tiistai 13. maaliskuuta 2012

Reissumiehet ♥

Ihan pikaisesti vaan uusimmat kuulumiset...

Tänä aamuna matkalla Naikkarille tuli ihana puhelinsoitto. Meidän pojat pääsisivät siirtymään tänään Porvooseen. Molempien vointi on kohentunut päivä päivältä, ja sekä tehon että vvo:n lääkärit olivat yhdessä miettineet tilannetta ja päätyivät siihen että meidän pikku-ukkelit ovat siirtokuntoisia. Ajelimme siis Naistenklinikalle päin aika uusilla fiiliksillä. Itselleni tieto tuli niin yllättäen että menin jotenkin ihan pois tolaltani. Tätähän juuri oltiin toivottu, mutta tieto tulikin niin yhtäkkiä ettei siihen ollut kerennyt mitenkään varautua. Ja sitten iski epävarmuus että selviääkö meidän pojat varmasti Porvoossa, onko hoito tarpeeksi hyvää. Tähän asti heitä oli tarkkailtu koko ajan, ja se helpotti omaa mieltä kun tiesin nukkumaan mennessäkin että joku katsoo ja tarkkailee poikien vointia läpi yön. Tähän asti olen ollut hyvin rauhallinen ja järkevä, toiminut vain kuin joku robotti automaattiohjauksella, mutta tänään kun tajusi että tilanne alkaa tosiaan kääntymään parempaan suuntaan ratkesi ne itkuhanat ihan totaalisesti. Olen itkenyt lähes koko päivän, ehkä oma mieli antoi vihdoin tunteiden nousta pintaan. Jäähyväiset vvo:lla sekä teholla oli aika liikuttavat. Saimme vielä jutella poikien omahoitajien kanssa ja kiittää kaikesta. Oikeasti en edes tiedä kuinka voin ikinä kiittää tarpeeksi niitä ihmisiä jotka pitivät huolta minun lapsistani, antaen heille parhaan mahdollisen alun elämälle.


Nyt me lähdetään lähemmäs kotia...

Hei hei VVO, hei hei K7!!!

Kiitokset kaikille ihanille tädeille jotka hoiditte meitä ♥

Tästä alkoi poikien ensimmäinen automatka.
Tyylikkäästi ambulanssilla,
Pojat edellä ja Isi ja Äiti perässä :)

Nyt on pojat Porvoossa ja päivittäinen hoito sitä myötä aika paljon helpompaa. Meiltä ajaa sairaalalle kymmenessä minuutissa. Helsinkiin meni aina reilu tunti. Nyt vaan toivotaan että poikien vointi vahvistuu nopeasti, en malttaisi odottaa että saan nuo pienet ihanat ukot kotiin suukoteltaviksi!

28 kommenttia:

  1. Ihania uutisia Iita <3!!
    Mä tiedän tuon tunteen, sitä äitinä ehkä pystyttää suojamuurit ympärilleen vaikeina hetkinä. Mulla ainakin silloin Linnean sairastuessa ei päässyt kuin kerran itku, kunnes tuli tieto että kaikki on hyvin ja ei ole mitään hätää enää..
    Sitä jotenkin vaistomaisesti haluaa olla vahvana lasten takia, ettei ne huomaa tai joudu kärsimään siitä äitin huolesta.
    Näin ainakin itse olen asiaa jälkeenpäin miettinyt..
    Toivotaan että pikkuherrat pääsee ihan kotiin asti jo pian <3

    VastaaPoista
  2. Mielettömän ihania uutisia täällä!

    Itselläni ei ole oikein mitään sanottavaa tilanteeseenne kun ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta. Mutta luen jokaisen postauksesi ajatuksella ja kirjoitat niin loistavasti, aivan kuin pystyisi samaistumaan tilanteeseenne täysin sinun kirjoitustesi myötä. :)

    VastaaPoista
  3. Ihania uutisia. <3

    En ole ehtinyt kommentoimaan aiemmin, mutta olen lukenut jokaisen postauksesi. Kaikkea hyvää teille ja pian saatte ihanat poikaset kotiin. <3

    VastaaPoista
  4. Aivan ihanaa!! Omalla kohdallani yksi elämäni onnellisimmista hetkistä on se, kun olin ambulanssissa vihdoinkin matkalla omaan lähisairaalaan teho-hoidossa ja muualla jatkohoidossa olleen vauvani kanssa. Sillä on todella iso symbolinen(kin) merkitys! Yksi etappi kohti kotia ja vierihoitoa. Ja sitä, että siitä kaikesta selvittiin!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että pääsette ajelemaan lyhyemmän matkan päähän ja pojat ovat niin hyvässä kunnossa, että matka pikkuhiljaa lopulta kohti kotia alkaa. Paljon vielä onnea teille pienistä. Kohta saatte pojat kotiin saakka suukoteltaviksi <3

    VastaaPoista
  6. Voiiii miten suloisen söpöset poikavauvat <3
    Mä menisin varmaan kotioloissa sekaisin, että kumpi on kumpi X)

    Ihanaa kun pojat pääsevät lähemmäs kotia. Helpottaa varmaan kovasti arkea!

