Meidän elämä on nykyisin eräänlainen sirkus.
Koko ajan on päällä jonkinmoinen show ja sovituista aikatauluista olisi silti pakko pystyä pitämään kiinni. Tuntuu välillä että elän elämääni pikakelauksella. Unohtelen asioita jatkuvasti ja ystäväni tietävät jo että minua on lähes mahdoton tavoitella puhelimitse koska vaikka minulla olisikin kädet vapaina jotta voisin ylipäätään vastata puhelimeen niin luultavasti en tiedä missä se on koska se on lähes aina äänettömällä. Ihanaa kun naapurin rouva jo soittaa tottuneesti miehelleni tiedustellessaan missä minä mahdan olla :D
Pojat + Ceela pitävät tosiaan huolen siitä että äidin päivät eivät tosiaan käy tylsiksi. Joskus toki kotiäidin rooli puuduttaa kun olet tehnyt sitä samaa taas 24/7, mutta tylsää ei todella ole! Tässä elämäntilanteessa en ikinä joudu pälyilemään kelloa että paljonkas se onkaan ja miksi aika ei kulu. Aika nimittäin kuluu niin etten kerkeä sitä ymmärtämään. Poikien syntymän jälkeen muistan parhaiten keskola/ teho-osasto ajan. Muistan kuinka sinne joka aamu mentiin kiireellä ja muistan kuinka se kiire loppui kuin seinään kun astuit K7 ovesta sisään. Siinä oltiin tässä ja nyt, juuri siinä hetkessä. Muistan miltä sen huoneen ilma tuoksui ja muistan sen tasaisen piipityksen joka lähti kaikista koneista ympärillämme. Sen jälkeen kun pojat pääsivät kotiin muistikuvat muuttuvat hatarammiksi, ikään kuin utuisaksi kuvaksi. Muistan kuinka pieneltä kaksi vauvaa tuntui sylissä ja muistan tarkasti sen riittämättömyyden tunteen mutta suurin osa arkimuistoista on hieman sumeaa. Luojan kiitos olen ottanut valtavasti valokuvia joiden avulla pystyn muistamaan tiettyjä hetkiä, tuoksuja ja tunteita mitä juuri siihen hetkeen liittyi. Ja onneksi olen kirjoitellut tätä blogia edes satunnaisesti koko ajan, täältä on mukava käydä lukemassa myös poikien alkutaipaleen fiiliksiä.
Tällä hetkellä meillä asuu kaksi 9kuukauden ikäistä todella uteliasta ja menevää tonttua. Lucas oppi nousemaan tukia vasten 7kuukauden iässä, Linus pari viikkoa veljensä perässä ja sen jälkeen noita jätkiä ei ole pidätellyt mikään. Meillä kävellään tukia vasten niin pitkälle kuin tukea riittää, sen jälkeen kurottaudutaan käsi edellä maahan ja kontataan sata lasissa juuri sinne minne huvittaa.
Meidän sirkuksen tärkein kasassa pitävä voima on rytmit. Niitä ei voi kaksosperheessä liikaa korostaa. Rytmitys aloitettiin heti poikien synnyttyä ja niistä hyviksi havaitusta rytmeistä ja rutiineista pidetään kiinni kynsin ja hampain. Meidän aamu alkaa yleensä noin klo.8.30-9.30 aikoihin kun jompikumpi jätkistä aloittaa iloisen pulputuksen sängyssä. Heti herättyämme hörpimme vielä sängyssä kimppapullolisen luomukorviketta (siis jätkät, en minä :D) ja seurustelemme hetkisen jonka jälkeen suuntaamme keittiöön valmistamaan herrojen gourmee aamupuuron. Puurottelun jälkeen riisumme yökkärit ja univaipat jonka jälkeen koko kööri siirtyy suihkuun. Olen siis todennut tämän helpoimmaksi järjestelyksi itseni kannalta. Aina ennen teimme niin että heti aamulla vaihdettiin vaipat ja puhtaat vaatteet mutta kahden 9 kiloisen tyypin peppupesut lavuaarilla ei enää olekaan ihan helppoa, joten tästä syystä olemme siirtyneet kimppasuihkuun aamuisin :) Kuten myös sen takia että usein kävi niin että kun vaatteet oli vaihdettu ennen aamupuroa niin hyvin todennäköistä oli se että molempien vaatteet meni vaihtoon heti uudestaan sen puuron jälkeen ja kun sen tekee tuplana joka kerta niin se ei enää jossain vaiheessa kauheasti hymyilytä.
Aamupesujen ja puhtaiden vaatteiden vaihdon jälkeen onkin sitten aikaa tutkia koko koti ja sekoittaa kaikki se minkä äiti oli juuri järjestellyt. Sillä välin kun minimiehet harrastaa täystuhoilua yrittää äiti ehtiä siivoamaan keittiöstä aamupalan jäljet ja käydä laittamassa päivän ensimmäisen pyykkisatsin pyörimään koneeseen. Vielä hetki sitten meidän ukkelit ottivat pikkutorkut noin klo.11 aikoihin ,mutta tällä hetkellä olemme koittaneet jättää pikkutorkkuja pois jotta päivärytmi pysyisi fikusumpana. Noin klo.12 on kuitenkin ihan viimeinen hetki alkaa lapioida lounas poitsujen massuun koska yleensä niihin aikoihin alkaa jo todella väsy painaa. Joskus kun aikataulut ovat kusasseet vartilla on Linus nukahtanut syöttötuoliin kesken ruokailun ja se on maailman söpöin/säälittävin näky. Välittömästi ruokailun jälkeen tapahtuu vielä vaippojen vaihdot x2, ulkovaatteiden pukeminen x2 ja pienet maitohörpyt x2 ja ulos vaunuihin kanto x2.
