Pikkuiset kultakalat lammessa ui...

Terkut meidän vauvauimareilta...

 

 

 

 

 

Pienen pähkäilyn jälkeen meidän perhe päätti aloittaa vauvauinnin.

Tai itseasissa sisarusuinnin koska Ceela kulkee myös mukana uintireissuilla.

Hetken tuli tosiaan mietittyä että kuinka uintireissut sujuu tällä kokoonpanolla :)

Onneksi kuitenkin rohkaisimme mielemme ja lähdimme kokeilemaan, sillä homma sujuu jopa suhteellisen helposti kunhan asenne on koko ajan positiivisen puolella.

Pojat ovat aivan villeinä vedessä ja nauttivat silminnähden uudesta harrastuksestaan.

 

Tämän syksyn valokuvaus sattui olemaan jo poikien toisen uintikerran aikaan, joten sukellusharjoitukset aloitettiin vähän aikaistetussa aikataulussa.

Tässä siis todistusaineistona poikien ihan ensimmäiset sukellukset.

 

 

 

 

:D

 

 

Ceelakin rakastaa uimista ja käy usein myös isin kanssa uimahallissa polskimassa.

Neidin kanssa vauvauinti aloitettiin 4kk ikäisenä ja siitä lähtien on uintiharrastusta pidetty aktiivisesti yllä, joten vedestä on tullut hyvin luonnollinen elementti.

Meille vauvauintipäivä on viikon kohokohta jolloin tehdään koko perheenä jotain erityisen kivaa. Ja uinnin jälkeen muksut on niin naatteja että nukahtavat yleensä yöunille autoon kotimatkan aikana.

 

Ceelastakin toki napsattiin muutama viikko sitten uintikuvia mutta neidin ollessa nyt jo isompi en halua jakaa uikkarikuvia täällä blogissa, joten saatte Ceelan sukellusnäytteen aika liki parin vuoden takaa... 

 

 

Meidän uimamaisteri :)

 

 

 

ps. Huomenna on tiedossa kurja päivä. Suuntamme Linuksen kanssa Helsinkiin baby box tutkimukseen ja ukki ja mummo jäävät kotiin hoitomaan Lucasta ja Ceelaa. Pitäkää peukut pystyssä meidän pikkumiehelle huomenna. Äitiä jännittää ja pelottaa ihan kamalasti kuinka kaikki sujuu! Palailen asiaan heti kun ehdin.

 

 

 

 

Ihanuusteoria

Kävin tässä eräänä päivänä kuuntelemassa mielenkiintoisen luennon aiheena ihanuusteoria lapsen kasvatuksessa. Luennoitsijana Lotta Hällström.

 

Lotan omat kotisivut löytyvät täältä

Näin tämä viisas nainen on kiteyttänyt ihanuusteoriansa:

 

"Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla oikeus huomata, ettei täällä maailmassa tarvitse koko ajan pelätä ja olla huolissaan ja että hän on rakastettava juuri sellaisena kuin on, kaikkine virheineen. Keskeneräisenä. Ihanaksi voidaan kasvaa ja kasvattaa. Ihanaksi voidaan myös oppia ja opetella. Ja kaikista hienointa ihmisen ainutkertaisessa ihanuudessa on se, että se ei ole kenenkään muun ihanuudesta pois" (Ihanuusteoria- Lotta Hällström 2008)

 

Itse henkilökohtaisesti allekirjoitan kaiken sen mistä Lotta luennollaan puhui. Jokaisen lapsen tulisi kuulla vanhemmiltaan usein kuinka ihana hän onkaan, juuri sellaisena kuin on. Ei siksi että hän on niin hoikka, tai siksi koska hän on niin lahjakas koulussa tai omassa harrastuksessaan vaan yksinkertaisesti siksi että hän on sinun lapsesi. Lapsen on tärkeä tietää että hänet hyväksytään sellaisenaan. Myös silloin kun kiukuttaa ja itkettää. Nykymaailmassa meitä arvostellaan ja arvoitetaan paljon sen mukaan mitä me osaamme ja mitä me omistamme, vaikka todellisuudessa juuri ne asiat ovat täysin toisarvoisia. Jokaisella meistä pitäisi olla sama ihmisarvo ja jokainen lapsi tulisi olla oikeutettu pyytettömään rakkauteen edes omien vanhempien taholta.

 

Meillä on iltaisin mieheni kanssa tapana kehua Ceela niinsanotusti päästä varpaisiin, silitellä ja hellitellä. Kertoa kuinka rakas muru oletkaan, Isin oma aarre, kultahiuksinen prinsessa. Meillä väännetään uhmiksen kanssa usein kättä ja taistellaan milloin mistäkin. Kolmevuotias saa usein käytöksestään myös sitä negatiivista palutetta ja välillä äidin tai isin pinna palaa kun neiti taas kerran vetkutteli ruoan kanssa tai otti lelun kaverin kädestä, mitä nyt milloinkin. Jokaisin uhmiksen äiti tietää nämä kuviot. Siksi onkin mukava ottaa tavaksi iltasadun jälkeen kertoa ne ihanat asiat lapsesta,että päivän viimeinen asia minkä kuulee on juurikin se että sinua rakastetaan, sinä olet aivan ihana ♥

 

Itseä välillä painaa huoli kuinka antaa tarpeeksi aikaa ja huomiota tuolle pienelle tytölle joka "joutui" kertaheitolla isomman tytön saappaisiin kun pikkuveljet syntyivät. Isompi on se joka joutuu odottamaan, hän joutuu välillä syömään aamupalan yksi pöydässä kun äiti syöttää pikkuveljiä. Ja se todella kirpaisee. Vaikka hänelle järjestetään säännöllisesti omaa aikaa, joskus isin kanssa uintireissun muodossa, joskus äitin kanssa yhdessä kaupungilla ja joskus yökyläreissu mummun luona. Silti välillä miettii että kyllä siinä oli elämänmuutosta kerrakseen kun pikkuveljet tulivat tuplana taloon. Ei se ole ihme että välillä ottaa aivoon ja uhma nostaa päätään. Äidin huomiota hankitaan hyvällä tai pahalla. Luotan omiin vaistoihini ja uskon kasvattavani oikein kun olen päättänyt kasvattaa lempeästi. Koskaan ei tarvitse yksin itkeä ja kaikki hölmöilyt saadaan anteeksi. Äidin syli on aina avoin, jokaiselle kolmelle ihmeelle. Meillä tämä kolmevuotias saa edelleen nukkua vanhemman vieressä yönsä ja vihdoin luotan että meille on hyvä näin.

 

Meillä ei ole kiire kasvattaa lapsesta isoa, meillä on haave kasvattaa lapsesta onnellinen ja luottavainen.

 

Pieni ja hento ote ♥

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

♥♥♥