lauantai 18. helmikuuta 2012

Rankka päivä

Eilinen naikkari käynti vähän venähti!

Meidänhän piti alunperin käydä vaan ottamassa se kortisonipistos ja päästä kotiin.
No mainitsin sitten ohimennen kätilölle että en ole koko päivänä tuntenut B:n liikkeitä, että täytyykö olla huolissaan?

Ihana ja sympaattinen kätilö soitti päivystykseen ja passitti meidät sydänkäyrälle varan vuoksi.
Ensin kaikki näytti hyvältä ja molemmilla sykkeet vaihteli hienosti siinä 130-170 välillä.
Puolen tunnin jälkeen Pilli pudotti sykkeensä yhtäkkiä 40 ja sen jälkeen sykkeet hävisivät kokonaan.
En kerennyt edes kelloa painaa kun huoneeseen ryntää kaksi kätilöä, joista toinen tökkii ja heiluttelee mahaa ja toinen yrittää saada sykkeet uudestaan kuuluviin, siinä onnistumatta.
Ennen kuin huomaankaan minua juoksutetaan sänkyineen päivineen hirveällä vauhdilla viereiseen huoneeseen josta on juuri potkittu edellinen asiakas pihalle ja lääkäri odottaa siellä ultran kanssa jo valmiina.
Koko tilanne on niin hektinen etten kerkeä edes ajatella mitä on tapahtumassa.
Lääkäri etsii ultralla ensimmäisenä Pillin joka siis tiputti sykkeensä kokonaan.
Siellä se poika heiluu ja tekee hengitysharjoituksia ihan muina miehinä.

Epäilivät että sykeromahdus johtui siitä että makasin käyrää otettaessani selällään, jolloin vauvat ja kohtu voivat painaa äidinselkärangan päällä olevia verisuonia, niin että äidin verenpaine laskee.
Ja jos äidin verenpaine laskee huomattavan alas niin istukan verenkierto heikkenee ja vauvan hepensaanti on vaarassa. Tästä syystä ei myöskään suositella nukkumaan selällään loppuraskauden aikana.

Lääkäri määräsi tietysti uuteen käyrään nyt pidemmäksi aikaa jotta nähdään pysyvätkö sykkeet nyt kunnossa.
Enää en tietenkään saanut maata selälläni vaan käyrää koitettiin ottaa kylkiasennossa.
Kaksi kätilöä etsii sykkeitä varmaan puolituntia.
Siinä sitä taas maataan käyrillä ja seuraavaksi sykkeensä tiputtaa Pulla!
Ilmeisesti vain heilui sen varran että syke hävisi ruudulta.
Tilanne kuitenkin sen verran epäselvä että kätilö päättää pyytää lääkäriä vielä ultraamaan tilaanteen kunnolla.

Ultrassa kaikki vaikuttaa taas olevan ihan kunnossa.
Lääkärikin kyllä mainitsi että B on ihmeen vaisu, ja häntä joutui tökkimään ja herättelemään saadakseen mitään liikettä kaveriin. Lääkäri otti myös molemmista mitat kun sanoin että edellisen päivän painoarvio painaa mieltäni. Tämä eilinen lääkäri sai painoeroksi max.300g. Se oli jo hivenen lohduttavaa sentään.
Hän tosin sanoi ettei voi sanoa kumman arvio osuu lähemmäksi ja painoeroa joka tapauksessa on.
Ja sanoi että jos painoero vielä tästä kasvaa niin sitten se alkaa olla huolestuttavaa. Miltei  kuuden tunnin vierailun jälkeen pääsimme vihdoin kotiin. Lääkäri vielä käski tarkkailemaan molempien liikkeitä ja tulemaan herkästi takaisin jos vähänkään tuntuu ettei kaikki ole kunnossa.

Tänää liikkeitä on kuitenkin taas tuntunut paremmin ja ollaan siis saatu olla kotosalla.
Oon ollut ihan puhki tuosta eilisestä lähtien.

Sen verran iski paniikkia pintaan että pinnasänky laitettiin tänään valmiiksi poikia varten,
ja sairaalakassiinkin on pakattu jo tärkeimmät jos äkkilähtö sattuisi tulemaan!



