Täällä asustelee yksi äiti joka kokee aika valtavaa luopumisen tuskaa.
Mun vauvat täytti juuri vuoden ja jotenkin se nostatti aika voimakkaat tunteet pintaan.
Hetki sitten olin vielä täysin varma että meidän perhe on tässä ja elämä on hyvä juuri näin.
Nyt viimeisten päivien aikana olen löytänyt itseni itkemässä kappahlissa hypistellen niitä 44cm bodeja, itkun aiheuttaa myös poikien sydämen täyttävä pulppuava kikatusnauru jollaista ei kuule kuin pienen lapsen suusta.
Viaton pieni ihminen nukkumassa sylissäni, pieni käsi silitää unisen hennosti omaa kättäni aivan kuin varmistaen että äiti on siinä lähellä.
Jotenkin meillä on käynyt niin uskomaton tuuri että ollaan saatu kolme täydellistä lasta. Kun noita ihmeitä katselee niin sitä voi vaan ihmetellä kuinka mikään voi olla noin täydellisen kaunista.
Pieni lapsi on vaan jotain niin mystisen ihmeellistä.
Meillähän oli aikoinaan haave vain kahdesta lapsesta. Tuplayllärin osuessa kohdalle meidän perhe kasvoikin kertaheitolla kolmilapsiseksi. Ja nyt tuntuu että sekään ei riitä. En tiedä johtuuko nämä tunteet vain siitä että kaksosten vauvavuosi meni niin vauhdilla etten kerennyt pysyä ihan mukana siinä kuinka nopeasti vauvoista kasvoi taaperoita. Onko tämä nyt sellaista surutyötä siitä että tavallaan tietää ja yrittää hyväksyä mielessään sen ettei meidän perheeseen enää koskaan tulee vauvaa. Ajatus siitä kyllä riipaisee aika pahasti. Herättää samantyylisiä tunteita kun silloin kun taistelimme lapsettomuuden tunteiden kanssa ennen Ceelaa.
Mutta toisaalta menetyksen tunne on vielä voimakkaampi koska tällä hetkellä todella tietää mitä menettää. Ennen lapsia sitä saattoi vain aavistaa.
Tällä hetkellä uusi vauva olisi sula mahdottomuus, mutta ehkä siihen on hyvä pitää avoinna se teoreettinen mahdollisuus. Että jos vielä joskus. Vaikka järki sanoo monen asian takia että ei enää koskaan, mutta jostain syystä sydän vastustelee tätä päätöstä. Tämän vuoksi tänään tehtiin eräs puhelinsoitto, peruttiin yksi asia...
ja pidettiin vielä itsellämme se teoreettinen mahdollisuus että ehkä vielä joskus ♥
Eletään muutama vuosi näin, ja katsotaan mihin elämä vie.
Koskaan ei voi sanoa EI koskaan.
.JPG)
Kolme maailman herkintä, ja kauneinta sydäntä
♥♥♥
Ihana kirjoitus <3 Toivon ettei mulle tule enää vauvakuumetta! Meillä sama "kokoonpano" kuin teillä 2 poikaa & 1 tyttö ja se tuntuu nyt täydelliseltä!
VastaaPoistaPojilla on ainutlaatuinen yhteys, saatte vielä monet naurut heidän ja ceelan touhuja katsellessa
VastaaPoistaIhana kirjoitus. Tunnistan tuttuja mietteitä. Meilläkin oli ajatus, että lapsiluku on tässä ja lisää ei tule.
VastaaPoistaKummasti se kaipuu jostain löysi tiensä meille ja tässä ollaan, pienet potkut tuntuvat massussa <3
Ihana teksti ♥ Ja samat fiilikset täällä, mun vauva on jo kohta 2-vuotias!
VastaaPoistaTäällä eräs, joka taistelee vauvanvaatteiden kanssa, että vienkö Konttiin vai yritänkö myydä (= unohtaa vaatteet kaappiin säästöön). Jotenkin lopulliselta tuntuu hävittää vauvavaatteet. Äitiysvaatteita en kyennyt hävittää ja vein ne anoppilaan säilytykseen.
VastaaPoistaMeille piti aina riittää kaksi lasta, mutta yllätykseksi uusi kuumeilu tuotti kolmannen lapsen. Ja nyt, minä haluan vielä neljännen. Mutta aika näyttää jääkö lapset kolmeen vai tuleeko vielä oikea iltatähti? Tämä kolmas oli "iltatähti" koska esikoisen kanssa ikäeroa tuli 8 vuotta.
Ihana kirjoitus ja ihan samoja mietteitä täälläkin. Meillä on 5-vuotias tyttö ja 3-vuotias poika. Itse haluaisin vielä kolmannen mutta mies ei (tuntee itsensä jo liian vanhaksi..:). Juuri tänään vein ison kasan pieneksi jääneitä lastenvaatteita kirppikselle ja pieni nipistys tuntui sydämessä. En mäkään silti halua vielä sanoa ettei koskaan enää..
