♥♥♥

Tänään odotti kauan odotettu päivä...

♥ perhe on kasassa ♥

Sohvalta kuuluu kotoisa tuplatuhina, en voisi kuvitella mitään suloisempaa :)

Pikaiset kuulumiset

Täällä pitelee aika kiirettä kuten ehkä arvata saattaa :)

Päivät menevät sairaalassa poikia hoidellen noin klo.8.30-18.30. 

Aamu ja illan viimeiset tunnit sitten koitetaan omistautua Ceelalle. Sairaalassa ollessa minulla on ikävä Ceelaa, ja illalla nukkumaan mennessä on ikävä poikia. Tällaista tämä nyt on hetken vielä. Luultavasti pojat pääsevät kotiin loppuviikosta eli ei tätä pitkään tarvitse enää jaksaa. Ceela on viettänyt suurimman osan päivistä Mummulassa, ja sinne suunnalle lähteekin niin valtavan suuri kiitos kaikesta avusta. Olette olleet korvaamattomia :)

Pojat jakselevat hyvin, molemmat syövät jo hyvin rinnasta ja loput mitä eivät jaksa syödä menee sitten nenämahaletkun kautta. Joka päivä vahvistuvat ja maitomäärät kasvavat. Kummatkin ovat päässeet eroon kanyyleistä koska suonensisäiset antibiootit ja ravintoliuokset voitiin lopettaa. Myöskään lisähappea ei kumpainenkaan enää tarvitse. Eli nyt on ainoastaan enää nuo nenämahaletkut käytössä ja niistäkin päästään eroon varmaan muutamissa päivissä, mahtavaa!

Isosiskokin on nyt käynyt miltei päivittäin katsomassa ja hoitamassa pikkuveljiä.

Joka kerta pitää saada pikkuveli syliin ja tänään sai neiti pitää molempia sylkyssä, niin liikuttavaa ♥

Veljelle suukkoja ♥

Veljen viekussa on hyvä olla...

Pilli&Pulla ♥

Reissumiehet ♥

Ihan pikaisesti vaan uusimmat kuulumiset...

Tänä aamuna matkalla Naikkarille tuli ihana puhelinsoitto. Meidän pojat pääsisivät siirtymään tänään Porvooseen. Molempien vointi on kohentunut päivä päivältä, ja sekä tehon että vvo:n lääkärit olivat yhdessä miettineet tilannetta ja päätyivät siihen että meidän pikku-ukkelit ovat siirtokuntoisia. Ajelimme siis Naistenklinikalle päin aika uusilla fiiliksillä. Itselleni tieto tuli niin yllättäen että menin jotenkin ihan pois tolaltani. Tätähän juuri oltiin toivottu, mutta tieto tulikin niin yhtäkkiä ettei siihen ollut kerennyt mitenkään varautua. Ja sitten iski epävarmuus että selviääkö meidän pojat varmasti Porvoossa, onko hoito tarpeeksi hyvää. Tähän asti heitä oli tarkkailtu koko ajan, ja se helpotti omaa mieltä kun tiesin nukkumaan mennessäkin että joku katsoo ja tarkkailee poikien vointia läpi yön. Tähän asti olen ollut hyvin rauhallinen ja järkevä, toiminut vain kuin joku robotti automaattiohjauksella, mutta tänään kun tajusi että tilanne alkaa tosiaan kääntymään parempaan suuntaan ratkesi ne itkuhanat ihan totaalisesti. Olen itkenyt lähes koko päivän, ehkä oma mieli antoi vihdoin tunteiden nousta pintaan. Jäähyväiset vvo:lla sekä teholla oli aika liikuttavat. Saimme vielä jutella poikien omahoitajien kanssa ja kiittää kaikesta. Oikeasti en edes tiedä kuinka voin ikinä kiittää tarpeeksi niitä ihmisiä jotka pitivät huolta minun lapsistani, antaen heille parhaan mahdollisen alun elämälle.

