On ahdistanut jo jonkun aikaa...nimittäin ajatus töihin paluusta!
Olen aina ajatellut etten millään raaski viedä lasta hoitoon ainakaan alle vuoden iässä. Sitten kun Ceela täytti vuoden ajattelin etten kyllä vieläkään raaski tyttöä viedä hoitoon. Parisen kuukautta sitten kuitenkin sain niin houkuttelevan työtarjouksen eräästä päiväkodista, etten voinut kieltäytyä paikasta. Olen aina toivonut että joskus pääsisin kyseiseen päiväkotiin töihin ja nyt se sitten on totisinta totta! Huomenna olisi suunnittelupäivä työporukan kanssa ja maanantaina pitäisi aloittaa uusi työ. Ceela on ihan kohta 1v 5kk vanha ja tuntuu etten kyllä vieläkään ole valmis viemään tyttöä hoitoon. Enkä varmaan koskaan ole täysin valmis. Nyt se joka tapauksessa on tehtävä kun olen töihin lupautunut menemään :) On hämmentävää että työn aloittamiseen liittyy näin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on mukavaa saada uusia haasteita ja palailla työelämään, ja toisaalta taas uusi tilanne ahdistaa ja pelottaa. Kuinka Ceela pärjää? Ennen kaikkea kuinka MINÄ pärjään? Ceela on nimittäin niin yltiösosiaalinen tapaus että luultavasti viihtyy hoidossa hyvin. Minä olen varmaan se joka jää itkemään oven taakse kun Ceela syöksyy leikkimään kavereiden kanssa.
Olen viihtynyt kotona ihan valtavan hyvin ja viihtyisin ihan varmasti vielä pitkäänkin jos se olisi mahdollista. Nyt sitten vien lapseni hoitoon ja joku muu kuin minä seuraa päivisin lapseni touhuja, joku muu puhaltaa pipiä ja ottaa syliin kun harmittaa. Joku muu syöttää ja nukuttaa. Joku muu näkee ennen minua lapseni uusia taitoja. Ehkä tähän tottuu, mutta rankalta tämä tuntuu. Paljon paljon rankemmalta kuin ikinä olisin uskonut! Ihan kohta minä vien lapseni hoitoon ja menen itse hoitamaan muiden lapsia. Ja tiedän niin hyvin miltä monesta vanhemmasta tuntuu kun tuovat omaa pientä ensimmäistä kertaa hoitoon. Voin rehellisesti sanoa että tiedän miltä tuntuu ja voin lohduttaa heitä että kaikki sujuu varmasti hyvin ja lapsi kyllä pärjää. Toivottavasti joku päiväkodin täti lohduttaa minuakin ja kertoo että kaikki kyllä järjestyy!
Ei minulla ole enää vauvaa, minulla on reipas pieni tyttö, kohta päiväkotilainen!
♥minun rakkain♥
Tässä tuleva päiväkotilainen testailee uutta turvaistuintaan. Nyt kun näitä istuimiakin pitää olla kaksi kun molemmat vie ja hakee hoidosta. Tähän asti turvaistuimena on ollut se besafen izi bombi istuin missä Ceela matkustaa selkä menosuuntaan. Isin duunipakuun valittiin pitkän pähkäilyn jälkeen tämä gracon nautilus missä Ceela siis matkustaa vaan päikkäriin/ kotiin.
Istuin vaikuttaa ainakin hyvälle ja tukevalle. Tuleva käyttäjäkin näyttäisi tykkäävän :)
Testailtiin istuinta yksi päivä meidän autoon ja vähänkö pieni oli ylpeä kun sai istua Isin kanssa edessä :)
Nyt pitäisi varmaan harkita kohta puoliin nukkumaan menoa kun aamulla joutuu heräämään ihmisten aikaan ja kiireellä kiikuttaa Ceela Tiita-mummulle hoitoon jotta itse kerkeää kello kahdeksaksi suunnittelemaan syksyn ohjelmaa meidän tuleville pienille hoitolaisille. Enää ei voi kukkua hereillä kahteen asti yöllä. On tässä taas opettelemista että pääsee takaisin normaaliin rytmiin :)
Voin nyt rehellisesti kertoa että tätä tekstiä kirjoittaessa kesti kotvasen aikaa koska saman aikaisesti itkin silmäni punaiseksi ja turvonneeksi. Kertokaa nyt joku minulle että kyllä minäkin pärjään kun kerta muutkin ovat pärjänneet. *sniif*
Hyvin se menee=)
VastaaPoistaTsemppiä töihin!
