keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Arkitodellisuutta

Tässä pieni kertomus arkitodellisuudesta.
 
Bloggasin jokunen aika sitten meidän rauhallisesta aamiaisesta perheen kesken. Kuvat oli tietysti napsittu juuri ennen aamiaista kun kattaus oli vielä kuvauskelpoinen. Eräs anonyymi olikin kommentoinut että olisipa ollut mukava nähdä miltä keittiö näytti aamupalan jälkeen :) Jäin miettimään asiaa ja olisi pitänyt tosiaan ottaa ennen ja jälkeen kuvat. Jokainen kenellä on pieniä lapsia tietää ettei koti pysy jatkuvasti järjestyksessä. Ei  ainakaan meillä. Ei todellakaan ole tarkoitus antaa tänne blogiinkaan kuvaa jostain sliipatusta kodista joka on aina kuin puhtaaksi nuoltu. Meidän keittiön lattia on marinoitu lähes jatkuvasti puurolla, voilla, leivänmuruilla, milloin milläkin. Pojat syövät yleensä 4 ateriaa päivässä ja joka ikinen kerta ruokailun jälkeen sitä miettii että miksi edes siivoan keittiötä ruokailukertojen välissä kun jälki on joka kerta samannäköistä.
 
Tässä muutama havainnollistava kuva siitä kun äiti käänsi selkänsä muutamaksi sekunniksi ja yksi pieni käsi oli aavistuksen liian lähellä pöytäliinaa...
 
 
 
"Ei me mitään tehty"
 
 


Rakastan siistiä ja puhdasta kotia, mutta olen joutunut tinkimään vaatimuksistani aivan valtavasti poikien synnyttyä. Yleensä kodinhoitohuoneessa lojuu viikkaamattomia pyykkikasoja monta koneellista ja lasten lelut ovat vallanneet kodin. Meidän koti näyttää lapsiperheen kodilta, näyttää siltä että täällä eletään. Ceelan lelut kulkeutuvat hänen huoneesta olohuoneeseen ja ja sekoittuvat sujuvasti poikein vauvalelujen kanssa. Lapset hakeutuvat leikkimään aikuisen läheisyyteen ja se on meillä sallittua. En halua opettaa Ceelaa leikkimään vain omassa huonessaan vaan nii että meidän koti on leikkimistä ja elämistä varten. Ceelan huoneeseen on viety ne lelut jotka eivät välttämättä sovellu pikkuveljien käsiin ja olen sanonut neidille että ne lelut pysyvät siellä ihan tuvallisuussyistä. Ja sitten niillä leluilla saa leikkiä omassa huoneessa ihan rauhassa ilman veljien häirintää. Nykyisin on havaittavissa ärtymystä veljiä kohtaan juurikin siitä syystä että samat tavarat alkavat kiinnostaa, ja itseasissa siskon lelut ovat juuri ne mitkä kiinnostavat eniten. Kuinkas muutenkaan?
 
 
Meidän arkitodellisuus jatkuu muutenkin hyvin tavanomaisesti eli sairastelujen merkeissä. Kerroin aiemmin Ceelan vesirokosta ja tottahan toki se rokko sitten iski veljiinkin ja tietysti vieläpä melko voimakkaana. Raukat pienet olivat kauttaaltaan näppyjen peitossa ja itkua ja hammasten kiristelyä riitti muutama päivä ennen kuin pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Luojan kiitos mummit ja kummit riensivät apuun kun omat voimat alkoivat jo olemaan täysin loppu. Vesirokosta selvittiin ja oltiin noin viikon verran terveenä. Nyt ollaan jostain saatu sellainen yskä/räkätauti että oksat pois. Poikien kanssa on käyty sairaalassa harva se ilta spiiroilla hengittelemässä milloin ventolinea ja milloin raseemista  kun henki ei kulje. Yskänkohtaus voi kestää monta minuuttia jonka jälkeen oksennetaan sitä limaa ja sen päätteeksi uloshengitys vaikeutuu ja muuttuu pelkäksi pihinäksi. Nyt näyttää siltä että Lucas alkaa pikkuhiljaa tervehtymään ja Linus vielä jatkaa köhimistä. Saa nähdä milloin tässä perheessä pysytään kokonainen kuukausi putkeen terveenä, se olisi niin juhlaa.
 
 
Pieniltä vesipedoilta on jäänyt pari vauvauinti kertaa väliin sairastelujen takia joten ollaan sitten uiskenneltu poreammeessa.
 
