Elämää, ei sen enempää...

On ollut vähän hiljaista täällä blogirintamalla viime aikoina.

Ajattelin vaan kertoa että ei täällä mitään hätää ole,

takki vaan on aika tyhjä!

Uusi työ ja arjen aloitus on vienyt mehut.

Toki on ollut vähän takaiskujakin ja on stressailtu.

Tuntuu että viimeisten viikkojen aikana on kaikki paska kaatunut niskaan kertaheitolla.

Ei edelleenkään mitää elämää suurempaa, lähinnä sellaisia asioita joita voi korvata rahalla, mutta kun se rahakaan ei kasva puissa...ainakaan täällä meillä päin!

Meidän perheessä on vatkattu isoja päätöksiä viime viikkoina.

Meidän perheen rakas ystävä, joka myös sattuu olemaan Isin pomo tiputti muutama viikko sitten aikamoisen uutispommin. Hän on päättänyt muuttaa takaisin entiseen kotimaahansa ja hän haluaisi siirtää firman meidän Isukin hoidettavaksi. Tässä on nyt sitten nämä kuluneet viikot soudettu ja huovattu mielialasta toiseen. Ensimmäiset pari päivää meni surkutellessa sitä että meille rakas ihminen lähtee pois ja vaikka tiedetään että me tullaan kuitenkin näkemään jatkossakin edes silloin tällöin, niin ei se tuntunut auttavan sitä ikävän tunnetta ollenkaan. Ceela rakastaa tätä kyseistä herraa ihan hurjasti ja ollaan sitäkin mietitty miten Ceela tilanteeseen tulee reagoimaan, koska ollaan oltu nykyisin niin paljon tekemisissä. Minä olen itkenyt silmät päästäni monena iltana näitä asioita miettiessäni. Ja sitten ollaan mietitty käytännön asioita, miten meidän Isi voisi yhtäkkiä alkaa pyörittää yritystä ilman sen suurempaa kokemusta asiasta. Ollaan punnittu mahdollisuuksia ja riskejä ja ravattu kirjanpitäjällä ja mietitty miten ratkaisu suuntaan tai toiseen tulee vaikuttamaan meidän perheen elämään?

Tämmöistä täällä siis tällä kertaa.

Ensi viikolla on aika tehdä lopullinen päätös!