lauantai 29. syyskuuta 2012

Puolisen vuotta...

Reilu puoli vuotta on meidän perheessä vietetty uudenlaista elämää.
Vilkasta, touhukasta, uuvuttavaa, mutta siltikin niin mahdottoman ihanaa elämää.
Lucas ja Linus tulivat täydentämään meidän perheen ja nyt todella tuntuu että meidän perhe on kasassa.

Vauva-aika menee aina hurjan nopesti, mutta kaksosten kanssa se menee tuplanopeasti, en ymmärrä mihin ne pienet vauvat ovat kadonneet. Tilalle on tulleet yhtäkkiä touhukkaat, ryömivät, kikattelevat pikkuiset ukkelit.


"syypäät mun hymyyn"

Poikaset ovat kehittyneet hurjaa vauhtia ja pian tilanne on se ettei noita kahta pidättele enää mikään. Ukkelit valloittavat maailmaa päivä päivältä enemmän. Molemmat ovat oppineet nyt ryömimään, ja nyt päästään jo sinne minne halutaan, viikko sitten mentiin vasta pakki päällä. Lucas on jo pitkään noussut konttausasentoon ja hytkytellyt siinä itseään ja Linus tekee nyt sitä samaa. Pojat kehittyvät hämmästyttävän samaa tahtia. Kaikki uudet taidot tuntuvat tulevan aina parin viikon sisällä molemmille.

Meillä on toki ruvettu myös maistelemaan kiinteitä. Tällä hetkellä ruokavalioon kuuluu riisi, bataatti, porkkana, maissi, päärynä, luumu, mustikka, vadelma,mango,omena ja banaani. Seuraavaksi pitäisi ottaa kokeiluun peruna ja kana, sen jälkeen kenties joku kotimainen vilja. Aika varovaisesti on uusia makuja kokeiltu, takaraivossa vieläkin pelko mahdollisista allergioista joista Ceela kärsi vauvana. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä että varsinaista allergiaa ei pojilla olisi, jotkut raaka-aineet vaan ärsyttää vatsaa. Kukkakaalia kokeilen parina päivänä ja siitä sitten huudettiin parina yönä masukipuja joten kukkakaali on nyt sitten hetken tauolla ennen kuin sitä uskallamme kokeilla uudestaan. Ruoan kanssa on nyt harjoiteltu hörppimään vettä nukkamukista ja muutoin juomana edelleen rintamaito ja korvike.

Linus

Lucas

Puolivuotis keskoskontrollissa todettiin että pojat ovat kehittyneet todella hienosti ja keskosuudesta ei ole tietoakaan. Kehittyvät lähempänä kalenteri-ikää kuin korjattua. Linus jatkaa lastenpolin asiakkaana edelleen kehkotilanteen ja sydämen sivuäänen vuoksi. Suurin parannus Linuksen vointiin saantiin pari kuukautta sitten kun saimme pojat äärimmäisen taitavan vyöhyketerapeutin luo käsittelyyn. Ennen ensimmäistä käsittelyä Linus oli ollut jatkuvasti kipeänä, hengitys vinkui voimakkaasti ja syöminen oli hyvin hankalaa. Ensimmäisellä käsittelykerralla mukana olivat molemmat pojat. Terapeutti teki molemmille pojille saman hoidon ja koko käsittelyn ajan Linus huusi hysteeristä kipuitkua kun taas Lucas hymyili tyytyväisenä. Tuntui todella pahalta huomata kuinka lukossa Linuksen keho oli monelta osin ollut. Poika oli hoidon jälkeen noin vuorokauden verran normaalia itkuisempi ja sen jälkeen tapahtui ihmeellinen muutos voinnissa. Hengitys alkoi selkiintyä ja pihinä jäi pois, Linus alkoi syömään suuria määriä sekä oli silminnähden tyytyväisempi kuin aikoihin. Vyöhyketerapeutti epäili että Linuksen astmaattiset oireet saattavat myös osittain johtua refluksitaudista. Keskoskontrollissa päädyttiin lopulta siihen että tilannetta aletaan selvittämään tarkemmin ja Linus sai lähetteen Helsinkiin allergia ja astmasairaalaan baby box tutkimukseen. Tutkimus tullaan suorittamaan marraskuun loppupuolella ja se ilmeisesti kertoo meille enemmän poikasen tilasta. Olen tyytyväinen että asia selvitetään nyt perinpohjin mutta silti stressaa ajatus siitä että Linus joudutaan nukuttamaan tutkimuksen ajaksi. Lääkäri siis epäili että poikasella saattaisi ollakin tavan astma eikä infektioastma koska tilanne ei varsinaisesti laukea vaikka infektio olisikin jo ohitse. Jatkuvana lääkityksenä tällä hetkellä Ventoline 2suihkausta noin 4kertaa vuorokaudessa ja Flixotide 2suihkausta aamuin ja illoin. Nyt Flixotide täytyisi vähentää ja kolme viikkoa ennen tutkimusta se täytyy lopettaa kokonaan. 

