Muutaman mutkan kautta olemme siis vihdoin selvinneet takaisin kotiin. Alunperin meidän piti palailla tänne etelään jo ennen uuttavuotta, mutta kaikkien meidän sairastellessa ei kellään ollut voimia lähteä ajelemaan tänne ja niimpä rakas mieheni joutuikin tulla meidät hakemaan takaisin kotiin. Ihanaa oli olla Mummolassa/Ukkilassa kokonainen viikko, mutta tuntui myös hyvältä palata takaisin kotiin ♥
Tässä meidän pieni väsynyt matkustaja. Laitoin neidille maitoa pulloon matkaevääksi, mutta kuten kuvasta näkyy niin ei pieni kerennyt edes maitoa hörpätä ennenkuin nukahti :)
Ihan pakko hehkuttaa tätä isomummin tekemää ponchoa, ihan paras matkustusvaate!!! Kiitos isomummi :)
Alunperin tämän bongasin tyylilyyli Lottiksen blogista
ja myös ihastuttavan (melkein kaiman) pikku-neiti Seelan blogissa on sama malli vilahtanut
Meidän neiti oli eilen aivan ihmeissään kun palattiin kotiin. Ei varmaan raukka muistanut että kotona odotti iso kasa uusia pukin tuomia leluja. Niillä on nyt sitten kovasti leikitty koko päivä...
yksi monista lemppareista taisi olla tämä...
Tällä on nimittäin ratsastettu PALJON! Ja laulettu luonnollisesti samalla ihhaahhaa ihhahhaa hepo hirnahtaa :)
Tosi paljon sai neiti ihania joululahjoja, kiitos vaan hurjasti joulupukille ;)
Toinen kiinnostuksen kohde on tietysti edelleen...
joulukuusi, mikäs muukaan! Kuusi ei saa hetken rauhaa kun palloja ja karkkikeppejä yritetään riuhtoa alas sen mikä keretään. Ja tuo kuusi varisee ihan hullunlailla... ihme jos siinä on enää loppiaisena yhtäkään neulasta!
Sain muuten vielä ennen joulua sen muumipiparkakkutalon tehtyä, hyvä minä!
Jonkun aikaa sen tekemiseen tuhraantui. Joulupäivänä vietiin tämä mukanamme mummolaan ja voitte uskoa että neljän lapsen käsittelyssä tämän tuhoamiseen ei mennyt ihan yhtä kauaa kuin valmistamiseen :)
En ole pitkään aikaan päässyt bloggaamaan joten toivottelen teille kaikille ihanaa ja onnentäyteistä uuttavuotta 2011!!!!
Monen vuoden jälkeen tein myös pienen lupauksen. Olen huomannut nyt töihin palattuani että kaikki yhteinen aika menee siihen perusarjen pyörittämiseen ja se toinen puolisko jää välillä vähän pienelle huomiolle, joten ehdotin miehelle että yritettään jostain repiä sitä yhteistä aikaa vähän enemmän. Enemmän sohvalla köllöttämistä ja yhdessä nauramista, ulkonasyömistä, hellyyttä ja kauniita sanoja. Toinen on niin tärkeä mutta niin usein kiireessä unohtaa sen kertoa!
Vau, miten hieno piparkakkutalo!
VastaaPoistaMeilläkin kuusi kiinnosti kovasti, itseasiassa niin paljon, että Oula sai sen kaadettua joulupäivänä kahdesti, jonka jälkeen se aika pian vietiinkin ulos. :)
Ihana poncho! Meilläkin on ollut tuo sama ja samanvärisenä. :)
Eikös tuo ole se garnstudion ohje?
Upea tuo heppa! Sillä kelpaa ratsastella :)
VastaaPoistaMeillä kuusi sai olla ihan rauhassa sen jälkeen, kun Kii oli saanut laittaa alaoksat täyteen palloja (jota äiti sitten yön pimeydessä kävi siirtelemässä oikeille paikoille...). Nyt kuusi onkin jo poistettu varisemasta :)
Ihanalta näyttää teidänkin poncho, se on niin kaunis malli ja kaunis on mallityttökin. Upea heppa ja hienosti on äiti tehnyt piparkakkutalon.
VastaaPoistaOnneksi isi haki teidät, muistelen että matka ei ole ihan niitä lyhimpiä! Ja aivan ihana teidänkin poncho, on vaan ollut niin sikakylmää että ei olla pidetty aikoihin kun meillä autot on aina viileitä kun lähdetään.
VastaaPoistaEmmi: Kiitos :) Olin ylpeä itsestäni että sain tuon muumitalon tehtyä, suurin kiitos kyllä kuuluu miehelleni joka tuon kämpän pystytti! Kyllä tuo on just sillä garnstudion ohjeella tehty. Ihanaa kun on näitä käsityöläisiä suvussa :) Meillä on kuusi vielä tallella, mutta pakko myöntää että odotan jo loppiaista...
VastaaPoistaSiniK: Heppa on kyllä ihan huippu, pieni ratsastaa sillä pitkiä aikoja ja silittelee ja halii aina välissä :) Toivottavasti meidänkin kuusi saa olla ensi vuonna rauhassa. Tänään Ceela oli mönkinyt kuusen alle hakemaan jotain lelua ja kuten arvata saatat niin pienen neidin pitkä tukka oli aivan täynnä neulasia, kiva!
Saija: Kiitos kiitos :) Tuo poncho on kyllä niin kaunis, täytyy ehdottomasti pyytää isomummia tekemään toinen samanlainen ensi talveksi vaan isommassa koossa.
Anni: Juu matkaa on tosiaan se 350km/suunta joten ihan heikossa hapessa sitä ei viitsi lähtee ajamaan. Alunperin oli sovittu että meidän isä lähtee meitä viemään, mutta se oli niin kipeän oloinen ettei sitä viitsinyt rasittaa ja hyvä niin, sillä hän oli tänään vihdoin viimein suostunut lähtemään lääkäriin ja keuhkokuumehan se oli ukkiin iskenyt :(
Ja ei tuolla poncholla tosiaan kauhean kylmässä tarkene, meillä oli auto kerennyt pidemmän aikaa lämmetä ennenkuin lähdettiin ajelemaan. Keväämmällä tuolle onkin varmasti jo paljon käyttöä :)