Karhunpoika sairastaa...

...Taas!!!

Johan sitä kerettiin olla kokonaiset kaksi päivää päiväkodissa kahden viikon sairastelu/toipumisjakson jälkeen. Heti kun tulin töistä kotiin ja pieni juoksi halaamaan, niin tunsin että tyttö on lämpöinen. Lämpöinen totta tosiaan, kuumetta 39,5. Alan olemaan jo aika väsynyt ja neuvoton tämän jatkuvan sairastelun takia. Mieskin on jo muutamaan otteeseen kironnut koko päiväkodin aloittamis/äidin töihin paluu päätöstä. Tiedän kyllä että en ole yksin tämän ongelmani kanssa. Omassa päiväkotiryhmässänikin on lapsia jatkuvasti sairaana, mutta kyllä se oman lapsen jatkuva kuumeilu huolestuttaa ja suoraan sanottuna myös **tuttaa!

Meillä töissä on myös jatkuvasti kipeitä lapsia hoidossa, vaikka vanhemmille kuinka koittaisi vihjata että lapsi on kovin väsynyt/yskäinen/räkäinen/uupunut. Ymmärrän kyllä että on vaikea jäädä pois töistä hoitamaan kipeätä lasta kotiin. Itse olen hyvin tarkka siitä etten vie lasta puolikuntoisena hoitoon. Kipeän ja väsyneen lapsen paikka ei ole hoidossa. Kipeän lapsen paikka on kotona, tai meidän tapauksessa hyvin usein Mummun hellessä hoivassa. Myöskään sen takia en halua viedä puolikuntoista lasta hoitoon, ettei hän tarttuttaisi muita päiväkodin lapsia. Tämmöisinä hetkinä tuntuu niin turhalta itse olla niin tarkka kun muut kuitenkin tuovat ne kipeät lapsensa sinne hoitoon... tarttuttamaan minun lapseni. Joka on juuri ollut viimeiset kaksi viikkoa kipeänä!

Ei tunnu reilulta, ei!

Pieni on urhea vaikka silmät kiiltää kovasta kuumeesta. Tulee syliin ja osoittaa telkkaria ja hokee mammaammaa...pappappaaa, elikkäs siis muumit kehiin! Meillä ei olla aiemmin oikein lastenohjelmista välitetty, mutta nyt kyllä muumit on kova sana kaikissa muodoissa. Pitää olla muumileluja, muumimuki, muumilusikka, muumipalapelejä jne jne...

Pieni potilas muumeja tuijottelemassa

Välillä piti myös hypistellä uutta yöpukua ja hokea ingu ingu = pingu :)

Nukkumaan mennessä selitin taas pienelle että Ceela on Äidille maailman tärkein ja rakas, Ceela sanoi halaa ja rutisti kovasti, mietti hetken ja sanoi Äiti akas ♥

Pieni yskii tuolla unissaan semmoista omituista kuivaa, haukkuvaa yskää. Kuulostaa ihan hylkeeltä välillä. Pelkään että poloisella on kurkunpääntulehdus. Ei auta kuin soittaa lääkäriaikaa heti aamusta. Just äsken laskin että ollaan syyskuusta lähtien käyty pienen kanssa 6 kertaa yksityisellä lääkäasemalla. Luojan kiitos on vakuutus!

♥Äitikarhu lähtee nyt valvomaan karhunpennun unta♥

Hyvää pikkujoulua :)

Jos joku on ihmetellyt blogin hiljaisuutta niin se johtuu vain tästä jatkuvasta sairastelusta- ja siitä johtuvasta väsymyksestä. Nyt vielä kaiken lisäksi sain tosi ärhäkän jännetupintulehduksen joten kirjoittelu on todella hankalaa. Tästä syystä en myöskään ole pystynyt kommentoimaan teidän muiden blogeja. Palaan kirjoittelemaan kunhan käsi rauhoittuu!

Koska en siis kykene kauheasti kirjoittamaan niin tässä sitten ihan vaan kuvasatoa meidän pikkujoulu viikonlopusta :)

On ulkoiltu kirpeässä pakkassäässä...

...ja leivottu pipareita. Ehkä myös vähän syöty!

