Suoraan sanottuna Äiti on täysin uupunut.
Tämä tuplaraskaus kaikkine vaivoineen ja hormooneineen on vienyt viimeisetkin mehut minusta.
Koko ajan on huono ja vaivalloinen olo, selkään koskee, supistelee ja närästää.
Pitäisi jaksaa olla reipas ja hyvä äiti pienelle tytölle joka on maailman ihanin,
mutta myös aika vaativa.
Uhmaikä on totisinta totta ja melkein kaikesta saa nykyisin vääntää ja taistella.
Joka päivä on sellainen olo ettei jaksa ja pysty olemaan tarpeeksi hyvä.
Tilannetta ei helpota kohtuuttomat vaatimukseni itseäni kohtaan.
Koti pitäisi aina olla tip top,
lähes esittelykunnossa.
Ja kun se ei ole mahdollista ja se pitäisi pystyä hyväksymään.
Tilanne ei tule sen osalta ainakaan parantumaan kun kaksoset syntyy,
joten rimaa pitäisi laskea.
Ymmärrän sen, mutta käytännössä ahdistun jos kämppä on sekaisin.
Olen myös asettanut itselleni ylitsepääsemättömiä vaatimuksia äitiyden suhteen.
Ja nämä vaatimukset eivät koske muita äitejä, vaan kohdistuvat vain itseeni!
Lapsen kanssa pitäisi olla jatkuvasti henkisesti läsnä ja leikkiä ja ulkoilla päivittäin.
Joka päivä pitäisi jaksaa vääntää omatekoista ravitsevaa kotiruokaa,
ja siitäkin saa huonon omantunnon jos syöttää lapselle samaa ruokaa kaksi kertaa päivässä.
Ihan niin kuin sillä oikeasti olisi mitään merkitystä.
Tiedän että pääasia on se että lapsi saa ruokaa,
ja kaikista tärkeintä olisi että kaikki jaksavat ja voivat hyvin.
Olen pystynyt pitämään rimaani tähän astia korkealla yhden lapsen kanssa,
mutta pian tilanne on toinen.
En voi vaatia itseltäni tätä kaikkea kolmen lapsen äitinä.
Jatkuvista selkäkivuista johtuen en ole nukkunut kunnolla kuukauteen.
Iltaisin ei uni tule, ja sitten kun tulee niin se on katkonaista ja jää lyhyeksi.
Univelkaa on vähintäänkin riittävästi.
Ja juuri tällä hetkellä sitä unta pitäisi saada kerättyä varastoon että tulee jaksamaan tulevat yöheräilyt kahden vauvan kanssa.
Meitä on siunattu tuplaonnella ja olemme kiitollisia siitä,
mutta tulevaisuus pelottaa.
Kuinka me selviämme kaikesta?
Ihan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi murehtimista
niin murehdin jotain muutakin.
Teimme päätöksen että Ceela joka pian täyttää 3-vuotta jatkaa
päiväkodissa 3päivää viikossa poikien synnyttyä.
Tämä päätös juurikin siistä syystä etten tiedä mitä tulevaisuus ja
arki kahden vauvan kanssa tuo tullessaan.
Uskon joka tapauksessa että ihan helppoa ei tule aina olemaan.
Haluan että Ceelan elämässä mahdollisimman moni asia
pysyisi muuttumattomana, koska pikkuveljien syntymä
tulee sitä jo itsessään aika tavalla muuttamaan.
Haluan että hänellä on elämässä selkeä rytmi
johon sisältyy sekä ohjattua toimintaa ja aikaa ystävien kanssa,
sekä sitä kotiaikaa perheen kanssa.
Uskon sydämessäni että tämä ratkaisu on oikea,
mutta silti saan siitäkin itseni syyllistettyä.
Tiedän että aina jossain on se parempi äiti joka
tietää paremmin mikä olisi hyväksi minun lapselleni.
Pelkästään se tietoisuus siitä että joku tuolla jossain arvostelee
minun vaikeaa valintaani tekee kipeää.
Ei tämä äitiys ole helppo tie...
eikä täydellisen äitiyden tavoittelu varsinkaan.
Minun tavoitteeni on oppia löysäämään pipoa ihan tosissaan,
keinolla millä hyvänsä.
Kaikki vinkit rentoon äitiyteen otetaan ilolla vastaan :)
Kuulostaa niin kovin tutulle. Pitkään jaksoin pitää asunnon siistinä vauvan synnyttä mutta en enään kun toinen lähti liikenteeseen. Saa koko ajan olla perässä juoksemassa. Ja meidän koti myös näyttää sille. Joten viimeistään siinä vaiheessa uskon että teilläkin opitaan katsomaan sekasortoa. Ja aina saa olla sekaista (lelut lattioilla, vaatteita siellä täällä) mutta ei likaista (pölyt, homehtuneet tiskit, likaset vaaatteet lapsilla).
VastaaPoistaMeillä Sofia oli kolme päivää viikossa päiväkodissa 5h kerralla ja sain aika paljon kritiikkiä, mutta itse tiesin sen lapselle parhaakseni. Koska en olisi jaksanut joka päivä touhuta isomman kanssa joka myös vaatii omansa. Ja teille tulossa kaksi niin on hienoa että Ceela saa touhuta välilä ilman vauvojakin ja on se oma juttuna.
Mutta todella paljon jaksamisia loppu raskauteen, kyllä se olo tila helpottaa ja vauvojen synnyttyä ne kivut ja väsymys on vain haalea muisto.
zemppiä ja voimia sinulle.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä tutulle... Mutta mielestäni olet oikeassa. Samoja asioita itsekkin mietin odottaessani toista. Meilläkin isosisko on muutaman päivän viikossa päiväkodissa ja kyllä se vaan on hyvä juttu kun saa vähän omaa aikaa ja ehtii tekemään kotitöitäkin paremmin sillä aikaa kun isompi on hoidossa. Vauvankin kanssa on kiva ottaa rennosti ja viettää kahdenkeskistä aikaa silloin.
