Luukku 10

Vihdoinkin lunta :)

Meidän pieni nuhanenä oli niin onnellinen kun pääsi hetkeksi ulos lumileikkeihin :)

Tätä vaan lisää, kiitos!

Ja yleisön pyynnöstä päivitetty pötsikuva rv 21+6

Olo alkaa jo olemaan aika tukala...

Luukku 9

Huh huh, sanompa vaan!

Matkusteltiin just tommoinen 5tunnin automatka tänne Mummolaan.

Keli oli aivan järkyttävä ajamisen kannalta, ja kaistapäitä taas paljon liikenteessä.

Aina löytyy joku jolla on niin kiire että uhmaa omalla käytöksellään sekä oman että kanssamatkustajien hengen.

Muutama auto näytti matkan varrella vetäneen pöpelikköön, toivottavasti kenellekkään ei ole sattunut pahemmin.

Jälleen kerran voimme todeta että talvi yllätti autoilijat!

Jännä juttu miten se joka vuosi vaan yllättää :)

Takapenkillä oli koko matkan ajan tyytyväinen matkustaja.

Muutama viikko sitten päätimme satsata hieman matkustusmukavuuteen näillä pitkillä matkoilla,

ja voimme jo nyt todeta että laite on haukkunut hintansa.

Tyytyväinen lapsi takapenkillä takaa myös muille miellyttävän matkan!

Äitin matkustaminen olikin kaikkea muuta kuin mukavaa. 

Viiden tunnin istuminen ahtaassa tilassa tällä pötsillä ei ole enää juhlaa!

Luukku 8

Tämän päivän luukkuun piti tulla alunperin ihan jotain muuta...

Tänään kuitenkin tapahtui jotain sellaista etten pysty postaamaan mitään kepeää hömppää.

Tänään sain taas muistutuksen siitä kuinka pienestä asiat on kiinni.

Tarinalla on luojan kiitos onnellinen loppu, mutta meillä elettiin tänään aikamoisia kauhunhetkiä.

Ceelan kummitäti oli meillä tänään kyläilemässä ja me seurusteltiin siinä kaikessa rauhassa Ceelan leikkiessä muutaman metrin päässä. Yhtäkkiä huomasin että neidillä on posket pullollaan jotakin ja kysyin sitten aika napakkaan sävyyn että mitä sulla on suussa ja käskin sylkäistä heti pois!

Ceela tietysti vähän säikähti koska tiesi tehneensä jotain kiellettyä ja yritti hätäpäissään nielaista kyseisen asian (mikä myöhemmin osoittautui talouspaperi palloksi). 

Pallo juuttui tietysti kurkkuun ja tyttö alkoi hätääntyneenä kakomaan kurkkuaan. Yritin ensin itse roikottaa tytön päätä alaspäin jotta vieras esine pääsisi pois hengitysteistä. Muutaman sekunnin kuluttua tilanne näytti vaan huonommalta ja menin täysin panikkiin. Luojan kiitos kummitäti joka on sattumoisin myös sairaanhoitaja nappasi tytön ja käänsi pään täysin alaspäin ja läimäytti selkään pariin kertaan oikein napakan iskun. Itse yritin samalla kaivella paperipalloa kurkusta ulos siinä vihdoin luojan kiitos onnistuen!

Kaksi kappaletta märkää ja kiinteäksi palloksi muodostunutta möykkyä lensi oksennuksen mukana ulos neidin kurkusta. Tämän perään pieni hätääntynyt itku ja sylittely äidin kanssa. 

Tilanne ei varmaan kestänyt 15sekuntia pidempään mutta niiden sekuntien aikana kerkesin miettiä jo sitä pahinta. 

Luojan kiitos loppu hyvin kaikki hyvin, mutta olipahan taas opetusta äidille sekä tyttärelle. Eipä olisi tullut mieleenkään että tämmöistäkin voi tapahtua.

Tilanteen lauettua ja saarnan kuunnetuaan Ceela totesi iloisesti kummitädilleen että se oli tosi terveellistä.

Äitin mielestä tämä oli kaukana terveellisestä.

