Kuinkas taas kävikään...

Meidän pikku Linus vietti taas elämästään yhden viikon Porvoon sairaalan lastenosastolla...

Poitsulla oli ollut jo useamman päivän ongelmia hengityksen kanssa vaikka hänellä oli jo käytössä ventoline ja flixotide. Sitten eräänä iltana hengitys oli enää miltei pelkkää pihinää ja poika lopetti syömisen ja siitä sitten päivystyksen kautta osastolle tarkkailuun ja spriiralle. Aamulla tilanne näytti paremmalle ja poika pääsi kotiin. Kotipäivän aikana kuitenkin selvisi ettei Linus tosiaan ollut kunnossa. Hän ei suostunut juomaan maitoa rinnasta eikä pullosta, itki vaan ja oli aivan voimaton. Eipä siinä auttanut kuin viedä poika uudestaan osastolle. Tilanne ei lähtenyt osastollakaan korjaantumaan, itse asiassa pienen vointi laski vain entisestään. Seuraavana päivänä sain soiton meidän yksityiseltä lastenlääkäriltä  jonka luona olimme käyneet edellisviikolla Linuksen hengitysvaikeuksien vuoksi. Lääkäri siis soitti kertoakseen että heidän röntgenlääkäri oli tulkinnut Linuksesta muutama päivä sitten otettua keuhkokuvaa ja löydös kuvassa viittasi keuhkokuumeeseen. Ei siis ihme ettei poika ollut oikein kunnossa. Noh ei tässä vielä kaikki, seuraavana päivänä pieni parka alkoi myös oksentamaan ja ripuloimaan, eikä suostunut edelleenkään syömään. Selvittelyjen ja tutkimusten jälkeen selvisi vihdoin että poika oli saanut jostain ärhäkän adenovirus-tartunnan. Lääkäri jo mietti että olisko mahdollisesti voinut tarttua meidän aikaisemmalta Kys:in reissulta. Aloin jo olla todella huolissani Linuksesta joten tuo adenovirus oli siinä mielessä helpotus että se selitti kaikki oireet. Linukselle jouduttiin laittamaan nenämahaletku koska paino oli jo laskenut 200g syömättömyyden takia. Pikkuhiljaa poikasen vointi lähti kohenemaan ja pääsimme vihdoin jatkamaan toipumista kotiin.

Tällä hetkellä alkaa pikkuinen ukkeli taas olemaan oma iloinen itsensä, ihmeen nopeasti nämä pienet aina kumminkin toipuvat vaikka tauti vetikin raukan aika voimattomaan kuntoon. Hengityksen kanssa meillä on edelleen ongelmia sillä poikasen uloshengitys vinkuu välillä aika pahasti astmalääkkeistä huolimatta, sitä joudutaan nyt siis edelleen tarkkailemaan ja miettimään mistä löytyisi helpotus tilanteeseen.

Lucas ja Linus

Ei uskoisi että samainen ukkeli oli vielä muutama päivä sitten ihan veto pois!

Isosisko reagoi tilanteeseen aika voimakkaasti koska minä jouduin viettämään suurimman osan päivistäni sairaalalla. Isi oli sitten kotosalla Ceelan ja Lucaksen kanssa. Uhmailua ja kiukuttelua on ollut ilmassa aika reippaasti ja äidin hermot koetuksella. Nyt kun tilanne on taas rauhoittunut olemme koittaneet antaa Ceelalle mahdollisimman paljon huomiota ja keksiä mukavaa yhteistä puuhastelua. Isi on käynyt Ceelan kanssa kalastamassa, ja me tytöt leivoimme tässä yksi päivä ihan kahdestaan...

ja tänään käytiin koko perheen kera hoplopissa. Oli muuten kohtuulisen mukavaa olla hoploppaamassa kun siellä ei ollut ketään muuta, kyllä oli tilaa temmeltää :)

Blogihiljaisuus on siis jälleen kerran johtunut näistä sairasteluista, ei ole oikein rahkeet riittäneet muuhun kuin arjen pakollisiin hommiin... Jälleen kerran esitän vienon toiveen että josko nämä sairastelut vihdoin jättäisi meidät rauhaan.