perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kuinkas taas kävikään...

Meidän pikku Linus vietti taas elämästään yhden viikon Porvoon sairaalan lastenosastolla...


Poitsulla oli ollut jo useamman päivän ongelmia hengityksen kanssa vaikka hänellä oli jo käytössä ventoline ja flixotide. Sitten eräänä iltana hengitys oli enää miltei pelkkää pihinää ja poika lopetti syömisen ja siitä sitten päivystyksen kautta osastolle tarkkailuun ja spriiralle. Aamulla tilanne näytti paremmalle ja poika pääsi kotiin. Kotipäivän aikana kuitenkin selvisi ettei Linus tosiaan ollut kunnossa. Hän ei suostunut juomaan maitoa rinnasta eikä pullosta, itki vaan ja oli aivan voimaton. Eipä siinä auttanut kuin viedä poika uudestaan osastolle. Tilanne ei lähtenyt osastollakaan korjaantumaan, itse asiassa pienen vointi laski vain entisestään. Seuraavana päivänä sain soiton meidän yksityiseltä lastenlääkäriltä  jonka luona olimme käyneet edellisviikolla Linuksen hengitysvaikeuksien vuoksi. Lääkäri siis soitti kertoakseen että heidän röntgenlääkäri oli tulkinnut Linuksesta muutama päivä sitten otettua keuhkokuvaa ja löydös kuvassa viittasi keuhkokuumeeseen. Ei siis ihme ettei poika ollut oikein kunnossa. Noh ei tässä vielä kaikki, seuraavana päivänä pieni parka alkoi myös oksentamaan ja ripuloimaan, eikä suostunut edelleenkään syömään. Selvittelyjen ja tutkimusten jälkeen selvisi vihdoin että poika oli saanut jostain ärhäkän adenovirus-tartunnan. Lääkäri jo mietti että olisko mahdollisesti voinut tarttua meidän aikaisemmalta Kys:in reissulta. Aloin jo olla todella huolissani Linuksesta joten tuo adenovirus oli siinä mielessä helpotus että se selitti kaikki oireet. Linukselle jouduttiin laittamaan nenämahaletku koska paino oli jo laskenut 200g syömättömyyden takia. Pikkuhiljaa poikasen vointi lähti kohenemaan ja pääsimme vihdoin jatkamaan toipumista kotiin.


Tällä hetkellä alkaa pikkuinen ukkeli taas olemaan oma iloinen itsensä, ihmeen nopeasti nämä pienet aina kumminkin toipuvat vaikka tauti vetikin raukan aika voimattomaan kuntoon. Hengityksen kanssa meillä on edelleen ongelmia sillä poikasen uloshengitys vinkuu välillä aika pahasti astmalääkkeistä huolimatta, sitä joudutaan nyt siis edelleen tarkkailemaan ja miettimään mistä löytyisi helpotus tilanteeseen.

Lucas ja Linus

Ei uskoisi että samainen ukkeli oli vielä muutama päivä sitten ihan veto pois!

Isosisko reagoi tilanteeseen aika voimakkaasti koska minä jouduin viettämään suurimman osan päivistäni sairaalalla. Isi oli sitten kotosalla Ceelan ja Lucaksen kanssa. Uhmailua ja kiukuttelua on ollut ilmassa aika reippaasti ja äidin hermot koetuksella. Nyt kun tilanne on taas rauhoittunut olemme koittaneet antaa Ceelalle mahdollisimman paljon huomiota ja keksiä mukavaa yhteistä puuhastelua. Isi on käynyt Ceelan kanssa kalastamassa, ja me tytöt leivoimme tässä yksi päivä ihan kahdestaan...






ja tänään käytiin koko perheen kera hoplopissa. Oli muuten kohtuulisen mukavaa olla hoploppaamassa kun siellä ei ollut ketään muuta, kyllä oli tilaa temmeltää :)

Blogihiljaisuus on siis jälleen kerran johtunut näistä sairasteluista, ei ole oikein rahkeet riittäneet muuhun kuin arjen pakollisiin hommiin... Jälleen kerran esitän vienon toiveen että josko nämä sairastelut vihdoin jättäisi meidät rauhaan.

31 kommenttia:

  1. Meinas kyllä taas tulla itku! Ei tommosta osaa kuvitellakaan omalle kohdalle. Onneksi kaikki on nyt paremmin! Tsemppiä, oot mahtava ja teillä on ihana perhe <3

    VastaaPoista
  2. Jopas teitä on taas koeteltu! :( Hienoa kuitenkin, että Linus on noin hyvin parantunut!