Nyt me lähdetään lähemmäs kotia...

Hei hei VVO, hei hei K7!!!

Kiitokset kaikille ihanille tädeille jotka hoiditte meitä ♥

Tästä alkoi poikien ensimmäinen automatka.

Tyylikkäästi ambulanssilla,

Pojat edellä ja Isi ja Äiti perässä :)

Nyt on pojat Porvoossa ja päivittäinen hoito sitä myötä aika paljon helpompaa. Meiltä ajaa sairaalalle kymmenessä minuutissa. Helsinkiin meni aina reilu tunti. Nyt vaan toivotaan että poikien vointi vahvistuu nopeasti, en malttaisi odottaa että saan nuo pienet ihanat ukot kotiin suukoteltaviksi!

Uusimmat kuulumiset

Ceela neiti tuli tänään Isin mukana moikkaamaan Äitiä ja pikkuveljiä :)

Ensimmäisen kerran Ceela kävi vierailemassa sairaalassa jo torstaina. Silloin hän oli vielä ymmärrettävästi hyvin ihmeissään kaikesta. Ei meinannut oikein alkuun edes ymmärtää että pikkuveljet ovat todellakin tulleet pois äidin masusta. Ja suurin ihmetyksen aihe silloin oli se kun Pilli oli saanut todella hienon möhköfanttipeiton päällensä VVO:lla, se taisi jopa aiheuttaa pientä harmitusta koska neiti puhui vielä myöhemmin samana päivänä kuinka hän haluaa myös oman möhköfanttipeiton :)

Tämän käynnin jälkeen neiti oli ilmoittanut seuraavana aamuna isille ettei hän halua tulla mukaan sairaalaan vaan hän haluaa mielummin päiväkotiin. Sanoin miehelle ettei turhaan lähde neitiä pakottamaan vaan että antaa mennä päiväkotiin ja saa prosessoida asiaa ihan rauhassa. Myöskään eilen ei Ceela ollut halukas tulemaan sairaalaan ja sovimme että saa olla Mummun luona kylässä sillä välin kun Isi tulee katsomaan äitiä ja poikia. Sekä Mummu että Isi olivat huomanneet että tyttö ei ole ihan oma itsensä, selkeästi tilanne vaikutti myös isosiskoon, onhan se selvä. Vaikea edes arvella kuinka paljon ajatuksia siellä pienessä päässä mahtaa liikkua, ristiriitaisia tunteita ja varmasti ikävä Äitiä. Isi kävikin eilen vähän lyhyemmän visiitin sairaalassa jotta pääsi viemään Ceelan ihan kahden kesken hoploppiin ja sen jälkeen olivat käyneet hakemasta kaupasta herkkuja ja leikkineet ja katselleet lastenohjelmia yhdessä ♥

Tänä aamuna Isi olikin vain sanonut että nyt syödään aamupala ja lähdetään katsomaan Äitiä ja pikkuveljiä, ja neiti ei ollut asiaa sen kummemmin vastustellut. Ja sairaalaan tulikin tänään niin auroinkoinen ja iloinen tyttö. Höpötti aivan koko ajan, leikki ja touhusi. Ja mikä mukavinta, hänellä oli kova kiire mennä katsomaan pikkuveljiä :)

Niimpä suunnattin VVO:lle katsomaan Pilliä.

Ja pikkuveljeä pitikin silittää pitkään ja hartaasti. Välillä neiti aina huokaisi ja tuumasi että voi kuinka hän on toooosi söpö :)

Ja lähtiessä piti ehdottomasti antaa myös suukko ♥

Ceela olisi tietysti kovasti halunnut mennä katsomaan myös Pullaa, mutta teho-osasto ei ota tällä hetkellä vastaan lapsivieraita koska liikkeellä on ollut ärhäkkää rs-virusta ja sehän voisi olla hengenvaarallinen tehon pienille potilaille. Lastenlinnan puolelta kuitenkin onneksi löytyy aivan ihana leikkihuone, jonne pienet vieraat saa mennä leikkimään. Ceela pääsi puuhailemaan ja Isi ja Äiti kävivät sitten vuorotellen moikkaamassa Pullaa.