Iltapalaksi talven ensimmäiset riisipuurot kanelisokerilla, nam :)

Tontut ja jouluvalot muuttivat keittiöön.

Ceelakin oli saanut omat lumiukkovalot Isin tädiltä. Ihanat, kiitos :) 

 Piparintuoksun vallattua koko talon joulufiilis tarttui minuunkin :) 

Tästä se joulun odotus alkaa...

♥ihanaa♥

Minä itse!

Tämä lause kertoo aika paljon meidän tämän hetkisistä kuvioista, eli neidistä on tullut hyvin omatoiminen jos jonkin asian suhteen ja haluaa aina yrittää itse pukea, itse riisua jne...

Tällä kertaa kysymys on kuitenkin minusta, eikä meidän neidistä sillä Lumian Äiti haastoi minut kertomaan omista lapsuusmuistoista. Samainen haaste on kiertänyt jo melkolailla kaikki blogit ja teidän kaikkien lapsuusmuistoja on ollut hauskaa lukea, joten nyt on sitten minun vuoroni!

Mitä vastasit pienenä kysymykseen "mikä sinusta tulee isona"?

Hmm..mitäköhän se olisi voinut olla. Olen luultavasti vastannut että jääkiekkoilija, mutta ihan niin pitkälle ei näillä taidoilla sitten päästy :)

Lupaava jääkiekkoilijan ura alkoi jo hyvin pienenä isoveljen jalanjäljissä ja myös isoveljen varusteissa ;)

Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

 

Katsoin hyvin vähän piirrettyjä tai telkkaria ylipäänsä.  Nautin paljon enemmän liikunnasta ja ulkoleikeistä etten niin välittänyt telkkarista. Pikkukakkosta muistan pienenä katselleeni, ja ehkä joskus myös muumeja. Aku ankkaa meillä tilattiin veljelleni ja sitä minäkin jossain vaiheessa saatoin lueskella.

Perhepotretti vuodelta 83 :) 

Lempileikkejäsi? 

Nukkeleikit. Tykkäsin ihan pienestä asti hoidella nukkevauvoja. Jokaisella nukella oli nimi ja oma luonne ja rakastin niitä ihan hurjasti. Joskus isompana leikin kaverin luona hänen barbeilla, mutten koskaan halunnut omia barbeja. Jostain syystä en syttynyt niistä ollenkaan.

 Tässä uuden "vauvan" onnellinen omistaja :) Tämän nuken nimi oli Kati. Siltä lyheni jossain vaiheessa hiukset koska mielestäni vauvoilla ei voinut olla noin pitkiä hiuksia! 

 Vähän isompana sitten kaikki ulkoleikit kavereiden kanssa olivat ihan ykkösiä. Poliisia ja rosvoo pelattiin aina iltamyöhään lähimetsiköissä. 

Ensimmäinen musiikki-idolisi? 

Tämä on hyvin hyvin noloa myöntää, mutta kyllä se oli hanson! Muistaako joku vielä sen ihanan renkutuksen MMMbop :) Tämän jälkeen seuraavia idoleita oli varmaan Rasmus ja apulanta...

Tässä vaiheessa musiikillisena idolina toimi oma Äiti :)

Parhaat synttärisi ja miksi? 

Kyllä ne on varmaan pakko olla ne 5-vuotis synttärit kun sain maailman parhaimman synttärilahjan  leikkimökin! 

Muistan sen varmasti ikuisesti kun nosturi nosti valmista leikkimökkiä meidän takapihalle ja kaikki naapuruston lapset seurasivat tilannetta tarkkaavaisena. Muistan olleeni sinä päivänä maailman onnellisin pieni tyttö. Samainen leikkimökki on vieläkin Mummolan pihalla ja sitä pitäisi varmaan ensi kesänä kunnostaa, koska parin vuoden päästä sille on taas varmasti kovasti käyttöä :)

Tässä ollaan valmistautumassa 2-vuotis bileisiin :) 

Paras joululahjasi/ muu lahja jonka olet saanut? 

