Huh huh...

Kiirettä pitää täällä kotirintamalla.

Kuten olette ehkä huomanneet, kun blogikaan ei ole päivittynyt tavallisen tahtiin :)

Ja luulen että jonkun aikaa täällä tulee olemaan hieman hiljaisempaa kuin normaalisti, ja se johtuu ihan täysin siitä tosiasiasta että minun vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.

Ensimmäiset viikot kotona on menneet ihan hujauksessa ohi. Ensimmäiset kaksi viikkoa minun oma rakas äitini oli täällä auttelemassa ja oli kyllä täysin korvaamaton apu. Nyt Sami on tämän viikon isyyslomalla ja ensi viikosta alkaen minun pitäis sitten pärjäillä päivät ihan yksikseen tämän katraan kanssa. Ceela on ollut nyt poikien kotitutumisesta asti kokonaan kotona jotta on saanut tutustua veljiin ja tottua uuteen tilanteeseen rauhassa. Sitten ensi viikolla alkaa Ceela taas käymään hoidossa noin 3päivänä viikossa. 

Isosisko on omaksunut uuden roolinsa tosi hienosti. Pikkuveljiä silitellään, sylitellään ja halitaan monta kertaa päivässä. Vielä kertaakaan ei ole veljiin kohdistunut mustasukkaisuutta, mutta me vanhemmat olemme saaneet välillä kokea voimakastakin uhmaamista ja kiukuttelua. Välillä koetellaan äidin hermoja kun yrittää parhaansa ja toiselle ei mikään kelpaa ja tällä hetkellä uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat ainoita kasvatuskeinoja! Noh ei nyt ehkä sentään, mutta totisesti saa monta kertaa päivässä laskea rauhassa sataan ja ajatella kauniita asioita :)

Tähän lyhyeen aikaan kotona on sisältynyt aika paljon. Muutaman päivän päästä kotiutumisesta herra Pulla alkoi saada affektikohtauksia eli itkemisen yhteydessä välillä lopetti hengittämisen muutamiksi sekunneiksi ja säikäytti meidät aika pahanpäiväisesti. Molemmilla pojilla on ollut jonkin verran masuharmeja ja ovat niitä itkeskelleet iltaisin. Lastenlääkäri jo epäilikin josko pojilla olisi maitoproteiiniallergia kuten Ceelalla vauvana, ja määräsi pojille käyttöön allergiamaidon Nutrilon Pepti käytettäväksi rintamaidon lisänä. Nyt on masuitkut molemmilla selvästi vähentyneet. Kyse voi olla myös suoliston kypsymättömyydestä, mutta koska sisarella on ollut maitoproteiiniellergia halutaan heidän kanssa olla tarkkana heti alusta alkaen ja koittaa välttää turhat vatsavaivat. Pikkuhiljaa kotona aletaan nyt kokeilemaan sopisiko pojille Nutrilon HA maito missä maitoproteiini on pilkottu pienemmäksi. Nyt vaan toivotaan että tuo HA-valmiste sopisi ettei tarvitse lähteä poikia altistamaan. Kela kun vaatii altiskokeet että allergiamaidolle saa korvattavuuden. Tällä hetkellä maksamme tuosta maitojauheesta täyden hinnan eli 45e, ja purkki riittää maksimissaan kahdeksi viikoksi! Pääosin onneksi mennään kuitenkin rintamaidolla, ja pojat kasvaa ihan huimaa vauhtia. Tämän päivän punnituksen mukaan Pilli painaa 3700g ja Pulla 3400g :)

Itse olen ollut nyt viimeisen viikon järkyttävässä yskässä mikä tuntuu repivän keuhkoja ja hengittäminenkin jo saattuu kaikesta köhimisestä. Sain sunnuntaina vihdoin ja viimein antibiootit käyttöön ja olo alkaa pikkuhiljaa voimistumaan. Juuri kun luulin että muu porukka säästyi niin eikös sitten eilen Ceela alkanut köhimään ja pikkuinen Pillikin ilmeisesti sairastui samaan pöpöön. Pilli oli eilen jo herätessään todella kalpea ja vointi muuttui päivän mittaan koko ajan huonommaksi. Poikanen ei jaksanut herätä syömään, ei jaksanut itkeä ja hengitys oli ajoittain hyvin pinnallista. Ja jälleen kerran löysimme itsemme illalla päivystyksestä poikien kanssa. Pillin vointi oli sen verran epämääräinen että lääkäri laittoi meidät osastolle seurantaan yön yli. Isi tuli sitten yöllä Pullan kanssa kotiin ja minä jäin Pilin kanssa osastolle. Ceela sai taas luojan kiitos hoitopaikan Mummulasta ettei tarvinnut iltaa/yötä viettää päivystyspolilla. Mitään hälyyttävää ei Pillin labroista löytynyt. Ainoastaan hemoglobiini oli liian alhainen ja sitä nyt kontrolloidaan uudestaan viikon päästä. Tänään pikkumies on jo ollut silminnähden virkeämpi, mutta selkeästi tukkoinen edelleen. Toivotaan nyt että edes Pulla säästyisi hänellä kun on ollut muutenkin enemmän kaikenlaista vaivaa. Silloin kun pojat kotiutuivat sairaalasta niin Pullalla todetiin olevan pieni reikä sydämessä. Sivuääni huomattiin jo Helsingissä ja Porvoossa sitten sydän ultrattiin varmuuden vuoksi. Reikä on kuulemma todella pieni ja siitä ei ole mitään vaaraa, sulkeutuu kuulemma luultavasti itsestään vuoden kuluessa. Mutta kyllä sitä äitinä kuitenkin aina miettii että onko kaikki varmasti kunnossa. Nyt kuitenkin näyttää että kaikki olisi hyvin ja uskotaan ja luotetaan että niin on myös tulevaisuudessa.

Ukkelit lähdössä ulkounille...

tosin Pulla oli sitä mieltä että hei äiti, ei mua nukuta yhtään :)

Näitä muutamia harmeja lukuunottamatta meidän pojat vaikuttaa tällä hetkellä kuitenkin aika perustyytyväisiltä tapauksilta. Syövät ja nukkuvat ja hetken verran jo seurustelevatkin. Pikku-ukot ovat niin syötävän suloisia ja ovat jo tässä ajassa sulattaneet täysin meidän sydämet. Isikin sanoi tänään illalla ettei voi enää kuvitella meidän perhettä ilman näitä pieniä poikasia. Sitä ei käy kieltäminen etteikö alku olisi rankkaa ja kädet täynnä, mutta kyllä tämä on kaiken sen arvoista. Jos joku väittää että siinä se menee kaksi missä yksikin niin voin kertoa että ei todellakaan mene. Ja meille saa tulla kokeilemaan jos haluaa :) Mutta kyllä silti kaksi vauvaa on ennenkaikkea tuplaonni ♥

Nyt alkaa tuolta sittereistä kuuluumaan sellaista ääntelyä että äitiä kaivataan taas kohta, joten tulen taas joku päivä päivittelemään lisää meidän kuulumisia...

ja loppuviikosta voisi olla luvassa pientä arvontaa näiden pienten poikasten kotiutumisen johdosta :)

Pulla vilkuttaa teille kaikille ♥