♥♥♥

Tänään odotti kauan odotettu päivä...

♥ perhe on kasassa ♥

Sohvalta kuuluu kotoisa tuplatuhina, en voisi kuvitella mitään suloisempaa :)

Pikaiset kuulumiset

Täällä pitelee aika kiirettä kuten ehkä arvata saattaa :)

Päivät menevät sairaalassa poikia hoidellen noin klo.8.30-18.30. 

Aamu ja illan viimeiset tunnit sitten koitetaan omistautua Ceelalle. Sairaalassa ollessa minulla on ikävä Ceelaa, ja illalla nukkumaan mennessä on ikävä poikia. Tällaista tämä nyt on hetken vielä. Luultavasti pojat pääsevät kotiin loppuviikosta eli ei tätä pitkään tarvitse enää jaksaa. Ceela on viettänyt suurimman osan päivistä Mummulassa, ja sinne suunnalle lähteekin niin valtavan suuri kiitos kaikesta avusta. Olette olleet korvaamattomia :)

Pojat jakselevat hyvin, molemmat syövät jo hyvin rinnasta ja loput mitä eivät jaksa syödä menee sitten nenämahaletkun kautta. Joka päivä vahvistuvat ja maitomäärät kasvavat. Kummatkin ovat päässeet eroon kanyyleistä koska suonensisäiset antibiootit ja ravintoliuokset voitiin lopettaa. Myöskään lisähappea ei kumpainenkaan enää tarvitse. Eli nyt on ainoastaan enää nuo nenämahaletkut käytössä ja niistäkin päästään eroon varmaan muutamissa päivissä, mahtavaa!

Isosiskokin on nyt käynyt miltei päivittäin katsomassa ja hoitamassa pikkuveljiä.

Joka kerta pitää saada pikkuveli syliin ja tänään sai neiti pitää molempia sylkyssä, niin liikuttavaa ♥

Veljelle suukkoja ♥

Veljen viekussa on hyvä olla...

Pilli&Pulla ♥

Reissumiehet ♥

Ihan pikaisesti vaan uusimmat kuulumiset...

Tänä aamuna matkalla Naikkarille tuli ihana puhelinsoitto. Meidän pojat pääsisivät siirtymään tänään Porvooseen. Molempien vointi on kohentunut päivä päivältä, ja sekä tehon että vvo:n lääkärit olivat yhdessä miettineet tilannetta ja päätyivät siihen että meidän pikku-ukkelit ovat siirtokuntoisia. Ajelimme siis Naistenklinikalle päin aika uusilla fiiliksillä. Itselleni tieto tuli niin yllättäen että menin jotenkin ihan pois tolaltani. Tätähän juuri oltiin toivottu, mutta tieto tulikin niin yhtäkkiä ettei siihen ollut kerennyt mitenkään varautua. Ja sitten iski epävarmuus että selviääkö meidän pojat varmasti Porvoossa, onko hoito tarpeeksi hyvää. Tähän asti heitä oli tarkkailtu koko ajan, ja se helpotti omaa mieltä kun tiesin nukkumaan mennessäkin että joku katsoo ja tarkkailee poikien vointia läpi yön. Tähän asti olen ollut hyvin rauhallinen ja järkevä, toiminut vain kuin joku robotti automaattiohjauksella, mutta tänään kun tajusi että tilanne alkaa tosiaan kääntymään parempaan suuntaan ratkesi ne itkuhanat ihan totaalisesti. Olen itkenyt lähes koko päivän, ehkä oma mieli antoi vihdoin tunteiden nousta pintaan. Jäähyväiset vvo:lla sekä teholla oli aika liikuttavat. Saimme vielä jutella poikien omahoitajien kanssa ja kiittää kaikesta. Oikeasti en edes tiedä kuinka voin ikinä kiittää tarpeeksi niitä ihmisiä jotka pitivät huolta minun lapsistani, antaen heille parhaan mahdollisen alun elämälle.

Nyt me lähdetään lähemmäs kotia...

Hei hei VVO, hei hei K7!!!

Kiitokset kaikille ihanille tädeille jotka hoiditte meitä ♥

Tästä alkoi poikien ensimmäinen automatka.

Tyylikkäästi ambulanssilla,

Pojat edellä ja Isi ja Äiti perässä :)

Nyt on pojat Porvoossa ja päivittäinen hoito sitä myötä aika paljon helpompaa. Meiltä ajaa sairaalalle kymmenessä minuutissa. Helsinkiin meni aina reilu tunti. Nyt vaan toivotaan että poikien vointi vahvistuu nopeasti, en malttaisi odottaa että saan nuo pienet ihanat ukot kotiin suukoteltaviksi!