Parivuotiaana sain joululahjaksi nukenvaunut, ja vähän ne oli hienot! Ne nyt siis ainakin on jäänyt mieleen. Ja vähän isompana muistan saaneeni joulupukilta punaisen jääkiekkomailan ja se oli myös tosi tärkeä ja hieno lahja.  Uskoin muutes joulupukkiin tosi pitkään ja vasta ekaluokan joulun alla yksi luokkakavereistani paljasti karun totuuden. Voi sitä surun määrää! 

Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Olin aikamoinen urheiluhullu, ja pidin miltei mistä tahansa urheilusta. Tärkeimpänä oli tietysti se jääkiekko, mutta harrastin mm.myös yleisurheilua, hiihtoa, laskettelua, lumilautailua, rullistelua, karatea, pesäpalloa jne. Olin siis hyvin liikunnallinen lapsi! Äitin mielestä olin ihan järkyttävä rämäpää ja hän oli aina sydän syrjällään kun minä olin jossakin huitelemassa :)

Tässä vielä pienenä ja rauhallisena, Isin suukoteltavana :) 

Mitä olisit elämässäsi halunnut tehdä, jota et vielä ole tehnyt? 

Ei tule kyllä äkkiseltään mitään mieleen. Muistan aina vain haaveilleeni omasta lapsesta ja se haave on onneksi toteutunut!

Tässä ollaan näemmä jossain kyläpaikassa, koska meillä ei koskaan ole kissoja ollut :)

Mulla on ollut kaikinpuolin aivan ihana lapsuus. Meillä on aina ollut kotona lämmin ja rakastava ilmapiiri missä lapsen on ollut hyvä kasvaa.  Se on lapsuusmuistoistani kaikkein arvokkain :)

Kiitos kivasta haasteesta Lumian Äiti!

ps. Vuodatan tähän loppuun meidän päivitetyt sairaskuulumiset. Itse kävin sillon pe lääkärissä ja sain antibiootit keuhkoputkentulehdukseen, joten oma olo alkaa jo olemaan ihan ok! Mutta tämä meidän neiti... voi, voi ja voi! Neidille nousi lauantaina yhtäkkiä 39,6kuume ja sitä kuumetta jatkui sitten maanantaihin asti. Eilen huomasin ohimennen tytön iholla pari näppylää, mutta en kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota. Tänään illalla huomasin että tytöllä on punaisia näppylöitä vähän siellä sun täällä. Ja huomenna neidin piti siis mennä hoitoon. Eipä taida tulla hoitoon menemisestä mitään! Jos oikein arvaan niin meillä sairastellaan vesirokkoa. Asia varmaan varmistunee huomenna jos näppylöitä on tullut ennestään lisää. Ensin luulin että on jotain allergiaoiretta uudesta antibiootista minkä Ceela aloitti silloin maanantaina, mutta ei se allergia kyllä tuon näköistä varmaan olisi. Mummu on ollut taas korvaamaton apu pienen hoidossa. Näyttää vähän siltä että Mummun hoitonakki jatkuu vielä huomenna...

Milloin tämä sairasteluputki oikein loppuu? Aletaan olla jo aika puhki tästä jatkuvasta sairastelusta...

 

Jälleen kerran, terveisiä sairastuvalta!

Sunnuntai iltana alkoi taas neiti hankailla korvaansa ja yöllä saatiin herätä neidin lohduttomaan itkuun muutamaan otteeseen. Aamulla vaan soitto töihin että tämä mamma jää sitten tänään hoitamaan lasta kotiin. Seuraavaksi soitto lääkärikeskukseen ja aika tutulle lastenlääkärille. Kyllähän sen jo tiesin ilman lääkärin kertomista että vasen korva on siis jälleen tulehtunut. Neiti oli ihan hurjan reipas lääkärissä, antoi kuunnella hienosti keuhkot ja sydämen, korviin sai katsoa ja niulunkin sai tutkia- ilman mitään mukinoita! Lääkäri oli niin kiltti että tutki samalla myös Ceelan oman muumimamman korvatkin samalla hinnalla :) Siitä lähtien onkin sitten tutkailtu kotonakin mamman korvia aika ahkerasti! Lääkäri totesi että vasen korva on pahasti tulehtunut ja että neidillä taitaa olla aika korkea kipukynnys kun ei ole sitä sen enempää valitellut. 