VastaaPoistaVoi Iita, iso halaus!
VastaaPoistaMun mielestä on varsin hyvä, että Ceela saa pitää hoitooaikkansa, ja saa kivassa suhteessa kavereita ja kotihoitoa. Varsinkin kun kotona on KAKSOSvauvat. Sellaisia tuskin monella arvostelijalla on.
Mun vinkkinä vaan, että ole armollinen itsellesi! Varmasti oot paras äiti lapsillesi <3.
Tsemppiä sinne! Mulla on myös selkäkipeä niin ettei voi istua/maata samassa asennossa pitkään, sitten on nuo nivukset(?!) kipeät että pitää välillä köpsytellä niinku mummeli. Närästää tai ainakin painaa tuohon ylämahaan ja nukkumaan mennessä tuntuu ruoka tulevan ylös vuorostaaan. Ei ole helppoa olla raskaana ja mulla kuitenkin vain yksi vaavi. Toivottavasti tämä on väliaikaista sillä onhan tässä vielä aikaa ja aattelin käysä kouluakin toukokuun loppuun :D ! :) Meillä myös R olisi pari kertaa viikossa päiväkodissa, itse teen luultavasti gradua, mutta lähempänä sitten näkee miten se lopulta menee:D
VastaaPoistaOlet varmasti paras mahdollinen äiti Ceelalle! :)
VastaaPoistaTsemppiä ja muista SINÄ olet aina paras äiti lapsillesi :)
VastaaPoistaTäällä toinen raskaana oleva (rv 21+3) joka on tässä raskaudessa saanut kaikki mahdolliset vaivat... Vaikka masussa vain yksi vaavi... Kaksi edellistä raskautta oli kyllä helppoja, nyt pahoinvointi ei ole loppunut ollenkaan (väsymys sen kait tekee, kun öisin ei saa nukuttua kuin katkonaisesti), olen kankea kuin mikäkin, närästää, suonikohjuja on joka paikassa ja ne S Ä R K E E ...
VastaaPoistaMutta koetetaan kestää. Palkinto odottaa, se iki-ihana nyytti ja sulla vielä tuplana!
Enpä minäkään itseäni nyt oikein hyväksi äidiksi tunne, kyllä on leikkimiset vähissä...
Ihana ihana kuva Ceelasta:)
VastaaPoistaOlet varmasti ihan täydellinen äiti Ceelalle ja pohtimalla oman itsen rajallisuutta toteutat juuri sitä hyvää äitiyttä, pohdit mitkä ovat sun "heikkoudet" (=liikaa vaativuus itseä kohtaan) ja mietit että rimaa pitäisi laskea... Niin päästäänkin siihen vanhaan totuuteen, että lapset ne kasvattavat vanhempiaan:) Luota siis siihen että opit kyllä ottamaan rennommin, vaikkapa sitten keittämään ison kattilallisen soppaa niin että sitä voi syödä useampana päivänä ja hakemalla joskus ruuaksi nakkeja ja ranskiksia:)
Mielestäni tuo kolme hoitopäivää viikossa Ceelan ikäiselle reippaalle tytölle kuulostaa todella hyvältä ja viisaalta ratkaisulta.
Eksyin jotain kautta tänne blogiisi ja heti tuntui kun olisin lukenut itseni kirjoittaman postauksen. Meillä on kaksi lasta toinen 2.v. ja toinen on kohta 4kk olevat tytöt. Ja tunnistin heti itseni tuosta äitiysvaatimuksesta. Nyt olen oppinu että pitää vaan opetella olemaan itselleen armollinen ei siinä muu auta ja laskea sitä rimaa vähän alemmaksi. Mulla on vielä ollu sellanen kriteeri etten haluais että lapsi katsoo telkkaria juurikaan, no siitä on kyllä käytännössä joutunu joustamaan koska ei toi meidän kaksivuotias ole ihan joka hetki muuten jaksanut odotella kun äiti imettää joten silloin on kyllä tilanteen palastanu digiboxiin nauhotettu lyhyt lastenohjelma. Meillä muuten kanssa isompi neiti on kolmena päivänä viikossa perhepäivähoidossa koska kerkis siellä olemaan jo vuoden ennenkun toinen meille tuli. Aluksi tunsin huonoa omatuntoa, mutta nyt en enää koska näen kuinka tuo neiti nauttii kun saa leikkiä muiden ikäistensä kanssa tutussa ympäristössä. Ja samalla me saadaan pidettyä meidän ihana hoitaja eikä tarvitse ensi syksynä pelätä mihin tytöt joutuu hoitoon kun on jo tuttu paikka... Joten et varmasti ole yksin näiden tunteidesi kanssa! Tsemppiä kovasti arkeen ja koita ottaa vaan asia kerrallaan, aina ei tartte kaiken mennä ihan niin justiinsa. Tärkeintä että saa perusasiat tehtyä ja kaikilla ois jokseenkin hyvä mieli =)
VastaaPoistaKuullostaa niin kovin tutulta tuo kaikki!
VastaaPoistaSen mitä sua oon oppinut näin virtuaalisesti tän blogin kautta tuntemaan, niin olet kyllä ihan super-äiti ja paras äiti mitä Ceela-neiti voisi toivoa. Tästä blogista ja sinusta huokuu niin suunnaton rakkaus pikkuneitiä kohtaan <3.
Ymmärrän kyllä sun huolet, koska itsekin tietenkin mietin sitä miten riittää aika Linnealle ja että hänellä ei muuttuisi elämä niin paljon kun Lilian syntyi, ja meille tuli kuitenkin vain se yksi vauva lisää taloon..