Leikkihuone oli täynnä upeita, kiinnostavia leluja :)

Suurinta hupia Ceelan mielestä on VVO:n puolelta siirtyminen Lastenklinikalle jolloin pääsee istumaan Äitin syliin pyörätyoliin ja Isi työntää perheen naisia kovaa vauhtia. 

Tunnelissa sitten aina ihmetellään upeita seinämaalauksia ...

Vierailujen jälkeen Äidillä olikin Ceelalle mukavaa kerrottavaa...

Äiti pääsee kotiin Ceelan ja Isin luokse ♥

Sain tosiaan tänään luvan kotiutua. Koska kumpikaan pojista ei vielä pääse muutamiin päiviin siirtymään niin minua on turha makuuttaa lapsivuodeosastolla. On Ceelankin kannalta parempi että olen illat kotona, ja päivisin sitten hoitelemassa poikia. Tuntui ihanalta ajatukselta päästä kotiin, mutta kotimatkalla autossa alkoi kyyneleet vieriä pitkin poskia. Tuntui kuin sydäntä olisi revittyä kahtia. Toinen puoli oli siinä mukana matkassa, mutta toinen puoli jäi poikien luokse. Ihan hirveä tunne. Tuntuu että minua tarvittaisiin nytten kolmessa paikassa, kotona, VVO:lla ja teholla. Yritän parhaani jakaa aikani niin että olisin tasapuolisesti läsnä jokaisessa paikassa. Tiedän että tämä on lyhyt jakso meidän elämässä, mutta kyllä se vaan ottaa koville jättää omat lapset sairaalaan. Ceela pääsee onneksi huomenna taas Mummun luokse hoitoon ja me suuntaamme päiväksi hoitamaan näitä 

pieniä

 poikasia ♥

Synnytyskertomus

Nyt kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa niin kirjoitan hieman kuinka kaikki alkoi...

Tiistaina 06.03 oli vielä täysin tavanomaisen raskas päivä raskaan masun kanssa. Ceela oli Mummun luona kyleilemässä ja minä hääräsin kotona viime hetken juttuja, siivoilin ja järjestelin paikkoja. Isukin päästyä töistä lähdimme hakemaan neitiä takaisin kotiin ja pyörähdimme vielä kaupassa. Tuumasinkin kaupassa ollessa miehelle että olen kuin joku kummajainen jota kaikki jäävät tuijottamaan silmät suurina, joten ilmeisen suuri se vatsa alkoi jo olla :)

Illalla en saanut unenpäästä kiinni ja rupesin pikkuhiljaa ajattelemaan että voisin vaikka alkaa pakkailemaan sairaalakassiin tärkeimpiä juttuja. Vielä ei kuitenkaan ollut mitään aavistusta siitä että seuraavana aamuna tulen nappaamaan tuon samaisen kassin matkaani ja suuntaavani naistenklinikalle!

Nukahdin lopulta vasta joskus hieman ennen kello neljää aamuyöllä, siihen asti vaan pyörin ja hyörin ja kuuntelin Ceelan tuhinaa.  

Aamulla klo.7.20 herään sikeästä uneasta siihen että lapsivedet menivät. Kesti hetken aikaa ymmärtää mitä oli tapahtumassa. Rupesin välittömästi soittamaan miehelle ja tajuan että hänen puhelin soi keittiön pöydällä. Oli aamulla lähtenyt niin kiireessä töihin että oli siis unohtanut puhelimen kotiin

(tätä ei tapahdu ikinä, paitsi juuri tänä kyseisenä aamuna)!