VastaaPoistaVoi vitsi miten suloinen tyttö sinulla on!
Tiedän mille sinusta tuntuu. Usko pois, hyvin kaikki menee:) Pian sinä jo hymyilet näille ajatuksille ja mietit, että kaikkihan sujui hienosti:)
VastaaPoistaOnnea uudesta työstä:)
Kirjoittelin vähän samansuuntaisia ajatuksia pari iltaa sitten... Meillä siis sama tilanne edessä. Olen yrittänyt olla miettimättä sitä, että joku muu on Kiin kanssa niin monta tuntia päivässä, että se jonkun muun kanssa vietetty aika on pois minun ajastani hänen kanssaan. En voi sitä ajatella, sillä se päättyy aina suureen suruun ja itkuun. Töihin on silti mentävä ja toisaalta sitä odotankin kovasti.
VastaaPoistaPitää siis vaan ajatella, että tämä on vain yhden aikakauden päätös. Alkaa uusi aikakausi, joka on varmasti aivan yhtä antoisa, teille molemmille!
Hyvin se menee, tsemppiä!Itellä vielä aika tuoreessa muistissa tuo eroahdistus (äidin puolelta enemmän!)
VastaaPoistaEevi oli 11kk kun meni hoitoon. Itse menin töihin juuri samasta syystä kuin sinäkin, eli niin houkuttelevan työtarjouksen perässä. Muuten olisin varmaan ollut kotona kauemmin. En kyllä kadu, että menin, sillä puolen vuoden päästä sainkin vakipaikan.
Meillä on muutes tuo sama istuin ja ollaan tykätty tosi paljon. Eevikin tykkää kun saa oman juomapullon telineeseen :)
Reippaan näköinen pieni päiväkotilainen! Ceela pärjää varmasti hienosti uudessa hoitopaikassa ja viihtyy siellä uusien kavereiden kanssa. Muistatkos miten jännää olikaan itse olla päivähoidossa ja päiväkodissa?
VastaaPoistaSinulla on tässä kohtaa rankempi rooli, mutta uskon että ekan viikon jälkeen sekin alkaa helpottaa. Kaikkeen tottuu, sehän on todistettu jo niin monesti ennenkin:) Hyvin sinä Iita pärjäät! Olet paljon ajatuksissa ja olen täällä kaukana hengessä mukana, tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen:)
Mulla oli samoja pähkäilyjä esikoisen kanssa (tosin oli isompi aloittaessaa hoidon), mutta ihan turhaan. Ekana päivänä mun piti olla koko päivä mukana, mutta poika ilmoitti jo ovella, että ei tarvii, kun on niin paljon kavereita ja tunnin mä siellä sitten taisin vaan ollakin. Hienosti meni ja menee varmasti teilläkin :o) Lapsista on kivaa saada uusia kavereita ja siellä on niin hirveäati kaikenlaista uutta tekemistä ja askartelua ym!
VastaaPoistaHyvin se menee :). Meillä meni esikoinen hoitoon suurinpiirtein Ceelan ikäisenä, ja paremmin kuin hyvin meni. Toki hyvällä hoitopaikalla ja ennenkaikkea hoitajilla on suuri osansa.
VastaaPoistaMeillä tytöt menee ryhmäperhepäivähoitoon syyskuun alussa, samaan paikkaan. Saas nähdä kuinka mua jännitää silloin :).
Onnea mieluisasta työpaikasta!
Olisiko mahdollista saada Ceela samaan päiväkotiin kuin itse olet töissä? Silloin neidillä voisi olla "pehmeä lasku" päiväkotielämään, kun näkee äitiään hoidon aikana. Ainakin oman lapseni päiväkodissa kolmella aikuisella on ollut samanaikaisesti oma lapsi samassa hoitopaikassa.
VastaaPoistaKuinka pitkän tutustumisjakson vietätte yhdessä päiväkodissa? Siellä viimeistään tulet huomaamaan, kuinka uusia, rakastavia varhaiskasvatuksen ammattilaisia on Ceelan ympärillä, ja voit rauhallisin ja turvallisin mielin jättää tytön heille hoidettavaksi joka aamu, kun oma työsi aikaan kutsuu. Heille voi päivän aikana soittaa ja samalla mielesi rauhoittuu, kun kuulet, kuinka oma reipas tyttösi viihtyy uusien leikkitovereiden ja kasvattajien kanssa. Eroahdistus kuuluu varmasti kuvaan, kuten tiedätkin, mutta kyllä jokainen lapsi (ja äiti) siitä selviää.