Ilokseni voin sanoa että tähän mennessä on kaikki mennyt ihan huippuhyvin, ja sisarukset on niin rakkaita toisilleen, että sitä oikein herkistyy katsellessa niitä :`)..
Linneakaan ei ole reagoinut mun mielestä sen kummemmin muutokseen, koska se on kyllä saanut yhtä paljon syliaikaa kuin ennenkin ja tasantarkkaan aina kun haluaa, siitä oon pitänyt huolen :).
Hyvin se teilläkin tulee menemään, vaikka varmasti haastaviakin hetkiä tulee olemaan <3!
Itse käyn läpi samaa taistelua kodin siisteydestä ja hyvästä äitiydestä, vaikkei sitä esikkoa olekaan. Masussa kuitenkin köllii myös tuplaonni ja väkisin miettii, kuinka sitä tulee selviämään vauvojen ja etenkin omien vaatimustensa kanssa. Ja selkä... ai että tätä onnea, tunnistan itseni niin noista huonosti nukutuista öistä ja selkäsäryistä, onneksi kohdallani on hieman auttanut sairasloma, jolloin voin nukkua myös päivällä. Jostain syystä kun silloin uni maistuu paremmin.
VastaaPoistaJaksamista sinulle ja yritä muistaa että tuskin kukaan odottaakaan pienten vauvojen kodin olevan tiptop. Jos nyt jo aloittaa henkisen valmistautumisen asiaan, ehkä se hieman on helpompaa kun lapset syntyvät? No, toivossa on hyvä elää :)
Nuo tavoittelut kuulostavat niin tutulle, mutta pikkuhiljaa olen oppinut löysäämään tilannetta, varsinkin kotiruuan ja siisteyden suhteen. Edelleen olen pitänyt tärkeänä aikaa Pinjan kanssa, varsinkin nyt kun olen työelämässä, teen melkein joka viikko kuusi päiväisiä viikkoja ja viitenä päivänä viikossa ehdin olla Pinjan kanssa illalla kolme tuntia ennen kuin lapsi menee nukkumaan, poden asiasta niin huonoa omatuntoa, vaikka onhan lapsella isä jonka kanssa se viettää aikaa ja ulkoilevat päiväkodin jälkeen, isä myös tekee nykyään lähes päivittäin sen kotiruuan, joten sekin helpottaa. Poden edelleen myös huonoa omatuntoa Pinjan päiväkodissa olosta, vaikkei todellakaan pitäisi, lapsi nauttii siellä olosta todella paljon ja on saanut hyviä ystäviä sieltä.
VastaaPoistaEhdottomasti pitäisi itsekkin saada kukistettua tuo päiväkodista huonoa omatuntoa poteminen.
Tsemppiä teille tulevaan arkeen ja koita ottaa asiat hiukan rennommin, ota kaikki tarvittava apu vastaan, lapsi nauttii varmasti jo tuon ikäisenä myös päiväkodissa olosta, siellä on kuitenkin sitä tärkeää ikäistään seuraa ja tehokkaat päiväkodin tädit jotka ulkoilevat ja askartelevat lasten kanssa ja ei se lapsi varmasti nälkää näe jos saa välillä valmisruokia, niin ja jos ei aivan valmisruokiin kykene menemään, niin on paljon sellaisia puoli valmiita, lisää jauheliha ym. ruokia, ne on oikeesti tosi kätsiä. :)
Lapsesi rakastaa sinua aivan varmasti yhtä paljon vaikkei leluja olisi kerättykkään tai pöytää pyyhitty. :)
Älä suotta murehdi sitä, että tyttö käy päiväkodissa. Meillä on tulossa samanlainen tilanne eli kaksoset syntymässä kesällä ja esikoinen tuolloin vain 1,5 v.Itselleni oli heti selvää, että esikoinen jatkaa päiväkodissa kaksosten syntymän jälkeen osan viikkoa. Tätä mieltä ovat olleet myös muut ihmiset keiden kanssa olen asiasta jutellut, tosin minua ei toisten mielipiteet asiasta varsinaisesti kiinnosta. Lisäksi olen päättänyt, että meillä alkaa käydä siivooja 2 krt/kk , se on sitä armollisuutta itseään kohtaan ja hengissä selviytymistä!
VastaaPoistaMiten meidän äitien aatokset voikin olla niin samanlaisia!? Itse tiedät parhaiten mitkä ovat voimavarasi. Ja toivottavasti osaat pyytää apukäsiä ystäviltä/sukulaisilta/neuvolalta tarvittaessa. Meillä ainakin 3-vuotias oli niin onnellinen, kun pääsi iltapäiväkerhoon kahdesti viikossa. Useamminkin pääsisi, jos olisi rahaa. Tuon ikäiset tarvitseva kavereita ja ryhmässä oppimista. Voimia odotuksen kanssa! Aika kultaa myös kaikki kivut ja säryt, joita nyt sinulla on. Vuoden tai kahden päästä niitä ei enää muista ja haaveilee jo taas perheenlisäyksestä. ;)
VastaaPoistaKolmannen synnyttyä ei enää jaksa murehtia päiväkogista, tai siis potea huonoa omaatuntoa :) Isommat on 4v ja 5v ja 10pv/kk päiväkodissa, kuopus nyt 9kk.
VastaaPoistaJa jos mies ei olisi voinut olla kotona kun olin viimeisiä kuukausia raskaana, niin lapset olisi olleet aina hoidossa kun isi on töissä. Sain taas käskyn maata ettei vauva vaan synny etuajassa.
Ihan kivaa olla vauvankin kanssa kaksin välillä, muuten tuntuu että meillä on ihan järjetön meno kun 3 kikattaa ja käkättää ja kolmonen opettelee kävelemään :D Ne on niitä meidän rauhallisia hetkiä kun isot on päiväkodissa, ja meillä on hoitoaika 8-15.
Lähetän täältä paljon virtuaalisia haleja ja parempia vointeja!
