäriin, kummasti jaksoi seurata ja hymyillä lääkärille ja tuloksena terve tyttö. Ja sitten oltiinkin muutaman päivän kuluttua tipassa nesteytyksessä. Ja aivan pöyristyttävää on kuulla, ettei isä saanut jäädä yöksi osastolle. Eristyshuonehan on vain teidän perheelle, joten keneltäkään ei olis ollut petipaikka pois sen takia. VOIMIA kopallinen sinulle ja miehellesi, pikkuisille pikaista paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kurja kuulla että olette joutuneet kokemaan saman tilanteen lääkärissä! Lääkäreiden pitäisi kuunnella enemmän meitä vanhempia eikä sokeasti luottaa omaan ammattitaitoon. Kyllä me äidit yleensä tiedetään milloin oma lapsi ei ole oma itsensä!

      Poista
  6. Juuri eilen mietin, että mitähän teille kuuluu. Voi ei mitä kohtelua! :( Toivottavasti ette enään joudu sairaalaan ja pääsisitte sairasteluista eroon!! Saisitte koko perhe nauttia elämästä ihanien pikku miesten kanssa ilman että joudutte olemaan koko ajan huolissaan. Voimia ja haleja teille!!! <3 On nämä teidän pikkuiset kyllä niin suloisia!!

    VastaaPoista
  7. On kyllä ihme, ettei säännöissä ole mitään joustonvaraa, inhimillisyys unohdetaan joskus kokonaan. Onneksi kuitenkin pääsitte hoitoon ja pieni parantui noin nopeasti!
    Hauska tuo loppukommenttisi :D

    VastaaPoista
  8. Voi kurjuus, kylläpä teitä koetellaan! Tuo teidän kohtelu sairaalassa kuulostaa ihan uskomattomalta. Kai maalaisjärjen käyttökin on sallittu hoitajilta. Miten äidin on tarkoitus päästä syömään jonnekin ruokalaan kun on ne kaksi pikkuista sairasta vauvaa?! Ihmettelen myös, että jouduitte odottamaan ekalla kerralla päivystyksessä 5 tuntia. Minun mielestäni sairaat keskoset pitäisi kyllä laittaa jonon eteen.
    Toivottavasti pikkuiset pysyvät nyt terveinä! Voimia & auringonpaistetta teidän arkeen <3

    VastaaPoista
  9. Voi että, kun kiukustuttaa teidän puolesta! Ja samalla isot tsempitykset täältä! Toivotaan, että sairaudet olisi tältä erää voitettu ja saisitte viettää ihanan kesän yhdessä :) Ihana toi viimeinen kommentti :D

    Jotkut säännöt ovat kyllä sairaaloissa aika ihmeellisiä ja eihän se tosiaan hoitajien vika ole, mutta pistää se ärsyttämään silti. Varsinkin jos ei yhtään sympatiakaan heru. Tämä nyt ei ole mitenkään verrattavissa teidän saamaan kohteluun, mutta mua itseäni ärsytti, kun olin keuhkokuumeisen tyttöni kanssa osastolla ja poikaani kiellettiin tulemasta osastolla katsomaan siskoaan, siis ihan päiväaikaan. En oikein käsittänyt, varsinkaan kun missään ei mitään kieltoja tai ilmoituksia asiasta ollut. Tästähän seurasi se, etteivät myöskään vanhemmat voineet olla yhtäaikaa osastolla ollenkaan, kun toisen täytyi olla pojan kanssa :/ Ei vaan tuntunut kivalta ollenkaan sillä hetkellä.

    VastaaPoista
  10. Aivan käsittämätöntä toimintaa tk-lääkäriltä. Tuossa sen taas näkee voiko lääkäreihin oikeasti luottaa. Itse olin menettää pienen poikani keuhkokuumeeseen, lääkärit vaan totes et kaikki kunnoossa ja kotiin vaan. Lopulta kun päästiin hoitoon lapseni crp oli reilusti yli 400. Kyllä silloin en jaksanut enää hymyillä lääkäreille. (Ei toki voi yleistää:)) Voimia teille kovasti, tiedän aivan tarkalleen mitä käytte läpi nyt!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhea mitä tekin olette joutuneet kokemaan! Onneksi kuitenkin kaikki päättyi onnellisesti ♥ Meillä myös julkisella puolella palloteltiin Ceelaa reilu vuosi sitten monena iltana päivystyksessä kun tyttö oli todella huonossa kunnossa ja lääkärit aina vaan totesi että on vaan räkänen ja infektioastma vaivaa. Lopulta vein tytön yksityiselle missä ottivat heti keuhkokuvat ja sieltähän paljastui keuhkokuume. Olin niin vihainen siinä vaiheessa, oikealla hoidolla tyttö olisi saanut sopivat lääkkeet ajoissa käyttöön ja päässyt paljon vähemmällä!

