Luukku 19

Tänään on ollut haikea mieli.

Moni teistä varmaan muistaa kun kerroin keväällä meidän keskenmenneestä raskaudesta.

Se oli raskasta aikaa koko perheelle.

Tämä tuplaraskaus alkoi kuitenkin aika pian sen jälkeen ja mullisti meidän elämän niin totaalisesti ettei keskenmenoa keretty hirveän pitkään murehtia.

Sen tilalle tuli uusia asioita mietittäväksi.

Tänään kuitenkin tuli haikea mieli kun tajusin että jos se raskaus ei olisi päättynyt niin minulla olisi ollut tänään laskettuaika. Väkisinkin sitä tulee miettineeksi että olisiko meillä jo vauva mukana viettämässä joulua. Ja sitä millainen meidän perheestä olisi tullut.

Paras lohdutus on kun tunnen kuinka meidän pojat touhuilee mahassa,

ja jollain tasolla uskon että asioiden vain kuului mennä näin,

jostain syystä.

Tällä hetkellä mukana kulkee vähän huolia ja murheita,

mutta koitan luottaa siihen että asioilla on tapana järjestyä aina jotenkin.

Ja parasta hupia on selailla läpi vanhoja kuvia mummolan koneelta,

näistä kyllä tarttuu aina hyvä mieli :)

Luukku 18

Tänään tulikin sitten uusi reissu Kuopioon,

tosin vähän eri merkeissä kuin edellisenä päivänä.

Tänään alkoi aika järkyt kipuilut mahassa.

Kauhea paineentunne alavatsassa ja koko pötsi ihan pinkeänä.

Meillä on koko ajan ilmassa se ttts-riski joten omaa oloa täytyy

tarkkailla jatkuvasti.

Soitin päivällä Kys:iin ja pyysivät tulla näytille varan vuoksi.

Ultrassa selvisi että tilanne on muutoin ihan stabiili, mutta valitettavasti poikien kokoerot

ovat jälleen suurentuneet.

Pilli 560g ja Pulla 670g

Painoeroa tällä hetkellä siis 16% ja riskirajana pidetään 20%

eli paljoa ei saisi painoero enää lisääntyä,

sillä silloin kyseessä saattaa olla juurikin se pelätty

fetofetaalinen transfuusio oireyhtymä mikä voi kehittyä

ainoastaan identtisille, yhteisen istukan jakaville sikiöille.

Meillä ei luojan kiitos tällä hetkellä ole mitään muita viitteitä kyseiseen

syndroomaan painoeron lisäksi, mutta tilannetta täytyy nyt tarkkailla.

Seuraava ultra on Naistenklinikalla 27.12.

Koitan luottaa että kaikki menee hyvin,

mutta koko ajan on huoli ja pelko poikien hyvinvoinnista.

Huomenna alkaa rv 23+0

Luukku17

Tämä päivä tuli omistettua aika täysipainoisesti joulushoppailuun ihastuttavassa Kuopion kaupungissa rakkaan ystävän ja pienen kummipoikani kanssa :)

Tekipä henkisesti hyvää käydä vähän tuulettumassa.

Liikkuuminen tämän mahan ja näiden vaivojen kanssa ei ole enää helppoa,

joten kovin montaa tuntia ei pystytty olemaan liikenteessä.

Tärkeimmät hankinnat sain kuitenkin suoritettua...

JEE joulustressi väheni ainakin puolella :)

Käytiin muuten pikaisesti kurkkaamassa Kuopion uusinta lastenvaateputiikkia

Niilo Iloa tietenkin :)

Liike oli aivan ihana, kotoisan pieni ja värikylläinen!

Ihastuin aivan täysin tähän Metsolan bambimekkoon

Olisin tämän niin halunnut meidän neidille pukinkonttiin,
mutta harmillisesti tästä oli meidän koko päässyt loppumaan.
Tämä oli just sellainen unelman pehmeä ja joustava ja tuo pinkki-valkoinen
väritys ihanan raikas.

Aina ei saa kaikkea,
mutta pidän silti peukkuja että näitä tulisi jossain vaikkapa sinne verkkokauppaan meidän koossa!

Onnea vielä Niilo Iloon uudesta hienosta liikkeestä :)

Luukut 15&16

Tarviiko edes selittää miksi jäi eilen illalla postaamatta?

Äiti oli taas vähän väsynyt :)

Käytiin eilen Ceelan ja Ukin kanssa kirjastossa...