Meidän pojat ovat pääsääntöisesti ihan tavattoman helppoja ja tyytyväisiä vauvoja, touhuilevat lattialla lelujen kanssa pitkiä aikoja ja kikattelevat toisilleen. Nukkuvat hyvin ja syövät hyvin. Nauttivat vanhempien ja isosiskon huomiosta ja hassuttelusta. Toki väliin mahtuu niitä päiviä että kitistään kutisevia ikeniä ja nytkin molemmat ovat olleet viimeisen viikon flunssassa ja sen takia selkeästi kärttyisiä. Nenät ovat olleet niin tukossa että keskiviikkona kävimme jo sairaalaassa limaimuilla koska kotikonstit eivät auttaneet. Nyt näyttäisi siltä että tilanne alka pikkuhiljaa helpottamaan ja yötkin nukutaan taas ilman panadolia :)


Voin vain huokaista helpotuksesta että onneksi pojat ovat sellaista tyytyväistä sorttia sillä päivät ovat kuitenkin ihan täyttä työtä. Kahden vauvan perushoitoon menee jo ihan hirveästi aikaa. Tuntuu että koko ajan olen joko syöttämässä, pukemassa, vaihtamassa vaippoja tai nukuttamassa. Turha haaveilla tässä vaiheessa paljon omasta ajasta. Jos haluan viettää omaa aikaa niin se tapahtuu sitten klo.24 jälkeen kun kaikki muut nukkuu ja kämppä on järjästelty taas asuttavaan kuntoon, tuttipullot on pesty ja pyykit laitettu kuivumaan. Nautin kyllä tästä ja ymmärrän että tämä on vain pieni ohikiitävä hetki meidän elämässä, mutta kyllä sen voi sanoa että välillä kun univelka pääsee kerääntymään niin hermot on kireällä ja äitiäkin kiukuttaa.



Nyt tuntuukin niin ihanalta kun mies jäi kotiin 5 viikoksi pitämään monikkopidennyksiä. Arki tuntuu rullaavaan niin ihmeellisen paljon kevyemmin kun siitä vastaa kaksi ihmistä. Mieheni tosin käyttää "vapaapäiviä" hyödykseen rakentaakseen meidän autotallia mutta se tieto siitä että voin vain käydä huikkaamassa ulko-ovelta että Isiiiiiii, me tarvitaan apuaa on niin juhlallista. Ja kyllä se tekee hyvää Isillekin nähdä mitä se arki täällä kotona on myös päivisin. Se on kellosepän tarkkaa rytmitystä ja aikataulutusta että jokainen palapelin palanen loksahtaa kohdalleen ja päivä saadaan rullaamaan mahdollisimman helposti.

Tämä puolivuotta ovat näyttänyt minulle mikä suuren suuri rikkaus kaksosuus on. Vaikka saatan joskus väsyneenä valittaa niin tätä en vaihtaisi mihinkään. Kaksoset ovat toinen toisilleen tuki ja turva, ystävä ja leikkikaveri joka ikinen päivä. Näiden kahden kehitystä seuratessa sitä hämmästyy joka päivä kuinka paljon he jo nyt toisiaan ymmärtävät, aivan kuin puhuisivat keskenään kieltä jota kukaan muu ei ymmärrä. Olen niin täydellisen onnellinen että saan seurata tätä ihmettä joka päivä ♥

42 kommenttia:

  1. Ihanat syypäät sun hymyyn! :) :)

    Todellakin pojat kehittyvät hyvää tahtia, meidän kuopus ei ryöminyt vielä 6 kk iässä, saatika noussut konttausasentoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Kyl nämä pienet ihmiset vaan kehittyy niin eri tahtiin. Ei Ceelakaan vielä tässä vaiheessa ryöminyt, muistaakseni oli lähelle 8kk ikää kun pääsi liikenteeseen.

      Poista
  2. Tosiaan kaksosarki vilahtaa tuplavauhtia, meidän pojat on kohta 2 vuotta, APUA mihin ajalla on oikein kiire.

