3-vuotiaan tiedot, taidot ja tunteet

Ajattelin kerrankin kirjoittaa meidän neidistä vähän tarkemmin,itselle iloksi ja muistoiksi...

Luonne:

Meidän Ceela on aina ollut mainio tyyppi, suloinen, tempperamenttinen ja sosiaalinen.

Hurmaa helposti olemuksellaan uusia ihmisiä ja on "omalla tontillaan" miltei missä vaan :)

On aivan mahdoton kyläluuta, ja olisikin nykyisin jäämässä kenen tahansa tuttavan luokse yökylään.

"perus Ceela"

Luonnetta löytyy vaikka muille jakaa ja uhmaikäisen kanssa saakin välillä venyttää omaa pinnaa oikein tosissaan. Usein parhaaseen lopputulokseen päästään keskustelemalla ja selittämällä asioita,

ja sanoittamalla pienen kiukkupussin tunteita.

Välillä kuitenkaan ei auta järkipuheet eikä mitkään ja silloin hakataan niin sanotusti päätä seinään :)

"uhmis Ceela"

Mainio ja jälkeenpäin jopa äitiäkin naurattava esimerkki neidin raivareista sattui joulukuussa Mikkelin prismassa.Olimme matkalla Mummolaan ja päätimme kesken matkan pyärähtää Prismasta hakemassa kauan mietityn dvd-soittimen autoon juurikin näitä pitkiä matkoja ajatellen. Kello oli jo aika paljon ja ajokilometrejä oli jo takana vähintään tarpeeksi ja neiti alkoi jo olla kohtuulisen väsynyt. Kaupassa alkoikin sitten aikamoinen rajojen kokeilu kun tyyppi päätti "mopata" Prisman lattiaa musta villakangastakki päällänsä. Annoin kaksi varoitusta ja kerroin hyvin selkeästi että jos ei osaa käyttäytyä niin sitten lähdetään pois. Ja kuten arvata saattaa niin väsynyt uhmakimppu päätti jatkaa käytöstään jolloin ilmoitin miehelle että hän voi jatkaa ostosten tekoa ja me siirrymme autoon odottamaan. Nappasin neidin legendaarisella niska-persaus otteella kantoon ja kerroin tyynen rauhallisesti miksi näin kävi. Tuli taas huomattua että 12kg vuoroin löysää spagettia ja vuoroin sätkivää ja rimpuilevaa lasta on aika raskasta kantaa. Tyttereni huusi suoraa huutoa koko matkan autolle

HALUAN KÄYTTÄYTYÄ, mutta siinä vaiheessa se oli jo vähän myöhäistä. Osa ihmistä katseli touhuamme jotenkin nolona tai paheksuvasti, mutta onneksi suurin osa ennemminkin ymmärtävän ja myötäelävän näköisesti. Myöhemmin mainitut luultavasti itsekin vanhempia, ja ymmärsivät että tässä on kyseessä kasvatus tilanne :) Ja voin kertoa että siinä vaiheessa ei naurattanut, mutta nyt jo kyllä meinaa vähän suupieliä vetää ylöspäin. Ja tämän tapahtuman jälkeen ei ole tarvinnut kaupassa mainita kuin yhden kerran kuinka käyttäydytään, joten ilmeisesti oppi meni perille.

Ja vaikka tämä vaihe välillä koetteleekin niin olen äärimmäisen tyytyväinen että tyttäreltäni löytyy vahva luonne,

pienellä treenillä kun oppii kanavoimaan vahvan luonteensa oikeisiin asioihin niin varmasti pärjää tässä maailmassa.

Ja eräs meidän perheen jäsen saattaisi tokaista että kenen lienee tullut...

en minä vaan tiedä :)

"meidän metkuilija"

Ja loppuun vielä pakko todeta että nämä kyseisen kaltaiset tapahtumat ovat olleet aika harvinaisia,

useimmiten meidän neitokainen on helppo ja tyytyväinen kauppa ja kyläilykaveri.

Ajattelin vain että totuuden ja vertaistuen nimissä täytyy myös jakaa tämä toinen puoli :)

Laitan tähän myös päiväkodin näkemyksiä Ceelasta

suora lainaus varhaiskasvatussuunnitelmasta:

Ceela on iloinen,rauhallinen ja määrätietoinen  Avoin ja luottavainen. Osaa näyttää tunteensa, ilon,surun ja suuttumuksenkin. On herkkä ja välillä jopa draamattinenkin kun asiat eivät mene oman mielen mukaan.

Voisin sanoa että hyvin tuntevat lapseni :)

Ja olen iloinen että uskaltaa näemmä olla myös päiväkodissa oma itsensä.

Uskon että lapsella on myös hoidossa hyvä olla jos uskaltaa näyttää koko tunnekirjonsa.

"kukkuluuruu"

Taidot:

Kolme vuotias on hurjan taitava, hän hämmästyttää meidän uusilla jutuillaan päivittäin. Meidän neidin vahvuuksiin lukeutuu ehdottomasti loistavat puhelahjat. Hän aloitti puhumisen aika varhain ja on usein hämmästyttänyt aikuisia erittäin selkeällä, rikkaalla kielenkäytöllä ja laajalla sanavarastollaan. Meillä on aina luettu paljon, puhuttu paljon ja katsottu myös Muumeja aika paljon. Viimeksi mainitulla ei voi suuresti tosin ylpeillä, mutta kyseinen sarja on kyllä lastenohjelmien aatelistoa jopa omasta mielestäni. Ja siitä oppii myös aika mielenkiintoisia sanontoja :)

Yksi asia mitä meillä EI vielä ole opittu on kiroileminen ja siitä olen enemmän kuin tyytyväinen. Yleensä kun neiti nappaa puheeseensa kaikki aikuisten jutut mitä kuulee, ja omien sanomisien kanssa saakin olla aika varovainen.