Hetken aikaa mietittyäni tajusin soittaa miehen esimiehelle joka lähti ilmoittamaan Isukille että nyt pitäis lähteä kiireen vilkkaan kotiin. Tällä välin soitin Naikkarille ja kysyin millä konstilla lähden tulemaan sinne päin ja päädyimme varan vuoksi ambulanssi kyyditykseen koska supistukset olivat alkaneet, matkaa Naikkarille yli 50km ja ruuhka-aika. Ambulanssi saapui noin vartissa ja matka kohti synnäriä alkoi. Supistukset jatkoivat säännöllisenä noin 8minuutin välein koko matkan ajan ja olo oli vielä ihan ok.

Saapuessamme Naistenklinikalle minut laitettiin käyrille ja tarkastettiin ultralla vauvojen vointi ja tehtiin painoarviot.

Pillin painoarvio 3100g

ja

Pullan 2800g

Tämän jälkeen luokseni tuli vielä keskustelemaan erikoislääkäri. joka yritti vielä saada mieleni käännettyä synnytystavan suhteen. Hän käytti kyllä kaikki keinonsa aloittaen kauniista sanoista ja lopettaen minun syyttelyyni. Totesin vain että tässä vaiheessa minun päätäni ei käännettäisi, sektio oli jo aiemmin sovittu synnytystavaksi ja jokaisella on oikeus valita haluamansa synnytystapa.

Tässä vaiheessa supistukset alkoivat tulemaan jo noin 5minuutin välein, toisen sikiön pulssi oli välillä myös takykardinen joten meitä alettiin valmistelemaan leikkaukseen aika nopealla aikataululla. Leikkaus päästiin aloittamaan noin klo.14.00 ja klo.14.08 kovalla parkaisulla syntyi ensin Pilli ja minuutin päästä perässä 14.09 pikkuveli Pulla. Tähän 10minuuttiseen sisältyi paljon sillä kesken leikkauksen Isukki pyörtyi enkä oikein tiennyt pitäisikö olla enemmän huolissaan pojista vai isistä :) 

Isukki oli taju pois noin 5minuuttia jonka aikana pojat tosiaan syntyivät ja molempia stimuloitiin ja hapetettiin hetki salissa ennen kuin heidät siirrettiin vastasyntyneiden valvontaosastolle jatkotoimenpiteisiin. Tässä vaiheessa isikin saatiin virkoamaan ja hän lähti lääkäreiden mukaan viemään poikia osastolle ja minut siirrettiin heräämöön.

Pillin vointi on ollut alusta asti hieman parempi joten hän jäi hoidettavaksi vastasyntyneiden valvontaosastolle ja Pullalla taas tavanomainen keskosten keuhkotauti BPD tuli sen verran kovempana että hänet siirrettiin Lastenklinikalle vastasyntyneiden teho-osastolle. Ja näillä samaisilla osastoilla poikian hoidellaan edelleen. Molemmilla menee vielä lisähappea ja tarvitsevat hoitoa vielä usean päivän ajan. Molemmilla on tosin tänään ollut parempi päivä joten suunta näyttäisi olevan koko ajan oikea, onneksi!

Oma olo on alkanut olemaan vähän surkea kun vauvoja ei saa viereen, mutta näin mennään tällä hetkellä. Ja tärkeintä on että molemmat saavat parasta mahdollista hoitoa ja vahvistuvat päivä päivältä.

 Meidän pikkuinen Pilli <3

ja Pillin pikkuruinen koipi :)

Ja tässä "pikkuveli" Pulla <3

Pulla pitelee tiukasti kiinni isin sormesta.

Tämän illan kruunasi se kun sain vihdoinkin Pullan syliini.

Voi sitä rakkauden ja liikutuksen määrää.