Toivon kumminkin että saataisiin ainakin pari viikkoa lisää masuaikaa pojille ♥

Mutta tällä hetkellä mennään päivä kerrallaan...


20 kommenttia:

  1. Hui! Rankka päivä tosiaankin!
    Onneksi kaikki on kuitenkin nyt kunnossa ja niin kuin sanoit, päivä kerrallaan on varmaan hyvä ohje. Jaksuja ja kaikkea hyvää ♥

    VastaaPoista
  2. Hui että. Paljon tsemppiä ja jaksamista odotuksen loppuun :)

    VastaaPoista
  3. Huh! Ihan kylmät väreet tulivat, kun luin teidän päivästä!
    Halauksia sinulle - kyllä me kaikki luotetaan siihen, että kaikki päätyy hyvin. ♥

    VastaaPoista
  4. Hui! Kyllä tuossa on varmasti ehtinyt omat ajatukset juosta jo ties missä.. Toivottavasti pysyisivät mahassa vielä tovin! Päivä kerrallaan, eihän tässä oikeen muutakaan voi <3

    VastaaPoista
  5. Voi apua, on ollut kyllä rankkaa. Ihan hurjasti jaksuja, toivotaan että pojat vielä tovin pysyvät kyydissä! <3

    VastaaPoista
  6. Hui, hurjia juttuja! Onneksi tällä hetkellä asiat hyvin. Päivä kerrallaan! Voimia, huoli on varmasti aika suuri!

    VastaaPoista
  7. Voi hurjaa. <3 Rankka päivä tosiaan. :( No onneksi kaikki on nyt hyvin. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  8. Voi eikö tämä jännitys ja hermoilu voisi jo helpottaa. Varmasti rankka päivä teillä.

    Toivottavasti loppuraskaus menisi nyt ilman säikähdyksiä ja saisit kerättyä voimia.
    Iso tsemppihali!

    VastaaPoista
  9. hui että..varmasti pelottavaa tuollainen sykkeenlasku!! Toivon todella että molemmilla pojilla on kaikki hyvin ja saat vielä pitää heidät masussa kasvamassa <3

    VastaaPoista
  10. Voi kamalaa, voin kuvitella huolenne ja pelkonne. Onneksi olette hyvässä hoidossa ja varmasti heti on apu lähellä, jos tarvitsee. Voimia kaikkeen! ♥

    VastaaPoista
  11. No ei pojut päästä äippää helpolla! Toivottavasti heillä ei nyt ihan vielä olisi kiire tänne lumipyryn keskelle. Tsemppiä, voimia ja positiivisia ajatuksia teille lähettää tulevat pikkuserkut ja vanhemmat :)

    VastaaPoista
  12. Huh huh, voimia sinulle ja pikkuisille :)

    VastaaPoista
  13. Hui, varmasti rankka päivä. Toivottavasti loppuraskaus menee paremmin, ja jaksatte kaikki hyvin. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
  14. Apua miten huolentäyteinen ja raskas päivä sulla on ollut :( En voi edes kuvitella...
    Mutta hyvä kun oot niin valppaana ja tosiaan jatkossakin vaan tosi herkästi tsekkaukseen, jos vähänkin jokin seikka huolettaa. Toivotaan tosin, ettei aihetta huoleen olisi ♥ Voihan se olla, että esim. B on vaan rauhallisempi kaveri ylipäätänsäkin. Mutta pidän peukkuja, että hänkin viitsisi ilmoitella itsestään jatkossa sen verran, että äidillä säilyisi mielenrauha :)

    Onneksi eilen tutkittiin kunnolla ja todettiin lopulta, että tilanne on kuitenkin stabiili. Voimia sulle tuhannesti jatkossakin, ei kyllä tämä kaksosraskaus ole päästänyt sinua helpolla...hatunnosto jaksamisestasi! Ja toivotaan ja uskotaan siihen, että pojat vielä malttaisivat jonkin aikaa pysytellä siellä masussa - ja että se lopputulos olisi sitten kaiken odotuksen ja vaikeudet tuhatkertaisesti palkitseva ♥