      Poista
  11. Musta on tullut täälä Italiassa asuessani niin vaativa, että olisin vaatinut jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä lääkäriä joka mua ymmärtää jos mulla ois ollut pienikin epäilys, että lääkäri ei ymmärrä tarpeeksi. Tosi harmillista että ensimmäisellä kerralla jouduitte takaisin kotiin ja tuo odotusaikakin oli jotain aivan järkyttävää!!! Mä olisin pistänyt jo mekkalaksi senkin suhteen. Nyt alat vaatimaan, pienten lasten äitinä voit vaatia nopeampaa palvelua. Ja sitten tuo sairaala, huoh! On se kurjaa ettei miehesi voinut tulla auttamaan. Mielestäni sääntö on yksi aikuinen/lapsi vai mitä hittoa?!?! On noi sairaanhoitajatkin ihan idiootteja etteivät voi edes vähän luistaa säännöistä kun tulee poikkeuksia...itse olisin samantien suostunut, vaikka olisi sitten ollut sairaalansääntöjen vastaista. Kyllä sitä nyt vähän voi joustaa. Suomessa olen huomannut tuon ärsyttävän epäkohdan että KAIKKIA sääntöjä noudatetaan niin hemmetin pilkuntarkasti. Täälä Italiassa aina joustetaan ja katsotaan tilannetta aikalailla maalaisjärjellä....Tsemppiä sinne ja nyt valitusta kehiin niin jonotusajasta vauvan kanssa, lääkäristä kuin sairaalastakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitas kyllä ottaa tänne suomeen hiukka mallia sitten sieltä suunnalta. Kyllähän tietyt säännöt täytyy olla, mutta kyllä niitä sääntöjä täytyy myös pystyä hieman venyttämään tarpeen vaatiessa. Pitäis tosiaan oppia vaatimaan enemmän palvelua varsinkin kun on lapsista kyse!

      Poista
  12. Olen VAIN yhden lapsen äiti,mutta tyttäremme synnyttyä hänet siirreettiin äiti-lapsi osastolta lastenosastolle,jossa ei saanut yöpyä kuin yksi vanhempi/osasto. Ja osastolla oli tosiaan n.20 vauvaa. Mutta.. Olin itse aikaisesta aamusta iltamyöhään hoitamassa tyttöä,torkuin kehdon vieressä kovalla nojatuolilla,hoidin syöttämiset,vaipanvaihdot jne. Tässä asiassa ei paljon hoitajilta herunut apua tai myötätuntoa,vaan lähtöpäivänämme saapui yhtäkkiä hoitajan kutsuma sos.työntekijä keskustelemaan tilanteestamme,kun vaikutin heidän mielestään niin kovin väsyneeltä. Tämä oli mielestäni hoitajilta pohjanoteeraus,sillä jos he olisivat olleet huolissaan väsymyksestäni aikaisemmin,olisi asian voinut hoitaa muullakin tavoin. No,sen verran ikävä maksu jäi koko episodista,että varmasti emme toista lastamme lähde synnyttämään jorvin sairaalaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri tämä että yksin uupuneena täytyy jaksaa kaikki hoitaa. Miksei äidin väsymystä/uupumusta voida enneltaehkäistä nimenomaan auttamalla hyvissä ajoin! Tosiaan aika pohjanoteeraus henkilökunnalta toi sos.työntekijä, voi hyvää päivää sentään!

      Poista
  13. Törkeää toimintaa lääkäriltä ja osastolta! Huhhuh! Itku tätä lukiessa tuli. Miten voi olla olemassakaan tämmöistä???
    Oman (vaikkakin jo viidennen) lapsen vauva-aika on tuoreessa muistissa ja joskus jopa yhden vauvan hoito on totisinta työtä hänen sairastellessa.. en voi edes kuvitella millaista se on kahden pienen reppanan kanssa! :( Voimia sinulle ja teille hurjasti!!! Toivon sydämestäni että osaston toimintaan tulee muutokset koskien kertomustasi ruokailusta, vanhempien yöpymisestä, hoitajan auttamisesta jne.

    VastaaPoista
  14. Voi että minulle tulee paha mieli teidän puolesta, on jo valmiiksi aivan hirvittävää valvoa monta yötä, sitä ei kovin pitkään vain kestä ja lisäksi saa vielä tuollaista kohtelua, itse en olisi varmaan enää tuossa vaiheessa itkua pidätellyt.
    Minulla ei ole itselläni kokemusta lapsen sairaalassa olosta eikä kahdesta pienestä vauvasta, mutta unettomista öistä on.
    Tsemppiä hurjasti teille ja toivottavasti poikien sairastelulle tulisi nyt stoppi.

