Keskikesää

Kelit hellii joten hirveästi ei kerkiä koneella istuskella.

Pakko kuitenkin laittaa kuvia muistoksi meidän mahtavalta juhannusreissulta.

Tässä meidän koko konkkaronkka matkalla Lieksan mökille. 

Automatkaa kertyi muutenkin ihan tarpeeksi niin taitettiin viimeinen etappi eli Koli- Lieksa väli tuolla ms pielisen lautalla, joka oli lapsille tosi ihana elämys. Vanhemmille se oli ennemminkin haastava elämys kun sai juosta kahden päättömän ja yhden muuten vain eläväisen tyypin perässä koko matkan ajan :D

 sisko hauskuttaa veli vellosta :)

Takapenkin räpättäjät :D

Perille päästyä ei ollut vaikeuksia viihdyttää mukeloita. Serkkujen seura ja maailma ihanin hiekkaranta pitivät huolta siitä että ipanat pysyivät tyytyväisinä.

Tää kaveri nautti tätä hiekkaa sen verran tehokkaasti että muutaman päivän ajan vaipansisältökin oli melko hiekkapitoinen. Lucas päätti selkeästi suorittaa tällaisen suoliston sisäisen kuorinnan :D

Toinen älypää sentään onneksi harjoitti mieluummin tätä nestetankkausta!

 ♥ Voi sitä lasten riemua ♥

Aattona otettiin juhlankunniaksi vähän kuplivaakin...

ja ihasteltiin maisemia

Kolme päivää kuului kuin siivillä. 

Jussien jälkeen meidän perheen isi heitti tän sirkuslauman tänne Rautalammin mummolaan ja täällä nää jatkaa nyt lomailua vielä reilun viikon verran ♥

Ihania kesäkelejä kaikille lukijoille! Uikaa ja nauttikaa niin kauan kun tätä lystiä riittää!

Hellurei

Terkut taas meidän sirkuksesta :D

Täällä on taas kiivetty, juostu, levitetty koko kämpän irtaimisto ja säädetty tätä tavanomaista.

Nyt nuo yllä kuvatut suklaamonnit on onneksi taas yöunilla ja äiti tääällä pakkaa vimmatusti kamoja kasaan, sillä tää sirkus lähtee huomenna tien päälle. Ensin suunnataan Mummin luokse Kuorttiin yhdeksi yöksi jonka jälkeen sirkus jatkaa matkaansa Suomenniemelle Vaarin mökille yhdeksi yöksi ja sieltä sitten lopulliseen kohteeseen Lieksaan mökille juhannuksen viettoon serkkujen kanssa.

Neidin mielestä ne oleellisimmat eli uudet kalavehkeet on pakattu mukaan. Tämä samainen neiti oli juuri eräänä kauniina päivänä isänsä kanssa merellä 5 tuntia ja itkun kanssa oli pitänyt pois lähteä kun ei oltu vielä tarpeeksi keretty kuulemma kalastaa!

Pikkuveljet ovat valmistautuneet kuumaan juhannukseen uintiharjoitusten merkeissä omalla terassilla.

Linus ihan selkeesti haluaa toivottaa teille kaikille ihan hullun hauskaa Juhannusta!

Viime viikolla muutes tilattiin pojille Saksasta uudet turvaistuimet kaukaloiden tilalle, ja uudet penkit saapuivat tänään. Kreivin aikaan ellen jopa sanoisi :) Saattaa matkustusmukavuus olla vähän parempi näin pitkiä matkoja ajatellen. Pitkään meillä vatkattiin näiden istuinten kanssa ja käytiin sovittamassa muutamia penkkejä mutta ainoat mitkä tuonne takapankille Ceelan istuimen lisäksi mahtuivat olivat nämä Maxi cosin Tobit.

Ilmeisesti melko miellyttävät ainakin tulevien käyttäjien mielestä.

Tämä äiti lähtee vielä hetkeksi pakkauspuuhiin ja toivottaa kaikille lukijoille jo etukäteen aivan huiken mahtavaa Jussia ja koittaa palata linjoille mahdollisimman pian lomakuvien merkeissä :D

Silloin kun väsyttää...

Täytyy vähän huilata!

Minäkin olen ollut tässä viimeisten viikkojen aikana melkoisen väsynyt ja ottanut sitä huiliaikaa.

Huiliaikaa on jouduttu ottamaan myös täällä blogirintamalla,

kuten olette ehkä huomanneet.

Hektinen arki,

poikien sairastelut 

ja sata hoitamatonta asiaa saivat minut oikeesti melko uupuneeksi.

Tuntui että puursin sitä samaa pakkopullaa päivästä toiseen.

Ja eräänä iltana lenkiltä tullessani tajusin että nyt on se hetki kun otetaan apuvoimat käyttöön ja kilautetaan äidille ♥

Mummo riensi apuun parin päivän varoitusajalla ja nyt meillä on ollut täällä maailman rakkaimmat apukädet kohta kolme viikkoa. 

Tämä äiti on saanut nyt levätä, laittaa kirppiskamat vihdoin myyntiin, hoitaa hoitamattomat asiat kuntoon. 

Leikkiä lasten kanssa ja ihan olla vaan. Tuntuu miltei että olen uudesti syntynyt, on niin paljon virkeämpi ja jaksavaisempi olo. Elämä monikkoperheessä ei ole ihan sieltä rauhallisimmasta päästä, välillä sitä saattaa oikeasti väsyä siihen arjen kuormittavuuteen. Vaikka ne lapset on maailman ihanimmat ja rakkaimmat niin silti. On tärkeä huomata milloin omat voimat hiipuvat, ennen kuin ne loppuvat kokonaan. On parempi pyytää apua ja näyttää että on vain ihminen, eikä mikään superäiti.

Meillä on käynyt uskomaton tuuri että minun äidillä on sattunut olemaan vuorotteluvapaa juuri nyt tuplien ensimmäisen vuoden aikaan. Ollaan saatu paljon apua ja tukea sieltä suunnalta vaikka välimatkaa onkin se 350km. Tiedän että joissain lapsiperheissä se tukiverkosto on täysin olematon, ja se tuntuu todella pahalta kun itse tietää kuinka riippuvainen siitä avusta välillä on. Pulassa olisin ilman meidän arjenapulaisia. Mummoa, Ukkia, Mummia, Vaaria, isomummoja, kummeja,sukulaisia, ystäviä. Aina joku heistä on tullut auttamaan silloin kun avuntarve on ollut suuri. Tiedän että voin väsähtää ja tippua alaspäin, mutta aina siellä on joku joka ottaa kiinni ja auttaa takaisin ylös jaloilleen ♥

Mummo on pessyt koko talon ikkunat, toiminut kokkina, hoitanut ja leikittänyt lapsia, kylvettänyt, syöttänyt, nukuttanut. Pessyt ja viikannut pyykit niin ettei koko kodinhoitohuone täyty enää puhtaista pyykkivuorista joita kukaan ei ole ehtinyt lajittelemaan. Kyllä se mummokin on varmaan jo väsynyt tähän touhuun, ja pian hän saa taas palata omaan kotiin vuorostaan huilaamaan.

Kenties joskus roolit kääntyvät ja minä ja lapset saamme korvata tämän jotenkin Mummolle ja Ukille.

On niin ihana huomata ettei vahempien rakkaus lopu siihen kun lapset lentävät pesästä, vaan se on ja pysyy. Ja lapsenlapset näyttävät luvittavan sitä sidettä entisestään ♥