VastaaPoistaT: Heidi
Samaistuin kirjoitukseesi. Niin tuttuja ajatuksia! Olen aina kuvitellut mielessäni itselleni kaksi lasta, mutta nyt ajatuksissa pyörii vielä kolmas. Joskus tulee kova ikävä kolmatta lasta, vaikkei häntä (vielä) edes ole.
VastaaPoistaVoi miten ihania kuvia <3
VastaaPoistaMä niin tunnen noi ajatukset! Mulla on sama käynyt kummankin lapsen ollessa noin vuoden ikäinen. Jotenkin tuntee haikeutta, että oma vauva ei enää olekaan vauva. Samalla tuntee kirpaisun siitä, kun ei tiedä, onko perheessä enää koskaan vauvaa. Tällä hetkellä kaksi on hyvä, ajatuksissa on ainakin vielä kolmas hieman myöhemmin, mutta ikinä ei tiedä, mihin elämä vie. Elämä voi alkaa tuntua mukavalta kahden kanssa ja ajatus vauvasta voi tulla kaukaisemmaksi. Ikinä ei tiedä :) Siksi en raaski niitä kaikkein ihanimpia vauvanvaatteita edes laittaa eteenpäin vaikkakin suurin osa kaukaloita myöten on laitettu menemään....
Suloisia kuvia! Ja niin tuttuja, haikeita ajatuksia..:)
VastaaPoistaTeitte varmasti oikean päätöksen kun puhelun soititte <3
VastaaPoistaMä tiedän, että meille ei tule enää lapsia. Tietyllä haikeudella ajattelen raskausaikoja ja pieniä vauvoja ensiviikkoineen...mutta silti tunnen sen, että meidän perhe on tässä. Aiemmin en ole ollut näin varma ja "sinut" asian kanssa. Sen vaan tosiaan tietää.
Eli sitä kai koitan sanoa, että mitään lopullista päätöstä ei kannatakaan tehdä jos edes jonkin pieni ääni sanoo muuta :)
Aivan äärettömän ihana teksti! Ja tuo viimeinen kuva, sydän sulaa! <3
VastaaPoistaItse oon vasta 17v ja odotan sitä omaa lasta eniten maailmassa, mutta koulu on kyllä käytävä ennen sitä, kaikki ajallaan!:)
Aivan ihana kirjoitus :)
VastaaPoistaItse täytän pian 30v. eikä lapsia vielä. Kovasti kuumeilen ja käyn lukemassa lapsiaiheisia blogeja, joten kuume senkun nousee.
Toisaalta olisin jo valmis, mutta toisaalta en.
En kyllä tiedä voiko odottaa "täydellistä" hetkeäkään, mutta kaikki ajallaan.
Ihanaa kevään odotusta sinulle ja perheellesi :)
Terv,
Venla
Ihana teksti<3 Olisi mukava jos rohkenisit kirjoittamaan lapsettomuudestanne. Millaisia tunteita herätti ym. Olisi itselle ajankohtainen aihe...Ymmärrän toki, että on niin henkilökohtainen aihe jos et enempää halua avautua:)
VastaaPoistaKiitos ♥ Katsotaan jos jossain vaiheessa kerkeisin kirjoittaa niistä hetkistä ja tunteista ennen kuin ensimmäinen raskaus viimeinkin tärppäsi. En voi tietää mikä tilanne teillä on, mutta lähettelen voimia ja uskoa siihen että joskus se onni vielä potkaisee.
PoistaSamaa haikeutta alkaa meilläkin olla ilmassa nyt kun lapset täyttävät parin viikon päästä vuoden. Aina on puhuttu, että haluaisimme kaksi lasta. Noh, niinhän siinä kävi että lapsettomuuden kuohujen jälkeen meitä palkittiin myöskin tuplaonnella. Mutta heti tuli tunne, tässäkö nämä muka on, enkö enää uudelleen saa kokea raskautta ja tätä ihanaa kamalaa vauva-arkea? Uskon minäkin että teitte oikean ratkaisun tällä hetkellä tuon puhelun suhteen, ehtiihän sitä myöhemminkin jos haluaa :)
VastaaPoistaIhanat haalarit muuten pojilla!
Täällä kirjoittelee itkusilmässä yksi pitkäaikainen lukijasi. Taisi muuten olla ihan ensimmäinen blogi tämä sinun omasi, jota aikoinaan jotain kautta päädyin lukemaan. Tätä kautta sitten koukutuin muutamaan muuhunkin blogiin ja tässä sitä edelleen ollaan :)
VastaaPoistaMeillä on kohta 3v. tyttö, jota odoteltiin reilu vuosi (tiedän, että jotkut odottavat paljon kauemminkin) ja nyt on toista lasta toivottu jo 2,5v... Välillä sitä luopuu toivosta ja välillä taas on aivan varma, että kyllä se nyt on tärpännyt..ja sitten taas pettyy. Kaikista eniten olen surullinen tytön puolesta, että hän jää ilman sisaruksia. :´( Välillä tuntuu, että olen maailman huonoin äiti, kun tuntuu, etten osaa nauttia tästä yhdestä maailman ihanimmasta ja rakkaimmasta aarteesta, jonka olen saanut.