    Arkea on helpottanut selvät päivittäiset rutiinit (jotka tosin käyvät joskus tylsiksi) ja iskä. Tällä hetkellä lastenhoito on helpottunut tosi paljon, jota edesauttaa 4 vuotias isosisko, joka leikittää ja hoivaa poikia (välillä kuin omiaan ;) ).
    Joskus kuuntelen lasten leikkejä salaa ja isosisko saattaa kehua (tai komentaa) poikia samalla tavalla kuin minä. Lapset ovat kyllä ihania ja syypäitä hymyyn!

    Virpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta tuo "äidin suulla puhuminen" :) Ceela kans komentaa pikkuveljiä monesti tyyliin: Lucas älä viitsi puklaa mun päälle IHAN OIKEESTI! Ja äitiä vähän hymyilyttää kun se IHAN OIKEESTI tulee niin samalla äänen painolla kun itseltäänkin :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Ihanat lapset <3 Tässä tulee tuplavauvakuume (tosin olen aina unelmoinut kaksosista):) Ihana onnellisuus heijastuu sinusta ja blogistani, vaikka varmasti arki on työläämpää kuin tällainen yhden neidin äiti osaa edes kuvitella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pidän peukkuja että kaikille jotka kaksosista haaveilevat se onni suotaisiin :) Rankkaa välillä, mutta ah niin palkitsevaa myös :)

      Poista
  5. Ihanat pojat sulla :) Ja varmasti ihanasti ottavat toisistaan mallia noissa kehityksissä ja kohta huomaatkin, että pojat jo konttaa :) Täällä yksi vauvakuumeinen... :)

    ps. mun tyttö ei 6 kk ikäisenä tehny muuta ku pyöri lattialla ku päätön kana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ceelakin muutes aika pitkään teki sitä pyörimistä akselinsa ympäri ennen kuin tajusi että pääsee muuhunkin suuntaan :)

      Poista
  6. Ihanat pienet pojat <3 Etenkin tossa kuvassa, jossa molemmat nakuilevat vierekkäin. Niin söpöt pienet!

    Meilläkin tyttö tekee samaa kuin teidän pojat eli ryömii ja heiluu konttausasennossa. Mutta se onkin samanikäinen. Kaikki pienet tavarat ja roskat menevät suuhun...

    Hyvä kun pääsette tutkimuksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta että kaikki menee suuhun! Tosi tarkkana saa olla kun Ceela on leikkinyt jollain pikkumuumeilla ettei niitä kuleksi sitten lattioilla, on just pahan kokoisia tuollaisen pienen tutkiskelijan suuhun.

      Poista
  7. Tykkään kovasti käydä lukemassa sun blogia ja taas oli niin ihana kirjoitus! Ja niin komeat pojat sulla!! Hienoa, että teillä on kehitys ollut hienoa, meidän kaksoset nyt 10kk (korjattua n8kk)ja meillä kehitys on ollut aikas hidasta. Välillä tuntuu että opitaan uusia juttuja hienosti, välillä on vaiheita kun tuntuu, että kehitystä tulee mutta äärimmäisen hitaasti, onneksi nyt kuitenkin fysioterapeuttikin on ollut tyytyväinen poikien kehitykseen.

    Kirjoitit, että teidän toisella pojalla kuuluu sivuääni sydämestä. Meillä nyt useamman kuukauden myös toisella pojalla kuulunut ja luultavasti saamme lähetteen tarkempaan seurantaan syksyn aikana. Kuulemma voi olla vaaratontakin, vähän kyllä silti hirvittää että mitä se tarkoittaa.

    Aikaisemmin jo kirjoittelin, että meidän pojilla on ollut monet monet samanlaiset vaatteet kuin kuvissa teidän pojilla. Vielä en ole saanut aikaiseksi laittaa vaatteita myyntiin, mutta olen miettinyt että jossain vaiheessa laittaisin ja tuli mieleen että voisit olla kiinnostunut ainakin joistain vaatteista. Meidän pojat ovat vaan vielä aika pieniä, joten voi olla että teidän pojat käyttää jo samaa kokoa kuin meillä. Meillä käytetään nyt siis 74 ja jotkut 80cm alkaa jo olla ihan ok.
    Ootko muuten ostanut pojille paljon vaatteita uutena? Mä ostin esikoiselle paljon, mutta jotenkin en enää raaski niin paljoa ostaakaan, vaikka vaatteita todella päivän aikana tarvitaan PALJON, meillä pulautellaan tosi paljon ym. Meille sukulaiset ovat ostaneet paljon vaatteita uutena ja ne ovat todella tulleet tarpeeseen.

