perjantai 7. kesäkuuta 2013

Silloin kun väsyttää...

Täytyy vähän huilata!



Minäkin olen ollut tässä viimeisten viikkojen aikana melkoisen väsynyt ja ottanut sitä huiliaikaa.



Huiliaikaa on jouduttu ottamaan myös täällä blogirintamalla,
kuten olette ehkä huomanneet.



Hektinen arki,
poikien sairastelut 
ja sata hoitamatonta asiaa saivat minut oikeesti melko uupuneeksi.
Tuntui että puursin sitä samaa pakkopullaa päivästä toiseen.




Ja eräänä iltana lenkiltä tullessani tajusin että nyt on se hetki kun otetaan apuvoimat käyttöön ja kilautetaan äidille ♥

Mummo riensi apuun parin päivän varoitusajalla ja nyt meillä on ollut täällä maailman rakkaimmat apukädet kohta kolme viikkoa. 

Tämä äiti on saanut nyt levätä, laittaa kirppiskamat vihdoin myyntiin, hoitaa hoitamattomat asiat kuntoon. 
Leikkiä lasten kanssa ja ihan olla vaan. Tuntuu miltei että olen uudesti syntynyt, on niin paljon virkeämpi ja jaksavaisempi olo. Elämä monikkoperheessä ei ole ihan sieltä rauhallisimmasta päästä, välillä sitä saattaa oikeasti väsyä siihen arjen kuormittavuuteen. Vaikka ne lapset on maailman ihanimmat ja rakkaimmat niin silti. On tärkeä huomata milloin omat voimat hiipuvat, ennen kuin ne loppuvat kokonaan. On parempi pyytää apua ja näyttää että on vain ihminen, eikä mikään superäiti.

Meillä on käynyt uskomaton tuuri että minun äidillä on sattunut olemaan vuorotteluvapaa juuri nyt tuplien ensimmäisen vuoden aikaan. Ollaan saatu paljon apua ja tukea sieltä suunnalta vaikka välimatkaa onkin se 350km. Tiedän että joissain lapsiperheissä se tukiverkosto on täysin olematon, ja se tuntuu todella pahalta kun itse tietää kuinka riippuvainen siitä avusta välillä on. Pulassa olisin ilman meidän arjenapulaisia. Mummoa, Ukkia, Mummia, Vaaria, isomummoja, kummeja,sukulaisia, ystäviä. Aina joku heistä on tullut auttamaan silloin kun avuntarve on ollut suuri. Tiedän että voin väsähtää ja tippua alaspäin, mutta aina siellä on joku joka ottaa kiinni ja auttaa takaisin ylös jaloilleen ♥

Mummo on pessyt koko talon ikkunat, toiminut kokkina, hoitanut ja leikittänyt lapsia, kylvettänyt, syöttänyt, nukuttanut. Pessyt ja viikannut pyykit niin ettei koko kodinhoitohuone täyty enää puhtaista pyykkivuorista joita kukaan ei ole ehtinyt lajittelemaan. Kyllä se mummokin on varmaan jo väsynyt tähän touhuun, ja pian hän saa taas palata omaan kotiin vuorostaan huilaamaan.

Kenties joskus roolit kääntyvät ja minä ja lapset saamme korvata tämän jotenkin Mummolle ja Ukille.

On niin ihana huomata ettei vahempien rakkaus lopu siihen kun lapset lentävät pesästä, vaan se on ja pysyy. Ja lapsenlapset näyttävät luvittavan sitä sidettä entisestään ♥

8 kommenttia:

  1. Voi miten ihana juttu että olet saanut sinne apua!! Tuo on niin totta mitä kirjoitit, että on hyvä myöntää ajoissa että tarvii apua ja hakea sitä, ennen kuin uupuu kokonaan eikä enää jaksa mitään... se ei ole mitenkään hävettävä asia! Varmasti teilläkin monikkoarki tuo monenlaisia haasteita ja hulinaa elämään, joten ei ole ihme jos väsyt.. Onneksi teillä on olemassa noin ihania vanhempia jotka pystyvät auttamaan, se ei ole todellakaan itsestään selvyys <3
    Jaksamisia sinne ja ihanaa kesää!!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ja kiva oli juttukin! Sinulla tosiaan on ihana äiti <3 Onneksi sait apua ja vähän aikaa itsellesikin.

