Kuten jo tiedätte meille odotetaan kaksosia syntyväksi kevät-talvella.
Ensimmäinen tunne meillä itsellämme asian selvittyä varhaisultrassa oli varmasti järkytys,
vaikkakin molemmat naurettiin asialle hölmistyneinä. Ensimmäiset päivät ja viikot sitä miettii että miten tämä voi olla mahdollista, miten muka meille voi syntyä kaksoset. Sitten sitä mietitään että APUA, miten me pärjätään kahden vauvan ja yhden leikki-ikäisen kanssa?
Pakkohan sitä on pärjätä, onhan muutkin pärjänneet mutta helppoa se ei varmasti aina tule olemaan. Sitten mietitään miten me pärjätään rahallisesti kun kaikkea pitää kohta hankkia tuplana, ja monia asioita myös triplana kun isosiskokin tosiaan löytyy. Ihan varmasti kaikki asiat järjestyy, niinhän ne on aina ennenkin järjestynyt. Mutta silti moni asia huolestuttaa, ja niin varmasti kuuluukin huolestuttaa. Tämähän on tavallaan itsensä valmistamista tulevaan elämäntilanteeseen.
Kaiken tämän panikoinnin ja pähkäilyn tuloksena me molemmat olemme kuitenkin ikionnellisisa ja kiitollisia että meidän perheeseen odotellaan vauvoja tuplana.
Mikä voisikaan olla tämän hienompi kokemus?
Omien ajatusten selkiinnyttyä ja tilanteen tasoituttua minulle on iskenyt aivan järkyttävä tiedon nälkä tätä kaksoraskautta koskien.
Niskapoimu ultrassahan selvisi, että meille on tulossa identtiset kaksoset. Tämä voitiin todeta sen perusteella että vauvat olivat samassa sikiöpussissa ja heillä on yhteinen istukka. Kätilö koitti kovasti etsiä sikiöiden välistä jonkinlaista kalvoa, mutta ei ollut loppupeleissä ihan varma että oliko siellä mitään kalvoa vaiko ei? Tämä asia jäi epäselväksi ja se on ruvennut päivä päivältä vaivaamaan enemmän. Meidän raskaus on siis monokoriaalinen kaksosraskaus, mitä kaikki tämä oikein siis tarkoittaa?
Koitan selittää asian mahdollisimman yksinkertaisesti.
Kaikista kaksosraskauksista n.70% on epäidenttisiä ja n.30% siis identtisiä.
Me kuulumme siis tähän 30 prosentin sakkiin.
Mutta eipä tehdä asiasta näin helppoa.
Identtisiä kaksosraskauksia voi olla 3 eri tyyppiä,
luettelen nämä tyypit tässä
Diamnioottis-dikoriaalinen raskaus:
Tässä raskaustyypissä sikiöillä on omat istukat, omat suonikalvot ja omat vesipussit,
joten tässä monisikiöraskaustyypissä on vähiten riskejä, edellyttäen että istukat toimivat normaalisti.
Diamnioottis-monokoriaalinen raskaus:
Sikiöillä on yhteinen istukka ja suonikalvo, mutta omat vesipussit.
Riskejä tässä raskaustyypissä siis enemmän yhteisen istukan ja suonikalvon vuoksi.
Monoamnioottis-monokoriaalinen raskaus:
Sikiöillä on yhteisen istukan ja suonikalvon lisäksi myös yhteinen vesipussi.
Kyseinen raskaustyyppi on erittäin harvinainen. Kaksosraskauksista vain noin 1% on tällaisia.Tässä raskaustyypissä perinataalikuolleisuusriski on suuri. Sikiöiden välisten vaarallisten suoniyhteyksien lisäksi sikiöillä on vaarana toisen napanuoraan sotkeutuminen. Uusien tutkimusten valossa sikiöiden kuolleisuusriski on noin 10-15%. Vanhojen tietojen mukaan jopa 30-70%. Tutkimuksissa on viitteitä siitä että tarkka sairaalaseuranta viikosta 24 alkaen ja elektiivisen sektion suorittaminen raskausviikoilla 32-34 laskisivat kuolleisuustapauksia.
Monokoriaalisen raskauden TTTS-oireyhtymä
Monokoriaalisessa raskaudessa (eli sikiöillä yksi yhteinen istukka ja suonikalvo) riskinä (Amerikkalaisissa tilastoissa oireyhtymän riskin on ilmoitettu olevan n.10–15 %.) on fetofetaalinen transfuusio- oireyhtymä (TTTS, Twin To Twin Syndrome), jossa istukkaan on lapsien välille muodostunut vääränlaisia verisuoniyhteyksiä. Suoniyhteyksien seurauksena toinen kaksosista saa liikaa verta ja "turpoaa". Toinen taas saa verta liian vähän ja kasvaa huonosti. Luovuttajasikiö on painoltaan pienempi ja saajasikiö suurempi. Syndrooma voi alkaa kehittyä jo raskauden alkuvaiheessa, minkä vuoksi kyseisen kaksosraskaustyypin seuranta on tarkkaa alusta alkaen.