VastaaPoistaToi itsensä syyllistäminen on niin tuttua. Mulla on paskamutsiäitifiilis jo siitä, jos joskus huudan tytöille kun eivät muuten vain tottele... ja siitäkin jos joskus syövät esim.kaupan pinaattilettuja... ja joskus siitäkin jos "kunnolla" ei jonain päivänä olla ulkoiltu, jos ei vain olla esim. kyläilyjen tai vieraiden takia ehditty!
Sotkujen suhteen olen kakkosen kohdalla oppinut kyllä jo ottamaan rennosti... just havahduin että eihän tämä vessan allasviemäri vieläkään vedä kunnolla, eikö mies korjannutkaan sitä? Ja se on toiminut huonosti jo aika kauan. Eli olen jo TOTTUNUT siihen! Se on jo pelottavaa... Onneksi havahduin ;)
Kyllä te selviätte ja todellakin tästä blogista huokuu rakkaus ja ylpeys Ceelaa kohtaan <3 Samoin jo niitä masukkeja =) Jos mulle tulis kaksoset, todellakin Matsukin jatkais osittain hoidossa, missä on kaverit ja kaikenlaista mukavaa puuhaa, joita äiti ei ehkä ainakaan heti pysty tarjoamaan.
Hyvin kaikki menee <3
Hurjasti haleja sinne päin <3
VastaaPoistaNoi on niin tuttuja ajatuksia vaikka lapsia ei olekaan kuin yksi 2 -vuotias ja ens kuussa syntyvä vauva.. Meillä lapsi jäi kotihoitoon, mutta meille tuleekin vauvoja vain yksi.. Meillä hoitopaikka on sen verran kaukana, että pitäisi päivittäin viedä esikoinen bussilla hoitoon (matka-aika 30 min/suunta). Hoitoon viemisessä olisi ollut varmaankin enemmän vaivaa kuin lapsen hoitamisesta. Samoin lapsen hoitaja siirtyi toisiin työtehtäviin, joten ratkaisu oli siltä osin helppo. Jos meille olisi tulossa kaksoset, olisin varmasti koittanut saada lapselle hoitopaikan lähimpään päiväkotiin ;)
Tuntuu, että mikään ei ikinä ole hyvä tai riitä.. Nyt kun lapsi on kotona hoidossa, tuntuu, että joka päivä pitäisi ulkoilla, syödä uutta ruokaa (ei siis jo kolmatta kertaa eilistä..), askarrella, piirtää, lukea satuja, leikkiä... Leikkimisen suhteen oon osannut relata, kun oon nähnyt, miten hyvin lapsi viihtyy itsekseenkin lelujen parissa.. Nyt tietenkin mietityttää, miten esikoiselle jää aikaa vauvan synnyttyä ja ettei unohda sitä liian pitkiksi ajoiksi leikkimään itsekseen...
Ja siivoaminen. Mä niin tunnistan itseni tuosta myös. Mua ei haittaa, jos tavarat on levällään, kunhan ne pystyy nopeasti kymmenessä minuutissa siivoamaan paikoilleen :D Tykkään, että meillä on siistiä silloin, kun tulee vieraita, mutta myös silloin, kun ollaan keskenään kotona. Kodin siisteys vaikuttaa mulla niin paljon omaan fiilikseenkin.. Oon nyt koittanut varautua vähän etukäteen ja miettinyt uusiksi tavaroiden säilytysratkaisuja. Meillä on toisinaan se ongelma, että miehen on vaikea siivota, kun se ei tiedä, mihin ne tavarat kuuluu (vaikka sille on se moneen kertaan kerrottu). Uudelleenjärjestelyjen myötä ei pitäisi miehelläkään olla enää sitä ongelmaa..
Kyllä te pärjäätte <3 Tärkeää on tehä ratkaisut sen mukaan, mikä itestä tuntuu oikealta ja hyvältä. Kukaan muu ei elä teiän perheen elämää, joten kukaan muu tuskin tietää paremmin, mikä teille on hyväksi..
Ensinnäki hirveesti tsemppiä sinne!!
VastaaPoistaSitten...suosittelen tosiaan laskemaan rimaa alemmas niinkuin jo yritätkin :) Mun kaverilla syntyi 5kk sitten kaksoset ja oon saanu sivusta seurata sit elämää ja kyl siinä hommaa on varmasti! en siis missää nimessä halua pelotella, mut tarkoitan sitä että esim. Ceelan hoidon jatkuminen on varmasti positiivinen juttu sekä sinulle että neidille itselleen! Sinä voit keskittyä vauvoihin ja Ceela saa hoidossa huomiota ja leikkiseuraa yms :) Ja niinku sanoi, pääasia on että lapset saa ruokaa ja rakkautta, se ei oo tärkeintä että talo on tiptop-kunnossa jne. Vaikka ite oon samallainen että ahistun jos kaikki on sekaisin jne, eli ymmärrän kyllä sun tuntemukset. Jaksuja <3
Ääh, ihan samanlaisia ollaan täällä. Ahdistun jos en jaksa/ehdi olla sellainen äiti, mikä omassa päässäni täyttää kriteerit. Eniten häiritsee juuri tuo sotkuisuus, hypin seinille kun paikat eivät ole tiptop. En luultavasti koskaan opi sietämään sotkua. :/ Aina tuntuu, että voisi olla vielä parempi ja tehokkaampi. Välillä jopa murehdin, että pitäisikö Oliverin olla päiväkodissa, jossa hänen kanssaan ulkoiltaisiin 3 h päivässä ja olisi kaikkennäköistä aktiviteettiä, kun itse en välillä pysty mihinkään ihmeelliseen liian voimakkaiden supistusten takia. Neitimme on hieman liiankin ripeää sorttia mahassa, kun haluaisi jo nyt syntyä. Toivottavasti saat löysättyä tahtia ja pudotettua niitä kuuluisia kriteereitä. En voi kuin kuvitella millaista on elää kahden pienen vauvan kanssa. Ceelalla on supermukavaa päikyssä. :)
VastaaPoistaKäyn täällä välillä kurkkimassa, ihana blogi ja muutenkin elämä teillä <3
VastaaPoistaUskon, että kaikki lähtee siitä, että tunnustaa itselleen olevansa vain ihminen ja että omallakin jaksamisella on rajansa :) Juuri kuten sinä nyt. Tiedän miltä susta tuntuu, itselläni on ollut vastaavia riittämättömyydentunteita kun oli vauva, leikki-ikäinen ja talonrakennuskin vielä, kaikki yhtäaikaa.
