Synnytyskertomus

Nyt kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa niin kirjoitan hieman kuinka kaikki alkoi...

Tiistaina 06.03 oli vielä täysin tavanomaisen raskas päivä raskaan masun kanssa. Ceela oli Mummun luona kyleilemässä ja minä hääräsin kotona viime hetken juttuja, siivoilin ja järjestelin paikkoja. Isukin päästyä töistä lähdimme hakemaan neitiä takaisin kotiin ja pyörähdimme vielä kaupassa. Tuumasinkin kaupassa ollessa miehelle että olen kuin joku kummajainen jota kaikki jäävät tuijottamaan silmät suurina, joten ilmeisen suuri se vatsa alkoi jo olla :)

Illalla en saanut unenpäästä kiinni ja rupesin pikkuhiljaa ajattelemaan että voisin vaikka alkaa pakkailemaan sairaalakassiin tärkeimpiä juttuja. Vielä ei kuitenkaan ollut mitään aavistusta siitä että seuraavana aamuna tulen nappaamaan tuon samaisen kassin matkaani ja suuntaavani naistenklinikalle!

Nukahdin lopulta vasta joskus hieman ennen kello neljää aamuyöllä, siihen asti vaan pyörin ja hyörin ja kuuntelin Ceelan tuhinaa.  

Aamulla klo.7.20 herään sikeästä uneasta siihen että lapsivedet menivät. Kesti hetken aikaa ymmärtää mitä oli tapahtumassa. Rupesin välittömästi soittamaan miehelle ja tajuan että hänen puhelin soi keittiön pöydällä. Oli aamulla lähtenyt niin kiireessä töihin että oli siis unohtanut puhelimen kotiin

(tätä ei tapahdu ikinä, paitsi juuri tänä kyseisenä aamuna)!

Hetken aikaa mietittyäni tajusin soittaa miehen esimiehelle joka lähti ilmoittamaan Isukille että nyt pitäis lähteä kiireen vilkkaan kotiin. Tällä välin soitin Naikkarille ja kysyin millä konstilla lähden tulemaan sinne päin ja päädyimme varan vuoksi ambulanssi kyyditykseen koska supistukset olivat alkaneet, matkaa Naikkarille yli 50km ja ruuhka-aika. Ambulanssi saapui noin vartissa ja matka kohti synnäriä alkoi. Supistukset jatkoivat säännöllisenä noin 8minuutin välein koko matkan ajan ja olo oli vielä ihan ok.

Saapuessamme Naistenklinikalle minut laitettiin käyrille ja tarkastettiin ultralla vauvojen vointi ja tehtiin painoarviot.

Pillin painoarvio 3100g

ja

Pullan 2800g

Tämän jälkeen luokseni tuli vielä keskustelemaan erikoislääkäri. joka yritti vielä saada mieleni käännettyä synnytystavan suhteen. Hän käytti kyllä kaikki keinonsa aloittaen kauniista sanoista ja lopettaen minun syyttelyyni. Totesin vain että tässä vaiheessa minun päätäni ei käännettäisi, sektio oli jo aiemmin sovittu synnytystavaksi ja jokaisella on oikeus valita haluamansa synnytystapa.

Tässä vaiheessa supistukset alkoivat tulemaan jo noin 5minuutin välein, toisen sikiön pulssi oli välillä myös takykardinen joten meitä alettiin valmistelemaan leikkaukseen aika nopealla aikataululla. Leikkaus päästiin aloittamaan noin klo.14.00 ja klo.14.08 kovalla parkaisulla syntyi ensin Pilli ja minuutin päästä perässä 14.09 pikkuveli Pulla. Tähän 10minuuttiseen sisältyi paljon sillä kesken leikkauksen Isukki pyörtyi enkä oikein tiennyt pitäisikö olla enemmän huolissaan pojista vai isistä :) 

Isukki oli taju pois noin 5minuuttia jonka aikana pojat tosiaan syntyivät ja molempia stimuloitiin ja hapetettiin hetki salissa ennen kuin heidät siirrettiin vastasyntyneiden valvontaosastolle jatkotoimenpiteisiin. Tässä vaiheessa isikin saatiin virkoamaan ja hän lähti lääkäreiden mukaan viemään poikia osastolle ja minut siirrettiin heräämöön.

Pillin vointi on ollut alusta asti hieman parempi joten hän jäi hoidettavaksi vastasyntyneiden valvontaosastolle ja Pullalla taas tavanomainen keskosten keuhkotauti BPD tuli sen verran kovempana että hänet siirrettiin Lastenklinikalle vastasyntyneiden teho-osastolle. Ja näillä samaisilla osastoilla poikian hoidellaan edelleen. Molemmilla menee vielä lisähappea ja tarvitsevat hoitoa vielä usean päivän ajan. Molemmilla on tosin tänään ollut parempi päivä joten suunta näyttäisi olevan koko ajan oikea, onneksi!

Oma olo on alkanut olemaan vähän surkea kun vauvoja ei saa viereen, mutta näin mennään tällä hetkellä. Ja tärkeintä on että molemmat saavat parasta mahdollista hoitoa ja vahvistuvat päivä päivältä.

 Meidän pikkuinen Pilli <3

ja Pillin pikkuruinen koipi :)

Ja tässä "pikkuveli" Pulla <3

Pulla pitelee tiukasti kiinni isin sormesta.

Tämän illan kruunasi se kun sain vihdoinkin Pullan syliini.

Voi sitä rakkauden ja liikutuksen määrää.

Huomenna sylittelyvuorossa toivottavasti Pilli :)

Nyt jo voin sanoa että sekä VVO:lla että vastasyntyneiden teholla on töissä maailman ihanimpia ihmisiä, en tiedä kuinka voin koskaan tarpeeksi kiittää siitä että he pitävät siellä parasta mahdollista huolta meidän pikkuisista ihanista pojistamme <3