    VastaaPoista
  15. No niin, näin taas suomen terveydenhoito hoitaa. Ensin odotutetaan sairasta vauvaa ja sitten kohdellaan koko perhettä epäoikeudenmukaisesti. Kuinka yksikään, jonka päässä kulkee edes hitunen toimivaa sähkövirtaa, voi kuvitella että kahta vauvaa pystyy täysimettämään ilman mitään ongelmaa. Tai että on aivan sama asia kaksosperheeltä kuin yksöisperheeltäkin evätä isän yöpyminen osastolla. Mikä ihme siinä on, että ihmisten oma järjenkäyttö on heivattu mappiin Ö. Pakkohan sääntöjä on olla, mutta onhan niissä säännöissä oltava pykälät niitä poikkeustilanteitakin varten. Kun ihmiset, perheet ja tilanteet nyt yleensä sattuvat olemaan erilaisia. Miten voi olla yhdenkään lapsen parhaaksi uuvuttaa se hoitava vanhempi ääriräjoilleen. Lapsen parhaaksihan noissakin paikoissa kuitenkin tod. näk. koetetaan toimia.

    Voimia teille ja pienille terveempiä päiviä ♥

    VastaaPoista
  16. Mä niin tunnen sun tuskan. Meidän tytöt (enemmän toinen) sairastivat elämänsä ensimmäiset kuukaudet ja taysin infektio-osasto tuli tutuksi. Tosin yhden kanssa vaan, siinä päästiin siis helpommalla.

    Mutta nyt on Suomen monikkoperheisiin laitettu postia. Ehkä he tarttuvat asiaan ja ehkä tulevaisuudessa pienten sairaiden monikkojen vanhemmat saavat hoitaa lapsiaan yhdessä osastolla. kahdella osastopaikalla. Ja mahdollisesti imettävä äiti saa vielä ruokaakin, vaikkei ihan onnistuisikaan täysimettämään kahta ;)

    Toivotaan kuitenkin että te (ja me!) ei päädytä enää osastolle katsomaan, paranevatko monikkojen asiat sielä :)

    KOvasti tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni ihan hirveesti että jaksoit viedä asiaa eteenpäin Suomen monikkoperhe ry:lle ♥ Toivotaan että tarttuvat asiaan pikimmiten ettei kenenkään muun tarvitse samaa kokea! Tsemppiä teillekin päin ja toivotaan että teilläkin pysytään terveinä :)

      Poista
  17. eikös tätä blogin ulkoasua vois vähän uudistaa kun nyt on myös pojat eikä vain ceela :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iita varmasti uudistaa heti kun siihen on aikaa! Arki kolmen pienen kanssa on varmasti rankkaa, eikä blogi päivity enää niin usein vaikka kuinka haluaisimme :)

      Tsemppiä teidän arkeen! ♥

      Poista
    2. Juu kuten tämänkin tekstin alussa sanoin että on ollut tarkoitus päivitellä tänne vaikka mitä kivaa niin aika ei yksinkertaisesti riitä. En halua että se aika mitä käytän tähän blogiin on poissa lapsiltani vaan haluan tätä tehdä resurssien mukaan oman ajan salliessa. Ulkoasukin muuttuu sitten kun siihen on aikaa tarttua. Ehkä huomenna, tai ehkä puolenvuoden päästä :)

      Poista
  18. En kerkeä millään vastata teille kaikille henkilökohtaisesti, mutta voitte uskoa että ihanat kommenttinne kyllä lämmittävät mieltä. Ihanaa kun saa tsempitystä ja tukea teiltä kaikilta. Kiva myös huomata etten ole ainut jonka mielestä saimme ala-arvoista kohtelua niin lääkäriltä kuin osastolta noin yleensä. Pakko sanoa tähän muutama kaunis sana Porvoon lastenosastossa missä olemme myös joutuneet valitettavan monta yötä viettämään. Osastolle joutuminen on aina rankka kokemus myös vanhemmalle ja henkilökunnan toiminnalla on suuri osa siinä kuinka vanhemmat jaksavat rankan ajan yli. Porvoon lastenosastolla olemme useimpina kertoina saaneet todella hyvää kohtelua. Hoitohenkilökunta on käynyt useasti päivässä kysymässä tarvitsenko apua esim.syötöissä, he ovat tarjoutuneet vaihtamaan vaippaa ja nukuttamaan, sekä katsomaan vauvoja sen aikaa että olen hakenut kanttiinista evästä. Tämä oli valtavan suuri apua kahden pienen vauvan kanssa. Ainut ikävä kokemus meillä oli porvoossa silloin kun pojat joutuivat punasolutankkaukseen. Sinä päivänä osastolla oli kiirettä ja hoitajilla ei todellakaan ollut aikaa paljon autella, mutta silloin todella näin että siellä piti kiirettä koska osasto oli aikalailla täynnä, sillehän ei voi mitään. Tämän kertaisen sairaalareissun jälkeen osaan sitä apua vieläkin enemmän arvostaa kun näen ettei se joka paikassa ole käytäntönä. Hyvinkäälläkin oli kyllä muutama ystävällinen ja sympaattinen hoitaja mutta onko siellä vedetty sitten henkilöstämäärä osastolla tiukemmalle niin ettei heillä todella ollut aikaa auttaa, vaan hoitaa vaan ns.välttämättömät hommat. Toivon todella että kukaan ei joutuisi vastaavaa tilannetta kokemaan. Olen aivan uupunut tuosta viikonlopusta. Kyllä sairaaloihin pitäisi saada sääntöjä uudistettua niin että lapsiperheillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Ei ole kenenkään etu että perheen jaksaminen vedetään äärirajoilleen.