Reipas pieni ♥

Sovittiin nyt että jos tällä viidennellä antibiootilla ei korvatulehdus edelleenkään häviä, niin putkitus on sitten seuraava vaihe. Kurjalta se tuntuu, mutta kurjaa on seurata myös pienen jatkuvaa korvasärkyä!

Pienelle nämä lääkärikäynnit alkaa olemaan jo valitettavasti niin tuttua puuhaa että hän muistaa jo että lääkäristä saa aina valita tarran mukaansa. Tällä kertaa neiti oli aika ovela, nappasi ensin tarran itselleen ja sitten näytti lääkärille muumimammaa. Niin koska muumimammakin tutkittiin niin periaatteessahan mammankin olisi kuulunut saada tarra :) 

Isi jäi sitten tiistaina vuorostaan hoitamaan pientä potilasta kotiin ja Äiti lähti töihin. Kesken työpäivän tunsin että kuume on vissiin nousemassa ja sinnittelin lopun päivää buranan ja panadolin voimin. Kotiin päästyä kuume oli jo yli 38 ja myöhemmin illalla se huiteli jo yli 39. Nyt kolmatta päivää kuumeen kourissa olo alkaa olla aika väsähtänyt. Keskiviikkona yritin saada lääkäriaikaa kunnallisen puolelta, mutta heillä on hieno uusi käytäntö että flunssapotilaat ohjataan ensin sairaanhoitajan luokse, missä sitten hoitaja päättää onko oikeutta/syytä päästä ihan sinne herra/rouva lääkärin luokse. Koitin selittää että minulla oli paha keuhkokuume kesällä ja että nyt on vähän samanlaisia tuntemuksia, mutta ei ne selitykset auttaneet. Tulehdusarvot olivat vasta 36 joten ei asiaa lääkärin luokse. Eipä tietenkään. Olisi pitänyt uskoa miestä kun se sanoi että mene vaan heti yksityiselle.

Olo on edelleen sen verran huono että varasin huomisaamuksi ajan yksityiselle. Ihan sen vuoksi että saan mielenrauhan. Ei mulla varmaan mitään alkavaa keuhkokuumetta ole, mutta erittäin heikko olo joka tapauksessa. Jännä juttu kun yksityiseltä varaa lääkäriaikaa niin ei siellä edes kysytä mihin vaivaan. Sieltä vaan ystävällinen hoitaja luettelee vapaita aikoja ja kyselee olisiko niistä joku sopiva teille. Ehkä siitä palvelusta sitten täytyy olla vähän valmis maksamaan.

Pieni neiti jäi tänään Äidin kanssa kotiin huilimaan kun ihana kummitäti lupasi tulla viihdyttämään pientä että Äiti saa myös levätä. Kiitos kummitädille seurasta ja avusta ♥

Ceela huomasi aamulla ikkunasta katsoessaan jotain ihmeellistä. Pakkohan siinä oli Äidin raahautua pienen kanssa edes hetkeksi suurta ihmettä ihmettelemään...

Sanoin pienelle että se on lunta...

ja pieni hoki koko ulkoilun ajan unta, unta :)

aika raskasta tarpoa näillä pienillä jaloilla märässä hangessa...

Äiti pallo! Meillä on nyt opittu tämmöisiä alkeellisia kahden sanan lauseita ja neidistä on tullut ihan mahdoton räpätäti :) Ihana sellainen ♥

Hattu: Äidin suunnittelema, Mummin toteuttama. Täydellinen tämän haalarin kanssa. kiitos Mummi :)

Pieni oli aika tohkeissaan tästä lumi-ilmiöstä! Niin oli kyllä myös Äiti :)

Huomenna pieni neiti pääsee ensimmäisiin naamiaisiin! Äiti menee huomenaamulla lääkäriin ja pieni menee siksi aikaa päiväkotiin nauttimaan naamiaisbileistä. Mummu lupasi hakea neidin heti naamiasten jälkeen hoitoon. Kiitos Mummu ♥

On taas tullut näinä päivinä huomattua miten tärkeää on että on tämmöinen tukiverkosto. Läheisiltä saa apua kun sitä tarvitaan. Ja siitä todellakin osataan olla kiitollisia!

