Hengissä ollaan :)

Putkitus on nyt siis tehty, ja neidillä on nyt titaaniset "korvikset"!

Ihan suotta pelkäsin, kaikki meni ihan mielettömän hienosti :)

Kuten olen aiemminkin kertonut niin meidän neiti tykkää lääkärikäynneistä ja tänäänkin kun sanoin että nyt lähdetään lääkäriin niin Ceela kävi hakemassa vaatteet valmiiksi eteisen lattialle. Putkitus sattui vaan kurjasti meidän päiväuniaikaan, joten neiti kerkesi nukkua vain 40min päikkärit ennen operaatiota. Nukahti raukka heti autoon kun kotipihasta lähdettiin ja nostettiin nukkuva neiti kärryihinsä jatkamaan unia ja kärryteltiin lääkärikeskukselle.

Ihan aluksi hoitaja täti tuli antamaan pienelle pronaxenia jota kuulemma antavat pienille jo ennakkoon jos operaation jälkeen tuntuisi jotain pientä kipuilua. Esilääkityksen jälkeen siirryttiin odotustilaan, missä kerkesimme istua 5min! Lääkäri tuli meidät hakemaan leikkaussaliin, ja niin sitä mentiin. Hui kamalaa kuinka jännitti siinä vaiheessa!

Anestesialääkäri antoi ohjeet kuinka päin pidän tyttöä sylissäni ja asetti maskin Ceelan naamalle. Olin kuullut tästä vaiheesta hirveitä kauhutarinoita rimpuilevista ja huutavista lapsista! Meille ei luojan kiitos käynyt mitään sellaista, vaan tyttö istui kaikessa rauhassa sylissäni ja hengittele kaasua rauhalliseen tahtiin. Kaikista hirvein vaihe oli se kun tunsin kuinka Ceela alkoi nukahtaa ja koko kroppa meni veteläksi sylissäni. Siinä vaiheessa en enää pystynyt pidättelemään kyyneleitäni. Hoitajan avustuksella nostin pienen rakkaani leikkauspöydälle ja sitten meidät ohjattiinkin jo takaisin odotustilaan. Kerkesimme miehen kanssa juuri ja juuri hörpätä kupillisen kahvia kun lääkäri jo tuli kertomaan että kaikki on ohi ja Ceela nukkuu vielä heräimössä. Saimme heti luvan mennä heräämöön katsomaan pientä ja odottelemaan neidin heräämistä.

Voi kuinka säälittävältä meidän pieni rakas näytti siinä sairaalan kalterisängyssä maatessaan happinaamari kasvoillaan. Hyvin pian kuitenkin pieni alkoi raotella silmiään ja kurkistella varovasti että missäs sitä ollaankaan! 5Minuuttia meni että neiti virkosi tokkurastaan ja saman tien alkoi iloinen höpötys sängystä. Pieni oli onnellinen kun sai 2 pillimehua ja suklaavanukkaan heti herättyään. Vajaa tunti meitä pidettiin siinä tarkkailussa ja sitten tuli lääkäri vielä kertaamaan koko toimenpiteen ja antamaan kotihoito-ohjeet.

Olemme koko päivän olleet miehen kanssa ihmeissään että tässäkö tämä oli? Näinkö helppoa tämä taas oli? Tuntuu siltä että pieni ei tajunnut koko operaatiota eikä todellakaan kärsinyt minkäänlaisista kivuista, koska on koko päivän touhunnut ihan niinkuin aina ennenkin.

Todettiin vaan taas kerran että luojan kiitos tuli aikoinaan hankittua se lapsivakuutus. Putkituksen hinta näin yksityisesti oli 800e joten voipi olla että ilman vakuutusta oltaisi jonoteltu kunnallisen puolella ties kuinka kauan. Ceelalla kun oli silloin vauvana myös paljon niitä allergioita joiden takia olemme myös joutuneet käymään paljon lääkärissä, niin vakuutus on todellakin tullut tarpeeseen. Eikä tulisi nykyisin mieleenkään edes viedä pientä mihinkään terveyskeskukseen kun on mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluja, joista ainakin meidän perheellä on ainoastaan positiivisia kokemuksia :)

Yritin tähän postaukseen laittaa pari kuvaa neidistä mutta blogger alkoikin herjaamaan että tallennustilani on loppu ja kuvia ei pysty lataamaan. Mitäs nyt? Oletteko ostaneet lisää sitä tallennustilaa, vai onko jotain muuta tehtävissä? En kuitenkaan mielelläni rupeisi vanhojakaan kuvia blogista poistamaan koska ne olisi tarkoitus jäädä muistoksi itselle ja Ceelalle :)