    VastaaPoista
  19. Voi teitä!Hurjasti jaksuja koko perheelle!Miten Ceela on ottanut eron äidistä?Onko mielellään hoidossa? Toivottavasti teidän sairastelut olis nyt tässä.

    Ihan järkyttävää kohtelua olette saaneet!Ei voi ymmärtää, totta kai pitäisi pystyä joustamaan ja näkemään se kokonaiskuva eikä vain aina niitä helkkarin sääntöjä. Aivan kuin ihmiset olisivat vain jotain koneita, murrr..

    Ja tioedän myös ton, että suutaan ei saa vaan auki siinä tilanteessa. Mä ainakin olen jsut sellainen etten kehtaa valittaa, varsinkaan omista asioistani. Molemmat lapset ovat aina sairaalassa saaneet kyllä hyvää hoitoa niin ei siinä ole kyllä onneksi valittamista ollutkaan, mutta just tk:ssa välillä lääkärit on mitä on ja pitäis vaan osata olla tiukkana. Vaikka saiskin sen hankalan äidin leiman ;)

    Jaksuja ja palaillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini. Ceela oli tuon perjantai illan mummilla hoidossa kun me olimme poikien kanssa päivystyksessä. Kun illalla tuli tieto että joudumme hyvinkäälle niin sovimme että Ceela jää mummille yöksi että isä pääsee viemään meidät sairaalaan. Ceela viihtyy hyvin mummin luona joten siinä ei sinäänsä mitään mutta tottakai tyttö reagoi siihen muutokseen että minä ja pojat olimme poissa. Ja sitten lauantai iltana isi ja Ceela tulivat hakemaan Linuksen kotiin koska minä olin aivan uuvuksissa niin olihan se pienen helvästi vaikea ymmärtää että äiti jää sairaalaan toisen veljen kanssa. Ja sunnuntaina kun pääsimme kotiin niin neiti kokeili rajojansa ja äidin hermoja ihan tosissaan. Tottakai nämä tilanteet vaikuttavat myös Ceelaan. Toivon todella että pojat saisivat vihdoin olla terveinä ja saisimme nauttia kesästä yhdessä perheenä :)

      Poista
  20. Hurjalta kuulostaa. Paljon jaksamisia ja iloa arkeen!

    VastaaPoista
  21. Vauvan täytyy olla täysimetetty jotta äiti saa ruokaa sen takia että silloin vauva ei saa mitään ruokaa osastolta. Eli vuorokausimaksuun kuuluu yhden ateriat, yleensä potilaan, mutta jos potilas syö vain äidinmaitoa niin silloin äidin ruoka on ilmainen. Mutta äiteihin voi ässä ruokailemassa henkilökuntahinnalla ruokalassa.

    VastaaPoista
  22. Siis käydä ruokailemassa. Onhan monta muutakin syytä ettei äiti voi imettää. Eikä ilmaiseen ruokaan ole silloinkaan oikeutettu. Yleensä tuo imettämättömyys johtuu vielä lapsen sairaudesta ja siellä sairaalassa vietettiin viikkoja jollei kuukausia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta onhan se silti epäreilua jos äiti joka pystyy täysimettämään yhtä vauvaa saa ilmaisen ruoan, mutta jos et pysty täysimettämään kahta vauvaa niin et saakaan. Yhden ja kahden imetystä ei voi verrata koska kaksi vauvaa tarvitsee tuplamäärän maitoa. Sitäpaitsi meillä oli käytössä osastolla oma maitojauhe mitä osastolla ei ollut saatavilla. Ja tuntuu olevan eri käytäntöjä tosiaan eri paikoissa koska silloin kun Linus oli teho-osastolla niin siellä riitti jos veit lapselle vaikka 2milliä pumpattua maitoa niin sait ilmaislipukkeen ruokaan ja isä sai syödä tuolla henkilökuntahinnalla (noin 6e) mikä myös on aika suolainen hinta sen tasoisesta ruoasta.

