Kasvua ja kehitystä

Hui kauhistus miten aika kuluu, poikien syntymästä on jo reilu kaksi kuukautta!

Päivät vaan hujahtavat ohitse, ja välillä huomaan ihmetteleväni kuinka nämä pienet pojat ovat taas kasvaneet ihan huimasti. Ja kuinka uusia ilmeitä ja eleitä tulee lisää joka päivä. Poikien kehitystähän seurataan tietysti korjatun iän mukaan eli pojilla on nyt siis ikää 5viikkoa, vaikka syntymästä onkin se 11viikkoa. Selkeitä hymyjä meillä on nyt nähty muutaman viikkoa, ja viimeisten parin viikon aikana molemmat ovat oppineet vastaamaan hymyyn hymyllä. Ja nyt viimeisten päivien aikana molemmilta on tullut jo pieniä nauruhekotuksia, ja pakko sanoa että ei ole kyllä mitään suloisempaan kun nuo tuplahymyt.

 Minun omat hymypojat, naantalin aurinko ja hangon keksi :D

Linus

Lucas

Ja vaikka pojat kuinka ovat identtisiä, niin tällä hetkellä heidät tunnistan vielä helposti. Kokoeroa on edelleen se liki 500g joten Lucaksen tunnistaa pulleista poskista :) Kummallakin on myös vielä kaljuja länttejä päässä kanyyleiden jäljiltä joten niistä on myös helppo tunnistaa kumpi on kumpi. Nukkuessaan viereikkäin pojat ovat todellakin valtavan samannäköiset, mutta hereillä ollessaan heillä on selkeästi omia ilmeitä joista pystyn heidät erottamaan. Hauska huomata kuinka "samoilla" silmilläkin voi katsoa niin eri tavalla. Lucaksella on usein hyvin utelias ja kiinnostunut ilme ja pilkettä silmäkulmassa, Linus taas katselee ympäristöään hyvin tarkkaavaisesti, monesti jopa hieman epäilevästi, tai haikean pohdiskelevasti. 

 Lucas

 Linus

Pojilla on luonteissa ja temperamentissakin selkeitä eroja. Lucas kaipaa usein itselleen seurustelukaveria ja viihtyisi vaikka aina jonkun sylissä. Hädän tai nälän hetkellä hän alkaa ilmoittelemaan itsestään säälittävällä hennolla valitusäänellä ja vasta jos palvelua joutuu odottamaan hän alkaa korottaa ääntään niin että äiti todella tajuaa :) 

 Linus

 Lucas

Linus taas viihtyy pidempiä aikoja sitterissä, sängyssä tai lattialla ja ihmettelee mitä ympärillä tapahtuu, mutta hän taas on selkeästi äkkipikaisempi ja vaatii ruokaa ja palvelua paljon kovemmalla volyymilla kuin veljensä. Jos tutti sattuu tippumaan suusta niin Linus karjaisee saman tien täydellä keuhkokapasiteetilla kun vastaavassa tilanteessa Lucas pyörittää päätä vimmatusti etsiäkseen tippuneen tutin ja vasta hetken päästä alkaa "huutelemaan" äitiä apuun.

 Lucas

Linus

Perusolemuksetkin on erilaiset. Lucas on pienestä pitäen ollut rento tyyppi, aina kädet ja jalat pitkin pituuttaan köllättelee sängyllä, kun taas Linus viihtyy paremmin miltei sikiöasennossa. Sylissäkin Linus vetää itseään ihan pieneen kippuraan minua vasten, ja Lucas taas röhnöttää täysin lötkönä :)

 Lucas

 Linus

Eli kun usein minultakin kysytään kuinka tunnistan pojat toisistaan niin keinoja on monia. Pelkäsin itsekin alkuun että sekoitan heidät keskenään, mutta kaipa se menee niin että äiti tunnistaa kyllä omansa. Kaksi samanlaista, mutta silti niin erilaista, omia yksilöjään molemmat!

Linus

Lucas

♥ elämäni miehet ♥

Yhtä juhlaa

Mulla on tässä reilun viikon sisään mahtunut hääpäivä, omat synttärit ja nyt vielä tämä ihana äitienpäivä.