 
 
 
♥♥
 
Poikien uusin villitys on tanssiminen. Tän hetkinen lemppari on ehdottomasti gangnamstyle, sillä on taattu hytkyminen ja pepun heilutus
 
 
 
 
Mainittakoon vielä että oman ihanan lisämausteensa meidän arkitodellisuuteen aiheuttaa neiti miltei 4-veen lisääntynyt uhma/kiukku. Kaukana ovat ne ajat kun meillä oli rauhallinen ja tasainen pieni keijukaisprinsessa joka käyttäytyi kuin unelma. Nykyisin meillä on anteeksi ilmaisuni "jakomielitautinen" uhmakimppu joka saattaa olla ensin täysin tyytyväinen ja iloinen ihana itsensä ja yhtäkkiä kiihtyä nollasta sataan sekunnissa ja vetää jotkut megakilarit siitä kun joku leikki tms. ei nyt sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan. Ja sitten taas seuraavassa hetkessä voidaan olla onnesta soikeena ja käyttäytyä ja keskustella järkeviä kunnes taas seuraava raivari iskee. Luulin että tää uhmakausi alkais helpottaa neljää vuotta lähestyessä mutta sepä onkin vaan hiukan muuttanut muotoaan ja jalostunut lähes teinimäiseksi kiukutteluksi. Kohtalotovereita? Anyone?
 
Äidin oma rakas uhmis ottaa ensi viikolla pienen irtioton kotiympyröistä ja lähtee rakkaan serkkuneidin kanssa Mummon ja Ukin luokse viettämään talvilomaa. Aika hurja ajatus olla erossa miltei viikko.  Uskon kyllä että meille molemmille tekee hyvää tämmöinen pieni napanuoran venytys, vaikka tiedänkin että jo ekan yön jälkeen kaipaan sitä uhmista takaisin ♥
 

25 kommenttia:

  1. Oletko koskaan ajatellut esitellä hiukan teidän kotia? :)

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No empä ole tullut ajatelleeksi :) Meillä on hyvin tavalinen lapsiperheen koti, ei design huonekaluja yms hienouksia. Voin toki joskus jotain vilauttaa jos jotain kiinnostaa :)

      Poista
    2. Kiinnostaa toki - muiden tavallisista kodeista voi saada vinkkejä omaan tavalliseen kotiin. :)

      Johanna

      Poista
  2. Just kuin meidän typy! Mutta teiän pojathan onkin samanikäisiä ;) Pieni käsi käy heti, kun vaan silmä välttää. Pastillikupista napataan kourallinen heti, kun kansi aukeaa (ja tylsä äiti antaa vaan puolikkaan), käsi on ruokakupissa, äidin juomat kaatuu ja sitä rataa.. Musiikin kuuluessa tyttö hytkyy onnessaan :D

    Toivottavasti sairastelut vähenevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla että teillä samoja kehitysvaiheita, on nämä pienet kyllä ihania ♥ Ja sitä mekin toivotaan että sairastelut joskus loppuisivat. Olisi mukava viettää välillä normaalia arkea.

      Poista
  3. Voi pieniä sairastelijoita!Niin tutulta näyttää muutes keittiö, itsestä ainakin tuntuu, että sitä ruokaa on joskun eniten siellä lattialla :) Hyvää ystävänpäivää Iita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini, myöhästyneet ystävänpäivä tervehdykset myös sinne päin :) Lohduttavaa kuulla että muiden keitiiön lattia on kokenut saman kohtalon!

      Poista
  4. Kiitos tästä vertaistuesta, jota blogiasi lukiessa saan! Minulla on 9 vkoa nuoremmat kaksostytöt kuin teidän pojat ja 2 v 3 kk isoveli. Ja ihan samat ajatukset ja vaiheet kuin teillä; uhma isoveljellä on aivan kamala. Tuntuu, että se vie kaikki mehut päivän aikana...Tyttöjen hoito menisi helposti, mutta poika tuntuu vaativan enemmän huomiota kuin hänelle ehtii antaa. Ei ole helppoa! Tiedän siis täysin tunteesi...

    Vaikka meidän kaksosilla on ikäeroa vain tuo 9 viikkoa, niin kovin ovat erilaisessa kehitysvaiheessa. Meillä painoa on vasta 7 kilon molemmin puolin. Istua ei osata, ryömiminen kyllä onnistuu.