      Poista
  23. Ihmettelen, mistähän tuo täysimetyssääntö Hyvinkäällä tulee? Itse olin nimittäin itäsuomalaisessa sairaalassa flunssaisen 2:kk ikäisen kanssa, ja imetin SEKÄ annoin lisämaitoa ja sain silti ilmaiset ateriat. Eli aika sairaalakohtaista näyttää olevan...

    Voimia koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuntuu olevan tosiaan kovin sairaalakohtainen tämä sääntö. Todella epäreilulta kuulostaa tämä täysimetys ohje juuri monikoita ajatellen tai ihan niitäkin äitejä kohtaan joilta maitoa ei vaan kovasta yrityksestä huolimatta tule. Tulee vähän sellainen lyödään lyötyä fiilis :(

      Poista
  24. Eikös vain toinen pojistanne ollut potilaana, tutkimuksissa ja nesteytyksessä. Jos nyt siis kirjoituksestasi ymmärsin oikein olisi toinen terveempi voinut olla kotona isän kanssa. Ymmärrän siis, että tämä oli erityistapaus, kun molemmat eivät olleet potilaana. Osasto toimi siis oikein, toki olisi voinut joustaa jos resursseja olisi ollut.
    Hiustenleikkaus on tuossa tapauksessa harmeista pienin, pääasia, että lapsi saadaan nestetippaan.
    Mutta toki silloin kun harmittaa, niin tuollaiset pienetkin asiat saa isommat mittasuhteet.
    Laita palautetta suoraan sairaalaan niin tietävät muuttaa toimintatapoja.
    Kaikkea hyvää teidän perheelle!

    am

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu hiusten leikkuu oli kyllä murheista pienin mutta kaiken tapahtuneen jälkeen sekin otti aivoon. Porvoon lastenlääkäri sai kanyylin kertaheitolla laitettua käteen ilman pienintäkään ongelmaa.

      Poista
  25. ^onko edellinen anonyymi vähän tyhmä, miten olisi äiti voinut imettää sitä toista lastaan, jos tämä on kotona isän kanssa? äly hoi!!! Jos molemmat on imetyksessä ja meinaa imetystä jatkaa, niin onpas helppoa.

    VastaaPoista
  26. Onkos edellinen anonyymi vähän tyhmä ja lukutaidoton? Äiti ei täysimetä lapsiaan niin eikös vauva yöt pärjää isän kanssa kun kuitenkin isä käy varmasti perhettään sairaalassa katsomassa. Ei se osittaisimetys siitä pullosta kärsi.
    Esitin vain yhden näkökannan sille miksi sairaalassa on tehty niinkuin on tehty.
    Paremminkin asiat olisivat voineet mennä, mutta nyt meni näin.

    am

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh koitetaan pysyä asialinjalla kuitenkin, turha täällä alkaa provosoimaan ja riitelemään kenenkään. Sitä varten on sitten vauva.fi av palsta. On totta että vain toinen pojista oli kirjattu potilaaksi vaikkakin molemmat olivat samassa taudissa, mutta Lucaksen vointi meni kuitenkin huonommaksi. Olisin halunnut pitää molemmat pojat sairaalassa koska mieluiten ensin imetän molempia ja sen jälkeen annetaan lisämaitoa jos tarvis. Tällä keinolla koitan pitää maidon tuotantoa yllä mahdollisimman hyvin.Nyt kuitenkin oman jaksamisen kannalta oli pakko tehdä se päätös että Linus lähti kotiin toiseksi yöksi jotta myös minä sain nukuttua edes jonkin verran. Perheen kannalta olisi ollut paras ratkaisu että isä olisi voinut tulla mukaan osastolle ja olisimme voineet hoitaa poikia yhdessä. Koin sen aika julmana että meiltä se mahdollisuus evättiin. Ensin edellytetään täysimetystä jotta on oikeutettu ruokaan ja sitten toisaalta kuitenkin voidaan laittaa toinen imeväinen kotiin jolloin hän on kokonaan ilman rintamaitoa :/ Onneksi monikkoperhe yhdistykseen on nyt otettu yhteyttä asian tiimoilta ja uskon ja luotan että tähän asiaan saadaan vielä pikaisesti parannus joka tasa-arvoistaa monikkoperheiden oikeuksia!