    VastaaPoista
  3. Voi Linusta, onneksi asiat on jo paremmalla tolalla.

    Teillä on kyllä supersuloinen kolmikko :)!

    VastaaPoista
  4. Voi pikkuista :-( Voimia sinne arjen pyöritykseen! Sinulla on niin suloiset lapset <3

    VastaaPoista
  5. Voi pientä! Onneksi nyt kuitenkin kaikki jo parempaan päin :)

    VastaaPoista
  6. No voihan nyt :( toivottavasti tämä oli nyt tässä ja saatte loppukesän (ja syksyn ja talven) olla ihan rauhassa!

    meillä b-tyttö joutui kaksi kertaa osastolle ensimmäisinä kuukausinaan ja kun tauti iski kolmannen kerran, tuli aikamoinen romahdus. Äidille siis. Sillä kertaa osasto kuitenkin juuri ja juuri vältettiin ja tauditkin alkoivat jäämään taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin toivon että tämä olis nyt tässä! Huomaan että saan jotain "supervoimia" siinä tilanteessa kun niitä tarvitaan ja osaan sulkea liialliset tunteet pois pelistä, mutta sitten kun tilanne rauhoittuu niin sitten se totaalinen uupumus iskee. Nyt uuvuttaa entisestään kun mies palaan huomenna lomalta takaisin töihin. Kyllä se arkipäivien pyörittäminen yksin on paljon rankempaa. Ihanaa että teidän neidillä sairastelukierre katkesi, se luo uskoa mulle että meilläkin voi tilanne vielä helpottaa :)

      Poista
  7. Voi pientä <3 Onneksi Linus voi jo paremmin. Toivottavasti pääsette jatkamaan kesänviettoa ilman turhia sairasteluja!

    Ceelakin on kyllä niin nätti tyttö pitkien kutriensa kanssa :) Taitaa Ceelallakin olla vielä totuteltavaa uuteen arkeen pikkuveljien kanssa, kun uhmailee?

    Voimia sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru ♥ Luulen kans että Ceela reagoi näihin muutoksiin, ja sen takia on käytös muuttunut. Pikkuasioista kiukutaan ja itketään ja kavereiden kanssa on hankalaa saada leikkejä sujumaan. Pitäis tietty ymmärtää että on ihan tervettä että toinen reagoi ja uskaltaa näyttää tunteensa mutta kyllä välillä on pinna tosi kireällä kun saa joka asiasta vääntää.

      Poista
  8. Eikä :( Ihan tosi kurjaa, että pientä on taas noin koeteltu. Se on raskasta koko perheelle.
    Onneksi kuitenkin kaikki nyt hyvin ja saatte olla kotona. Hyvää vointia pienokaiselle <3

    VastaaPoista
  9. vooi kun teitä taas koetellaan :( ootte kyllä ihan parhaita vanhempia kun muistatte huomioida Ceelaakin noin paljon ja antaa hänellekkin omaa aikaa :) noi Ceelan ja isin / Ceelan ja äidin kahdenkeskiset ajanvietot on varmasti Ceelalle ihan huipputärkeitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Aina ei kyl tunnu siltä et ollaan ihan parhaimpia vanhempia kun neiti kiukkuaa ja känkkää! Toivon vaan että on nopeasti ohi menevä vaihe, huoh!

      Poista
  10. Voimia kovasti toivottelee täältäkin vauvan ja taaperon äippä, liikutuin ihan tekstistäsi!

    VastaaPoista
  11. Voi,että harmittaa teidän puolesta.Toivotaan,että sairastelut kääntyisivät jo pois luotanne!
    Pojat on kyllä kasvaneet hirmuisesti,ihana hymy kuva ja Ceelakin niin kaunis neiti :)
    Paljonkos muuten pojilla on nyt ikää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat on nyt 4kk kalenteri-ikää ja 3kk korjattua. Kehitys tuntuu menevän aika hyvin tuon korjatun mukaan :)

      Poista
  12. Meilläkin vauva-aikaan oli kotilääkkeinä ventoline ja flixotide. Osastojaksot oli tuttuja kun lääkkeet olivat riittämättömät ja hengitys todella työlästä.
    Saimme jorvista lainaspiran kotiin ja se oli meillä niinkin kauan kun 4 vuotta :) Eikä tämän jälkeen tullut enää yhtäkään osastojaksoa, ei juuri päivystys-/lääkärikäyntejäkään kun tarvittava apu oli kotona. Kysy ihmeessä josko lastenklinikaltakin saisi tuon kotispiran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä :) Jos ei tilanne rupea näyttämään valoisammalta niin täytyypä tosiaan kysäistä tuota spiran lainaan! Kiva kuulla että se toi teillä helpotuksen tilanteeseen :)