    VastaaPoista
  7. Moikka Iita, voi miten mahtavia uutisia että pääsette lähemmäs toisianne! -Tiina

    VastaaPoista
  8. Olen sivusta seurannut ja lukenut. Ihania uutisia! :)

    VastaaPoista
  9. Ei pysty lukemaan liikuttumatta teidän kuulumisia. Myötätuntoisia ajatuksia täältä <3

    VastaaPoista
  10. Raskaushuuruiselle muorille (rv 19+) nämä teidän vauvakuulumiset ovat ah niin ihania ja voi niin itkettäviä. Pian on pojat jo kotona ja sitten se hulina vasta alkaakin.
    Nim. Neljättä kertaa pappia kyydissä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hormoonihuuruinen imettäjäkin liikuttuu ihan kyyneliin asti, ihania uutisia <3

      Poista
  11. Ja myös täällä viimeisillään raskaana olevalla itkuhanat auki! Toivottavasti saatte pojat pian kotiin:)

    VastaaPoista
  12. Loistavia uutisia! Varmasti helpottaa nyt sekä arjen pyöritystä että henkisesti, kun pojat ovat konkreettisesti lähempänä kotia ja askeleen lähempänä kotiutumista. Voimia urhealle perheelle <3

    VastaaPoista
  13. Ihana juttu että pojat pääsevät lähemmäs kotia! Yksi askel lähempänä sitä todellista kotiutumista! ihanaa!

    VastaaPoista
  14. Hienoa, ihan (taas) tuli tippa linssiin :)!

    VastaaPoista
  15. Olen niin onnellinen puolestanne. Kaikkea hyvää myös jatkoille:)
    -maiju-

    VastaaPoista
  16. voimia ! kiva kun pojat pääsevät jo niin lähelle teitä!! jännittää..että miksi sitten tämän blogin nimi muttuu vai muuttuuko olleskaa..

    VastaaPoista
  17. Ihanaa, nyt on yksi etappi lähempänä kotia. Ja uskon että Porvoon sairaalassa saatte myös hyvää hoitoa.

    Helpottaa varmasti teidän arkea ja Ceelakin jos pääsisi useammin katsomaan ja mummot ja vaarienkin käynnit helpottuu.

    VastaaPoista
  18. Loistavia uutisia! Kyllä varmasti helpottaa elämää monella tapaa ja kohta pojat ovatkin jo kotona.

    VastaaPoista
  19. Voi iita kuin ihanaa! Tääl aukes taas hanat ja mä niin tien miltä susta tuntuu <3 eilen mietin pieni sylissä miten paljon on takana ja ikinä ei halua heitä menettää. Ovat niin hentoja mut vahvoja. Tuleekohan musta ihan yli"hysteerine" kun pääsevät kotiin, koko ajan tarkistelemassa ;) T.jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meistä molemmista tulee varmaan aika hysteerisiä, nyt kun on tottunut seuraamaan vauvojen vointia monitoreiden kanssa, ja kotona pitäis selvitä sitten ilman. Varmaan pitää koko ajan tarkistaa hengittääkö ne molemmat varmasti :)

      Poista
  20. Onnea eteenkinpäin. Aivan itseänikin alkoi itkettää, kun muistelen aikaa 21 vuotta sitten, jolloin meidän kaksoset ( tyttö ja poika) syntyivät Porvoossa. Jaksamista=)

    VastaaPoista
  21. Oi miten ihania uutisia!!!

    Kaikkea hyvää pienille miehenaluille uusiin kuvioihin!

    VastaaPoista
  22. Onnea koko perheelle :) Onneksi osasit valmistua keskosiin. Itse kävin saman läpi omien kaksosten kohdalla. Joka päivä vauvat vahvistuvat ja kasvavat. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin :)

    VastaaPoista
  23. Kiitos kaikille ihanista tsempeistä ja myötäelämisestä :) Ihan mahtavaa että tänne on myös löytänyt monia kaksosten vanhempia. Vertaistuki on kyllä niin parhautta ♥

    VastaaPoista