      Poista
  27. näköjään ihan sairaalakohtaista tämäkin, itse jouduin viime kesänä silloin 7viikkoa vanhan vauvan kanssa sairaalaan koska hänellä keuhkokuume, imetin mutta myös jouduin antamaan lisämaitoa jotta saatiin tarvittava nestemäärä täyteen aina per vuorokausi, sain syödä ilmaiseksi juurikin siksi koska imetin.

    mutta voimia teille kovasti, tuli ihan itku kun mietin miten kurja olosi on siellä sairaalassa ollut ja kuinka olet varmasti voimiesi äärirajoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kurjaa etä teilläkin noin pieni on sairastanut noin kovan taudin. Keuhkokuume ei ole mikään pikku juttu tuon ikäiselle :( Ja kiitos, oma olo oli kyllä todella surkea tuolla osastolla. Koitin kyllä olla reipas mutta kyllä moneen otteeseen sai nieleskellä kyyneleitä.

      Poista
  28. On kyllä aikaste törkeetä ettet saanut ilmaista ruokaa ja ettei miehesi saanut olla sairaalassa yötä. Vähän pitäis inhimillisyyttä olla enempi. Kaunis kiitos sille yhdelle hoitajalle joka osasi olla empaattinen. Tsemppiä ja jaksamista sinulle!!! Oma lapseni sairastui 2 vuotiaana diabetekseen joten tiedän mitä on valvoa ja huolehtia... Nyt hän on 21 v urheilija nuorukainen : )
    -Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa teilläkin nuorena sairastuttu diabetekseen, voi miten kurjaa :( Olen itse hoitanut työssäni päiväkodissa juuri tuollaista parivuotiasta diabeetikkoa ja aika tarkkaa hommaa oli hiilareiden laskeminen, ruoan ja insuliinien kanssa pelaaminen että sokerit sai pysymään vähänkään tasapainossa. Kiva kuulla että sairaudesta huolimatta teillä pystytään elämään täysipainoista elämää :) Omasta mielestänikin meidän saama kohtelu oli miltei epäinhimillistä. Olisin tietysti itsekin voinut avata suuni ja sanoa siellä suoraan että ei tämä näin voi mennä, mutta olin jotenkin niin väsynyt ja voimaton etten jaksanut alkaa asiasta sen suurempaa numeroa nostaa. Ja tosiaan siellä oli useampikin herttainen hoitaja, ihastelivat kovasti poikia ja olivat sympaattisia. Ehkä he eivät edes tajunneet kuinka uupunut minä todellisuudessa olin...

      Poista
  29. Kiva lukea teidän kuulumisia vaikka olikin pojat kipeänä. Todella paha mieli tuli teidän puolesta kun saitte tuollaista kohtelua. Uskon kanssa että hoitajat vaan toimii sääntöjen puitteissa mutta kun niitä sääntöjä vaan ei voi kaikkiin soveltaa sellaisenaan. Ja kahden lapsen täysimettäminen on myös hieman eriasia kuin vain yhden täysimettäminen. Ja on varmasti todella rankkaa ollut olla siellä osastolla kahden kanssa ilman minkäänlaista apua. Ei varmasti muut vanhemmat olisi pitänyt epäoikeudenmukaisena että olisit saanut hieman apua. Ihanaa kuitenkin että tuo yksi hoitaja huomioi sinut eväillä! Mielestäni on aivan oikein että tällaisista puhutaan ääneen, sillä hoitohenkilökunnankin pitäisi välillä käyttää ihan sitä maalaisjärkeä eikä vaan viilata niitä pilkkuja!

    Tsemppiä jaksamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jutta. Juu en minäkään usko että kukaan hoitaja olisi tahallaan tai ilkeyttään tehnyt näitä päätöksiä, ehkä ennemminkin ajattelemattomuuttaan. Ehkä vaikea astua toisen saappaisiin jos ei ole itse joutunut vastaavaa tilannetta kokemaan. Sairaalaankin voisi tästä suoraan laittaa ihan asiallista palautetta, tänne blogin puolelle on vaan niin helppo ryöpsäyttää nämä omat väsyneet ja kiukkuiset fiilikset.