    T: Äiti Kuopiosta (joka joskus kyseli sinulta vinkkejä turvaistuinten ostosta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että teitä monikkoäitejä käy täällä lueskelemmas myös :) Teillä sitten varmaan elellään paljolti samanlaista härdelliarkea kuin meilläkin. Ja hei kyllä ne teidän neiditkin pian touhuavat jo vaikka mitä, 9viikkoa ei kuulosta isolta ikäerolta mutta siinä ajassa kerkiää tapahtua hurjasti. Kyllä tätä kaksosten kehitystä on vaan jotenkin niin ihanaa seurata. Ollaan kyllä etuoikeutettuja vaikka välillä raskaita päiviä onkin :)

      Poista
  5. Olipa hyvä kirjoitus! Minusta on pelkästään hyvä että blogissa on välillä myös niitä arkitodellisuuskuvia, eikä aina kaiken tarvitse olla niin järjestyksessä ja viimisen päälle siistiä. Koska kellään ei ole aina, ei varsinkaan lapsiperheissä :)

    Pidän todella paljon blogistasi ja kiva kun jaksat aina silloin tällöin kirjoitella :)

    -Jenna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna, ihana kuulla että blogi on ollut mieluinen :) Ja se on kyllä niin totta että ei koti voi näyttää koko ajan siltä että siellä voisi pitää koska vaan asuntoesittelyn. Pakko se on vaan hyväksyä että tavarat ja paikat on välillä aivan mullin mallin ja kaaoksessa ;)

      Poista
  6. Hei, "mukava" kuulla että näin muillakin. Itsekkin mietin että uhman (3-4v) pitäisi olla jo taakse jäänyt (kaikkien kirjojen ja oppaiden mukaan) mutta nyt vasta uhmaillaankin...ihan hirveästi (ja just täytetty 4v). Ihmettelin jo äänenkin että mikä tämä uusi vaihe on mutta ehkä uhman "hännät" vielä meillä kummittelee yhdistettynä haastaviin tupla pikkusisaruksiin.

    Leppoisaa hiihtolomaviikkoa teille toivottaa,
    Milla, myöhäisuhmiksen ja pikkutuplien äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luojan kiitos joku muukin myöntää että 4veet voi vielä uhmata ja kiukutella. Meillä välillä kyllä koetallaan vanhempien kärsivällisyyttä kun neiti on mestarivetkuttelija ja vielä liian taitava suustaan, aina tulee nasevaa vastausta kuin apteekin hyllyltä. Ja nykyisin uhkailuun ja rangaistuksiinkin suhtaudutaan asenteella: EI MUA HAITTAA! No koita siinä sit keksii tarpeeks harmittavaa rankkua niin että edes vähän harmittais kun jotain kivaa mene ohi suun :D HUhheijaa :D

      Poista
  7. Hei, meilläkin esikoinen täytti juuri 4 vuotta ja määkin luuöin et uhma on jo takana mut mitä hulluja, sankari veti synttäripäivänäänkin sellaset kilarit et huh huh..:o et näköjään 4 vuotiaatkin sit kiukkuaa..ja kunnolla.. meillä lisäksi 2.7 vee ja 1.5 vee pojat.. ja kovasti odotellaan pikkusiskoa syntyväksi maaliskuulla.. että uhmiksia riittää.. mut onneks nelivuotiailla on jo kuitenkin niitä hyviä hetkiäkin ja osaavat jo vaikka mitä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nou, meillä synttärit lähenee kovaa vauhtia. Eli synttärimegakilareita odotellessa. Kyl nämä 3-4veet osaa välillä olla aika raskaita vaikkakin kaikessa raskaudesaan niin mielettömän rakkaita ja hupsuja :)

      Poista
  8. Joku joskus minulle sanoi että siinä missä menee yksi menee kaksikin... Mutta se ei todellakaan pidä paikkansa, mutta kolmesta puhumattakaan.. Mutta työkaverini sano että neljännen jälkeen on ihan sama kuinka monta on joten pari vielä lisää teille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, me ei kyl lähdetä kokeilemaan tuota neljättä ja viidettä enää. Tämä määrä riittää kyllä jo tähän perheeseen ♥ Tai näin mä järjellä ajattelen. Kyllä varmaan jossain vaiheessa iskee vielä se vauvakuume mutta se muuttais jo niin monta käytönnön asiaa että me varmaan pysytellään tässä kolmessa :) Ja usein kauppareissuilla kuulee ihmisten suusta tuota siinähän se kaksi menee siinä missä yksikin. Tekis mieli heittää takaisin että niin muuten meneekin kun vaihdan vaipan vaan toiselta ja syötän ja pesenkin aina vaan toisen niin kuin vuoropäivinä. HEH HEh, no yleensä sitä vaan tyytyy sanomaan että vaikka tää maailman ihanan ylläri olikin niin ei sitä kahta vauvaa todellakaan hodeta siinä missä yhtä...