Uusimmat kuulumiset

Ceela neiti tuli tänään Isin mukana moikkaamaan Äitiä ja pikkuveljiä :)

Ensimmäisen kerran Ceela kävi vierailemassa sairaalassa jo torstaina. Silloin hän oli vielä ymmärrettävästi hyvin ihmeissään kaikesta. Ei meinannut oikein alkuun edes ymmärtää että pikkuveljet ovat todellakin tulleet pois äidin masusta. Ja suurin ihmetyksen aihe silloin oli se kun Pilli oli saanut todella hienon möhköfanttipeiton päällensä VVO:lla, se taisi jopa aiheuttaa pientä harmitusta koska neiti puhui vielä myöhemmin samana päivänä kuinka hän haluaa myös oman möhköfanttipeiton :)

Tämän käynnin jälkeen neiti oli ilmoittanut seuraavana aamuna isille ettei hän halua tulla mukaan sairaalaan vaan hän haluaa mielummin päiväkotiin. Sanoin miehelle ettei turhaan lähde neitiä pakottamaan vaan että antaa mennä päiväkotiin ja saa prosessoida asiaa ihan rauhassa. Myöskään eilen ei Ceela ollut halukas tulemaan sairaalaan ja sovimme että saa olla Mummun luona kylässä sillä välin kun Isi tulee katsomaan äitiä ja poikia. Sekä Mummu että Isi olivat huomanneet että tyttö ei ole ihan oma itsensä, selkeästi tilanne vaikutti myös isosiskoon, onhan se selvä. Vaikea edes arvella kuinka paljon ajatuksia siellä pienessä päässä mahtaa liikkua, ristiriitaisia tunteita ja varmasti ikävä Äitiä. Isi kävikin eilen vähän lyhyemmän visiitin sairaalassa jotta pääsi viemään Ceelan ihan kahden kesken hoploppiin ja sen jälkeen olivat käyneet hakemasta kaupasta herkkuja ja leikkineet ja katselleet lastenohjelmia yhdessä ♥

Tänä aamuna Isi olikin vain sanonut että nyt syödään aamupala ja lähdetään katsomaan Äitiä ja pikkuveljiä, ja neiti ei ollut asiaa sen kummemmin vastustellut. Ja sairaalaan tulikin tänään niin auroinkoinen ja iloinen tyttö. Höpötti aivan koko ajan, leikki ja touhusi. Ja mikä mukavinta, hänellä oli kova kiire mennä katsomaan pikkuveljiä :)

Niimpä suunnattin VVO:lle katsomaan Pilliä.

Ja pikkuveljeä pitikin silittää pitkään ja hartaasti. Välillä neiti aina huokaisi ja tuumasi että voi kuinka hän on toooosi söpö :)

Ja lähtiessä piti ehdottomasti antaa myös suukko ♥

Ceela olisi tietysti kovasti halunnut mennä katsomaan myös Pullaa, mutta teho-osasto ei ota tällä hetkellä vastaan lapsivieraita koska liikkeellä on ollut ärhäkkää rs-virusta ja sehän voisi olla hengenvaarallinen tehon pienille potilaille. Lastenlinnan puolelta kuitenkin onneksi löytyy aivan ihana leikkihuone, jonne pienet vieraat saa mennä leikkimään. Ceela pääsi puuhailemaan ja Isi ja Äiti kävivät sitten vuorotellen moikkaamassa Pullaa.

Leikkihuone oli täynnä upeita, kiinnostavia leluja :)

Suurinta hupia Ceelan mielestä on VVO:n puolelta siirtyminen Lastenklinikalle jolloin pääsee istumaan Äitin syliin pyörätyoliin ja Isi työntää perheen naisia kovaa vauhtia. 

Tunnelissa sitten aina ihmetellään upeita seinämaalauksia ...

Vierailujen jälkeen Äidillä olikin Ceelalle mukavaa kerrottavaa...

