Äidin ikioma viikonloppu ♥

Voitteko hyvät ihmiset kuvitella että vietin juuri kokonaisen viikonlopun ihan yksin,

omassa kodissani ♥

Jos joku olisi ehdottanut minulle vaikkapa 5 vuotta sitten että sinähän voisit viettää viikonlopun kotona ihan yksinäsi niin se olisi ollut minulle melkoinen rangaistus. En juurikaan viihtynyt yksikseni saatikka ainakaan täysin toimettomana. Vaan entäpä nyt, 3 pienen lapsen äitinä esitin miehelle ihan itse toiveen että saisinko olla yhden viikonlopun omassa kodissa ihan yksin. Niin sitä ihminen muuttuu :) 

Niin että kiitos vain kultainen mies ja kultainen anoppi kun mahdollistitte minulle tämän luxus viikonlopun,

mulla oli ihanaa yksin kotona ♥

Perjantai iltana kun saavuin vauvauinnin jälkeen yksin kotiin ihmettelin hetken sitä hiljaista fiilistä, ja sitä tunnetta kun ympärillä on koti ilman perhettä. Aika pian outo tunne muuttui todella upeaksi tunteeksi, sillä nyt olisi pari päivää aikaa tehdä ihan mitä lystää. Rakastan suunnattomasti puhdasta ja siistiä kotia joten päätin aloittaa siitä. Järjestelin kaikki roinat, lelut, vaatteet, tiskit.. ja rupesin ottamaan rennosti. Aika mieletöntä kun ei ole pakko siivota keittiötä viittä kertaa päivässä. Ja silloin kun haluat siivota niin saat tehdä sen ilman että hunnit roikkuu koivessa kiinni ja taistelee kumpi saa riistettyä äidiltä imurin. Aika villiä oli myös ettei tarvinnut tehdä ruokaa, ei syöttää ketään, ei vaihtaa vaippoja, ei pestä, ei nukuttaa, ei selvittää riitoja eikä herätä keskellä yötä.

Lauantaina käytin aika tehokkaasti viskellen turhaa kamaa kylmästi roskiin. Olen ihminen joka vihaa ylimääräisiä tavaroita talossaan. En halua säilyttää jotain nippelinappelia sen vuoksi että ehkä voin tarvita sitä viiden vuoden kuluttua. Laitoin poikien pieneksi menneitä vaatteita myyntiin seuraaville kaksospareille, keräsin ison kassillisen turhia leluja mitä kukaan ei käytä. En tajua missä vaiheessa kämppäämme on muuttanut noin 50 pehmolelua, ja mitä ne meillä tekee, ei niillä kukaan ainakaan koskaan leiki. Muksuilla on ne parit tärkeät pehmot jotka ovat saaneet vauvoina ja kaikki muut lojuu jossain kaapin pohjalla. Ja miksi ikinä olen säästänyt jotain kindermuna krääsää, voi huoh. Täysin turhaa duunia mutta tulipahan tehtyä. Jos nyt edes ne oleellisimmat asiat taas mahtuisi paremmin niihin kaappeihin.

Olen luvannut teistä joillekin, että teen vielä joku kaunispäivä jonkun sisustuspostauksen. Ja olen todennut että tästä kämpästä ei ikimaailmassa saa tehtyä sellaista hienoa sisustuspostausta koska tämä on tavallisen lapsiperheen koti joka on sisustettu lähinnä halvoilla ikea kalusteilla. Mutta koska olen saanut viikonlopun aika edes siivottua kämpän jotenkuten säädylliseen kuntoon niin päätin että voin vilauttaa teille meidän kotia tällei pienesti.

Tässä näkyy se suurin ihme elikkä siisti keittiö

Yleensä keittiössä vallitsee enempi tällainen meno :)

Olohuoneessa maalattiin seinät uusiksi ehkä puolivuotta sitten eikä vieläkään olla saatu aikaiseksi hankkia uusia verhoja,

ehkä nekin joskus löytyy ja pääsee paikalleen.

Näitä kuvia voin aina huonoina hetkinä käydä täällä katselemassa ja ajatella että kyllä meilläkin on ainakin välillä melko siistiä.

Tässä eteisen päädyssä näkyy siis lastenhuoneet. Poikien huoneesta on juuri siirretty hoitopöytä yms.vauvasälä pois ja meidän vanhempien isot vaatekaapit siirrettiin tuonne työhuoneeseen, jotta lastenhuone päästään sisustamaan pojille ihan ikiomaksi. Siitä projektista voin laittaa kuvia sitten kunhan  siihen projektiin päästään siirtymään. Tällä hetkellä pihalla on vielä pikkuisen kesken leikkimökkiprojekti joka pitäisi saada ihan ensimmäisenä valmiiksi ennen kuin syyskelit yllättävät. Niin ja sitäkin projektia voin valoittaa kunhan siellä on jotain kuvattavaa :)

Ja tässä vielä pari kuvaa mun hulvattomista hattuhulluista

Linus

Lucas

Olipa ihana olla yksin, mutta voi miten ihana oli ottaa tämä konkkaronkka takaisin kotiin.

Nämä pikkutyypit ja niiden ihana sisko on kuitenkin syypäät mun hymyyn

(ja mun hermoromahduksiin)

Maailman tärkeimmät ♥