Kiva nimi Ceelalla. Mistä hänen nimensä tulee? Jätänkin ensimmäistä kertaa sinulle kommenttia, vaikka olen jo pitkään tätä blogia seurannut.
Tuo on rankka vaihe ja eroahdistus on kyllä usein tosiaan rankempi äidille kuin lapselle :-)
VastaaPoistaKyllä se sitten äidilläkin helpottaa, kun näkee kuinka lapsi nauttii päiväkodin puuhista ja kavereista. Paljon tsemppiä koko perheelle!
Jarna: Kiitos kannustuksesta :)
VastaaPoistaMaria: Kiitos kauniista sanoistasi :)
Dibsukka: Kiitos, toivotaan tosiaan että pian pelko ja ahdistus on muisto vain ja päiväkoti arki lähtisi hyvin rullaamaan :)
SiniK: Kiva kuulla että löytyy kohtalotoveri, taidetaan olla aika kanaemoja molemmat :) Tsemppiä teillekin uuteen arkeen!
Sini: Kiitos sinnekin, lohduttavaa kuulla että muutkin on pärjänny :) Eevikin vaikuttaa niin reippaalta neidiltä että varmasti pärjääkin hyvin hoidossa! Ja kiva kuulla että istuin on vaikuttanut hyvältä. Ceelankin pitää aina saada pullo siihen juomatelineeseen :)
Outi: Kiitos murunen :) Kai siellä päiväkodissa oli kivaa kun sinäkin olit siellä ;) Kyllä tuo sinun kummityttö pärjää ihan varmasti mutta itsestäni en ole niin varma. Pidä mulle peukkuja ja paljon haleja sinne kauas ♥
Pirjo: Kiitti :) Se on kyllä totta että päikkärissä on niin paljon kivaa tekemistä että päivät kuluu varmasti nopeasti!
Marika: Kiitoksia :) Kiva kuulla että teilläkin on sujunut hoitoon meno hyvin. Sehän on ihanaa että tytöt pääsee ryhmikseen niin saavat olla samassa paikassa. Varmasti varsinkin Lissulle pehmeämpi lasku kun saa olla kuitenkin siskon kanssa yhdessä!
Anonyymi: Valitettavasti Ceela ei voi tulla minun kanssa samaan paikkaan koska olen itse juurikin pienten ryhmässä töissä, eikä noin pieni varmasti pystyisi sitä ymmärtämään että Äidin rooli on töissä ihan eri kuin kotona. Enkä tiedä osaisiko sitä itsekään olla täysin puolueeton jos oma pieni siellä pyörisi jaloissa :) Tänään sain kuitenkin iloisia uutisia Ceelan hoitopaikkaa koskien kun kuulin että tiedän kaksi tulevaa hoitajaa ja ovat molemmat hyvin herttaisia ja kultaisia naisia. Oma olo huojentui edes hivenen :) Ceelalla on ensi viikolla tutustumisviikko päiväkotiin ja sen jälkeen pitäisi aloitella hoitoura ihan virallisesti. Mä varmaan tosiaan soittelen sinne päiväkotiin ihan häiriöksi asti ensimmäisinä päivinä ;)
Kiva kuulla että pidät meidän neidin nimestä! Nimeen ei löydy mitään kummempaa tarinaa. Olin kuullut nimen kerran aiemmin muodossa Seela ja sanoin jo tuolloin miehelleni että jos joskus saamme tytön niin haluan nimeksi Ceela. Se vain on mielestäni kaunis nimi, ei liian tavallinen eikä myöskään liian erikoinen. Nimeen ollaan oltu äärimmäisen tyytyväisiä ja neiti kyllä näyttää ihan Ceelalta :)
Jassu: Kiitos tsempeistä, ehkä me selvitään kun näin moni muukin on näköjään selvinnyt :)
Samanlainen olo minullakin oli viime syksynä, mutta vuodessa se pieni 1,5 v. on kasvanut jo isoksi päiväkotitytöksi ja oikein odottaa takaisin pääsyä loman jälkeen. Hyvin se siis menee : )
VastaaPoistaRoosa: Voi kiitos kannustuksesta :) Huominen töihin meno kyllä jännittää mutta ehkä siitä selviää!
VastaaPoista