Huomenna sylittelyvuorossa toivottavasti Pilli :)

Nyt jo voin sanoa että sekä VVO:lla että vastasyntyneiden teholla on töissä maailman ihanimpia ihmisiä, en tiedä kuinka voin koskaan tarpeeksi kiittää siitä että he pitävät siellä parasta mahdollista huolta meidän pikkuisista ihanista pojistamme <3

Pilli ja Pulla

 Terveiset NKL:lta

Syntyi tänään identtiset pojat Pilli (3100g.) ja Pulla (2690g.) Pilli voi hyvin, ja Pulla hakee starttiapua teho-osastolta. Tila on vakaa ja suunta oikea. Äiti voi myös hyvin. Isukki pökräs kesken toimenpiteen, mutta on jo kotiutunut ja voi nyt paremmin :) Äiti varmasti päivittää tarkemmat tilannetiedot kun saa tarvittavat ATK-laitteet käsiinsä.

T: ISUKKI

                                                                                                      Pilli

                                                                                                        Pulla

Made by Mummi

Meillä on käynyt ihan mieletön mäihä siinä suhteessa että lähisuvusta löytyy useampi ihminen ketä on siunattu käsityölahjoilla. Itse olen näissä hommissa täysin peukalo keskellä kämmentä :)

Viime viikkoina olen saanut suurella kiitollisuudella ottaa vastaan aivan ihania pikkuruisia juttuja 

Pillille&Pullalle...

Ihanat norjalaismyssyt ja pitkävartiset villasukat

ja lisää pieniä villasukkia pienille jaloille :)

ja vielä neulesetit molemmille pojille.

Nämä kaikki Isomummin puikoilta ♥

Ihanat neuletakit ja norjalaismyssyt

ihan pikkuriikkisessä koossa, sopivat juuri vastasyntyneelle.

ja ihastuttava villahaalari joka on tänä talvena pitänyt 

Ceela neidin lämpimänä myös paukkupakkasilla.

Nämä Mummun puikoilta ♥

Vanha mutta luotettava Espritin-imetystyyny kaipasi vähän uutta ilmettä.

Alkuperäinen kangas alkoi olla jo miltei puhki ja sen vetoketju oli rikki.

Niimpä Mummi hurautti ompelukoneellaan uuden päällisen,

ja rakas ystävä tuunasi sen pojille sopivaksi virkkaamalla päälle ihanat koristekukkaset ♥

Itse arvostan aivan eniten juuri näitä läheisten tekemiä ihanuuksia,

nämä on juuri meidän lapsille rakkaudella tehtyjä, ihania, uniikkeja...

ei tällaisia mistään kaupasta saa.

♥ Kiitos ♥

3-vuotiaan tiedot, taidot ja tunteet

Ajattelin kerrankin kirjoittaa meidän neidistä vähän tarkemmin,itselle iloksi ja muistoiksi...

Luonne:

Meidän Ceela on aina ollut mainio tyyppi, suloinen, tempperamenttinen ja sosiaalinen.

Hurmaa helposti olemuksellaan uusia ihmisiä ja on "omalla tontillaan" miltei missä vaan :)

On aivan mahdoton kyläluuta, ja olisikin nykyisin jäämässä kenen tahansa tuttavan luokse yökylään.

"perus Ceela"

Luonnetta löytyy vaikka muille jakaa ja uhmaikäisen kanssa saakin välillä venyttää omaa pinnaa oikein tosissaan. Usein parhaaseen lopputulokseen päästään keskustelemalla ja selittämällä asioita,

ja sanoittamalla pienen kiukkupussin tunteita.