    P.s. Aika komea masu kyllä sulla ;) Mut uskomattoman hyväkuntoisen ja solakan näköinen oot muuuten, eli et oo edes ns. paisunut mihinkään suuntaan (mikä ois toki erittäin normaalia vaikka oisitkin!) tuota mahakumpua lukuunottamatta! :)

    VastaaPoista
  15. Oi kamala mikä säikäytys. Huhhuh, on tuo odotus kyllä teillä nyt aika rankkaa. Nyt peukuttelen minäkin että pojat pysyy masussa virkeinä ja saavat vielä siellä rauhassa lisäaikaa kölliä ♥

    Mua on aina ihmetyttänyt, että miten kaksosraskauksissa tiedetään noin että kumpi vauva siellä mitäkin tekee tai miten kasvaa? Ja että äiti itsekin tietää (tai sinä ainakin näyt tietävän), että kumpi siellä on vaisuna? Pysyykö ne sitten niin tarkkaan omilla puolillaan..? Mä olin ihan sekaisin jo yhden vauvan liikkeistä enkä tiennyt yhtään esim miten päin se mahassa majoo :)

    Paljon tsemmpiä ja voimia ♥

    VastaaPoista
  16. hui kamala!! jaksamisia ja tsemppiä loppuun :)

    VastaaPoista
  17. Tiedän miten raastavaa tuo on, tsemppiä! Ihan elävänä on mielessä se hetki kun syke vaan tippuu, painan nappia, porukkaa ryntää sisään, joku huutaa "romahdus" ja toinen repii happinaamari kasvoilleni. Huh, ei siinä paljon ehdi ajatella ja toisaalta kaiken...

    Onneksi teidän tilanne näytti kuitenkin hyvältä perusteellisten tutkimusten jälkeen. Herkästi vaan näytille jos tuntuu ettei jompi kumpi liikuskele normaalisti!

    Ristiriitaiset tunteet äidillä tuossa tilanteessa, kun tietää että vauvojen olis paras vielä masussa, mutta toisaalta se on sietämätöntä kun et näe miten he voivat vaan koko ajan pitää kuulostella ja tunnustella, nimenomaan jos on jotain ongelmia/epäilyksiä. Tavallaan se on helpotus sitten kun vauvat on syntyneet ja ovat siinä kaikkien asiantuntijoiden katseen alla, ei tarvitse äidin olla koko ajan niin tarkkana tuntemustensa kanssa.

    Voimia! :)
    t: tällä kertaa anonyymi (poika syntyi rv 32+4, sairaalassa 10 vrk, nyt reipas 1-vuotias)

    VastaaPoista
  18. Voi Apua miten hurja päivä ollut teillä!
    Onneksi kaikki kuitenkin hyvin, et tosiaan helpolla oo päässyt. Onneksi pian saat pojat kainaloon <3

    VastaaPoista
  19. Täytyy taas jälleen kerran kiittää teistä jokaista kun jaksatte aina tsempata, lohduttaa ja myötäelää tätä jännittävää odotusta kanssamme :) Teidän sananne tuovat lohtua ja vertaistuki on ihan korvaamatonta!

    Petuli: Kyllähän tätä monisikiöistä raskautta onkin aina haastavaampaa seurata varsinkin alussa kun sikiöt mahtuvat kääntyilemään ja vaihtamaan paikkoja keskenään. Meillä pojat vaihtoivat paikkojaan viimeksi viikolla 23 mikä todettiin ultrassa. Siitä lähtien Pilli on pysynyt itsestäni katsottuna oikealla ja Pulla vasemmalla puolella. Alkuun molemmat olivat päät alaspäin ja kaikki liike tuntui lähinnä ylävatsalla, mutta nyt kun Pulla on kääntynyt perätilaan niin erilaisia liikkeitä kyllä tuntuu vatsan joka puolelta ja nopeasti oppii erottamaan kumpi liikkuu koska ovat selkeästi omilla puolillaan :)

    Anonyymi: Tosi ihana kuulla että teillä poika noin hyvässä kunnossa syntynyt että sairaala aika on ollut alle pari viikkoa :) Mulla nyt siis rv 32+0 niin lohduttaa tieto että näillä viikoilla syntynyt voi voida noinkin hienosti kuin teidän pieni mies :)

    VastaaPoista