Jotenkin tämä sinun blogisi antaa mulle uskoa, että ehkä meillekin vielä jonain päivänä...
Voi kiitos ♥ Minä koitan lähetellä sinne suotuisia tuulia ja vauvaonnea kevättä kohden. Pitkään olette jo uutta vauvaa kaipailleet, toivotaan että odotus palkitaan pikapuoliin ♥
PoistaIhana teksti :) Saako muuten kysyä kuinka vanhoja sinä ja miehesi olette?
VastaaPoistaKiitos :) Itselläni paukkuu kohta pyöreät vuodet, ja ei ne ei valitettavasti ole kaksikymppiset :D
PoistaMe ei etukäteen oltu yhtään ajateltu lapsilukua, nyt on viides tulossa. On vaan tullut sellainen ajatus että entäs jos vielä yksi... mies on tosin varma että viisi lasta riittää, itse en vielä laittaisi pistettä asialle. ;)
VastaaPoistaTuli tippa silmään kun tätä tekstiä luki <3
VastaaPoistat. kahden tytön äiti.
Ihana kirjoitus.. Juuri kävin suukottelemassa nuo pienet unimaailmassa matkaavat tuhisijat.. Minne tässä maailmassa on kiire.. Aika on niin katoavaista.. Nautitaan näistä!! Ihanaa kevättä ja olisipa niin kiva osua kerrankin samalle kylälle yht'aikaa! :)
VastaaPoistaJuTTa
Jospa me keväällä satuttais jossain vaiheessa samaan aikaan mummoloimaan :D Kiva olisi nähdä teitä :)
PoistaJahas mun kirjoitus katosi... Otetaas uusiksi. Toivottavasti ei tule kahtena...
VastaaPoistaAivan ihana kirjoitus, kaunista tekstiä. Meidän kolmas vauva tuli juuri 10kk, ihan liian nopeasti aika menee ja tuntuu se 1v etappi lähestyvän. Haikeus valtaa mielen useasti. En voi edes ajatella, että tämä on meidän viimeinen vauva (vaikka varmasti onkin, mulla alkaa tuo ikä valitettavasti tulla vastaan)koska en vain kestä sitä ajatusta! Tekstisi osui siis ihan suoraan mun ajatusmaailmaan.
En kestä! Awww, miten ihania kuvia..suloisia lapsia! Kolmen lapsen äitinä (joista nuorin 1v3kk) pystyn samaistumaan noihin ajatuksiisi..ehkä se teoreettinen mahdollisuus on hyvä pitää jos yhtään epäröi :)
VastaaPoistaKiitos ihan hurjasti kommenteista. Niitä on ollut ilo lueskella ja huomata että monella on ihan samoja tuntemuksia. Tuleekohan sille ikuiselle vauvankaipuulle koskaan loppua vai onko sama edessä joka kerta kun se viimeisin vauva/vauvat kasvaa isommaksi?
VastaaPoistaIhana kirjoitus! Täällä vanhimmat lapsistani ovat tuplat ja kohta 2-vuotias nuorin. Joskus aikoinaan olin ajatellut, että 2 on sopiva lapsiluku määrä. Kun sain kaksi kerralla tuli olo, että vielä haluaa saada yhden ja sitten saa riittää. Mutta nyt kun pienin ei ole enää mikään vauva, niin iso kaipuu sitä vauavantuoksua ja pientä tuhinaa. Silti niin onnellinen ja kiitollinen näistä kolmesta maailman valloittavimmasta pojasta.
VastaaPoistaVauvan kaipuu on tavallaan aina, mutta: ero kahden ja kolmen välillä on suuri. Kolmannen ja neljännen välillä ei enää niinkään. Iso perhe on jo viisi, kuudes tuo pienen lisän. Matkustamiset, hotellit, autot, perhetarjoukset ja pakkaukset, on kaikki mitoitettu standardille 2+2. Joten jo tältä pohjalta sanoisin että go for it, älkää ainakaan tehkö peruuttamatonta ;)
VastaaPoistaJa hei, mitä useampi, sitä suuremmat mahdollisuudet lapsenlapsiin ja siihen että joku käy jouluisin kylässä ;)
Susanna
Pitkästä aikaa täällä blogissa, ja tulipa kiva kirjoitus vastaan. :) Itselläni nyt kolmas lapsi tulossa, ja en taida sittenkään suostua ajattelemaan, että tämä olisi välttämättä viimeinen kerta kun tunnustelen näitä potkuja ja fiilistelen nimiä ja pienimpiä vaatteita jne. jne. Katsotaan sitten kun vauva syntyy, ja varsinkin kun vauva-aika on takanapäin, että mitkä on fiilikset, vieläkö käsiä riittää. Itse sain toisen pikkuveljen kun olin 15, joten todellakin never say never ja hyvän puhelinsoiton teitte!
VastaaPoista