Tänään...

mentiin siitä missä aita on matalin...

Kai sitä nyt joskus saa?

Tää nyt vaan sattu niin sopivasti samalle suunnalle kun käytiin moikkalemassa Isomummoa :)

Ja tänään muuten oli ensimmäinen kerta kun Ceela suostui syömään hampurilaisesta muutakin kuin sen päällimäisen sämpylän...edistystä siis!

Ceelan sanojen mukaan syötiin siis hampulaista, lanuja ja limppalii...

Tididididiiiiiii, im loving it :)

ps. Niin ja pakko vielä sanoo kun tää mainostaminen on taas nostanut kiivasta keskustelua näissä blogeissa, niin tää ei nyt sitten ollut maksettu mainos. Jostain kumman syystä kyseinen yritys ei ole vielä lähestynyt meitä sponsorointi mielessä, mutta sitä päivää odotellessa, 

hehhehee :) :) :)

Tyttöjen leffailta ♥

Elokuvana...

Tästä ehkä pääteltävissä että leffailtaa vietettiin Ceelan ja Äidin kesken :)

leffaeväät ja kaikki :)

Olipas jänskä ja mukava elokuvailta...

Ceela on nyt alkanut selkeästi enenmmän kiinnostua lastenohjelmista ja jaksaa tämmöisen tunnin mittaisen elokuvan katsoa tosi hienosti keskittyen. Tulikin mieleeni että voisi mennä neidin kanssa joku päivä ihan elokuviin jos siellä sattuis pyörimään jotain ihan pienillekin sopivaa.

Meidän Isukki lähti käymään vähän viihteellä!

Firma vaihtoi omistajaa ja meidän isukki on nyt sitten yrittäjä,

tai toimitusjohtaja,

kumpi kuulostaa hienommalta ;)

Vähän vielä hirvittää tämä uudistus, kun kaikki tapahtui niin äkkiä.

Nyt vaan toivotaan ja vaikka rukoillaan että kaikki menee hyvin ja homma toimii! 

 

 

Elämää, ei sen enempää...

On ollut vähän hiljaista täällä blogirintamalla viime aikoina.

Ajattelin vaan kertoa että ei täällä mitään hätää ole,

takki vaan on aika tyhjä!

Uusi työ ja arjen aloitus on vienyt mehut.

Toki on ollut vähän takaiskujakin ja on stressailtu.

Tuntuu että viimeisten viikkojen aikana on kaikki paska kaatunut niskaan kertaheitolla.

Ei edelleenkään mitää elämää suurempaa, lähinnä sellaisia asioita joita voi korvata rahalla, mutta kun se rahakaan ei kasva puissa...ainakaan täällä meillä päin!

Meidän perheessä on vatkattu isoja päätöksiä viime viikkoina.

Meidän perheen rakas ystävä, joka myös sattuu olemaan Isin pomo tiputti muutama viikko sitten aikamoisen uutispommin. Hän on päättänyt muuttaa takaisin entiseen kotimaahansa ja hän haluaisi siirtää firman meidän Isukin hoidettavaksi. Tässä on nyt sitten nämä kuluneet viikot soudettu ja huovattu mielialasta toiseen. Ensimmäiset pari päivää meni surkutellessa sitä että meille rakas ihminen lähtee pois ja vaikka tiedetään että me tullaan kuitenkin näkemään jatkossakin edes silloin tällöin, niin ei se tuntunut auttavan sitä ikävän tunnetta ollenkaan. Ceela rakastaa tätä kyseistä herraa ihan hurjasti ja ollaan sitäkin mietitty miten Ceela tilanteeseen tulee reagoimaan, koska ollaan oltu nykyisin niin paljon tekemisissä. Minä olen itkenyt silmät päästäni monena iltana näitä asioita miettiessäni. Ja sitten ollaan mietitty käytännön asioita, miten meidän Isi voisi yhtäkkiä alkaa pyörittää yritystä ilman sen suurempaa kokemusta asiasta. Ollaan punnittu mahdollisuuksia ja riskejä ja ravattu kirjanpitäjällä ja mietitty miten ratkaisu suuntaan tai toiseen tulee vaikuttamaan meidän perheen elämään?

Tämmöistä täällä siis tällä kertaa.

Ensi viikolla on aika tehdä lopullinen päätös!

Oliskos kenelläkään tarvetta?

Ihanalle poikien toppahaalarille?

Ceelan rakas ystävä Akseli olisi valmis luopumaan viime vuotisesta Reiman ihanasta raitahaalarista!

Koko on 86cm ja vastaa hyvin kokoaan.

Haalari on lähestulkoon uudenveroinen. Ainoastaan toisessa polvessa sekä pepun puolella on pienen pieni musta tahra. Tätä ei kuitenkaan huomaa helposti koska haalari on niin värikäs :)

Jos jollain on kiinnostusta haalarin niin viestiä kommenttiboksiin tai spostiin ceelanmetkut@gmail.com

Hintapyyntö haalarille on 55e + postikulut

ps.Käytiin tänään ihastelemassa Akselin uutukaista pikkusiskoa, niin pieni ja niin suloinen...

Kuume senkuin nousee...

Etsintäkuulutus!

Me tarvittaisi tulevaksi syksyksi kurahaalari.

Tämmöinen olisi hakusessa...

Eli Ticketin rubber rain suit koossa 86cm.

Värillä ja kuosilla ei niin väliä.

