Puolisen vuotta...

Reilu puoli vuotta on meidän perheessä vietetty uudenlaista elämää.

Vilkasta, touhukasta, uuvuttavaa, mutta siltikin niin mahdottoman ihanaa elämää.

Lucas ja Linus tulivat täydentämään meidän perheen ja nyt todella tuntuu että meidän perhe on kasassa.

Vauva-aika menee aina hurjan nopesti, mutta kaksosten kanssa se menee tuplanopeasti, en ymmärrä mihin ne pienet vauvat ovat kadonneet. Tilalle on tulleet yhtäkkiä touhukkaat, ryömivät, kikattelevat pikkuiset ukkelit.

"syypäät mun hymyyn"

Poikaset ovat kehittyneet hurjaa vauhtia ja pian tilanne on se ettei noita kahta pidättele enää mikään. Ukkelit valloittavat maailmaa päivä päivältä enemmän. Molemmat ovat oppineet nyt ryömimään, ja nyt päästään jo sinne minne halutaan, viikko sitten mentiin vasta pakki päällä. Lucas on jo pitkään noussut konttausasentoon ja hytkytellyt siinä itseään ja Linus tekee nyt sitä samaa. Pojat kehittyvät hämmästyttävän samaa tahtia. Kaikki uudet taidot tuntuvat tulevan aina parin viikon sisällä molemmille.

Meillä on toki ruvettu myös maistelemaan kiinteitä. Tällä hetkellä ruokavalioon kuuluu riisi, bataatti, porkkana, maissi, päärynä, luumu, mustikka, vadelma,mango,omena ja banaani. Seuraavaksi pitäisi ottaa kokeiluun peruna ja kana, sen jälkeen kenties joku kotimainen vilja. Aika varovaisesti on uusia makuja kokeiltu, takaraivossa vieläkin pelko mahdollisista allergioista joista Ceela kärsi vauvana. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä että varsinaista allergiaa ei pojilla olisi, jotkut raaka-aineet vaan ärsyttää vatsaa. Kukkakaalia kokeilen parina päivänä ja siitä sitten huudettiin parina yönä masukipuja joten kukkakaali on nyt sitten hetken tauolla ennen kuin sitä uskallamme kokeilla uudestaan. Ruoan kanssa on nyt harjoiteltu hörppimään vettä nukkamukista ja muutoin juomana edelleen rintamaito ja korvike.

Linus

Lucas

Puolivuotis keskoskontrollissa todettiin että pojat ovat kehittyneet todella hienosti ja keskosuudesta ei ole tietoakaan. Kehittyvät lähempänä kalenteri-ikää kuin korjattua. Linus jatkaa lastenpolin asiakkaana edelleen kehkotilanteen ja sydämen sivuäänen vuoksi. Suurin parannus Linuksen vointiin saantiin pari kuukautta sitten kun saimme pojat äärimmäisen taitavan vyöhyketerapeutin luo käsittelyyn. Ennen ensimmäistä käsittelyä Linus oli ollut jatkuvasti kipeänä, hengitys vinkui voimakkaasti ja syöminen oli hyvin hankalaa. Ensimmäisellä käsittelykerralla mukana olivat molemmat pojat. Terapeutti teki molemmille pojille saman hoidon ja koko käsittelyn ajan Linus huusi hysteeristä kipuitkua kun taas Lucas hymyili tyytyväisenä. Tuntui todella pahalta huomata kuinka lukossa Linuksen keho oli monelta osin ollut. Poika oli hoidon jälkeen noin vuorokauden verran normaalia itkuisempi ja sen jälkeen tapahtui ihmeellinen muutos voinnissa. Hengitys alkoi selkiintyä ja pihinä jäi pois, Linus alkoi syömään suuria määriä sekä oli silminnähden tyytyväisempi kuin aikoihin. Vyöhyketerapeutti epäili että Linuksen astmaattiset oireet saattavat myös osittain johtua refluksitaudista. Keskoskontrollissa päädyttiin lopulta siihen että tilannetta aletaan selvittämään tarkemmin ja Linus sai lähetteen Helsinkiin allergia ja astmasairaalaan baby box tutkimukseen. Tutkimus tullaan suorittamaan marraskuun loppupuolella ja se ilmeisesti kertoo meille enemmän poikasen tilasta. Olen tyytyväinen että asia selvitetään nyt perinpohjin mutta silti stressaa ajatus siitä että Linus joudutaan nukuttamaan tutkimuksen ajaksi. Lääkäri siis epäili että poikasella saattaisi ollakin tavan astma eikä infektioastma koska tilanne ei varsinaisesti laukea vaikka infektio olisikin jo ohitse. Jatkuvana lääkityksenä tällä hetkellä Ventoline 2suihkausta noin 4kertaa vuorokaudessa ja Flixotide 2suihkausta aamuin ja illoin. Nyt Flixotide täytyisi vähentää ja kolme viikkoa ennen tutkimusta se täytyy lopettaa kokonaan. 