Itse helpotan vielä nykyäänkin arkeani mm. sillä, että teen kerralla enemmän ruokaa ja pakastan osan sopivankokoisiksi annoksiksi. Niitä voi sitten väsyneemmän hetken tullen pakastimesta ottaa ja lämmittää ja näin saa terveellistä kotiruokaa, vaikkakaan ei juuri sillä hetkellä tehtyä.
Lasten ollessa ihan pieniä kävimme myös aina välillä "täyshoidossa" mummolalomalla, jossa ruoka tuli pöytään ja mummo auttoi lastenhoidossa, iso kiitos mummolle tästä!
Pystyisittekö ulkoistamaan jotain kotitöitä? Meillä ei ollut taloudellisesti mahdollista, mutta jotkut ystävät on tätä käyttäneet. Esim. siivoojan tekemä imurointi ja pölyjen pyyhkiminen kerran viikossa kaksosten ensimmäisen puolen vuoden ajan?
Sitten sinulle kivoja, omia juttuja, irtautumishetkiä, niin jaksat takuulla välillä rankkaa arkea paremmin! Ja kun vauvat vähän kasvaa, pistätte isin hoitamaan välillä poikia ja pidätte Ceelan kanssa äiti-tytär -aikaa.
Kaikki muuttuu koko ajan, aika menee nopeasti ja se vauva-aika on pieni aika elämästä. Pidä mielessä mielikuvat helpommasta tulevaisuudesta. Tankkaa voimia niistä pienistä ihanista hetkistä.
Kyllä se siitä! Tsemppiä!
Hei!
VastaaPoistaOli ihan pakko kirjoittaa. Tuosta itse kehitetyistä äitiyden vaatimuksista, kuulostaa niin tutulle...
Hyvä asia on se, että tunnistat omat taipumuksesi ja pystyt niistä avautumaan. Kyllä se varmaan on niin, että sitten teillä tuleva tilanne pakottaa sinunkin hölläämään omaa rimaasi. Toivotaan, että kaikki menee riittävän hyvin. Yritä olla riittävän hyvä äiti, ei se täydellisin ja pientä armoa itsellesi.
Tuosta päiväkotiasiasta, itselläni on pojat juuri 3 v ja kohta 4 kk. Siis vauvoja vain yksi. Pitkään pohdimme pidämmekö esikoisen päiväkodissa vai ei ja pidimmekin paikan siihen asti kun vauva syntyi. Jos vauva olisi ollut esim. sairas, esikko olisi jatkanut osa-aikaisena. Vauva on onneksi terve ja isoveli jäi kotiin. Itselläni tuntuu siltä, että saan tätä ratkaisuakin selitellä tutuille ja tuntemattomillekin. Minusta hieman omistuista. Meillä tämä sujuu hyvin, vauva on helppo ja terve ja hyväuninen. Mutta jos itselläni olisi tullut tuplaonni, niin varmasti olisimme päätyneet samanlaiseen ratkaisuun kuin tekin. Kyllä sille äidin levollekin on hieman varattava tilaa ja varsinkin alkuun kaksi vauvaa kyllä vaativat äidiltä voimia.
Tsemppiä tulevaan,
Tintti2008
Olipas niin täyttä asiaa koko teksti :) Sun kyllä pitäisikin laskea aika paljon sitä rimaa.. ei varmasti olekkaan helppoa sitten kolmen lapsen kanssa! mutta oot silti ihan paras äiti ceelalle ja tuleville pojille :) Ja varmasti on hyvä juttu tuo että ceela jatkaa päiväkodissa 3 päivänä. Hyvähän se on sielä leikkiä oman ikäisten lastenkin kanssa ja pääset säkin edes vähän helpommalla! tsemppiä ihan super paljon! :)
VastaaPoistavoi voi sinua, voit kyllä ihan vapaasti laskea rimaa aikalailla:) ei todellakaan haittaa vaikka lapselle syöttää kaksi kertaa päivässä samaa ruokaa jne. yritä jaksella pienen uhmaikäisen tytön vaatimassa kimpussasi kyllä se pian hellittää! oikein hyvä ratkaisu laitta ceela päiväkotiin kolmeksi kerraksi viikossa silloihan saat sinäkin ennemmän voimia hoitaa poikia kun ei tarvitse ajatella että : saahan ceelakin nyt tarpeeksi paljon huomiota! :)
VastaaPoistavaikutat ihanne äidiltä tekstin perusteella ja se tosi hyvä juttu, mutta mieti myös oma jaksamista varsinkin nyt kun olet raskaana:) ei ceela varmasti kestää jos et esimerkiksi käy sinulle huonona päivänä hänen kanssaan ulkona vaan lupaat siirtää sen seuraavale päivälle!!