Äiti pääsee kotiin Ceelan ja Isin luokse ♥

Sain tosiaan tänään luvan kotiutua. Koska kumpikaan pojista ei vielä pääse muutamiin päiviin siirtymään niin minua on turha makuuttaa lapsivuodeosastolla. On Ceelankin kannalta parempi että olen illat kotona, ja päivisin sitten hoitelemassa poikia. Tuntui ihanalta ajatukselta päästä kotiin, mutta kotimatkalla autossa alkoi kyyneleet vieriä pitkin poskia. Tuntui kuin sydäntä olisi revittyä kahtia. Toinen puoli oli siinä mukana matkassa, mutta toinen puoli jäi poikien luokse. Ihan hirveä tunne. Tuntuu että minua tarvittaisiin nytten kolmessa paikassa, kotona, VVO:lla ja teholla. Yritän parhaani jakaa aikani niin että olisin tasapuolisesti läsnä jokaisessa paikassa. Tiedän että tämä on lyhyt jakso meidän elämässä, mutta kyllä se vaan ottaa koville jättää omat lapset sairaalaan. Ceela pääsee onneksi huomenna taas Mummun luokse hoitoon ja me suuntaamme päiväksi hoitamaan näitä 

pieniä

 poikasia ♥

Synnytyskertomus

Nyt kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa niin kirjoitan hieman kuinka kaikki alkoi...

Tiistaina 06.03 oli vielä täysin tavanomaisen raskas päivä raskaan masun kanssa. Ceela oli Mummun luona kyleilemässä ja minä hääräsin kotona viime hetken juttuja, siivoilin ja järjestelin paikkoja. Isukin päästyä töistä lähdimme hakemaan neitiä takaisin kotiin ja pyörähdimme vielä kaupassa. Tuumasinkin kaupassa ollessa miehelle että olen kuin joku kummajainen jota kaikki jäävät tuijottamaan silmät suurina, joten ilmeisen suuri se vatsa alkoi jo olla :)

Illalla en saanut unenpäästä kiinni ja rupesin pikkuhiljaa ajattelemaan että voisin vaikka alkaa pakkailemaan sairaalakassiin tärkeimpiä juttuja. Vielä ei kuitenkaan ollut mitään aavistusta siitä että seuraavana aamuna tulen nappaamaan tuon samaisen kassin matkaani ja suuntaavani naistenklinikalle!

Nukahdin lopulta vasta joskus hieman ennen kello neljää aamuyöllä, siihen asti vaan pyörin ja hyörin ja kuuntelin Ceelan tuhinaa.  

Aamulla klo.7.20 herään sikeästä uneasta siihen että lapsivedet menivät. Kesti hetken aikaa ymmärtää mitä oli tapahtumassa. Rupesin välittömästi soittamaan miehelle ja tajuan että hänen puhelin soi keittiön pöydällä. Oli aamulla lähtenyt niin kiireessä töihin että oli siis unohtanut puhelimen kotiin

(tätä ei tapahdu ikinä, paitsi juuri tänä kyseisenä aamuna)!

Hetken aikaa mietittyäni tajusin soittaa miehen esimiehelle joka lähti ilmoittamaan Isukille että nyt pitäis lähteä kiireen vilkkaan kotiin. Tällä välin soitin Naikkarille ja kysyin millä konstilla lähden tulemaan sinne päin ja päädyimme varan vuoksi ambulanssi kyyditykseen koska supistukset olivat alkaneet, matkaa Naikkarille yli 50km ja ruuhka-aika. Ambulanssi saapui noin vartissa ja matka kohti synnäriä alkoi. Supistukset jatkoivat säännöllisenä noin 8minuutin välein koko matkan ajan ja olo oli vielä ihan ok.

Saapuessamme Naistenklinikalle minut laitettiin käyrille ja tarkastettiin ultralla vauvojen vointi ja tehtiin painoarviot.

Pillin painoarvio 3100g

ja

Pullan 2800g

Tämän jälkeen luokseni tuli vielä keskustelemaan erikoislääkäri. joka yritti vielä saada mieleni käännettyä synnytystavan suhteen. Hän käytti kyllä kaikki keinonsa aloittaen kauniista sanoista ja lopettaen minun syyttelyyni. Totesin vain että tässä vaiheessa minun päätäni ei käännettäisi, sektio oli jo aiemmin sovittu synnytystavaksi ja jokaisella on oikeus valita haluamansa synnytystapa.