Välillä kuitenkaan ei auta järkipuheet eikä mitkään ja silloin hakataan niin sanotusti päätä seinään :)

"uhmis Ceela"

Mainio ja jälkeenpäin jopa äitiäkin naurattava esimerkki neidin raivareista sattui joulukuussa Mikkelin prismassa.Olimme matkalla Mummolaan ja päätimme kesken matkan pyärähtää Prismasta hakemassa kauan mietityn dvd-soittimen autoon juurikin näitä pitkiä matkoja ajatellen. Kello oli jo aika paljon ja ajokilometrejä oli jo takana vähintään tarpeeksi ja neiti alkoi jo olla kohtuulisen väsynyt. Kaupassa alkoikin sitten aikamoinen rajojen kokeilu kun tyyppi päätti "mopata" Prisman lattiaa musta villakangastakki päällänsä. Annoin kaksi varoitusta ja kerroin hyvin selkeästi että jos ei osaa käyttäytyä niin sitten lähdetään pois. Ja kuten arvata saattaa niin väsynyt uhmakimppu päätti jatkaa käytöstään jolloin ilmoitin miehelle että hän voi jatkaa ostosten tekoa ja me siirrymme autoon odottamaan. Nappasin neidin legendaarisella niska-persaus otteella kantoon ja kerroin tyynen rauhallisesti miksi näin kävi. Tuli taas huomattua että 12kg vuoroin löysää spagettia ja vuoroin sätkivää ja rimpuilevaa lasta on aika raskasta kantaa. Tyttereni huusi suoraa huutoa koko matkan autolle

HALUAN KÄYTTÄYTYÄ, mutta siinä vaiheessa se oli jo vähän myöhäistä. Osa ihmistä katseli touhuamme jotenkin nolona tai paheksuvasti, mutta onneksi suurin osa ennemminkin ymmärtävän ja myötäelävän näköisesti. Myöhemmin mainitut luultavasti itsekin vanhempia, ja ymmärsivät että tässä on kyseessä kasvatus tilanne :) Ja voin kertoa että siinä vaiheessa ei naurattanut, mutta nyt jo kyllä meinaa vähän suupieliä vetää ylöspäin. Ja tämän tapahtuman jälkeen ei ole tarvinnut kaupassa mainita kuin yhden kerran kuinka käyttäydytään, joten ilmeisesti oppi meni perille.

Ja vaikka tämä vaihe välillä koetteleekin niin olen äärimmäisen tyytyväinen että tyttäreltäni löytyy vahva luonne,

pienellä treenillä kun oppii kanavoimaan vahvan luonteensa oikeisiin asioihin niin varmasti pärjää tässä maailmassa.

Ja eräs meidän perheen jäsen saattaisi tokaista että kenen lienee tullut...

en minä vaan tiedä :)

"meidän metkuilija"

Ja loppuun vielä pakko todeta että nämä kyseisen kaltaiset tapahtumat ovat olleet aika harvinaisia,

useimmiten meidän neitokainen on helppo ja tyytyväinen kauppa ja kyläilykaveri.

Ajattelin vain että totuuden ja vertaistuen nimissä täytyy myös jakaa tämä toinen puoli :)

Laitan tähän myös päiväkodin näkemyksiä Ceelasta

suora lainaus varhaiskasvatussuunnitelmasta:

Ceela on iloinen,rauhallinen ja määrätietoinen  Avoin ja luottavainen. Osaa näyttää tunteensa, ilon,surun ja suuttumuksenkin. On herkkä ja välillä jopa draamattinenkin kun asiat eivät mene oman mielen mukaan.

Voisin sanoa että hyvin tuntevat lapseni :)

Ja olen iloinen että uskaltaa näemmä olla myös päiväkodissa oma itsensä.

Uskon että lapsella on myös hoidossa hyvä olla jos uskaltaa näyttää koko tunnekirjonsa.

"kukkuluuruu"

Taidot:

Kolme vuotias on hurjan taitava, hän hämmästyttää meidän uusilla jutuillaan päivittäin. Meidän neidin vahvuuksiin lukeutuu ehdottomasti loistavat puhelahjat. Hän aloitti puhumisen aika varhain ja on usein hämmästyttänyt aikuisia erittäin selkeällä, rikkaalla kielenkäytöllä ja laajalla sanavarastollaan. Meillä on aina luettu paljon, puhuttu paljon ja katsottu myös Muumeja aika paljon. Viimeksi mainitulla ei voi suuresti tosin ylpeillä, mutta kyseinen sarja on kyllä lastenohjelmien aatelistoa jopa omasta mielestäni. Ja siitä oppii myös aika mielenkiintoisia sanontoja :)

Yksi asia mitä meillä EI vielä ole opittu on kiroileminen ja siitä olen enemmän kuin tyytyväinen. Yleensä kun neiti nappaa puheeseensa kaikki aikuisten jutut mitä kuulee, ja omien sanomisien kanssa saakin olla aika varovainen.