HIRMUISESTI VOIMIA JA HALEJA RASKAUTEEN!!!!
korjaus viimeiseen lauseeseen: ceela varmasti kestää jos et käy hänen kanssaan ulkona sinulle huonona päivänä vaan lupaat siirtää sen seuraavalle päivälle! :))
VastaaPoistaOta veljestäs mallia :)
VastaaPoistaHenttu: Kiitos :) Ihanaa kuulla ettei teilläkään pysy kämppä aina järjestyksessä. Oon samaa mieltä että leluja ja leikeistä aiheutuvaa sotkua on pakko oppia sietämään, mutta likaista ei todellakaan saa olla. Tuntuu vaan että joka päivä saisi olla imuroimassa, moppaamassa pyyhkimässä pintoja ja pesemässä ja viikkaamassa pyykkiä,huoh! Kai tähän on vaan totuttava.
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos paljon, niitä kyllä tarvitaan!
Heidi: Kiva kuulla että muilla on käyty näitä samoja pohdintoja :)
Marika: Voi kiitos ♥ Juu kyllä kaikki kaksosten vanhemmat kannustaa pitämään sen hoitopaikan, ja muutenkin menemään siitä missä aita on matalin jotta selviää siitä arjesta hengissä. Mutta ainahan tähän maailman arvostelijoita mahtuu, sen kun oppisi hyväksymään että kaikkia ei pysty miellyttämään :)
Nelly: Kaikki sympatiat sinne, sun oireet kuulostaa ihan liian tutuille! Ei ole tosiaan aina ihan helppoa tämä raskaana olo. Toivotaan että molempien olo tästä vielä helpottaa :)
Anonyymi: ♥
Anonyymi: Kiitos :)
Amy: En toki kenellekään toivo näitä oloja, mutta kyllä se vähän lohduttaa kun tietää että joku muukin siellä kärvistelee samojen vaivojen kanssa! Kyllä se palkinto on taatusti kaiken tämän vaivan arvoinen :) Voimia sullekin!
Unelma Säleikkö: Kiitos, toi kuva oli omastakin mielestä just semmonen rento, kaikki vähän sinne päin ja kaikilla hyvä fiilis. Muistan sen tunnelman vieläkin kun noita kuvia reilu 2vuotta sitten terassilla räpsittiin :) Mä otinkin heti sun neuvosta vaarin ja pyöräytin ison kattilan nakkikeittoa, ja hyvin upposi!
Kirsi: Tosi lohduttavaa kuulla että muut on käyneet näitä samoja asioita ja tunteita läpi. Mä toivon että opin ottamaan rennommin jo ennen poikien syntymää, niin että osaisin sitten nauttia siitä vauva-arjesta ilman jatkuvaa hääräilyä ja paikkojen siistimistä. Ja toivon että herrat oppisivat nukkumaan edes yhdet päiväunet samaan aikaan, jolloin itsekin voisi edes hetken levähtää ja ladata akkuja. Kiva että tekin saitte pitää tutun hoitopaikan ja että arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti :)
Evelina: Kiitos ihanista sanoistasi ♥ Rakkautta kyllä riittää Ceelalle ja sehän se oikeasti on mikä ratkaisee, mutta välillä sitä sotkee sen rakkauden ja sen superäitiyden. Sen että pitäis aina jaksaa tehdä kaikki viimesen päälle ja olla tehokas ja aktiivinen ja vaikka mitä! Kiva kuulla että teillä on mennyt sisarusten kesken noin hienosti, todella toivon että Ceelakin ottaisi pikkuveljet avosylin vastaan. Nyt kyllä kovasti antaa suukkoja ja halejaveljille massuun, mutta saa nähdä mitä tuumaa kun taloon tulee oikeasti kaksi vauvaa :) Ollaan kyllä mietitty jo etukäteen miten järjestetään Ceelallekin omaa aikaa välillä molempien vanhempien kanssa jottei tunne oloaan mitenkään syrjäytetyksi.
VastaaPoistaYllätysvieras: Ihan ensinnäkin onnea sinnekin tuplaonnesta :) Kyllä me tuplien äidit varmasti joudutaan vielä rankemmalla kädellä luopumaan niistä kriteereistä varsinkin vauva-aikana. Ja mitä sitten kun kaksi kävelemään oppinutta ravaa ympäri taloa ja levittelee kaikki kamat ympäriinsä, tuskin on enää siinä vaiheessa kämppä järjestyksessä! Kurja kuulla että kärsit samoista vaivoista, toivottavasti vielä molempien olot helpottais edes hetkellisesti :)
Meeri: Kiitos ♥ Itse podin myös töissä ollessa huonoa omaatuntoa kun illat jäi usein niin lyhyiksi lapsen kanssa. Ei ole helppoa ei. Just noiden siisteyden ja ruokailun suhteen minunkin pitäs oppia hellittämään. Mitä siitä jos aina kaikki ei ole ihan viimesen päälle, ei se lapsi sitä tosiaan arvostele.
Anonyymi: Toi sun asenne mun pitäis just oppia! Siis toi ettei paljon muiden mielipiteet kiinnosta. Miks mun tai meidän perheen pitäisi elää muiden ihmisten odotusten mukaisesti. Tiedän että olen ihan liian herkkänahkainen. Sä voisit tulla pitämään mulle kurssia kuinka omaksua oikea asenne :) Helpottais meinaan mun elämää todella paljon!
Anonyymi: Juu kyllä nämä ajatukset on varmaan tyypillisiä monille äideille! Mistähän tämmönen malli on peräisin. Vielä kun on oppinut tähän ikään huomaamaan miten monesti naiset/äidit ovat susia toisilleen ja aina ollaan arvostelemassa jotain niin väkisin sitä miettii että miten pitäis asiat hoitaa niin ettei kenelläkään olisi siihen sanomista. Ja eihän se ole mahdollista mitenkään. Ainakin voi yrittää itse muistaa sen ettei arvostele toisten tilnnetta tietämättä lähtökohtia. Meillä tullaan todellakin tarvitsemaan hyvää tukiverkostoa ja ainakin tähän mennessä kaikki ovat lupautuneet auttamaan ja toivottavasti sitä apua sitten tosiaan järjestyy sitten kun sitä eniten tarvitaan.