      Poista
  30. En halua puolustella henkilökuntaa, mutta joskus hekin voivat olla väsyneitä sitä kun ei aina muisteta. Toki olette saaneet epäreilua kohtelua sairaalassa sitä ei ole kiistäminen. Mielestäni jos imettää kahta lasta on se jo täysimetystä, vaikka joutuisi pullosta antamaan myös. Jaksamista teille arkeen. Blogisi on todella ihana :)

    VastaaPoista
  31. Juu eikä mulla olekaan mitään sitä henkilökuntaa vastaan. Mä marisen niistä säännöistä,ne on epäreilut. Tiedän ettei sairaaloissa henkilkunta pääse mitenkään helpolla. Arvostan hoitajien työtä todenteolla olenhan itsekin hoitoalalla :)

    VastaaPoista
  32. Voi kun kurjaa, että pojat ovat sairastelleet. Itse olen vain kerran joutunut olemaan yhden yön toisen lapsen kanssa sairaalassa ja se oli kyllä todella uuvuttava reissu. Kyllähän noita sääntöjä pitäisi vähän voida soveltaa, jos on kaksi vauvaa kyseessä, että olisi isikin voinut jäädä auttamaan.. Suloiset pojat kyllä teillä! :) Ja kiitos kivasta blogista, tämä on yksi suosikeistani! Ihana, kun jaksat kiireenkin keskellä kuitenkin käydä välillä päivittelemässä :) ~HANNA

    VastaaPoista
  33. Voimia rankkaan aikaan,kun pienet vauvat sairastelevat!
    Pakko oli tulla kommentoimaan vielä minunkin tähän kanyylinlaittoon...Jos lapsi on kuivunut sairastelusta johtuen, ei verenkierto ole yhtä voimakasta kuin normaalisti. Näin ollen vauvalle on todella vaikeaa saada kanyyliä, edes niihin päänalueen hyviin suoniin! Joten lapsen parasta ajatellen ei kannata niitä hiuksia murehtia. Toki ymmärrän, itse äitinä, että eihän se mukava tilanne ole, kun kanyyliä laitetaan ja hiuksia ajellaan!

    Muuten, kohteluun osastolla kannattaa puuttua jo siellä ollessaan! Jos vielä joskus samalle osastolle joudutte/samoja ongelmia kohtaatte, niin pyydät rohkeasti hoitajaa auttamaan sinua!!!! Ei kukaan voi olettaa äidin ehtivän/jaksavan hoitaa monta vuorokautta putkeen kahta pientä, kipeänä olevaa vauvaa. Lapsi oli osastolla, koska tarvitsi sairaalatason hoitoa, henkilökunnan tehtävä on auttaa tässä hoidossa!
    Paljon voimia arjen keskelle!
    t. lastensairaanhoitaja ja kaksosten äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo on toki totta että kanyylin laitto vaikeutuu entisestään kuivumisen myötä. Eikä ne hiukset nyt todellakaan ollut se pääasia, mutta kun on ensin hoitanut kahta kipeätä vauvaa miltei viikon kotona ja ravannut päivystyksessä ja tk:ssa ja kaikki on mennyt päin helvettiä ja sitten joutuu sinne osastolle niin siinä vaiheessa hitottaa paljon, ja ihan kaikki. Lapsen parturointikin tuntui siinä vaiheessa ylitsepääsemättömältä kun olen tottunut niitä suloisia pehmeitä haituvia joka iltä silittämään ja nuuhkimaan. Mutta kuten sanottu ehkä pääsen yli siitä jossain vaiheessa :D Ja tästä meidän tilanteesta on nyt mennyt sanaa eteenpäin jo vähän laajemmin mitä ikinä kuvittelinkaan. Toivon että jossain vaiheessa saan lisää tietoa ja voin valoittaa mukavia uutisia, peukut pystyyn :)

      Poista
  34. Itku tuli, kun luin tarinaasi. Voin vain kuvitella, miten uuvuttavaa kahden sairaan vauvan hoitaminen on. VOIMIA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rankkaa kyllä oli. Onneksi kuitenkin pojat nyt taas paremmassa kunnossa :)

      Poista
  35. Minäkin täällä kyynelehdin!
    Voin vain kuvitella, miten kurja olo sulla on ollut. Tuossa tilanteessa tarvii myötätuntoa, eikä mitään epäreiluutta silmille!
    Laita ihmeessä palautetta sairaalaan!!!
    Iso voimahali sinulle ja toivottavasti pienet miehenalut pysyvät nyt terveenä!

    VastaaPoista
  36. Hymm tähän reiluun ja ei reiluun on pakko ottaa kantaa. Koin epäreiluna, että sain sairaalasta tytön syntymän jälkeen tupla laskun verrattuna kaveriin, joka synnytti normaalisti. Itse synnytin suunnitellulla sektiolla kapean lantion takia ja niitä suunnittelu aikoja oli etukäteen paljon. Vastaavasti ihminen kuka itse haluaa sektion ei joudu juoksemaan siellä etukäteen niin tiheästi joten lasku pienempi.... Epäreilua ja kyse on satasista ei kympeistä. Tähän voisi toki tulla tällainen sektoin vaatinut tuomaan ilmi oman näkemyksensä ja ymmärrän senkin... säännöt on säännöt ja niitä on pirun vaikea lähteä erityistapauksissa muuttamaan, koska erityistakauksia tuppaa olemaan jo aika paljon. Siinä mielessä en ymmärrä, miksi et saanut ilmaista ruokaa kun kerta toitte omat ruuat pojille? Ja mielestäni myös hyvinkäällä on sääntö 1 aikuinen 1 lapsi eli kyllä mielestäni miehen olisi pitänyt saada myös jäädä sairaalaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse on kaikki lapset synnyttänyt suunnitellulla sektiolla omasta halustani. En tiedä tuliko sen isompaa laskua kuin muille, mutta di-mo kaksosraskaudesta ja poikien keskosuudesta johtuen laskua tuli niin paljon että tuo vuosittainen maksukatto 630e pamahti täyteen.

