lauantai 27. syyskuuta 2014

Mitä meille kuuluu?

Kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu :)

Hurjasti on tapahtunut asioita parin kuukauden aikana enkä ole saanut aikaiseksi mitään tänne kirjoitella. Kesä meni niin haipakkaa että koitin keskittyä nauttimaan siitä. Minun viimeinen kesä kotiäitinä on nyt ohi. Ja vaikka välillä olin niin takki tyhjänä ja väsynyt kaiken pyörittämiseen, niin nyt jo huomaa kuinka muutamassa viikossa aika alkaa kullata muistoja ja se kaikki kotikaaos on mielessä sellaisena melko leppoisana elämänvaiheena. Aamulla sai nukkua pitkään ja... niin no siinä kai se kaikki leppoisuus olikin! Täyttä duunia on saanut täällä kotona painaa viimeiset kaksi ja puoli vuotta mutta silti kaikessa rankkuudessaan se oli ihanaa ja opettavaista aikaa. Sinä aikana sain katsoa kuinka kaksi niin samanlaista ja toisaalta niin täysin erilaista pientä poikaa kasvoivat vauvoista taaperoiksi ja kuinka se pieni isosisko muuttui päivä päivältä vähän isommaksi ja omatoimisemmaksi. Kuinka nuo kolme oppivat puhaltamaan yhteen hiileen ja välillä tappelemaan niin ettei päätä eikä häntää. Välissä oli myös niin rankkoja päiviä mm.triplavesirokko etten voisi enää tässä elämänvaiheessa väittää että päivääkään en vaihtaisi, mutta kokonaisuutta en vaihtaisi edelleenkään mistään hinnasta. Näitä lapsia, tätä miestä ja tätä perhettä en vaihtaisi. 

Jokaisen raskaankin päivän päätteeksi on saapunut se kauan odotettu ilta, ja se hetki kun saat ottaa kainaloon väsyneet pienet ihmiset. Saat kuunnella höpötystä joka aina jossain vaiheessa muuttuu rauhalliseksi tuhinaksi. Saat tuoksutella omien lasten unista tuoksua ja silittää pieniä täydellisiä kasvoja. Niin paljosta saa olla kiitollinen ♥




Meidän kesään kuului todella paljon perheen yhtäistä aikaa,

rantaelämää...








Merielämää...











Mökkeilyä...









ja seikkailuja serkkujen ja ystävien kanssa...








Elokuun puolessa välissä alkoikin sitten puhaltaa uudet tuulet kun sekä äiti ja lapset lähtivät purjehtimaan uusiin seikkailuihin. Päiväkotiarki on nyt alkanut meillä kaikilla ja aikamoista tohinaa on ollut. Onneksi saamme aamuisin suunnata vain yhteen osoitteeseen ja päivälläkin näemme toisiamme välillä vilaukselta ulkoiluaikaan sen verran että keretään huikata halit ja suukot aina tarpeen tullen. Koko porukka on tuntunut kotiutuvan uuteen arkeen yllättävän hienosti, vaikka väsymystä on toki ollut havaittavissa. Pojat ovat aina olleet kovin aamu-unisia ja yksi suuri muutos kotielämään verrattuna onkin ollut aikaisemmat aamuherätykset. Sääliksi käy mennä aamuisin herättelemään aivan unisia lapsia. Onneksi ihanat mummut ja mummit auttavat arjessa niin paljon että ollaan saatu nyt ainakin syksyn hoito järjestymään niin että lapsilla on vain 15 hoitopäivää kuussa. Tämä on tuntunut mukavan pehmeältä laskulta uuteen arkeen. Lapsetkin saavat nyt pikkuhiljaa totutella tähän kaikkeen. Maanantait mummu hoitaa lapsia meillä kotona joten saavat nauttia aina hieman pidennetystä viikonlopusta ♥

Välillä tuulee ja myrskyää mutta kotisataman väki tietää kyllä että aina myrskyn jälkeen tulee pouta ja sateen jälkeen aurinko. Fiilis on koko ajan plussan puolella ja mieli avoinna tälle sekkailulle...
jota arjeksikin kutsutaan ♥







14 kommenttia:

  1. Ihanaa kun kirjoitit ja olis kiva useamminkin lukea postauksia, mutta ymmärrän toki että elämässä on muutakin :) Aurinkoisia syyspäiviä teille!
    - vakkarilukija Henna-

    VastaaPoista
  2. Voi miten mukava lukea teidän kuulumisia, vieläpä noin positiivisia :) Kerrassaan sulosia lapsia teillä, kaksosetkin aivan valloittavan söpöjä <3 Mukavaa syksyä teille, käyhhän kirjoittelemassa kuulumisia aina jos ehdit ja jaksat :)

    VastaaPoista
  3. Pojat on poikia mutta jestas teidän tyttö on kaunis:).

    VastaaPoista
  4. Mukava kun kirjoittelit kuulumisianne!
    Tsemppiä uuteen arkeen, sellainen alkoi meilläkin minun palattua töihin elokuussa 2v 4kk kotonaolemisen jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Ihana kuva Ceelasta ja onpas lapset kasvaneet :) kiva kun kirjoittelen sillointällöin teidän kuulumisia! -Satu-

    VastaaPoista
  6. Ihana lukea taas teidän kuulumisia. Pojat on kasvaneet hurjasti ja Ceelasta tullut niin kaunis tyttö! <3 Tsemppiä uudenlaiseen arkeen!