Zallaah: Ihana kuulla että se rentoutuminen voi olla mahdollista. Ehkä mäkin opin vielä hölläämään, tai siis pakkohan mun on :) Mulla myös jatkuvasti ennenaikaisuuden riski kun tuplat tulossa ja supistuksia ollut jo pitkän aikaa joten itsenikin pitäisi oikeasti muistaa levätä ja ottaa rauhassa.
Terhi: Oot ihana, kiitos ♥ Ihan samoja juttuja sitä siis sielläkin stressaillaan! Minäkin saan paskamutsi fiilikset jos joudun korottamaan ääntä Ceelalle, kun tiedän että asiat saa paremmin perille rauhallisella puheella ja selittämisellä, mutta sitten kun olet jo itse ihan väsynyt ja uupunut ja toinen vaan temppuilee niin minkäs teet!
VastaaPoistaEedith: Kiitos :) Oho, teidän hoitokuviot tosiaan kuulostaa aika haastavilta. Varmastikin tosiaan helpompi pitää esikoinen kotona kun ruveta ravaamaan tollasta matkaa. Meiltä kotoa ajaa Ceelan päiväkotiin 10min joten se ei ole matkana todellakaan paha. Mekin oltais pidetty luultavasti Ceela kotona jos olisi tullut vaan yksi vauva, uskon että siitä olisin selvinnyt ja pystynyt käymään molempien kanssa jossain kerhoissa ja perhekahviloissa yms. mutta kaksosten kanssa se lähteminen voikin olla vähän eri juttu. Lohduttavaa kuulla että teilläkin stressataan näitä samoja siisteys, ulkoilu, ja virike juttuja. Voi kun kuulostaa tutulle että mies ei aina tiedä mihin tavarat kuuluu, meillä on ihan samaa havaittavissa. Ja mullekin olis tärkeetä että koti olis koko ajan niin perussiisti että jos joku tulee vaikka yllättäen kylään niin voi vaan äkkiä järjestellä tavarat paikoilleen ja ottaa vieraat vastaan :)
Anskuli: Kiitos :) Kyllä sitä rimaa olis tosiaan laskettava, en voi ottaa stressiä joka asiasta ja pyrkiä täydellisyyteen äitinä kun en siihen kuitenkaan kykene.
Janina: Ihana tietää että ymmärrät miltä musta tuntuu. Miten se voikin olla niin ahdistavaa kun koti on sekaisin, tuntuu ettei pysty kunnolla hengittämään. En usko itsekään että opin kovin hyvin sietämään sotkuja, mutta joku kultainen keskitie tähän täytyy löytää. Voi sitä teidän neitiä, saisi nyt vielä pysyä masussa jonkun aikaa :) Mitkäs viikot sulla oli nyt menossa?
Onaha: Ihana, kiitos :) Mua alkoi ihan naurattaa sun kommentti että ihana blogi ja muutenkin elämä teillä. Mulla oli eilen niin hirveä päivä ja koin niin järkkyjä paskamutsi fiilareita ettei mun elämä tuntunut juuri sillä hetkellä kovin ihanteelliselta. Tiedän kyllä että se olo johtui vaan älyttömästä väsymyksestä ja tänään on ollut jo parempi päivä, mutta ei tämä aina ihan ruusuista ole :) En usko että meilläkään on välttämättä taloudellisesti mahdollista palkata ulkopuolista siivousapua, tosin en ole kyllä niistä hinnoistakaan perillä. Mutta luulen että mun on pakko laatia joku tietty kaava siivoukselle missä molemmat hoitaa vaikka pari juttua joka päivä niin ettei ne asiat kasaudu kauheeksi sekamelskaksi!
Anonyymi: Tosi helpottavaa kuulla etten ole ainut! Tässä tilanteessa varmaan onkin jonkunlainen helpotus se että olen luojan kiitos luonteeltani avoin ja pystyn avautumaan tästä asiasta. Ei mulla ole tarvetta näyttää ulospäinkään kenellekään sen kiilotetumpaa kuvaa mitä todellisuus on. Paljon enemmän saan vertaistukea ja apua kun myönnän miten asiat on. Kiva myös kuulla että teillä on lähtenyt arki hyvin rullamaan vauvan ja esikoisen kanssa. Mun on tosi vaikea ymmärtää että jonkun täytyy sitä asiaa noin päin ihmetellä. Sehän on vain ja ainoastaan jos jaksaa ja pystyy pitämään molemmat lapset kotona, mutta kuten aikaisemmin totesin niin aina riittää arvostelijoita ei kai siitä pääse yli eikä ympäri :)
Anonyymi: Kiitos kannustuksesta :) Minä todella yritän laskea sitä rimaa, usko pois :)
Anonyymi: Kiitos! Puhut täyttä asiaa :)
Anonyymi: Empäs ole nyt varma mahtaako tämä anonyymi olla rakas veljeni vai joku muu tuttu, mutta todellakin siinä olis mulle esimerkkiä kerrakseen. Miten onkin vaan toinen sisaruksista saanut kaikki rentousgeenit, vai tuliko se rentous vasta kaksosten myötä :)
Olen käynyt lukemassa tämän postauksesi jo kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla tuli tippa silmään. Meille on myös kolmas lapsi tulossa rv 16, ja pahoinvoinnin vuoksi on jäänyt siivoukset, kokkaukset ja leikkimiset lasten kanssa todella vähälle. Meillä siis 2,5v ja 4,5v lapset kotihoidossa. Tunnistin itseni tuosta tekstistä. Poden huonoa omatuntoa siitä etten pääse joka aamu lasten kanssa ulkoilemaan. Inhoan sotkua, ja tulen tosi huonolle tuulelle jos koti on kuin pommin jäljiltä enkä kykene siivota. Kaikki varmaan tietävät miltä koti näyttää sisäpäivän jäljiltä, jos ei ole kerännyt jatkuvasti edellisiä leikkejä pois uusien tieltä tai täyttänyt astianpesukonetta.. ;) Siinä vaiheessa se huono omatunto on jo pilvissä kun mies tulee töistä kotiin sen kaiken kaaoksen keskelle, ja joudun toteamaan etten kyennyt tekemään päivällistä. Mieheni ei sitä kyllä multa vaadikkaan, ja laittaa mielellään ruokaa ja siivoaa ja käskee mun mennä lepäämään. Ceelalla on varmasti kivaa siellä päiväkodissa, sulla on varmasti kädet täynnä kun on tulossa kaksi pikkuista =) Meillä isompikaan ei ole päiväkodissa sen vuoksi että meillä on niin hyvät kerhot ja muutenkin paljon leikkipuistoja ja muuta lapsille. Normaalisti päivittäin nähdään samanikäisiä kavereita joiden kanssa lapset leikkivät. Myös pk maksut on niin paljon enemmän kuin kerhon, että sekin vaikutti valintaan =) Meidän valintaa usein ihmetellään, pitäisihän yli 3 vuotiaiden olla jo päiväkodissa! Jokaisella perheellä on omat tilanteensa ja tapansa, todella ikävää että joku aina jaksaa arvostella teki niin tai näin. Tsemppiä!