Varsinainen juhlaputki :)

Tänään sain tietysti sen aamiaisen sänkyyn tarjoiltuna, ja tarjoilimpa siinä samalla itsekin aamiaista vuoteessa kahdelle hurmaavalle tyypille ;)

Aamupalan jälkeen suunnattiin koko perheenä jo tavaksi muodotuneelle äitienpäiväkahville isomummin luokse. Sinne saapui tietysti myös mummi perheineen.

Isomummin talossa hissi on aivan hitti :)

Herkkujen jälkeen piti päästä vielä pihalle keinumaan.

Ja kotimatkalla sitten uni korjasi ♥

Äitienpäivä sai elämässäni uuden merkityksen Ceelan myötä. Ja tänä vuonna äitienpäivä oli taas erilainen kokemus, nyt 3 lapsen äitinä! Empä olisi vuosi sitten voinut aavistaakkaan millaisella kokoonpanolla tulen jatkossa viettämään äitienpäiviäni. Arki on tällä hetkellä hektistä ja rankkaa, mutta silti on hyvin vahva tunne että näin sen kuului mennä. Meidän perhe on nyt kasassa. Minä saan olla Äiti  kolmelle maailman tärkeimmälle pienelle ihmiselle. En voisi mitään sen hienompaa toivoa. Olen niin ylpeä omista lapsistani, olen niin ylpeä että saan olla juuri heidän äiti. ♥

Ja äitinä oleminen on saanut minut ymmärtämääm paremmin omaa äitiäni ja hänen valintojaan minun ollessa lapsi. Vasta kun on itse äiti voi ymmärtää sen huolen määrän ja sen halun suojella lastaan kaikelta pahalta. Kiitos äiti että olet aina jaksanut huolehtia ja välittää. Kiitos että kuuntelit silloin kun minulla oli asiaa, kiitos että letitit hiukset joka ikinen aamu, kiitos että laitoit rajat ja säännöt, kiitos etten saanut kaikkea mitä halusin. Kiitos että sain kaiken mitä todella tarvitsin ♥

Parasta hupia :)

Isomummo hemmotteli Ceelaa hankkimalla neidille synttärilahjaksi kauan toivotun jättitrampan.

Nyt kun kun kevät on saapunut ja lumet on sulaneet oli isin tehtävänä kasata tämä "hökötys" meidän takapihalle. Ei ehkä se pihan kaunein esine mutta esteettinen haitta unohtuu sekunnissa kun näen lapseni ilon puhtaimmillaan. Koepompittiin Ceelan kanssa uudella trampalla yhdessä ja voi luoja kuinka hauskaa meillä yhdessä olikaan.

Verkko auki...

tule mukaan äiti!

nyt pompitaan :)

Ihan hulvattoman hauskaa!

Kiitos vielä Isomummo ihanasta lahjasta ♥

Nyt sitten odotellaan kavereita pomppimaan!

Kuinkahan nämä saa vielä ymmärtämään sen että siellä pommppii yksi kerrallaan ja muut odottelee omaa vuoroa. Saa varmaan olla sekuntikellon kanssa olla ottamassa aikaa ettei tule rähinöitä :)

Ja taas...

Meillä sairastellaan!

Koko porukka ollut nyt vuorotellen yskässä ja räkätaudissa.

Pikkumiehille tauti iski sen verran rajuna että ollaan taas vierailtu lastenosastolla. Pienillä kun nuo röörit on niin pikkuruiset että hengitys vaikeutuu hyvin herkästi. Ja siten tietysti myös rinnalta syöminen käy todella raskaaksi kun henki ei meinaa kulkea kunnolla.

Maanantaina menin käymään poikien kanssa päivystyksessä ja lääkäri totesi että keuhkot ovat todella limaisen kuuloiset ja koska kaiken lisäksi pojat ovat syntyneet ennen aikaisesti ja ovat kärsineet keskosille tyypillisestä keuhkosairaudesta BPD:stä lääkäri ohjasi meidät hoitoon osastolle. Ja pari päivää siellä vierähti. Hoitona lähinnä vaan spiraa ja liman poistoa imukatetrilla. Alkaa tuo lastenosasto olla tuttu paikka meille. Laskin että poikien kanssa on vierailtu siellä jo 4 eri huoneessa. Ollaan siis valitettavasti jo vakioasiakkaita. Eilen päästiin kotiin, vaikkakin pojat ovat edelleen todella tukkoisia. Toivottavasti huomenna tiedossa jo parempi päivä!

