Meidän perheessä on nyt surun aika.
Elämä ei aina mene niinkuin toivotaan ja suunnitellaan.
Silti tämä koettelemus tuntuu kohtuuttomalta.
Mietin hetken haluanko todella kertoa tästä asiasta täällä,
ja päätin että haluan.
Täällä blogistaniassa kun on ollut tapana jakaa niin ilot kuin surutkin.
Ja on iloittu toisten onnesta yhdessä, ja myös surtu toisten suruja yhdessä.
On annettu vertaistukea ja lohdutettu.
On naurettu, ja on itketty.
Tämä asia on niin yleinen että on varmasti koskettanut monia muitakin,
tällä kertaa se osui meidän kohdalle.
Vielä pari päivää sitten olin onnellinen, siis todella onnellinen.
Kannoin sisälläni ihanaa salaisuutta,
ja odotin malttamattomana koska pääsen kertomaan siitä teille.
Se ilo minulta kuitenkin riistettiin.
Tästä raskaudesta ei keretty montaa viikkoa iloitsemaan.
Mutta nämä viimeiset viikot olivat ilon ja onnen täyteisiä.
Meille oli tulossa vauva, joululahjaksi.
Tiedän jo nyt että ensi joulu tulee olemaan vaikea,
koska tiedän että meillä olisi kuulunut olla uusi perheenjäsen mukana juhlimassa kanssamme.
Pari päivää sitten haaveet kaatuivat.
Ultrassa selvisi että kaikki ei olekaan hyvin.
Ceelasta ei tulekaan isosiskoa...meille ei tulekaan vauvaa.
Nämä päivät ovat olleet rankkoja.
En edes käsittänyt miten tämmöinen kokemus lamauttaa ihan kokonaan.
Ainut asia mikä helpottaa ja auttaa jaksamaan on Ceela.
Hän on kaikesta huolimatta oma iloinen itsensä ja täynnä elämää.
Hän ei ymmärrä näistä murheista mitään, eikä tarvitsekaan.
Hän antaa elämälle tarkoituksen.
Hän muistuttaa olemassa olollaan että meillä on kaikki mahdollisuudet onnistua.
Hän tulee antamaan minulle suukon ja toteaa hymyillen että nyt tulee hyvä mieli.
Hänen nauru tarttuu väkisinkin myös meihin.
Elämä jatkuu, vaikkei siltä tunnukaan.
Tiedän että selviämme tästä pikkuhiljaa,
päivä kerrallaan.
Välillä suru pyyhkäisee yli kuin hyökyaalto,
välillä se pysyttelee jossain taustalla.
Kokonaan se ei varmaan lähde pitkään aikaan,
jos koskaan.
Aika näyttää.
Tämä kokemus on taas näyttänyt että meillä on paljon rakkaita ihmisiä,
jotka elävät surussa mukana ja tukevat.
Kaunein kiitos omalle perheelle ja kaikille rakkaille.
Erityiskiitos vielä naapuriin täysin korvaamattomasta tuesta viime päivinä.
En keksi sanoja kuinka voisin tarpeeksi kiittää.