 

 Nämä kuvat räpsitty iphonella kirjaston hämäryydessä,

ja näissä näkyykin aika mainiosti nämä Molon-haalarin

huiput heijastimet :)

Tänään taas pieni neiti pääsi iltasella Mummon kanssa ulos touhuilemaan.

Täälläkin on lumet vähentyneet aika radikaalisti parissa päivässä,

mutta niin vaan olivat saaneet tämmöisen symppiksen 

pikku-ukon aikaiseksi niistä vähistä lumista!

Keli oli kääntynyt taas plussan puolelle joten neiti lähti ulkoilemaan tässä elloksen fleecevuoratussa haalarissa mikä on jälleen osoittanut erinomaisuutensa näillä keleillä. Sisälle tultaessa haalarin sisältä kuoriutuu kuiva ja lämmin tyttö. Haalarille jäi alekoodin jälkeen hintaa noin 25e, ei paha :)

Tosin olen kuullut näistä haalareista myös negatiivista palautetta laadun suhteen, mutta meillä on nyt kahden vuoden kokemuksella ainakin palvelleet loistavasti!

Luukku 14

Enää kymmenen päivää jouluun :)

Meillä tulee olemaan täällä mummolassa elämää kunhan veljenikin saapuu katraineen paikalle!

Odotan jo sitä aaton omaa tarunhohtoista tunnelmaa.

Sitä kun on pieni kiire kantapäissä koko ajan.

Sitä riisipuuron ja väskynäsopan tuoksua aamulla.

Sitä kun lapset hyppivät seinille kun odottavat pukkia.

Sitä kun lahjat on avattu, lapset on nukutettu ja talo on hiljentynyt.

Sitä kun saa kääriytyä vilttiin ja villasukkiin ja juoda rauhassa glögiä,

-tänä vuonna ilman terästystä :)

Olen kyllä jouluihmisiä,

vaikka en rupeakaan valmistumaan siihen vielä marraskuussa.

Kyllästyisin jos niin tekisin.

Minun jouluni alkaa juuri näihin aikoihin,

lahjat hankitaan kiireessä, miltei viimetingassa.

Joulukortitkin teetetään ja saadaan postiin juuri ja juuri ajoissa.

Kaikki vähän suurinpiirtein ja vähän sinnepäin.

Kyllä se joulu sieltä tulee...

joka tapauksessa :)

Tässä muutama kuva viime vuoden aatosta jota vietettiin anoppilassa.
Näistä joulukuvista kiitos Salla-tädille :)

Miten minun pieni voikin näyttää noin pieneltä...
*sniisk*

Luukku 12&13

Moikka taasen :)

Niin pääsi eilen illalla käymään että jäi luukku avaamatta.

Nukutin eilen Ceelan niin tehokkaasti että nukahdin itsekin!

 Ja sama homma meinasi tapahtua tänäänkin...

Täällä mummolassa ollessa päivät vaan jotenkin hujahtaa ohi ja ajantaju katoaa.

Ei ole kiire minnekään.

Rytmitkin heittää vähän häränpyllyä,

onneksi meillä on loma!

Meillä oli tosiaan viime viikolla taas ultra/lääkäriaika,

ja lääkäri laittoi minut nyt sairaslomalle,

mammaloman alkuun saakka.

Oli ihan helpottavaa että se päätös tuli nyt,

koska viimeiset pari viikkoa töissä oli jo aika itsensä rääkkäämistä äärirajoilleen. 

Nyt tehdään vaan se mikä pystytään ja mikä hyvältä tuntuu.

Tänäänkin tehtiin Ukin ja Ceelan kanssa pieni rauhallinen kävelylenkki ja sen jälkeen supisteli yli tunnin, 

joten ei tässä enää kummoisiin suorituksiin kyetä.

Harmittaa  kun en pysty touhuilemaan ja nostelemaan Ceelaa enää normaaliin tapaan.

Koko ajan pelottaa enemmän ja enemmän mitä tästä loppuraskaudesta tulee.

Tiedän että moni kaksosodottaja joutuu jossain vaiheessa myös sairaalaan huilimaan,

ja sen tilanteen haluaisin nimenomaan välttää.

Ei se auta kun katsoa päivä kerrallaan ja toivoa parasta!

Luukku 11

Tänään on ollut ihana päivä.

Tänään on nähty rakkaita ystäviä.

Tänään on juhlittu mun ihanan kummipojan ristiäisiä :)

Olen onnellinen, mutta väsynyt!

En pysty tähän hätään kirjoittaa mitään järkevää,

joten jaan teille tänään vaan hyvän mielen kesäkuvia jotka löytyi 

täältä Mummolan läppärin kätköistä.