      Poista
  37. Mulla on kokemusta samaiselta osastolta Hyvinkään sairaalassa, kun keskoseni kasvoi siellä kolmisen viikkoa päästyään Helsingistä. Mulla oli vain yksi vauva joten täysimetys (tai siis -pumppaus) onnistui, mutta oli se vähän kummallista kun käytiin muiden vastaavassa tilanteessa olevien äitien kanssa syömässä ja he puolestaan joutuivat ateriansa maksamaan vaikka yhdessä monta kertaa päivässä maitoja pumpattiin ja roudattiin, mutta jos vaikka kerran päivässä vauva tarvi lisämaitoa niin äiti sai laskun ruokalan tiskillä. Itselläni on ihan hyvät kokemukset hoidosta tuolla (tosin olin siellä itse aamusta iltaan hoitelemassa eikä puhettakaan että olisi voinut vauvan luokse yöksi jäädä), mutta sivusta kyllä seurasin tilanteita, joissa vanhemmat eivät uskaltaneet lähteä käymään esim syömässä kun apneamittarit kilkatteli tullessa eikä ketään näkynyt missään jne. Ja eristyshuoneissa tilanne on vielä jännempi kun siellä tosiaan ollaan eristyksissä...

    Hyvinkään päivystyksessä me ollaan käyty usein ja ollaan päästy jonon ohi juurikin sillä, että on keskosvauva kyseessä. Te olette kyllä saaneet alusta alkaen aivan aliarvoista kohtelua, ja jos aikaa ja energiaa riittää, kannattaa laittaa palautetta. Joka tapauksessa on hyvä, että ainakin täällä asiaa käsittelet. Voimia teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu säännöt on todella oudot ja epäreilut. Tätä asiaa viedään nyt koko ajan eteenpäin. Laitan varmaan jossain vaiheessa päivitystä jos tilanteeseen saadaan ajettua muutosta

      Poista
    2. Ei käy kyllä minunkaan järkeen noilla perusteilla evätty ilmainen ateria... Järjetöntä syyllistämistä. Oli syy vauvan lisämaidon saamiselle mikä tahansa, niin tuo käytössä oleva "rangaistus" äitiä kohtaan on kohtuuton.

      Poista
  38. Olettepa saaneet ikävää kohtelua :(
    Esikoisen kanssa jousuin minäkin olemaan sairaalassa pari yötä ja muistan kummastelleeni että imettävä äiti ei saa osastolta ruokaa... Sänkypaikasta piti muistaakseni maksaa mutta ei siihen palvelua herunut. Meillä oli mieskin yhden yön kun oltiin yömyöhällä viimeisn päivystyksen kautta osastolla; samassa sängyssä nukuttiin, eihnä sitä nyt muuta voi odottaa.

    Järjen käyttö on mielestäni sallittua sairaalassakin ja harvoin niitä ohjeita tarvitsee hoitajienkaan orjallisesti noudattaa.
    Hyvä että näistä epäkohdista nyt puhutaan ja toivotaan että ne johtavat asioiden parantumiseen.

    Kovasti voimia teille ♥

    VastaaPoista
  39. Onpa teillä ollut rankkaa :( Samaa mieltä että epäreilua oli kohtelu - hyvä että nostit kissan pöydälle. Minusta ennen kaikkea ihmiset eri ammateissaan, missä tahansa, voisivat käyttää enemmän maalaisjärkeä. Joskus on voitava improvisoida.

    Hoitoala on rankkaa työtä ja kun sitä työkseen tekee, varmasti turtuu, toisaalta sitä sitä toivoo että meistä itse kukin jaksaisi aina säilyttää sen sympatian ja myötatunnon kyvyn elämässään.

    Kovasti voimia teille ja terveempiä aikoja! Toivotaan että pikkumiesten sairastelut oli nyt tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Juu parempi näistä kai on puhua avoimesti eikä vain yksinään voivotella. Toki kaikista paras olisi ollut antaa palaute samantien, mutta olin kai liian väsynyt ymmärtääkseni sen silloin!

      Poista