VastaaPoistakaroliina: Anteeksi, nyt vasta huomasin että olit jättänyt tänne kommenttia. Voi miten lohduttavaa kuulla että muilla painitaan näiden samojen tunteiden kanssa, ei se ole aina helppoa :) Koti on tosiaan joka päivä mullin mallin, juuri kun saat järjesteltyä niin jo on uudet leikit jossain meneillään! Eikä mua edes niin häiritse ne lelut lattioilla, mutta sitten jos on pyykit laittamatta ja astioita pöydillä ja vaatteita lattialla ja tasojen päällä niin tuntuu ettei vaan jaksa katsella sitä sekasortoa. Meilläkään ei mies todellakaan odota että lämmin ruoka olis odottamassa kun tulee töissä, enemmänkin se on semmonen kiva ylläri jos on ollut hyvä päivä ja on jaksanut tehdä ruoan valmiiksi :) Tsemppiä sinne kohtalotoveri! Ja sehän on ihan mahtavaa jos pystyy pitämään lapset kotihoidossa, sitä ei todellakaan tarvitse kenellekään selitellä :)
VastaaPoistaAnteeksi, ihan järjettömän jälkijunassa kommentoin! Tämä postaus painui mieleeni, mutta sitten kommentoiminen jotenkin jäi, kun näihin julkisiin blogeihin sitä aina lataa itselleen jotain ihme "suorituspaineita" tai siis kynnys kommentoida on paljon suurempi kun tietää että ihan kuka vaan voi ne tekstit lukea.
VastaaPoistaNo, nythän kaikki olennainen onkin jo tässä sanottu, joten ei mulla mitään uutta ole kirjoittaa...mutta kun tää nyt kuitenkin on aihe, joka ei ns.vanhene, eli ainahan nämä on niitä keskeisiä huolia mitä äitiydessä tulee esiin, eli se oma riittämättömyyden tunne, huono omatunto kaikesta, esikoisen tilanne vs. pikkusisaruksen syntymä, ikuinen pohdinta siitä mikä olisi parasta pienoikaiselleen ja huoli pystyykö sitä parasta tarjoamaan. Ja niin edelleen :)
Sen vaan halusinkin tulla sanomaan, että tämä postaus kosketti ja olen sen useamman kerran palannut lukemaan. Minäkin tunnistan itseni kirjoituksessasi, eli samanlaisia ollaan täälläkin ;)
Mutta siis asiaan: Pelkästään jo se, että sä kirjoitat tällaista ja pohdit näitä asioita niin perusteellisesti, kertoo siitä, kuinka ihana äiti olet. Se äärettömän syvä rakkaus mitä Ceelaasi kohtaan tunnet, huokuu ihan kaikesta tässä blogissa muutenkin <3 Ei ole pienintäkään epäilystä, ettetkö muka toimisi parhaalla mahdollisella tavalla äitinä.
Kaikilla on huonoja päiviä ja just noita riittämättömyyden tunteita. Välillä kiukkuinen esikoinen raastaa hermoja, kämppä on kuin atomipommin jäljiltä ja väsyttää...mutta sehän se on just elämää. Jos kaikki ois aina pelkkää juhlaa ja täydellisen helppoa, ei se ois elämänmakuista ja aitoa, eikä sitä varmaan osais arvostaakaan. Lapsikaan siis.
Ei oo tosiaan mikään läpihuutojuttu olla tuplasti raskaana ja hoitaa samalla esikoistaan, mutta hyvin sä pärjäät! Ja olen ihan varma, että vaikka hässäkkää sitten pikkuveljesten syntymän jälkeenkin riittää, niin tulet ja tulette kyllä pärjäämään hienosti. Sillä rakkautesi lapsiasi kohtaan kantaa kyllä senkin yli :)
Ja tuossa tilanteessa tekisin muuten minäkin tismalleen samoin, eli pitäisin päiväkodissa Ceelan muutamana päivänä a) yksinkertaisesti koska hän viihtyy siellä niin hyvin b) siellä on kivoja kavereita c) se on vähän niinkuin Ceelan oma juttu ja kenties jopa "hengähdyspaikka" vauhdikkaan vauva-arjen keskellä ja d) koska SÄ tarviit sitä! Siis aikaa vain pienten kanssa ja mahdollisuuden esim.nukkua heidän tahdissaan päiväsaikaankin jne.
Tsemppiä kovasti loppuodotukseen ja uuteen elämäntilanteeseen valmistautumiseen! <3
Voi että sinä voit olla ihana, kiitos tästä kommentista ♥
Poista