Terkut sairaalasta!

Blogihiljaisuus johtuu tosiaan siitä että olen maannut täällä sairaalassa viime torstaista asti. Menin siis torstai aamuna käymään uudestaan lääkärissä omassa terveyskeskuksessa ja ennen kuin huomasinkaan makasin piipaa auton kyydissä matkalla sairaalaan aivokalvontulehdus epäilyn vuoksi. Luojan kiitos aika pian selvisi että kyyseessä onkin keuhkokuume - mikä nyt tiytysti on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin aivokalvontulehdus. Tosin aika kova se on tämäkin tauti ollut! Tänään on selkeästi ensimmäinen päivä kun tuntuu että kyllä minä tästä vielä selviän. On ollut aivan hirveää olla miltei viikko sairaalassa ja erossa omasta lapsesta. Toki Ceela on vieraillut täällä joka päivä, mutta ei se ole sama asia. Äiti ei ole kotona ja kyllä pieni sen aistii että jotain outoa on tekeillä! Luojan kiitos oma Äitini pääsi meille hoitamaan Ceelaa Iskän avuksi. Olin taas yltiöoptimisti ja kuvittelin aamulla pääseväni tänään kotiin, mutta koska tulehdusarvot huitelee vielä 120 paikkeilla ja suonensisäiset antibiootit on käytössä niin eihän ne minua mihinkään täältä laskeneet! Voi surkeus! Onneksi rakas mies oli niin kultainen että kävi hakemassa minulle lohdutukseksi mokkulan koska tiesi että piristyn jo kummasti kun pääsen takaisin blogeilemaan :) Ompa tosiaan ihanaa päästä viikon tauon jälkeen kahlaamaan läpi omat lemppari blogit! Toiveissa olisi että hyvässä lykyssä voisi huomenna päästä kotiin, pitäkäähän peukkuja!