 "no kukas se siellä"

Puheen lisäksi neidin vahvuuksiin kuuluu pitkäjänteisyys. Jos on jotain mielenkiintoista puhaa niin keskittymiskykyä kyllä riittää. Palapelit ovat olleet pienestä asti yksi niistä mielenkiinnon kohteista ja tällä hetkellä rakennellaan helposti 30-40 palan palapelejä. Tai tiedä vaikka menisi jo isompiakin mutta ne nyt on suurimmat mitä tällä hetkellä löytyy. Viime aikoina tosin palikset ovat saaneet jäädä hyllyyn kun neiti on innostunut muistipeleistä. Suorastaan noloa että vaikka yrität pelata ihan tosissaan niin useimmiten häviät juuri 3vuotta täyttäneelle lapsellesi ihan 6-0. 

Mielikuvitus on myös aivan mieletön. Leikin voi kehittää ihan tyhjästä, siihen ei tarvita uusia hienoa leluja. Usein olohuoneen lattialle on raahattu pari tyynyä, joku narun pätkä ja pari keittiövälinettä ja siinä sitä on valtavan hieno leikki meneillään. Usein miehen kanssa katsellaan ja ihmetellään kuinka pieneen lapsi voi olla tyytyväinen. Ceelasta ehkä huomaa että on ensimmäinen lapsi, ja on tottunut leikkimään paljon myös yksikseen ja kaipaa välillä selkeästi oman leikkirauhan. Viimeisen puolen vuoden aikana myös yhteisleikki taidot ovat kehittyneet huimasti.

päiväkodin näkemyksiä:

Ceela leikkii paljon kotileikissä, maatilalla, nukkekodilla sekä rakentelee myös legoilla ja palikoilla.Taitava tekemään palapelejä. Vahvuuksia ehdottomasti leikkitaidot ja mielikuvitus. Jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja ja eläytyy leikkeihin.

Eli aika selkeästi ollaan taas samoilla linjoilla päiväkodin kanssa.

Arkitoiminnot, tavat ja tottumukset:

Kenties vahvasta luonteestaan johtuen Ceela on ollut aika pienstä pitäen minä itse tyyppiä. Kaikkea on haluttu harjoitella ja tehdä itse ja olemme koittaneet antaa siihen mahdollisuuden. Omatoiminen pukeminen ja riisuminen on onnistunut jo pidemmän aikaa ja välillä aamulähtöihin sai varata aika tavalla aikaa kun toista ei saanut auttaa lainkaan. Nyt tilanne onkin kääntynyt vähän toisin päin, eli usein neidin suusta kuuluu en osaa, auta minua. En tiedä onko nyt alkanut vähän vauvattamaan kun ollaa koitettu puhua paljon tulevista pikkuveljistä ja siitä mitä vauvat osaavat ja mitä eivät osaa tehdä. 

 "minä ihan itse"

Pottatreenit aloitettiin Ceelan kanssa jo ennen yksivuotis synttäreitä ja neiti oppikin reilun puolentoista vuoden iässä päiväkuivaksi ja nyt tasan vuosi sitten eli 2-vuotis synttäreiden aikoihin jäi myös yövaippa kokonaan pois.

Päiväunet nukutaan vielä päivittäin, ja tämä neiti kyllä unensa aivan selkeästi tarvitsee. Pari kertaa on päiväunet jäänyt josatin syystä nukkumatta ja silloin ilta on yhtä vääntöä ja kitinää. Unilla on aina mukana oma tyyny ja nuuskurätti ja unien kesto noin 1,5-2tuntia.

"uninen pieni"

Päiväkodin näkemys:

Ceela hoitaa wc-käynnit omatoimisesti. Ruokailu sujuu mallikkaasti, maistelee lähes kaikkia ruokia. Päiväunet noin 1-2tuntia, tyyny ja rätti mukana, usein aikuinen vieressä vaikka nukahtaisi hyvin yksinkin. Osaa pukea ja riisua. Sisävaatteiden kanssa ei olekaan ongelmia, ulkovaatteiden pukeminen riippuu siitä millä tuulella on, haluaako tai huvittaako.

Jälleen kerran siis kodin ja päiväkodin näkemykset kohtaavat :)

Paitsi että kotona ruokailu ei läheskään aina suju mallikkaasti, eikä kaikkia ruokia suostuta maistelemaan.

Pikemminkin voisin sanoa että ruokailu on usein aikamoista vääntöä ja usein äiti ja isi jotuu lapioimaan ruoan neidin suuhun, vaikkakin osaisi itsekin lusikkaa heilutella jos vain kiinnostaisi.

"Todistettavasti jätski maistuu ainakin hyvälle"

Kaiken kaikkiaan voi todeta että meitä on siunattu aivan ihanalla lapsella. Ja vaikka saisin mahdollisuuden niin mitään en vaihtaisi pois. Aurinkoinen,nauravainen, uhmaileva tuittupää tyttö on kaikkea sitä mitä olen ikinä voinut elämältä toivoa.

Iltaisin ennen nukahtamista hän pitää hellästi poskistani kiinni ja toteaa minä rakastan sinua Äiti,

ja sydämeni on jälleen kerran sulatettu...

Ennen sinua minulla ei ollut mitään, nyt minulla on kaikki mitä toivoa saatoin ♥