 "no kukas se siellä"

Puheen lisäksi neidin vahvuuksiin kuuluu pitkäjänteisyys. Jos on jotain mielenkiintoista puhaa niin keskittymiskykyä kyllä riittää. Palapelit ovat olleet pienestä asti yksi niistä mielenkiinnon kohteista ja tällä hetkellä rakennellaan helposti 30-40 palan palapelejä. Tai tiedä vaikka menisi jo isompiakin mutta ne nyt on suurimmat mitä tällä hetkellä löytyy. Viime aikoina tosin palikset ovat saaneet jäädä hyllyyn kun neiti on innostunut muistipeleistä. Suorastaan noloa että vaikka yrität pelata ihan tosissaan niin useimmiten häviät juuri 3vuotta täyttäneelle lapsellesi ihan 6-0. 

Mielikuvitus on myös aivan mieletön. Leikin voi kehittää ihan tyhjästä, siihen ei tarvita uusia hienoa leluja. Usein olohuoneen lattialle on raahattu pari tyynyä, joku narun pätkä ja pari keittiövälinettä ja siinä sitä on valtavan hieno leikki meneillään. Usein miehen kanssa katsellaan ja ihmetellään kuinka pieneen lapsi voi olla tyytyväinen. Ceelasta ehkä huomaa että on ensimmäinen lapsi, ja on tottunut leikkimään paljon myös yksikseen ja kaipaa välillä selkeästi oman leikkirauhan. Viimeisen puolen vuoden aikana myös yhteisleikki taidot ovat kehittyneet huimasti.

päiväkodin näkemyksiä:

Ceela leikkii paljon kotileikissä, maatilalla, nukkekodilla sekä rakentelee myös legoilla ja palikoilla.Taitava tekemään palapelejä. Vahvuuksia ehdottomasti leikkitaidot ja mielikuvitus. Jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja ja eläytyy leikkeihin.

Eli aika selkeästi ollaan taas samoilla linjoilla päiväkodin kanssa.

Arkitoiminnot, tavat ja tottumukset:

Kenties vahvasta luonteestaan johtuen Ceela on ollut aika pienstä pitäen minä itse tyyppiä. Kaikkea on haluttu harjoitella ja tehdä itse ja olemme koittaneet antaa siihen mahdollisuuden. Omatoiminen pukeminen ja riisuminen on onnistunut jo pidemmän aikaa ja välillä aamulähtöihin sai varata aika tavalla aikaa kun toista ei saanut auttaa lainkaan. Nyt tilanne onkin kääntynyt vähän toisin päin, eli usein neidin suusta kuuluu en osaa, auta minua. En tiedä onko nyt alkanut vähän vauvattamaan kun ollaa koitettu puhua paljon tulevista pikkuveljistä ja siitä mitä vauvat osaavat ja mitä eivät osaa tehdä. 

 "minä ihan itse"

Pottatreenit aloitettiin Ceelan kanssa jo ennen yksivuotis synttäreitä ja neiti oppikin reilun puolentoista vuoden iässä päiväkuivaksi ja nyt tasan vuosi sitten eli 2-vuotis synttäreiden aikoihin jäi myös yövaippa kokonaan pois.

Päiväunet nukutaan vielä päivittäin, ja tämä neiti kyllä unensa aivan selkeästi tarvitsee. Pari kertaa on päiväunet jäänyt josatin syystä nukkumatta ja silloin ilta on yhtä vääntöä ja kitinää. Unilla on aina mukana oma tyyny ja nuuskurätti ja unien kesto noin 1,5-2tuntia.