Isi tuolta huutelee vielä että blogiin pitää kirjoittaa kun pieni sanoi tänään jotain suurta ja merkittävää. Ceela oli antamassa illalla Isille hyvänyönsuukkoa ja Isi sanoi pienelle että Ceela on isin tyttö. Ceela katsoi Isiä silmiin ja sanoi hyvin lempeästi... Isin tyttö ♥ 

Taisi Isiltä tulla tippa linssiin...

♥Isille♥

Neiti antoi aamulla herätyksen 7aikaan. Yleensä viikonloppuisin Isi heräilee pienen kanssa ja antaa Äidille vähän torkkuaikaa, mutta tänäänhän ei semmoinen käynyt päinsä. Tänään oli Äidin vuoro kömpiä ylös ja alkaa valmistella Isänpäivä yllätystä neidin kanssa :)

 

Aamu aloitettiin tietysti askartelemalla Isille hieno kortti :)

Pienen taiteillessa Äiti sai hyvin aikaa valmistaa Isille herkku aamiaista. Meillä on tapana tämmöisinä erityispäivinä tarjoilla aamiainen sänkyyn ja nauttia ja lötkötellä siellä sängynpohjalla pitkään :)

Leivoimme pienen kanssa tietysti Isille myös oman kakun, ja koska on Isänpäivä sai tietysti pieni hoitaa kakun koristelun...

 Isi oli hyvin otettu pienen koristelemasta kakusta :)

Tässä vielä pari kuvaa Isistä ja Ceelasta

Näissä kuvissa neiti on hivenen pienenpänä, mutta jostain syystä juuri nämä kuvat Isistä ja pienestä ovat itselleni tosi rakkaat. Näistä välittyy se Isin rakkaus ja huolehtimisen ja suojelemisen halu omaa lasta kohtaan. Minulle kaikista ihaninta on seurata Isin ja tyttären läheisiä välejä. Ceela on  selvästi jo  oppinut huomaamaan että hän on Isille kaikki kaikessa, aivan niinkun kuuluukin olla :) 

Isänpäivä onnittelut vielä tätäkin kautta myös omalle Isälleni! Isälle joka on ollut aina läsnä ja aina rakastanut, huolehtinut ja lohduttanut. Kiitos Isi kun olet olemassa, olet niin rakas ♥

Meidän pikku mopoilija :)

Ihania ihmisiä on vielä olemassa. Työkaveri halusi lahjoittaa heidän lapsilta pieneksi jääneen sähkökäyttöisen poliisimopon. Toin tämän hienouden kotiin pari päivää sitten ja voi sitä iloa ja riemua :)

Ensin harkitusti kieli keskellä suuta...

ja sitten HANAA...

ja lopuksi viileän tyttömäiseen tyyliin :)

Tällä on nyt hyvä talven aikana harjoitella sisätiloissa, kun Isi on lupaillut kesäksi ostaa Ceelalle jonkun pikkumönkkärin! Jos tyttö on perinyt äitinsä luonteen niin luultavasti kiinnostuu juurikin tämmöisistä vauhdikkaista ja poikamaisista harrastuksista. Jos tyttö taasen haluaakin alkaa harrastaa taitoluistelua niin siinä on lätkämutsilla vähän sulateltavaa :) Vitsi vitsi, Ceela saa toki alkaa alkaa harrastamaan ihan minkä kokee itselleen mieluisaksi. Nyt jo kuitenkin näyttää siltä että tyttö on erityisen kiinnostunut liikunnallisista aktiviteeteista. Voin jo kuvitella muutaman vuoden päästä kuskaavani tyttöä ties mihin futis,lätkä,tennis, baletti tai mihin lie treeneihin! 

Kuvissa Ceelalla on päällä juuri pari päivää sitten kappiksesta löytämäni rusettitunika. Heti kun neiti näki tämän hän sanoi paita ja alkoi kiskoa päällensä :) Kappikseen oli myös tullut esille uusi vintage stories mallisto josta meille löytyi tämmöiset kultaiset "talvishortsit" ja paita.

 Ihan söpöt :)