    Iloista syksyä teidän perheelle!! Ihanaa, että ehdit blogia silloin tällöin kirjoitella, vaikka ymmärrän että muutakin puuhaa riittää :)
    -Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että olet tykännyt seurailla meidän kuulumisia :) Pienet ihmiset kehittyvät niin eri tahtiin, teilläkin pojat ottavat varmasti sitten hurjan spurtin jossain vaiheessa!

      Meillä tosiaan Linuksella todettiin sivuääni viikon ikäisenä ja sen sitten sydänlääkäri myös ultrasi ja oli sitä mieltä että ei syytä huoleen, pitäisi sulkeutua vuoden ikään mennessä , mutta vielä tosiaan ääni sieltä löytyi. Toivotaan että menisi itsestään ohi. En halua ajatella mitä sitten jos ei menekään koska silloin ilmeisesti se pitäisi sulkea. Toivotaan että teilläkin ns.harmiton sivuääni kyseessä ♥

      Meillä on siis ilmeisen hyvä vaatemaku :) Meillä pojat ovat juuri siirtyneet kokoon 74cm joten jos teiltä on pian jäämässä sitä kokoa pieneksi niin varmasti olisin kiinnostunut! Meidän pojat on kyllä kasvaneet niin hirmuista vauhtia, saisivat pysyä pikkuisina vielä. Mutta siis se tuplakirppis siellä facessa on kyllä aivan huippu, sieltä olen tehnyt todella paljon löytöjä. En todellakaan raaski kaikkea ostaa uutena eikä olisi varaakaan kun yhtäkkiä joutuu kolmelle kaiken ostamaan + siihen kahdelle vaipat yms. niin rahaa palaa ihan kiitettävästi kuten varmaan tiedät :)

      Poista
  8. Ihanat pojat! Ja ihana tuplaonni! Ei tarvi varmaan edes sanoa, mutta mä oon jotenkin kanssa niin haltioissani tästä kaksosuudesta. Ei sitä osaa edes kuvailla - se täytyy kokea ;)

    VastaaPoista
  9. <3 tippa linssi täällä taas, kaksi vauvvaa kainalossa- ja niin mäkin olen haltioissani on hyvä sana, en ikinä vaihtais tätä pois vaikka miten ois työtä ja mitään omaa ei ole! mikä onni meille on suotu kun kaksi ihmettä on meille annettu samaan aikaan <3 taitavat pojat, meillä ei vielä kuin peruutella :) mut äitiä ei haittaa, kohta saa kumminkin juosta riittämiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se todella siunaus on, ei voisi mitään ihanampaa kuvitella rankan päivän päätteksi kun kaksi pientä ihmettä vierekkäin nukkumassa ja tuhisemassa yhteistä unta ♥

      Poista
  10. Ihana tuplaonni!

    Juu, oma aika alkaa täälläkin myöhään, meidän viimeinen, vauva, nukahtaa kymmenen aikoihin illalla ( Koululainen ja kerholainen sentäs jo tuntia aiemmin). Sen jälkeen sitten tiskataan ja keitellään pulloja, tyhjätään kuivausrumpu, jossa pyykit lojuneet odottamassa monenmonta tuntia, siistitään paikkoja... Kun sitten viimein hiukan ennen puoltayötä lösähdän sohvalle, aikeissa katsoa edes himpun verran telkkaria, uni tulee jo siihen sohvalle...

    Mutta kyllä sitä omaa aikaakin taas hetken päästä löytyy, kunhan vaan malttaa odottaa.

    Nyt kolmannen lapsen kohdalla sitä ensimmäistä kertaa huomaa oikein nauttivansa kaikesta, jopa työntäyteisistä päivistä ja unettomista öistä, ehkäpä juuri siksi, kun tietää, että se on vain pieni aika elämästä ja kestää niin vähän aikaa... ja meillä tämä lapsiluku on nyt myöskin täynnä, joten nautin ihan koko vauva-ajasta, viimeistä kertaa.