"uninen pieni"

Päiväkodin näkemys:

Ceela hoitaa wc-käynnit omatoimisesti. Ruokailu sujuu mallikkaasti, maistelee lähes kaikkia ruokia. Päiväunet noin 1-2tuntia, tyyny ja rätti mukana, usein aikuinen vieressä vaikka nukahtaisi hyvin yksinkin. Osaa pukea ja riisua. Sisävaatteiden kanssa ei olekaan ongelmia, ulkovaatteiden pukeminen riippuu siitä millä tuulella on, haluaako tai huvittaako.

Jälleen kerran siis kodin ja päiväkodin näkemykset kohtaavat :)

Paitsi että kotona ruokailu ei läheskään aina suju mallikkaasti, eikä kaikkia ruokia suostuta maistelemaan.

Pikemminkin voisin sanoa että ruokailu on usein aikamoista vääntöä ja usein äiti ja isi jotuu lapioimaan ruoan neidin suuhun, vaikkakin osaisi itsekin lusikkaa heilutella jos vain kiinnostaisi.

"Todistettavasti jätski maistuu ainakin hyvälle"

Kaiken kaikkiaan voi todeta että meitä on siunattu aivan ihanalla lapsella. Ja vaikka saisin mahdollisuuden niin mitään en vaihtaisi pois. Aurinkoinen,nauravainen, uhmaileva tuittupää tyttö on kaikkea sitä mitä olen ikinä voinut elämältä toivoa.

Iltaisin ennen nukahtamista hän pitää hellästi poskistani kiinni ja toteaa minä rakastan sinua Äiti,

ja sydämeni on jälleen kerran sulatettu...

Ennen sinua minulla ei ollut mitään, nyt minulla on kaikki mitä toivoa saatoin ♥

3.3 ja 3-vuotta ♥

Meidän pienisuuri rakkauspakkaus paketti täytti tänään todellakin 3-vuotta :)

Kuinka on voinut kulua kolme vuotta näin nopeasti,

vastahan sinä synnyit ja teit meistä Äidin ja Isän,

talostamme kodin,

meistä perheen ♥

Nyt sinä olet 3-vuotta ja ihan kohta isosisko!

Pikkuisen jännitettiin keretäänkö neidin synttäribileitä pitämään,

mutta onneksi pikkuveljet olivat sen verran kohteliaita että antoivat siskon pitää kemunsa rauhassa.

Ceelan ainoa toive synttäreiden suhteen oli saada sininen kakku missä on salama Mc Queenin kuva,

joten sillä mentiin sitten...

Äidin taidot ei ihan Salama- kakkuun riittäneet, joten se homma ulkoistettiin taitavammalle tekijälle,

jos Eija luet tätä niin KIITOS edelleenkin aivan täydellisen ihanasta kakusta :)

Neiti ei malttanut pitää näppejään erossa kakustaan...

sitä käytiin jo ennen juhlia kurkistelemassa jääkaapista monta kertaa :)

Jostain olivat vieraat saaneet vihiä pienestä Salama fanituksesta ja paketeistakin

kuoriutui aika monta ihanaa Salama-aiheista lahjaa :)

Uudesta pelistä muodostui mainio autorata,

kun on mielikuvitus kohdillaan!

Kuvasaldo vähän suppea kun unohdin tietysti kysyä vierailta kenen lapsoset saavat blogissa näkyä.

Neidillä olikin hyvät oltavat kun vieraina oli 6 komeaa poikaystävää :)

Olipa kaiken kaikkiaan ihanat 3-vuotis synttärit,

kiitos kaikille ketkä olitte mukana juhlimassa...

Huomenna vielä bileet jatkuu,

ja sitten rauhoitutaan taas hetkiseksi :)

Onnea meidän oma rakkain ♥