Tilanteen jälkeen oli itsellä pitkän aikaa jalat aivan vetelänä ja sydän parka hakkasi kuin viimeistä päivää. Kuinka paljon sitä voikaan ihminen pelästyä,

ja kuinka paniikkiin itsensä saa nopeassa ajassa, vaikka juuri tämmöisellä hetkellä pitäisi toimia järkevästi eikä panikoida.

En varmaan muistanut edes kiittää sinua Ellu!

Kiitos että olit oikeassa paikassa oikean aikaan,

kiitos että tiesit mitä piti tehdä,

kiitos että autoit ♥

Tänä iltana katson pientä nukkuvaa lastani,

silitän silkkisiä hiuksia,

suukotan pehmeää poskea,

kuuntelen tasaista tuhinaa,

vuodatan kyyneleen,

onnen ja kiitollisuuden kyyneleen ♥

Luukku 7

Seitsämännen päivän luukusta paljastuu tänään tekemäni ihan huippu alelöytö! 

 Bauerin liikuttavat mini-hokkarit :)

Olen etsinyt Ceelalle jo monta viikkoa sopivia luikkareita ja nyt ne käveli mua vastaan Porvoon Intersportissa -50% alella hintaan 25e!

Vinkkinä siis jollekin joka myös kaipaa pieniä laadukkaita luistimia lapselleen kohtuuhintaan,

näitä jäi kauppaan vielä muutama pari.

Meidän pieni lätkämimmi hengaili koko illan luistimet jalassa :)

Iltapalalle nämä piti saada ruokapöytään mukaan ja nukkumaan mennässä nämä kannettiin sängyn viereen aamua odottamaan. Kuivaharjoittelun jälkeen aloitetaankin sitten ihan oikeat reenit. Toivottavasti intoa riittää jäällä yhtä paljon!

Harmittaa ihan tajuttomasti etten itse pääse tämän mahani kanssa jäälle tänä talvena. Olisin tietysti halunnut itse opettaa neidin luistelemaan. 

Nyt tämä nakki kuitenkin napsahtaa Isin ja Ukin harteille,

eli Ukki alkaa nyt sitten terottelemaan luistimiaan valmiiksi.

Täältä tulee pian yksi innokas luisteluoppilas kyläilemään :)

Luukku 6

Linnan kaunein neito...

Me pidettiin ihan omat itsenäisyyspäivän kemut :)

Käytiin mummin luona kahvittelemassa ja neiti sai juhlapäivän kunniaksi pukeutua uusimpaan luomukseensa!

Tämä Lindexin mekko saattaisi mennä ihan kivasti joulumekkonakin esim.punaisella tai kullalla asustettuna.

Me haluamme Ceelan kanssa toivottaa tunnelmallista ja rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa kaikille lukijoillemme 

♥

Luukku 5

Voi räkä miten ottaa aivoon! Tietokone temppuilee ja rakas mieheni on taistellut sen kanssa koko illan. Mikä pahinta niin myöskään ulkoinen kovalevy ei näytä toimivan ja siellä on kaikki valokuvatiedostot Ceelasta! Toivottavasti tilanne näyttää huomenna valoisammalta. Bloggaan nyt siis ensimmäistä kertaa iphonellani. Mies onkin jo nauranut että miks ihmeessä hän antoi mulle tämmöisen puhelimen kun mä en suostu tällä edes lukemaan mun sposteja! Oon kai niin vanhanliiton tyyppi että tykkään mielummin lueskella ja hoitaa asiat mielummin sen ison ruudun kautta :) Blogien selailuun taasen tämä on mielestäni ihan huippu, kun voi käydä tsekkaamassa uusimmat päivitykset miloin vain,missä vain! Ehkä
tää vaan vaatii vielä hiukan reenaamista :) toivottavasti kuitenkin pääsen huomenna bloggaamaan ihan vanhanaikaisesti, sillä rakkaalla vanhalla koneella!

Luukku 4

Neljännestä luukusta kurkistaa meidän pikkutonttu :)

Tässä kuvaa meidän viime vuoden tontusta...

ja tässä pikkutonttu kahden vuoden takaa ♥

Saas nähdä millainen joulukortti saadaan tänä vuonna aikaiseksi.

Ja saatikka sitten ensi vuonna?

Kolmen lapsen kuvaaminen mahtaa olla jo aikamoisen haastavaa,

kun yhdenkään kuvaaminen ei ole aina ihan helppoa :)