Tässä vaiheessa supistukset alkoivat tulemaan jo noin 5minuutin välein, toisen sikiön pulssi oli välillä myös takykardinen joten meitä alettiin valmistelemaan leikkaukseen aika nopealla aikataululla. Leikkaus päästiin aloittamaan noin klo.14.00 ja klo.14.08 kovalla parkaisulla syntyi ensin Pilli ja minuutin päästä perässä 14.09 pikkuveli Pulla. Tähän 10minuuttiseen sisältyi paljon sillä kesken leikkauksen Isukki pyörtyi enkä oikein tiennyt pitäisikö olla enemmän huolissaan pojista vai isistä :) 

Isukki oli taju pois noin 5minuuttia jonka aikana pojat tosiaan syntyivät ja molempia stimuloitiin ja hapetettiin hetki salissa ennen kuin heidät siirrettiin vastasyntyneiden valvontaosastolle jatkotoimenpiteisiin. Tässä vaiheessa isikin saatiin virkoamaan ja hän lähti lääkäreiden mukaan viemään poikia osastolle ja minut siirrettiin heräämöön.

Pillin vointi on ollut alusta asti hieman parempi joten hän jäi hoidettavaksi vastasyntyneiden valvontaosastolle ja Pullalla taas tavanomainen keskosten keuhkotauti BPD tuli sen verran kovempana että hänet siirrettiin Lastenklinikalle vastasyntyneiden teho-osastolle. Ja näillä samaisilla osastoilla poikian hoidellaan edelleen. Molemmilla menee vielä lisähappea ja tarvitsevat hoitoa vielä usean päivän ajan. Molemmilla on tosin tänään ollut parempi päivä joten suunta näyttäisi olevan koko ajan oikea, onneksi!

Oma olo on alkanut olemaan vähän surkea kun vauvoja ei saa viereen, mutta näin mennään tällä hetkellä. Ja tärkeintä on että molemmat saavat parasta mahdollista hoitoa ja vahvistuvat päivä päivältä.

 Meidän pikkuinen Pilli <3

ja Pillin pikkuruinen koipi :)

Ja tässä "pikkuveli" Pulla <3

Pulla pitelee tiukasti kiinni isin sormesta.

Tämän illan kruunasi se kun sain vihdoinkin Pullan syliini.

Voi sitä rakkauden ja liikutuksen määrää.

Huomenna sylittelyvuorossa toivottavasti Pilli :)

Nyt jo voin sanoa että sekä VVO:lla että vastasyntyneiden teholla on töissä maailman ihanimpia ihmisiä, en tiedä kuinka voin koskaan tarpeeksi kiittää siitä että he pitävät siellä parasta mahdollista huolta meidän pikkuisista ihanista pojistamme <3

Pilli ja Pulla

 Terveiset NKL:lta

Syntyi tänään identtiset pojat Pilli (3100g.) ja Pulla (2690g.) Pilli voi hyvin, ja Pulla hakee starttiapua teho-osastolta. Tila on vakaa ja suunta oikea. Äiti voi myös hyvin. Isukki pökräs kesken toimenpiteen, mutta on jo kotiutunut ja voi nyt paremmin :) Äiti varmasti päivittää tarkemmat tilannetiedot kun saa tarvittavat ATK-laitteet käsiinsä.

T: ISUKKI

                                                                                                      Pilli

                                                                                                        Pulla

Made by Mummi

Meillä on käynyt ihan mieletön mäihä siinä suhteessa että lähisuvusta löytyy useampi ihminen ketä on siunattu käsityölahjoilla. Itse olen näissä hommissa täysin peukalo keskellä kämmentä :)

Viime viikkoina olen saanut suurella kiitollisuudella ottaa vastaan aivan ihania pikkuruisia juttuja 

Pillille&Pullalle...

Ihanat norjalaismyssyt ja pitkävartiset villasukat

ja lisää pieniä villasukkia pienille jaloille :)

ja vielä neulesetit molemmille pojille.

Nämä kaikki Isomummin puikoilta ♥

Ihanat neuletakit ja norjalaismyssyt

ihan pikkuriikkisessä koossa, sopivat juuri vastasyntyneelle.

ja ihastuttava villahaalari joka on tänä talvena pitänyt 

Ceela neidin lämpimänä myös paukkupakkasilla.

Nämä Mummun puikoilta ♥

Vanha mutta luotettava Espritin-imetystyyny kaipasi vähän uutta ilmettä.

Alkuperäinen kangas alkoi olla jo miltei puhki ja sen vetoketju oli rikki.

Niimpä Mummi hurautti ompelukoneellaan uuden päällisen,

ja rakas ystävä tuunasi sen pojille sopivaksi virkkaamalla päälle ihanat koristekukkaset ♥

Itse arvostan aivan eniten juuri näitä läheisten tekemiä ihanuuksia,

nämä on juuri meidän lapsille rakkaudella tehtyjä, ihania, uniikkeja...

ei tällaisia mistään kaupasta saa.

♥ Kiitos ♥