    VastaaPoista
  7. Kivoja kuulumisia:). Miltä tuntuu olla töissä samassa talossa kuin lapset hoidossa? Miten päädyitte valitsemaan saman talon lapsille hoitopaikaksi kuin työpaikkasi? Miltä tuntuu hoitaa lapsia myös töissä?

    VastaaPoista
  8. Ihanaa kuulla teistä pitkästä aikaa! Mukavaa, että uudenlainen arki on lähtenyt hyvin käyntiin! :)
    Teillä on niin suloiset lapset! Ja Ceela on kyllä niin kaunis tyttö! :)

    Toivottavasti kuullaan teistä pian taas lisää (vaikka ihan ymmärrettävää, ettei aika kaikkeen riitä). Tämä blogi on ihan alusta asti ollut mun suosikkiblogi, lapsiperheen arkea iloineen ja murheineen (ilman jatkuvaa mainostulvaa)! Tykkään! :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille kommenteistanne. Mukava huomata että täällä vielä joku jaksaa käydä kurkkimassa. Olen pahoillani että päivitystahti on hiipunut näin minimiin, kiire ja väsy on tosiaan tehneet tehtävänsä mutta näin arjen palattua kuvioihin toivon että aikaa riittäisi kirjoitella useamminkin ♥

    Joku teistä kyselikin että miltä tuntuu olla lasten kanssa samassa talossa töissä/hoidossa ja kuinka tähän päädyttiin. Meillä on nyt puolitoista kuukautta yhteistä päiväkotiuraa takana ja kaikki on mennyt tähän asti onneksi todella hienosti. Meidän kolmikko on päiväkodissa isojen puolella ja minä itse talon toisessa päässä pienten puolella joten käytännössä tapaamme kerran tai kaksi päivässä ulkoiluaikaan. Ensimmäisen viikon aikana nuoret herramme toki hakivat äidistä turvaa ulkoilun aikana ja pienet itkut saatettiin tirauttaa siinä vaiheessa kun siirryttiin takaisin sisälle syömään. Hyvin nopeasti pojat tilanteeseen tottuivat ja Lucas rupesikin aina sanomaan että nyt äiti menee hoitamaan vauvoja. Isosiskon turva oli myös erittäin tärkeä ensimmäisten viikkojen aikana ja äidinkin mieltä helpotti tietää että sisko on siellä tarpeen tullen lohdutellut veljiä ja ottanut leikkeihinkin mukaan. Pojat sekä Ceela ovat viihtyneet päiväkodissa todella hyvin ja saaneet paljon uusia kavereita kenestä myös kotona saadaan iltaisin kuulla tarinoita. Meillä oli lapsille jo valmiina paikat samasta kunnallisesta päiväkodista jossa Ceela oli ollut hoidossa aikaisemmin mutta kesällä meille tosiaan tuli tarjous miettiä sitä vaihtoehtoa haluanko ottaa lapset kanssani tulevaan työpaikkaani. Ceelan vanha hoitopaikka oli myös erittäin ihana ja ryhmän hoitajat todella mukavia joten päätös ei todellakaan ollut helppo. Suurimpana tekijänä päätökseen oli poikien astmasta johtuen talo jossa on varmuudella puhdas sisäilma ja toki yhteinen hoito/työmatka ja siitä syntyvä ajan säästö houkuttelivat. Tällä hetkellä päätös on tuntunut oikealta ja olemme olleet tyytyväisiä tilanteeseen ja toivon sydämeni pohjasta että homma toimii jatkossakin yhtä moitteetta. Vanhan päiväkodin ihania tätejä ja tärkeitä kavereita minä sekä Ceela varmasti kaivataan hetken aikaa ja hyvät muistot sieltä pysyvät aina mielessä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on aivan ihanteellinen ratkaisu kun saatte olla samassa päiväkodissa!

      Poista
  10. Ihanaa kuulla teistä <3
    Jaksamista "uuteen"arkeen ja niihin aamuherätyksiin, ehkäpä pian muksut tottuvat rytmiin.
    Ihanaa kun mummut/mummit ovat arjessa apuna <3
    äibbä-73

    VastaaPoista
  11. Samoissa maisemissa mekin ollaan veneilty kesällä, lossista tunnistin meidän mökkipaikkakunnan :) Minä mietin myös tuota vaihtoehtoa, että olisin ottanut tytön omaan päiväkotiini hoitoon, mutta halusin kuitenkin pitää koti- ja työelämän erillään. Välimatka äidin ja tytön päiväkodin välillä on niin lyhyt, ettei se ajallisestikaan haittaa.

    VastaaPoista
  12. Mitä kuuluu? :) Täällä joka viikko käydään kurkkimassa josko olisi jotain uutta! :) Mukavaa alkuvuotta!

    VastaaPoista
  13. Löysin :)
    Ihana blogi ja ihanat te <3

    VastaaPoista