Täysin riskitöntä hoitokeinoa feto-fetaaliseen oireyhtymään ei ole, mutta tilannetta voi auttaa lapsivesipunktio (amniosenteesi), jolloin saajasikiön pussista punktoidaan osa vedestä pois. Vuodesta 1990 on maailmalla suoritettu ns. laserleikkauksia, joissa tähystyksessä istukasta poltetaan anastamooseja laserin avulla. Tällöin suljetaan anastamoosit eli ns. väärät verisuoniyhteydet. Suomessa leikkaukset ovat mahdollisia Oulun Yliopistollisessa sairaalassa. Kuitenkin suurin osa näistä tapauksista lennätetään Hampuriin operoitavaksi, koska siellä on laajempi ja parempi osaaminen kuin Suomessa. Operaation onnistumisprosentti on noin 50% luokkaa.
Tämän hetkisten tietojen mukaan koska meiltä ei löytynyt sikiöitä erottavaa kalvoa, meillä on siis käynnissä tämä kaikista huonoin vaihtoehto, eli monoamnioottis-monokoriaalinen raskaus joita kaikista kaksosraskauksista on tosiaan se 1%. Tai tämmöinen tieto minulle itselleni on jäänyt. Näiden viimeisten viikkojen vatsaoireiden vuoksi on alkanut kovasti huolestuttaa vauvojen tilanne tuossa masussa. Täällä Porvoossa ei tunnuta ymmärtävä tuon taivaallista tästä raskaustyypistä. Näitä on suomessa vuosittain vain muutama joten sinäänsä en ihmettele ettei juuri Porvoon terveydenhuolto ole ihan kärryillä asioista. Joskus voi käydä niinkin iloisesti että sikiöitä erottava kalvo voi löytyä myöhemmissä ultrissa koska se voi olla hyvin ohut. Tämä ohutkin kalvo kuitenkin tiputtaisi riskejä. Silloin sikiöillä ei olisi vaarana kietoutua toistensa napanuoriin. Tähän fetofataaliseen transfuusio oireyhtymään sillä kalvolla ei kuitenkaan ole vaikutusta vaan kaikissa monokoriaalisissa raskauksissa tuon syndrooman riski on se 10-15%.
Olen viime päivät ollut kovin huolissani. Tai sanotaan vaikka suoraan että paniikkimainen pelko on ottanut minusta yliotteen. Olen alkanut pelkäämään kaikkea mahdollista. Yritin saada lääkäriä laittamaan lähetettä äitipolille ylimääräiseen ultraan missä voitaisiin tarkastaa tilanne. Lääkäri kuitenkin vain ilmoitti että ei se onnistu, ota yhteyttä neuvolaan ja puhu heidän kanssaan. Ystävällinen neuvolantäti antoi mahdollisuusden tulla kuuntelemaan sikiöiden sydänääniä,mutta ei se minun mieltäni rauhoita, ei se kerro minulle juuri mitään vauvojen todellisesta tilanteesta. Tätä kyseistä raskaustyyppiä pitäisi seurata ultralla kahden viikon välein. Olen pettynyt. Tuntuu että minua eikä meidän tilannetta ymmärretä.
Anteeksi vuodatus!
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi varata aika Helsinkiin yksityselle lääkäriasemalle Femedaan 4d-ultraan.
Siitä lystistä maksetaan 160e omasta pussista.
Iso raha, mutta pieni hinta siitä että saa oikeasti kokeneen lääkärin näkemyksen asiasta,
ja kenties edes jonkinlaisen mielenrauhan itselleen.
Huomenna illalle mennään sitten Femedaan tapamaan ihanaa lääkäri-setää, Bruno Cacciatorea joka hoiti myös Ceelan 4d-ultran silloin aikoinaan.
En voi muuta kuin toivoa että masuvauvoilla olisi kaikki hyvin.
ps.Tiedot jotka olen tähän kasannut löytyvät kaikki tuolta
monikkoperheet ry:n sivuilta. Jos täällä käy joku muu kaksosodottaja vierailemassa niin tuolta kyseisiltä sivuilta löytyy luotettavaa ja ajan mukaista tietoa kaksosraskauksista.