Tämän jälkeen äidillä on noin 3 tuntia aikaa ottaa rennosti = siivota kämppä, laittaa pyykit kuivumaan, tehdä lisää vauvojen ruokia pakkaseen tai hyvänä päivänä viettää aikaa naapurin kanssa kahvia juoden ja maailmaa parantaen :)
Ja tämä aiempi stoori pätee siis vain ke-pe päiviin, sillä silloin kun Ceela neiti on myös kotona yleensä vähintään ma-ti niin aikataulu on vielä hivenen aikataulutetumpi koska siihen pitää sisällyttää myös uhmaikäisen aamupala, aamupesut, leikit, lounas ja päiväunet. Niinä päivinä kaikki ylimääräinen jää tehtäväksi illalla ja päivällä keskitytään vain selviämään pakollisista. Useimmiten kuitenkin kotipäivinä Ceela saa leikkikavereita tästä naapurista jolloin myös äitin duunit helpottuu siltä osin. Ja välillä neidin päiväunet saattaa myös jäädä välistä jos on aamulla nukuttu pitkään, joten silloin mennään vähän fiilispohjalla tämän isomman suhteen.
Pojat heräilevät päiväuniltaan yleensä noin klo.15-16 välisenä aikana ja sen jälkeen taas sama rumba jatkuu. Molemmat hörppäävät maidot ja sitten on taas vuorossa kodin uudelleen "järjestely" ja yleinen härdelli mikä pitää sisällään leikkiä, ruoan valmistusta ja mitä milloinkin. Aika usein päiväruoan jälkeen koko konkkaronkka pakataan autoon ja lähdetään kaveraamaan/sukuloimaan jotta äiti pääsee välillä myös pois kotiympyröistä :) Joskus taas ollaan vaan kotona ja yritetään olla läsnä lapsille edes hetken pelaten muistipeliä ja tuijottaen yhdessä pikkukakkosta. noin klo.19-20 pitäisikin jo olla laittamassa iltapala koko porukalle jotta jokaisen mukulan saisi jotenkuten järkevään aikaan nukkumaan. Iltojeni kohokohta nykypäivänä on Ceelan nukutus. Se hetki kun saan pötköttää ihanan keijumurun vieressä ilman kiireen häivää ja lukea iltasadut ja vastata viiteensataan mieltä askarrutavaan kysymykseen ja tehdä sormella kirjaimia selkään ja laittaa silmät kiinni ja torkahtaa vaikka tunniksi sillä välin kun iskä hoitaa pikkuherrojen iltatoimet. Miten sitä voikin niin nauttia nykyisin pienistä asioista niin kuin toisen nukutuksesta. Muistan vielä senkin ajan kun siitä miltei vedettiin pitkää tikkua kumpi joutuu neidin nukutuspuuhiin kun se oli muka niin työlästä. Huh sentään, mitähän työlästä siinä on kun saa levähtää oman lapsen vieressä? Kaikki on niin suhteellista. Ennen sitä ajatteli että nukahtaisipa nyt niin voisin mennä katsomaan telkkaria yms. Nykyisin sitä ajattelee että ihana kun saan hetken levähtää ihan rauhassa murehtimatta muita asioita. No sitten kun pojatkin ovat nukahtaneet viimein noin klo.21.30-22 aikoihin niin sitten alkaa äidin ja isin oma aika. Jos olisi tosi fiksu niin sitä menisi itsekin nukkumaan silloin kun se oma aikaa alkaa, mutta eihän se silloin tuntuisi omalta ajalta. Itse ainakin tarvitsen iltaisin hetken ihan vain itseni kanssa kun olen koko päivän ensin elänyt vain muita varten ja muiden ehdoilla. Joskus olisi myös ihana viettää sellaista parisuhdelaatuaikaa ihan vain kahdestaan. Viedän lapset mummolaan hoitoon, varata hotellihuone, nukkua pitkään ilman ainuttamaan herätystä, syödä aamupala ilman että samalla syötät aamupalaa kahdelle/kolmelle lapselle. Huh, se olisikin oikeesti aika täydellistä joten meidän perheen isi jos luet tätä niin vink vink * :D
Kuten olen siis aiemminkin täällä todennut niin kaksosarki on aikamoista menoa ja meininkiä. Ihanaa mutta väsyttävää. Joskus kun on saanut päivän päätökseen tuntuu että on kaikkensa antanut eikä yksinkertaisesti jaksaisi edes sormeaan liikauttaa mutta siitä huolimatta ei mitään haluisia vaihtaa. Nämä pojat tulivat täydentämään meidän perheen mitä ihanimmalla tavalla. Ceelastakin on kuoritunut ihan uusi tyttö veljien myötä. On jouduttu oppimaan, jakamaan paljon, niin leluja kuin äidin ja isin huomiota. Veljet ovat siskolleen niin kovin tärkeitä vaikka välillä vähän harmittaa kun ne sotkee just ne tärkeimmät leikit ja repii siskoa hiuksista. Silti toinen muistaa usein huokaista kesken touhujen kuinka juuri hänen veljet ovat maailman suloisimmat vauvat. Silloin kun katsoo noiden kolmen hulvattomia hölmöilyjä ja naurun rätkätystä sitä tietää miksi on niin korvaamattoman ihanaa kun lapsella on sisaruksia, ne on toisiaan varten, hyvinä ja huonoina hetkinä ♥
♥♥♥