      Poista
  9. Ihanaa arkitodellisuutta :). Kuulostaa niin tutulta. Itsekin rakastan siistiä kotia, mutta kolmen lapsen äitinä olen joutunut hyväksymään sen tosiasian, ettei paikat kauaa järjestyksessä pysy. Kiinnitin heti huomiota teidän valkoisiin tuolinpäällisiin keittiössä :). Millaista materiaalia ne ovat? Puhtaanapitoa siis ajattelin :). Meillä myöskin vaaleat kankaiset päälliset, jotka haluaisin vaihtaa kokovalkoisiin, mutta mietin, että ovatko ne ihan vihoviimeinen valinta lapsiperheessä.

    Paranemisia sinne ja toivotaan, että lopputalven pysyisitte terveinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Olivia. Anteeksi että vastaaminen kysymykseesi on kestänyt. Meidän tuolin päälliset on ikeasta ja ovat tosiaan kanssa normaalisti konepesteviä. Yleensä pesen 60asteessa mut joskus oon laittanu ihan 95asteen pesuun ja hyvin ovat kestäneet. Jos on jäänyt tahroja niin olen viskannut klorittiin likoamaan. Ja sanottakoon että eihän noi montaa päivää puhtaina kestä että helpommalla pääsis jonkun muun värin kanssa, mut kun valkoinen nyt sattuu olemaan mun lemppari aika monessa asiassa :)

      Poista
  10. Voi että miten suloisia kylpijöitä, aika viikarin näköisiä. :-)

    Mä luulin kun meidän neiti oli 4v, että voiko uhma pahemmaksi muuttua... Jep, voi. Nyt 5v raivarit on melkoisia... milloin väärät sukat, milloin väärä kuva alushousuissa, milloin kengät huonosti- aina löytyy syy raivota. Ja kiihtyvyys nollasta sataan nanosekunnissa... arggh! Ja tämä meidän neitillä, poika oli 5v paljon säyseämpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jeesus jatkuuko se raivoaminen vielä 5 veenäkin. Tuleekohan sille loppua missään vaiheessa vai alkaako murrosikä siitä kun uhmaikä loppuu? Hahhaa :) On nää meidän pienet suuret uhmailijat sit huvittavia. Helppo sanoo näin kun uhmailija on ollut 5päivää mummolassa. Kohta se rakas saapuu taas kotiin uhmailemaan :D

      Poista
  11. Niin tuttua!

    Mä oon tyttöjen syntymän jälkeen myös joutunut opettelemaan hölläämistä. Ne puhtaat pyykit voivat odottaa hetken ja keittiökään ei sorru jos tiskejä ei heti korjaa. Koitan kuitenkin pitää perussiisteyden yllä, oma mieliala vaan pysyy parempana niin :)

    Tsemppiä sairasteluun, sitä samaa tääläkin ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu täällä ihan sama että pakko yrittää pitää joku perusjärjestys yllä mutta kyllä sekin aina huonoina päivinä romahtaa ja sit me miehen kans yhdessä illalla siivotaan pahimmat sotkut kun muksut on saatu simahtamaan :)

      Poista
  12. Hei. Pakko kommentoida ensimmäsitä kertaa, vaikka olenkin aktiivinen Blogisi lukija. Meillä 1 v 3 kk kaksoset ja jotenkin arkesi kuulostaa kovinkin tutulta. Ruokailu on sottaista puuhaa, vaikka itse pääosin syövätkin. Sairastelut antavat vielä lisämausteensa tähän syömiseen. Meillä toisella kaksosista infektioastma ja kaikki mahd. babybox tutkimukset tehty. 1 v asti oikeastaan kaikki flunssat johtivat sairaalareissuihin, mutta nykyään olemme pärjänneet ventolinen ja flixotiden turvin kotona. Valitettavasti on erittäin herkkä saamaan flunssat yms.
    Meillä myöskin gangnamstyle on kova juttu ja iltapuurokin tulee paremmin syötyä sitä kuunnellessa. Jaksamista teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kun kommentoit, on aina ihana huomata että täällä käy muita monikkoäitejä lukemassa myös meidän arjesta :) Kurja kuulla että teilläkin tuota astmavaivaa! Meilläkin on nyt pärjätty melko hyvin Linuksen jatkuvalla lääkityksellä mutta infektion sattuessa hengitystilanne menee nopeasti huonommaksi ja aina joudutaan ravaamaan sairaalassa spiiroilla jotta pärjätään sitten edes jonkin aikaa taas kotosalla. Viime viikoilla poikia kiusasi rs-virus ja molemmat olivat kyllä niin reppanatuulella :(

      Ja meillä kans isi laittaa usein musat soimaan iltapuuron aikaan jolloin eväät saa lapioitua suuhun milteu huomaamatta :)

      Poista