    Aurinkoista kesää teille!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihan luxukselta :) meillä on kaksostytöt melkein 2v, ja nyt tuntuu, että pitkää pinnaa tarvitaan jos koskaan. Tytöt ovat vähän väliä toistensa kimpussa, argh... Mutta rakkaita ne silti on <3

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana kirjoitus ja kuvat!
    ihanaa, että olet saanut äitisi avuksi ja uusia voimia arkeen.

    Omat vanhempani auttavat myös tosi paljon, miten kiitollinen heille onkaan siitä suuresta avusta!

    VastaaPoista
  5. Täällä käyty lähes päivittäin katsomassa josko olisi kuulumisia ilmestynyt, ihana että jaksoit ja kerkesit kirjoittaa! Kyllä tukiverkosto on korvaamton asia, ihanaa että Mummo teitä siellä auttamassa ja kyllä äidinkin pitää joskus hetki levähtää ja juurikin pyytää apua ennen kuin asioista tulee jo liian isoja! Toivon kovasti että jaksaisit ja ehtisit useammin kirjoittaa, vaikkakin sitten vain siitä arjesta! Et ole yksin, täällä myös joukko muita jotka painivat varmasti samojen asioiden parissa. Se on tätä elämää! Ihanaa kesää teille ja etenkin pikku- Ceelalle! :)

    VastaaPoista
  6. Tukijoukot on ihanuutta, suuret sellaiset vielä ihanampaa. Meillä huili tapahtuu toisin päin, me mennään mummolaan. Vaikka reissu on aina reissu niin silti sitä lepää ja nauttii. ja edellisen postauksen vappupallot sai hersyvän naurun aikaan :D (vai kommentoinko siihen jo, hih!!)

    VastaaPoista
  7. Tukijoukot on todellakin korvaamaton asia ja voimavara. Nyt mieskin jäi vielä lomalle kolmeksi viikoksi joten arki rullaa edelleen vähän kevyemmin kuin yleensä :) Ehkäpä täällä blogirintamallakin piristyy kun on aikaa, jaksamista ja mahdollisuus välillä istahtaa koneelle ♥

    Kiitos kaikille kommenteista. Välillä harmittaa etten ehdi/jaksa päivitää blogia useammin mutta toisaalta en halua tästä tehdä pakkopullaa, päivitän silloin kun hyvältä tuntuu ja siihen on mahdollisuus niin ettei se ole perheen yhteisestä ajasta pois. Ihanaa että ainakin muutama teistä jaksaa roikkua vielä mukana ♥

    VastaaPoista
  8. Mulla ei ole kaksosia, mutta kolme lasta joista vanhin on kolme, välillä siis tuntuu että on kaksoset tai kolmoset jopa :-)

    Kyllähän tämä paljon vaatii, varsinkin kun tykkää myös pitää kodin siistinä ja syödä terveellistä itse tehtyä ruokaa. Täyttä työtä, joskus tuntuu siltä että tämä on iso projekti mihin ollaan miehen kanssa sitouduttu täysin molemmat, oma vapaa-aika on sitten hieman myöhemmin, toki joskus irtoaa pieni pala vapaata vuorotellen.

    Tsemppiä sinne, itseä ainakin myötätunto lohduttaa. Joskus sitä fiaskoa ja joskus niitä suloisia hetkiä kun kaikki kolme kikattaa matolla yhdessä <3

    (Olispa edes yksi lapsi joka joskus tekee niinku pyydetään :-))

    VastaaPoista