      Poista
  13. Oih ja voih. Mitä tähän enään sanoa. Harmittavaista,että pikkuiset joutuvat kaikennäköisten vaivojen riepoteltavaksi. :/ Onneksi Linus näyttää nyt ainakin reippaalta. =) En kyllä tiedä millaista meidän arki voisi olla jos Ellen olisi syntynyt silloin 25 viikkolla. Paljon halauksia ja voimia. Onneksi näyttää löytyvän monta saman kokenutta, joilta saa vertaistukea. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Juu on ollut vähän turhan rankka alku näiden sairastelujen osalta. Meidän poitsut on muuten niin perustyytyväisiä ja iloisia pakkauksia mut sit nämä sairastelut vie aina kurjaan kuntoon ja sit ollaan uuvuksissa koko porukka.

      Poista
  14. Voi ei, kamalaa! voi pikkuista :( Onneksi kuitenkin nyt on kaikki paremmin!

    VastaaPoista
  15. Haleja ja voimia teille!!! Täällä toivotaan myös, ettei teidän enään tarvitsisi sairastaa!!! Todella ikävää ja varmasti uuvuttavaa, kun aina on joku kipeänä!! Erityisesti sitä kantaa aina huolta nuista pienistä.

    VastaaPoista
  16. Voi mä jotenkin vaistosin, ettei teillä ole kaikki hyvin, kun et ole päivittänyt blogia.
    Sydäntä raastavaa, kun pikkuinen sairastaa...

    Voimia teille kovasti ja toivottavasti Linuksen hengitys alkaisi pikaisesti helpottaa!

    Meidän vauva tuli nyt 2kk... Kamala, miten aika menee nopeasti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Amy, jokos se teidänkin vauva on 2kk...vastahan hän syntyi :) Ihanaa kesää teille :)

      Poista
  17. Kylläpä teitä on taas koeteltu, mutta ihana tuo kuva pojista. Niin terveenä ja hymyilevänä taas. Toivottavasti tuo sairastelukierre on teille taakse jäänyttä elämää.

    VastaaPoista
  18. Jaksamista teille kaikille ja aurinkoista kesää!

    VastaaPoista
  19. Hei!

    Olen vierailija blogissasi, mutta hengityksen helpottamiseen http://www.medishop.fi/product_catalog.php?c=30 (lääkesumutin/kompressiosumutin) Spiran pystyy ostamaan itselle, maksaa postikuluineen 115€ +lääkkeet, on tosi helppo käyttää ja varmasti helpompaa kuin käydä aina spiralla terkkarissa.
    Meillä on ollut nyt tuo käytössä muutaman kuukauden, ja on kyllä helpottanut sekä neidin oloa, että meidän arkea ihan mielettömästi.
    Jaksamista teille koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta linkistä, ihana tietää että tollainen on mahdollista hankkia omaksi jos rupeaa näyttämään että sairastelu ei ala helpottamaan!

      Poista
  20. Kiitos kaikille ihanista viesteistänne ♥ Pitäkää peukut pystyssä meidän puolesta, olishan se ihanaa olla edes muutama viikko välissä terveenä koko porukka.

    VastaaPoista
  21. Voi pientä Linusta, onneksi nyt jo taas kunnossa ♥ En edes osaa kuvitella sitä huolen määrää kun ei tiedä mikä toista vaivaa :( Toivon minäkin että nyt pysytte kaikki pitkään terveinä!

    VastaaPoista
  22. Voikaa hyvin, toivottavasti pian helpottaa! Esikoisesta meillä on ainakin se kokemus, ettei välttämättä mikään riitä: vaikka kuinka antaisi omaa aikaa, lisää vaaditaan ja sittenkään ei olla tyytyväisiä... Meillä esikoinen on todella aurinkoinen, reipas ja perustyytyväinen lapsi, mutta välillä tosiaan tuntuu, että vanhempana pitäisi revetä koko ajan vain lapsen pillin mukaan... kultainen keskitie se tässäkin varmaan paras eli älä turhaan pode huonoa omaatuntoa Ceelan takia... sisaruksia kun on, niin aina sitä joutuu (oppii?) isosisaruskin joustamaan.

    VastaaPoista