Meidän pojat ovat pääsääntöisesti ihan tavattoman helppoja ja tyytyväisiä vauvoja, touhuilevat lattialla lelujen kanssa pitkiä aikoja ja kikattelevat toisilleen. Nukkuvat hyvin ja syövät hyvin. Nauttivat vanhempien ja isosiskon huomiosta ja hassuttelusta. Toki väliin mahtuu niitä päiviä että kitistään kutisevia ikeniä ja nytkin molemmat ovat olleet viimeisen viikon flunssassa ja sen takia selkeästi kärttyisiä. Nenät ovat olleet niin tukossa että keskiviikkona kävimme jo sairaalaassa limaimuilla koska kotikonstit eivät auttaneet. Nyt näyttäisi siltä että tilanne alka pikkuhiljaa helpottamaan ja yötkin nukutaan taas ilman panadolia :)

Voin vain huokaista helpotuksesta että onneksi pojat ovat sellaista tyytyväistä sorttia sillä päivät ovat kuitenkin ihan täyttä työtä. Kahden vauvan perushoitoon menee jo ihan hirveästi aikaa. Tuntuu että koko ajan olen joko syöttämässä, pukemassa, vaihtamassa vaippoja tai nukuttamassa. Turha haaveilla tässä vaiheessa paljon omasta ajasta. Jos haluan viettää omaa aikaa niin se tapahtuu sitten klo.24 jälkeen kun kaikki muut nukkuu ja kämppä on järjästelty taas asuttavaan kuntoon, tuttipullot on pesty ja pyykit laitettu kuivumaan. Nautin kyllä tästä ja ymmärrän että tämä on vain pieni ohikiitävä hetki meidän elämässä, mutta kyllä sen voi sanoa että välillä kun univelka pääsee kerääntymään niin hermot on kireällä ja äitiäkin kiukuttaa.

Nyt tuntuukin niin ihanalta kun mies jäi kotiin 5 viikoksi pitämään monikkopidennyksiä. Arki tuntuu rullaavaan niin ihmeellisen paljon kevyemmin kun siitä vastaa kaksi ihmistä. Mieheni tosin käyttää "vapaapäiviä" hyödykseen rakentaakseen meidän autotallia mutta se tieto siitä että voin vain käydä huikkaamassa ulko-ovelta että Isiiiiiii, me tarvitaan apuaa on niin juhlallista. Ja kyllä se tekee hyvää Isillekin nähdä mitä se arki täällä kotona on myös päivisin. Se on kellosepän tarkkaa rytmitystä ja aikataulutusta että jokainen palapelin palanen loksahtaa kohdalleen ja päivä saadaan rullaamaan mahdollisimman helposti.

Tämä puolivuotta ovat näyttänyt minulle mikä suuren suuri rikkaus kaksosuus on. Vaikka saatan joskus väsyneenä valittaa niin tätä en vaihtaisi mihinkään. Kaksoset ovat toinen toisilleen tuki ja turva, ystävä ja leikkikaveri joka ikinen päivä. Näiden kahden kehitystä seuratessa sitä hämmästyy joka päivä kuinka paljon he jo nyt toisiaan ymmärtävät, aivan kuin puhuisivat keskenään kieltä jota kukaan muu ei ymmärrä. Olen niin täydellisen onnellinen että saan seurata tätä ihmettä joka päivä ♥