Tämä oli aivan ehdoton viime syksynä päiväkodissa,

ja nyt näitä ei tietenkään ole ticksulla valikoimissa!

Olisko jollain tarjota, tai vinkata mistä voisi löytyä?

Viimeisiä viedään...

Viimeisiä rantapäiviä nimittäin!

Voin toki olla väärässäkin, mutta siltä se ainakin nyt tuntuu.

Vaikka päivä oli tosi aurinkoinen ja lämmin niin alkuillasta tuntui rannalla jo viileältä.

Tuuli puhalteli jo jotenkin viileämmin, syksyä kohti mennään väistämättä.

Jokaisesta lämpimästä pävästä nautitaan täysin siemauksin, koska pian ne lämpimät kesäpäivät ovat muisto vain. Kohta on taas räntäsateiden ja kuralammikkoleikkien aikaa!

Ei kuitenkaan ihan vielä, eihän?

Voi kuinka minä rakastankaan tuota pientä kesäneitiä!

Kauniisti päivettynyttä ihoa,

auringon vaalentamia hiuksia,

jäätelötahroja naamassa ja rinnuksilla,

pieniä hiekkaisia varpaita,

hersyvää naurua, kun pieni nakupelle juoksee karkuun pitkin pihamaita kun pitäisi iltapuurolle tulla.

♥ Rakas pieni, neiti kesäheinä ♥

Hupsis...

Oli vähän ylläripylläriä vastassa tänään kun tulin töistä!

Ajaessani kotipihalle mietin hetken että näyttääpäs jotenkin oudolle, 

ennen kuin tajusin mistä tämä outous johtui.

Joku ystävällinen metsäkone kuski oli päättänyt käydä kaatamassa kaikki puut meidän ja tulevan naapurin tonttien väliltä. Kuskin vika tämä tuskin kuitenkaan on,vaan joku on nyt ehkä antanut hänelle hiukan väärää informaatiota siitä mistä niitä puita piti kaataa.Mehän siis asutaan täällä keskellä metsää ja sen takia metsään nimenomaan haluttiin että saadaan iso tontti ja oma rauha. Alunperin tälle alueelle piti tulla vain 3tonttia kaupaksi. Oma rauha metsän keskellä piti olla taattu. Tontteja on nyt kuitenkin lohkottu jo 6kpl. No toki meillä kaikilla on se oma puolihehtaaria joka tietysti maapalana riittää vallan mainiosti, mutta kun tarkoitus oli että jokaisen talon välissä on pieni metsäpläntti joka antaa näkösuojaa ja rauhoittaa jokaisen pihan omakseen -niin sitä ei nyt sitten ole!

Meidän viereinen tontti on itse asiassa erään tuttavan ja meidän isukki sitten soittikin hepulle ja tiedusteli ystävällisesti että oletkos myynyt vähän puita tontiltasi 

(kun ihmeteltiin erikoista ratkaisua hävittää kaikki puut puolenhehtarin alueelta)? 

Oli siinä tontin omistajakin hivenen ihmeissään, ei hänellä ollut mitään käsitystä siitä että hänen tontiltaan on joku käyny vetämässä koko metsä sileäksi!

HEHHEEHHEEEEE....

ei voi kun nauraa kun **tuttaa niin paljon!!!

Nyt on tainnu joku ryssiä...

ja pahasti.

Jos ihan pakko on jotain mukavaa tästä repiä, niin meille paistaa tulevaisuudessa myös ilta-aurinko!

Mutta tällä hetkellä se ajatus ei hirveästi lohduta.

No Ceela neiti oli hyvin onnellinen kun pääsi ihmettelemään naapurin tontille parkkeerattua metsäkonetta...

Tää kruunas mun paskimman viikon aikoihin!

Auto meinas tänään piiputtaa kaksi kertaa motarille, 

yhtäkkiä vaan huomasin että kaasu ei toimi, kierrokset ei nouse eikä tapahdu yhtikäs mitään.

Huomenna sitten kosla korjaajalle arvuuteltavaksi, meidän tuurilla jotain sellaista joka maksaa varmaan tonnin!

Sori tilitys, vähän huono päivä!

Syötävä söpö tunnustus ♥

Tämä ihana tunnustus tuli meille Johannalta Omenankukkia blogista, 

iso kiitos tästä :)

Tunnustukseen kuuluu kertoa 3 lempiasiaa

1.väri

2.ruoka

3.paikka,jossa haluaisi käydä

1.Varmaan hirmuinen ylläripylläri kaikille lienee se tieto että vaaleanpunainen eri sävyissään on meidän varma lemppari. Valkoinen tulee heti hyvänä kakkosena :)

2.Lemppariruoka voisi olla ehkä grillattu nauta kera maissin ja halloumin. Ja kevyempi lempparisetti on ehdottomasti kana-fetasalaatti.

3.Oon aina haaveillut reissusta Thaimaaseen, vaikka se varmaan on monelle jo so last season matkakohde! Toinen kiva vois olla Aussit tai vaikkapa Portugali. Oikeastaan ei niin kohteellaakaan väliä, olis vaan aika ihanaa päästä jonnekin reissuun pitkästä aikaa :)

Tätähän olis taas kiva jakaa vaikka kenelle...

tällä kertaa pistän eteenpäin yhteen suosikkiblogiini kautta aikojen

tadaa.... tunnustus lähtee Pampulan ja pikkuriikin blogiin Emmille,

joka jakaa nykyisin heidän arjenhippusia salasanallisessa blogissa.

Oleppa hyvä Emmi :)