Kaikesta sairastelusta huolimatta meidän pikku-ukot kasvaa kohisten. Sairaalassa juuri eilen mitatut uudet painot ovat

Lucas 5200g ja Linus 4700g

Ja kun meidän poikien kaikkea kehitystä seurataan korjatun iän mukaan, niin kysäisin lääkäriltä että pitääkö tätä painon kehitystä miettiä syntymäikään verraten vaiko myöskin siihen korjattuun ikään verraten. Lääkärin mukaan myös painoa seurataan ensimmäinen vuosi korjatun iän perusteella. Ja meidän pojilla nyt siis korjattua ikää tasan 3viikkoa. Eli mun 3viikkoiset keskosena syntyneet pojat tosiaan painaa 5200g ja 4700g

Ceela painoi saman verran 3kk iässä :D 

Nämä pojat ovat niin eri kaliiperia kuin siskonsa. 

Saa nähdä mitä jättiläisiä näistä oikein kasvaa!

Nyt peukut pystyyn että poitsut tervehtyisi nopeasti ja päästäisiin nauttimaan ihanista lämpenevistä ilmoista :)

Minifanit :)

Hyviä kisoja odotellessa...

Go Suomi :)

Voihan vappu...

Niin se taas tuli ja meni, se vappu nimittäin :)

Viikko sitten me valmistettiin pienen apurin kanssa simat

Ja kun hiivaapaketista meni simaan vain se pienen pieni palanen niin päätettiin leipoa pullaa neidin kanssa pitkästä aikaa kun sitä hiivaakin oli. Ja pikkuveljet veteli pitkiä päiväunia ulkona vaunuissa niin saatiin näin viettää yhdessä ihanaa laatuaikaa ihan vain meidän tyttöjen kesken.

Pullatehdas

Ja sitten se tärkein,

ota minun pullistakin kuva :)

Täytyy myöntää että Ceelan tekemät pullat olivat kaikista parhaimmat koska niissä oli yhtä paljon sokeria kuin sitä pullataikinaa. Lasten leipomukset on kyllä aina niin suloisen liikuttavia, miten voi pullistakin saada noin suloisia?

Vappua on neiti viettänyt nyt sitten ihan urakalla. Eilen oli käynyt vapputorilla mummun kanssa ja saanut sen jokavuotisen, ja tärkeän vappupallon ja vähän kaikkea muutakin perus vappukrääsää. Eilen kun neiti oli lähdössä kotiin mummun luota olikin käynyt köpelösti ja neidin vappupallo oli päässyt irti ja lentänyt taivaan tuuliin, ja siitäkös se itku ja parku oli syntynyt. Niimpä olivat sitten  mummun kanssa joutuneet hakemaan uuden pallon neitokaiselle. Tänään onkin kotona sitten mietitty moneen kertaan että mihin se hänen pallonsa oikein leijaili? Sinne se varmaan meni pilvien luokse tai ehkä se jäi kiinni puun oksaan selvitti Ceela minulle :)

Muumipallokin pääsi kattoon välillä levähtämään...

Ja pitihän siellä vapputorilla toki oman perheen keskenkin tänään vielä käydä. Keli oli mitä mainoin ja porukkaa myös sen mukaisesti. Käytiin ystäväperheen kanssa korkkaamassa terassikausi jokirannassa. Muksuille vappulounaaksi ranskalaisia ja meille aikuisillekin löytyi ihania herkkuja WilhelmÅ:n listoilta. Itse nautin auringonpaisteessa ihanan kana-caesar salaatin, namps!

Ja jälkkäriksi torilta tietenkin

metrilakuja ♥

ps.Kiitokset naapuriin mukavasta vappuaaton seurasta :)