    Suloiset vesselit nuo Lucas ja Linus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kuulostaa niin tutuille nuo ilta-askareet ja kuivausrummussa lojuvat pyykit :)

      Poista
  11. Ihana kuulla, että teillä voidaan paremmin jo! :) Meidän mummi on aika mummi! ;)

    JuTTa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän mummi on todellakin aika taikuri! Olen niin kiitollinen siitä avusta mikä Linukselle saatiin ♥

      Poista
  12. Siis eiiih, tuo toinen kuva missä pojut veikeilee vierekkäin, ei voi olla todellista! Maailman suloisimmat kaverukset, mäkin haluun! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nämä poitsut kyl jotain niin täydellisen ihanaa ♥

      Poista
  13. Hei,
    toisen blogin kautta eksyin tänne. Ihana kirjoitus. Itsellänikin kaksostytöt 1v9kk ja pojat 4v ja 5v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että tänne on löytänyt tiensä myös monta muuta kaksosten äitiä :)

      Poista
  14. voi että miten suloisia <3
    Ja ihana kuulla että pojat voi hyvin! varmasti touhua riittää kaksoisarjessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu touhua kyllä riittää, se ei lopu koskaan :) Välillä onkin pakko lähteä pois kotoa että saa katkaistua sen tekemisen ja voi välillä vaan olla!

      Poista
  15. Teidän kuulumisia on aina yhtä kiva lukea. Sä kirjoitat ja saat asiat niin hyvin "paperille" että oikein ihmettelen välillä miten sinulla ajatus kulkeekin noin hyvin vaikka varmasti on tosiaan välillä hieman hulinaa jaloissa :) Teitin miekkoset jo niin ison oloisia! -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Miekkoset tosiaan kasvaa niin mieletöntä vauhtia, ihan haikeaa kun mietin että vasta hetki sitten olivat aivan ihmeellisen pieniä.

      Poista
  16. Löysin blogin toisen blogin kautta ja tykästyin todella kovin että liityin lukijaksi (huomasin samalla että olen 300:s lukija) :) Todella suloisia lapsia teillä :)

    VastaaPoista
  17. Tämä blogi on kyllä kiva, samaa mieltä:) itsellä saman ikäinen poika kuin teidän kaksoset niin ihan mukava seurata ja vertailla kehitystä:) suloisia pieniä<3 -Riikka

    VastaaPoista
  18. Niin se aika menee nopeaa! Teidän pojat on niin suloisia samoin kun isosiskokin! :)
    Tätä blogia on tosi mukava lukea, kun kirjotat niin ihanalla tavalla!
    Mukavaa syksyä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, olipa kauniisti sanottu ♥ Sinne myös ihanaa syksyn aikaa!

      Poista
  19. Moikka! Saanko kysyä mikä on Ceelan koko nimi? Ja jos toivepostausta saisi ehdottaa niin Ceelan nimen tarina (?).:) Vai onko sellainen jo tehty? Linkkiä? :D Olisi ihana nähdä minkä näköinen äiti on näiden kauniiden ja uskomattoman ihanien lasten takana. :)

    VastaaPoista
  20. Ceelan koko nimi on Ceela Cecilia Amelie, on se täällä ennenkin vilahdellut mm. tässä vanhassa postauksessa: http://ceelanmetkut.blogspot.fi/search?updated-max=2010-05-09T11:20:00-07:00&max-results=7

    Ja lapset on tosiaan kauniita, mutta äiti valitettavasti ihan tavis :) Kyllä minun kuvia on täällä vilahdellut paljonkin varsinkin poikien odotusaikaisissa postauksissa.

    VastaaPoista
  21. Voi, teidän pojat (ja tietenkin Ceela) ovat niin suloisia ♥

    Varmaankin isukin monikkopidennysvapaat tulevat todelliseen tarpeeseen, kyllä teillä sellainen vilske siellä käy :) Viime reissun jälkeen olin itsekin ihan poikki, kun pääsin kotiin. :D Ja kuitenkin seurailin teidän puuhia siinä sivussa :D Joten nostan todella hattua, että jaksat kaksosarkea ja vielä löydän ne positiivisetkin puolet siitä ♥ Mutta sähän oletkin tollanen superäippä ♥

    VastaaPoista
  22. Taitaa tän blogin loppu olla sitten tässä, kun melkein kuukauteen ei ole kuulunut mitään. Täällä on varmasti monta monituista lukijaa jotka käyvät joka päivä katsomassa onko tullut mitään, mutta ei. Tiedän, että arkenne on tällä hetkellä kiireistä, mutta voisit edes jotain ilmoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä ole kenenkään pakko käydä. Tämä on minun ja meidän perheeni blogi, en ole vastuussa kenellekään siitä kuinka useasti tätä päivitän.

      Poista
  23. No eiiiikä, kun kirjoittelet silloin aina kun itse jaksat :) Olen pari vuotta seurannut blogiasi ja toivon kovasti, että pääsen vielä lukemaan juttujasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,varmasti pääset :) Kirjoitan nimenomaan silloin kuin pystyn ja jaksan, enempää en voi luvata.

      Poista