Paluu todellisuuteen

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, ja paljon on taas kerennyt tapahtua. Tuskin muistan tapahtumista puoliakaan mutta kerrottakoon nyt ne mainitsemisen arvoiset.

Uudenvuoden juhlinnan jälkeen minä ja mukulat vietettiin vielä hetkinen mummon ja ukin hellässä hoivassa. Pojat olivat tehneet koko meidän kyläilyn ajan hampaita ja olleet itkuisia, etenkin öisin. Äitini heräilikin harva se yö auttaman minua kun molemmat pojat huutelivat hammaskiukkujaan samaan aikaan. Siinä me kanneltiin ja hytkyteltiin pieniä kipuisia poikia, minä ja äiti. Minä lastani ja äitini lapsenlastaan. Vaikka me nähdään välimatkan takia melko harvoin niin silloin kun me nähdään on äitini läsnä lasten elämässä 100 prosenttisesti. Tiedän että meidän arki on hullun hektistä ja arvostan sitä että oman kodin (lapsuudenkodin) ovi on aina avoin silloin kun on tarvis. Viikko välillä pois kotinurkista, ja äidin tekemä ruoka ja lastenhoito ja viihdytysapu auttaa jaksamaan taas monen monta viikkoa eteenpäin.

Lomareissun loppupuolella ukkikin päätti järkätä Ceelalle vähän extraohjelmaa pienen retkipäivän muodossa. Ukki kävi hakemassa kaupasta makkaraa ja limua ja mummo pyöräytti Ceelan kanssa tikkupullataikinan valmiiksi. Ja sitten hurauteltiin meidän mökille retkeilemään :)

Tällaiset pienet asiat on pienen ihmisen mielestä kovin suuria ja jännittäviä.

 Niistä riittää puhuttavaa pitkäksi aikaa.

Muistan itse lapsuudesta ne retket joita oman ukin kanssa tehtiin. Marjametsällä tai pilkkireissulla viihdyttiin koko päivä. Välillä ukki teki tervaskantotulet ja kaivoi repusta eväät ja lämmintä teetä. Muista jopa miltä ukin erätakki tuoksui, monet unet tuli sen takin päällä otettua kun väsy yllätti pienen retkeilijän. Toivon todella että omatkin lapset saavat kerätä juuri tällaisia muistoja evääksi elämän reppuun. 

Lopuksi vielä autettiin ukkia lastaamaan takakontti täyteen takkapuita jotta mummon varpaat pysyvät lämpiminä :)

Ceela oli ollut koko päivän vähän vaisu vaikka touhuilikin ihan reippaasti.
Retken ja päiväunien jälkeen syy  uupuneeseen olemukseen selvisi kun neidin ihosta alkoi löytyä näppyjä vähän sieltä sun täältä...

Ei liene vaikea arvata että meillä vieraili siis vesirokko!
Tautia oli ollut liikenteessä Ceelan päiväkodissa ja niin vain oli meidänkin neito sen sieltä poiminut itselleen.
Muutama päivä meni aika itkuisissa tunnelmissa kun rokot kutisivat ja sattuivat. Ataraxilla ja tuolla rokkovaahdolla selvittiin kuitenkin niiden kurjimpien ensimmäisten päivien yli ja pian neiti olikin jo ihan tolpillaan. Taidettiin päästä ylipäätään tämän taudin suhteen helpolla, näppyjä oli jonkun verran jaloissa, käsissä, selässä ja vatsassa, muutama näppy korvien takana ja päänahassa, kasvoissa ainoastaan kaksi näppyä. No neidin loma siis piteni viikon verran koska päiväkotiin ei tietysti ollut mitään asiaa ennenkuin kaikki näpyt ovat kuivuneet ja vointi muutenkin terve.

Samaan rytäkkään selvisi päivystyksessä että pikkuveljien yöhuudot eivät johtuneetkaan pelkistä uusista hampaista vaan molemmilta pojilta löytyi korvatulehdus. Lucaksella molemmista korvista ja Linuksella toisesta. Olipa vaan mukava lähteä seuraavana päivänä reissaamaan kotia kohti kolmen pikku potilaan kanssa.
Nyt on pikkuhiljaa koko konkkaronkka parantunut ja nyt vielä jännätään joitakin päiviä että onko rokko tarttunut pikkuveljiin. Vielä ei ole näppyjä näkynyt mutta kun itämisaika on niin pitkä että vannomatta paras...

 Tämä neiti on terveidenkirjoissa taas ♥

ps. Pakko hehkuttaa meidän tän talven ihaninta hattua joka tilattiin kotimaiselta NopsuPopsulta omien toiveiden mukaan tämän ticksun haalarin kaveriksi. Hattu on mielettömän kaunis ja sen lisäksi myös lämmin. We love it ♥