Eilinen naikkari käynti vähän venähti!
Meidänhän piti alunperin käydä vaan ottamassa se kortisonipistos ja päästä kotiin.
No mainitsin sitten ohimennen kätilölle että en ole koko päivänä tuntenut B:n liikkeitä, että täytyykö olla huolissaan?
Ihana ja sympaattinen kätilö soitti päivystykseen ja passitti meidät sydänkäyrälle varan vuoksi.
Ensin kaikki näytti hyvältä ja molemmilla sykkeet vaihteli hienosti siinä 130-170 välillä.
Puolen tunnin jälkeen Pilli pudotti sykkeensä yhtäkkiä 40 ja sen jälkeen sykkeet hävisivät kokonaan.
En kerennyt edes kelloa painaa kun huoneeseen ryntää kaksi kätilöä, joista toinen tökkii ja heiluttelee mahaa ja toinen yrittää saada sykkeet uudestaan kuuluviin, siinä onnistumatta.
Ennen kuin huomaankaan minua juoksutetaan sänkyineen päivineen hirveällä vauhdilla viereiseen huoneeseen josta on juuri potkittu edellinen asiakas pihalle ja lääkäri odottaa siellä ultran kanssa jo valmiina.
Koko tilanne on niin hektinen etten kerkeä edes ajatella mitä on tapahtumassa.
Lääkäri etsii ultralla ensimmäisenä Pillin joka siis tiputti sykkeensä kokonaan.
Siellä se poika heiluu ja tekee hengitysharjoituksia ihan muina miehinä.
Epäilivät että sykeromahdus johtui siitä että makasin käyrää otettaessani selällään, jolloin vauvat ja kohtu voivat painaa äidinselkärangan päällä olevia verisuonia, niin että äidin verenpaine laskee.
Ja jos äidin verenpaine laskee huomattavan alas niin istukan verenkierto heikkenee ja vauvan hepensaanti on vaarassa. Tästä syystä ei myöskään suositella nukkumaan selällään loppuraskauden aikana.
Lääkäri määräsi tietysti uuteen käyrään nyt pidemmäksi aikaa jotta nähdään pysyvätkö sykkeet nyt kunnossa.
Enää en tietenkään saanut maata selälläni vaan käyrää koitettiin ottaa kylkiasennossa.
Kaksi kätilöä etsii sykkeitä varmaan puolituntia.
Siinä sitä taas maataan käyrillä ja seuraavaksi sykkeensä tiputtaa Pulla!
Ilmeisesti vain heilui sen varran että syke hävisi ruudulta.
Tilanne kuitenkin sen verran epäselvä että kätilö päättää pyytää lääkäriä vielä ultraamaan tilaanteen kunnolla.
Ultrassa kaikki vaikuttaa taas olevan ihan kunnossa.
Lääkärikin kyllä mainitsi että B on ihmeen vaisu, ja häntä joutui tökkimään ja herättelemään saadakseen mitään liikettä kaveriin. Lääkäri otti myös molemmista mitat kun sanoin että edellisen päivän painoarvio painaa mieltäni. Tämä eilinen lääkäri sai painoeroksi max.300g. Se oli jo hivenen lohduttavaa sentään.
Hän tosin sanoi ettei voi sanoa kumman arvio osuu lähemmäksi ja painoeroa joka tapauksessa on.
Ja sanoi että jos painoero vielä tästä kasvaa niin sitten se alkaa olla huolestuttavaa. Miltei kuuden tunnin vierailun jälkeen pääsimme vihdoin kotiin. Lääkäri vielä käski tarkkailemaan molempien liikkeitä ja tulemaan herkästi takaisin jos vähänkään tuntuu ettei kaikki ole kunnossa.
Tänää liikkeitä on kuitenkin taas tuntunut paremmin ja ollaan siis saatu olla kotosalla.
Oon ollut ihan puhki tuosta eilisestä lähtien.
Sen verran iski paniikkia pintaan että pinnasänky laitettiin tänään valmiiksi poikia varten,
ja sairaalakassiinkin on pakattu jo tärkeimmät jos äkkilähtö sattuisi tulemaan!
Toivon kumminkin että saataisiin ainakin pari viikkoa lisää masuaikaa pojille ♥
Mutta tällä hetkellä mennään päivä kerrallaan...
